Onko sulla ystäviä?

ei

Ei, ei ole koskaan ollut, ei edes lapsena. (nainen ikä 49)

Njet

Kaksi on. N47

Minä kaappasin teidät ystäviksenne. Olette nyt kaikki vankina minun kännykässäni

Aika huonoa tällä rintamalla. Nyt niitä alkanut kuolemaan pois oikein sankoin joukoin. Aika paha kun ekarakkaus kuollut mut toka jäljellä. Tuleeko meistä jäljelle jääneistä joku pari vielä näin iäkkäänä? Aika näyttää.

oli joskus, kuulon mentyä olen jättäytynyt pois kaikesta sosiaalisesta sitten jonkun 8v takaperin

Tosiystäviä ei yhtään. Ehkä kaksi hyvän päivän tuttua (näet joskus, yleensä vain minun aloitteestani). Kavereita oli lapsuudessa, aina varmaan lukioon asti. Sen jälkeen pakka ikään kuin hajosi täysin, ja aikuisena ei ole oikein löytynyt juuri ketään enää. Kai noihin joihinkin kouluaikaisiin voisi ottaa yhteyttäkin, mutta eipä heistäkään ole kuulunut 30 vuoteen, niin why bother. 

Tuntuu olevan silloin, kun nähdään. 

Ei. 

Mun sisarella ei ole yhtään ja tuntuu, että hän on tyttärestään kasvattanut itselleen parhaan ystävän. En sitten tiedä, tuleeko olemaan miten haitallista tyttären elämän kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan silloin, kun nähdään. 

Ei se ole ystävyyttä 🤣 

Muutama joiden kanssa olen yhteydessä. Mutta ei ole enää parasta ystävää. Sellaista kaipaan älyttömästi. Ja porukkaa vapaa-ajalla, johon kuulua, sitä kaipasin myös.

Vierailija kirjoitti:

Ja porukkaa vapaa-ajalla, johon kuulua, sitä kaipasin myös.

Muistan tästä kun joku puolituttu kerran kyseli, minkälainen kaveriporukka mulla on tai millaisella porukalla ajattelin lähteä johonkin. Häpesin niin, että valehtelin. Mitään porukkaa ei ollut, eikä ole. 

Muita?

Oli mut mä söin ne kaikki.

On ystäviä, todella kivojakin, mutta läheistä, aina soiton päässä olevaa, ei oikeastaan.  Se on usein se juju, ollaan, mutta ei olla.  Silti en valita, moneen verrattuna minulla on ihmisiä joille voin itse soittaa.  Tavatakkin pari kertaa kk kahvilla tms. Kuitenkin sydänystävyys on vaikea taitolaji. Moni avioitunutkin kaipaa ystävää.

Ei ole.

Pari kaveria on, toinen ei ota koskaan minuun yhteyttä mutta nähdään joskus parin vuoden välein kun minä otan häneen yhteyttä . Toinen kaveri on lukioajoilta, asuu kaukana, pidetään yhteyttä mesessä. 

Sellaisia kavereita, joiden kanssa voisi lähteä vaikka käymään terassilla, ei ole. Tai sellaisia jotka kutsuisivat vaikka illanviettoihin. Joskus jonkun työkaverin kanssa olen käynyt teatterissa, elokuvissa tms. 

Mä vaan jään aina kaikesta sivuun, jo kouluajoista lähtien. Silloin olin piinallisen ujo, nykyään en niinkään, melko hiljainen kyllä. Tuttujen seurassa en ole hiljainen. Mutta kun kouluaikaiset ystävyyssuhteet katkesivat aikoinaan (ei ollut silloin vielä kännyköitä samalla lailla kun nyt ja somea) niin ei ole uusiakaan löytynyt. Joskus kärsin asiasta paljon mutta yritän olla ajattelematta sitä. 

Puukotettu selkään niin useasti, ettei ole tehnyt mieli hankkia. Ha kaipaan muutenkin rinnalleni vain hyviä ihmisiä. Heitä on hankala löytää nykyään.