En enää jaksa teiniä
On ollut kamala minua kohtaan jo pari vuotta. Osaa kyllä halutessaan käyttäytyä, koska isovanhemman luona on ihmisiksi. Koulussa ja kotona käytös on hirveää, kiroilee, väittää vastaan joka asiassa, on mennyt kouluun myöhässä ja lintsannut paljon, kotitöitä ei tee ja sitten tiuskii ja uhriutuu kun ei saa rahaa muuta kuin pakollisiin. Ei käy esimerkiksi hammaslääkärissä kesken päivän, vaikka lupaa. Koulumenestys on mitä on mutta en ole jaksanut auttaa läksyissä kun kaikesta muustakin pitää taistella, viimeksi joskus puoli vuotta sitten kyselin kokeeseen ja teini alkoi hermostua kolmen minuutin sisään eikä rauhoittunut koko aikana. Alkaa olla hermot niin kireällä että vältän teinin seuraa ja olen alkanut vaan odottamaan että muuttaisi omaan kotiin. Mitään ns vikaa ei ole löytynyt, syö kunnolla (valittaa tietysti siihenkin liittyen), ei käytä kai huumeita, eikä myönnä että kiusattaisiin. Nepsytestit olisi voitu laittaa alulle, mutta kieltäytyi viemästä kouluterkalle lähetteeseen liittynyttä kyselylappua, joten se jäi nyt niin loppuvuoteen että se katsottava uudelleen toisen asteen terveydenhuollossa. Kotiinkin ulee yleensä ajallaan, ei sentään karkaile tai tee rikoksia. Se on vaan tuo käytös ja asenne mikä on älyttömän raskas.
Hänellä ei vaan ole perusempatiaa mua kohtaan ja käytöstapojaan ei käytä, jokainen asia on automaattisesti ongelma ja kiukun aihe. Sillä ei ole mitään väliä, että olen kertonut että se rasittaa todella paljon ja ei tee mieli esim antaa rahaa mihinkään ylimääräiseen, kun ei koskaan pyydetä kauniisti. Teinin näkökulmasta olen vaan joku, joka ruokkii ja pitää kodista huolta ja johon purkaa paskat olonsa.
Kommentit (35)
Kerran teiniä prseilin taas jostakin asiasta ja äidilläni tuli mitta täyteen ja hän alkoi itseä. Järkytyin suuresti tuosta ja paransin tapojani edes hiukan.
Kannattaa ehkä miettiä omaa käytöstäsi myös häntä kohtaan. Hän on kuitenkin kasvava nuori ja käytös on ikäiselleen tapaista. Sulla pitäisi vaan pinna kestää ja ohittaa kaikki negatiivisuus. Tietysti joku raja on, mutta et voi samantien pimahtaa. Hällä voi olla myös oikeita ongelmia, joita ei ole vain sulle tullut ilmi. Ne varmasti vaikeuttaa, varsinkin jos kotonakaan ei saa rauhaa ja aikaa palautua muusta maailmasta.
Soita sosiaalivirastoon.Sano että et pärjää tämän teinin kanssa enää.Kysy mitä tehdään.
Sano suoraan pojalle mitä ajattelet hänestä.
Esitä ääneen toive että pari vuotta menisi nopeasti jolloin lapsi on täysi-ikäinen ja hänen tulee muuttaa pois lapsuudenkodista.
Kerro miten poikasi inhottava käytös pilaa koko kodin ilmapiirin ja hän saa lähteä lastenkotiin koska on niin kamala. Uhkailu on sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä ulkoruokintaan. Kun olin 5-vuotias äitini kyllästyi minuun ja laittoi kesäksi ulos. Sain itse etsiä ruokani. Opin paljon.
Taitaa olla laitonta. Ap
Sanoit, että isovanhempien läsnäollessa osaa käyttäytyä. Inhoan ilmaisua koko kylä kasvattaa, koska kasvatusvastuu on meillä vanhemmilla, mutta pyytäisin isovanhempia apuun.
Itselläni oli teinin kanssa hankalaa, sain apua sisariltani joilla oli pikkasen vanhempia lapsia, käyneet siis läpi teini-iän heidän kanssaan. Isovanhemmilla nyt on ollut oma aikansa, mutta kyllä heiltä voi joku viisauden sana löytyä. Ehkä aikaa teinille, pihahommissa, kalalla vaikka pieni kesälomamatka. Oma lapseni oli jotenkin ulkopuolinen juuri murrosiässä, ei tyttöjä eikä onneksi bisseä, oli paljon yksikseen. Huolestuin todella.
Ja kuten joku sanoi, yritä jaksaa seuraa tarkkaan ettei tosiaan kiusata, ettei päihteet tule mukaan. Muutaman vuoden kuluttua voit huokaista helpotuksesta, että siitäkin selvisit.
Aiheutuuko huonosta käytöksestä seurauksia? Jos ei, katse peiliin.
Tuo ei ole normaalia. Lapsen kuuluu käyttäytyä siivosti. Kasvatus on pielessä.
Kuuluu niiden ikään. Muistan kun oli ihan samat ajatukset. Nyt on ihan eri meininki kun teinivaihe on ohi.
Jos teini taantuu ihan eläimen tasolle vuosikausiksi teini-iässä, niin ei se kyllä normaalia ole.
Vaikuttaa normaalilta teiniltä, älä ota itseesi. En näe mitään ongelmaa, paitsi sinun reaktiosi.
Minua hämmentää kuinka totaalisen pihalla voivat ihmiset olla. Minäkin olin jossain vaiheessa todella raivokas teini.
Syyt: en saanut apua ahdistukseen, oli ihmissuhdehuolia (joista vaikenin totaalisesti, koska olin oppinut sen kotona.) Oli unettomuutta eikä siihenkään saanut mitään apua. Lisäksi suututti se iänikuinen väsymys. Samalla tavalla reagoin edelleen, jos en saa nukuttua kunnolla. Unettomuus ei ole tähän päivään mennessä kadonnut mihinkään.
Lapsuudenkodissa oli taloudellinen puoli aina kunnossa, mt-puoleen ei ikinä saanut mitään apua. Kiva yrittää alaikäisenä pitää huolta omasta mielenterveydestä, kun kukaan ei reagoi mitenkään (paitsi rankaisemalla pahasta olosta.)
On karua tajuta, että tänäkin päivänä olen katkera monista asioista, joita jouduin kokemaan. Ymmärrän teini-itseäni erittäin hyvin, kun vanhemmatkin käyvät hermoon ihan samoista syistä kuin silloinkin. Toiseen olen katkaissut välitkin, enkä aio edes yrittää korjata välejä enää. Se ei tule onnistumaan, tiedän sen vallan mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Teetä kotitöitä joista sitten maksat pientä korvausta, oppii mistä raha tulee.
Eihän kotitöistä rahaa elämässä muutenkaan tule - ne on vaan pakko tehdä, ettei asu sikolätissä.
Ikkunoiden pesusta ja nurmikon leikkuusta meillä maksetaan.
Lapset ovat vanhempiensa luomuksia. Katso peiliin.