Kouluun tulee enemmän ja enemmän lapsia joilla ei ole ollut perheessä mitään vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lol, teinit on niin tyhmiä

ÄIDIT, HE NE VASTA TYHMIÄ, LAISKOJA ja SURKEITA  OVATKIN ! 

Lapset pomottavat vanhempiaan täysillä, lapset kekevät mitä lystäävät  ja ÄIDIT EIVÄT USKALLA komentaa omaa 5vuotiasta häirikköään millään tavalla.

Äidit jättävät lapsensa kasvattamatta täysin.  Sitä ei voi edes sanoa kasvattamiseksi. He JÄTTÄVÄT  lasten kasvatuksen täysin heitteille.

Päiväkodeissa ja kouluissa on häiriköitä, kiusaajia ja vetelehtiöitä:    SYY ON ÄIDIT.

Missäs ne isät ovat tämän kaiken tapahtuessa?

Ennen lapsi sopeutettiin kouluun , nyt koulu sopeudutetaan jokaiselle lapselle.Tietäähän sen mitä se tuo tullessaan , ei sovi kenellekään .

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on päivähoidossa, jossa ikävät tunteet sanoitetaan, mitää seurauksia toisten puremisesta tai lyömisestä ei ole. Todetaan vain, että "nyt tuli Mintulle paha mieli, ei ole kiva juttu" ja saa jatkaa muiden tönimistä, lelujen viemistä, vaatteiden repimistä jne. Onpa meillä päiväkoteja, joissa Mintun tulee antaa punaiset kesäsandaalinsa Aishalle käyttöön, koska tämä niitä niin haluaa.

Miksi syyllistää vanhempia asiasta, joka on kokonaan päivähoidon vastuulla? Vanhempien tulee tukea varhaiskasvatusta kasvatustyössään, ei sovi mennä asettamaan omia rajoja tai vaatimuksia, sillä tavalla lapsi ahdistuu.

Taidat puhua jaskaa. Mulla on nyt takana yhtäjaksoinen lähes kymmenen vuoden yhteistyö päiväkodin kanssa, eikä ole kertaakaan viety mitään vaatekappaletta lapseltani toiselle lapselle. Ja väkivaltaa ei ole yksikään lapsistani päiväkodissa kokenut. Tunteita on kyllä opeteltu sanoittamaan jo kotihoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on koulullakin omat vikansa, kun paapovat lapsia. Esim. asumme kahden km päästä koulusta, ekaluokkalainen ei saa sitä matkaa yksin ajaa polkupyörällä. Vaan hänellä pitää olla saattaja. Koska me vanhemmat lähdemme aikaisemmin töihin, pitää naapurin papan olla hänen saattaja mennen tullen. Illalla lapsi ajaa harrastuksiin ilman saattajaa saman matkan.  Sama homma jatkuu vielä tokaluokkalaisella.

Mä menin kouluun vuonna 1984. Siihen aikaan eka-tokaluokkalaiset eivät saaneet ainakaan minun koulussani pyöräillä kouluun, koska heidän katsottiin olevan liian pieniä tekemään sen turvallisesti.

Kyllä meillä tuohon aikaan sai ajaa. Mutta siinä oli ehtona se, että matkan piti olla muistaakseni yli 2 km niin sai tulla pyörällä kouluun. En usko että koulun pihalle olisi edes kaikki pyörät mahtuneet, jos kaikki tulisivat pyörillä

Ylen kanavilla vaahdotaan nyt siitä, ettei koululainen saa ylisuorittaa. Kaikki laiskimukset ottavat tämän ilolla huomioon. 

Toisaalta eräät kasvatusasiantunitijat ovat sitä mieltä, että ahdistus ja jännitttäminen kuuluvat normaaliin kasvamiseen, eikä sitä voi kokonaan välttää, jos haluaa kehittyä. Nyt toivottu vaatiminen on osa tätä yhtälöä. Ristiriitaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on koulullakin omat vikansa, kun paapovat lapsia. Esim. asumme kahden km päästä koulusta, ekaluokkalainen ei saa sitä matkaa yksin ajaa polkupyörällä. Vaan hänellä pitää olla saattaja. Koska me vanhemmat lähdemme aikaisemmin töihin, pitää naapurin papan olla hänen saattaja mennen tullen. Illalla lapsi ajaa harrastuksiin ilman saattajaa saman matkan.  Sama homma jatkuu vielä tokaluokkalaisella.

Mä menin kouluun vuonna 1984. Siihen aikaan eka-tokaluokkalaiset eivät saaneet ainakaan minun koulussani pyöräillä kouluun, koska heidän katsottiin olevan liian pieniä tekemään sen turvallisesti.

Kyllä meillä tuohon aikaan sai ajaa. Mutta siinä oli ehtona se, että matkan piti olla muistaakseni yli 2 km niin sai tulla pyörällä kouluun. En usko että koulun pihalle olisi edes kaikki pyörät mahtunee

Sama juttu, meidänkin kouluun sai polkea pyörällä heti ekasta luokasta alkaen. Kouluni aloitin vuonna 1986. Kauempaa tulleet sai taksikyydin mutta muuten kaikki kyllä fillaroi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa lapsista on päivähoidossa, jossa ikävät tunteet sanoitetaan, mitää seurauksia toisten puremisesta tai lyömisestä ei ole. Todetaan vain, että "nyt tuli Mintulle paha mieli, ei ole kiva juttu" ja saa jatkaa muiden tönimistä, lelujen viemistä, vaatteiden repimistä jne. Onpa meillä päiväkoteja, joissa Mintun tulee antaa punaiset kesäsandaalinsa Aishalle käyttöön, koska tämä niitä niin haluaa.

Miksi syyllistää vanhempia asiasta, joka on kokonaan päivähoidon vastuulla? Vanhempien tulee tukea varhaiskasvatusta kasvatustyössään, ei sovi mennä asettamaan omia rajoja tai vaatimuksia, sillä tavalla lapsi ahdistuu.

Taidat puhua jaskaa. Mulla on nyt takana yhtäjaksoinen lähes kymmenen vuoden yhteistyö päiväkodin kanssa, eikä ole kertaakaan viety mitään vaatekappaletta lapseltani toiselle lapselle. Ja väkivaltaa ei ole yksikään lapsistani päiväkodissa koke

Ei vaan puhun kasvatustieteen tutkijoiden (esim. Jyväskylän yliopisto) selvitysten perusteella. Siellä on tutkittu päivähoitoa vuosia ja heillä on iso huoli siitä, miten kaukana käytännössä ollaan varhaiskasvatuksen yleisistä tavoitteista. Päivähoito ei ole lapselle turvallinen paikka, päivähoito ei ole lapselle tasa-arvoinen tila eikä hoitajilla ole ymmärrystä siitä, miten toimia ihan tavallisten lasten kanssa. Siksi jokaiselle pyritään saamaan diagnoosi, joka leimaa lapsen koko varhaiskasvatusaikaa. Minttu ei ole enää Minttu, hänellä on autistisia piirteitä (koska haluaa kenkänsä takaisin eikä suostu hyväksymään sitä, että Aisha saa niitä käyttää, koska tällä ei ole omia punaisia kenkiä) ja siksi Minttua kohdellaan kuin lievästi autistista. Tähän kun koulutus antaa hyvät eväät!

Vanhemmilla ei ole mitään mahdollisuutta asettaa rajoja muualla kuin kotona. Jos ruutuaika on 15 min päivässä ja päiväkodissa katsotaan sadepäivänä 2 tuntia lastenohjelmia, niin paljonko siellä vanhemman sana painaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on koulullakin omat vikansa, kun paapovat lapsia. Esim. asumme kahden km päästä koulusta, ekaluokkalainen ei saa sitä matkaa yksin ajaa polkupyörällä. Vaan hänellä pitää olla saattaja. Koska me vanhemmat lähdemme aikaisemmin töihin, pitää naapurin papan olla hänen saattaja mennen tullen. Illalla lapsi ajaa harrastuksiin ilman saattajaa saman matkan.  Sama homma jatkuu vielä tokaluokkalaisella.

Mä menin kouluun vuonna 1984. Siihen aikaan eka-tokaluokkalaiset eivät saaneet ainakaan minun koulussani pyöräillä kouluun, koska heidän katsottiin olevan liian pieniä tekemään sen turvallisesti.

Kyllä meillä tuohon aikaan sai ajaa. Mutta siinä oli ehtona se, että matkan piti olla muistaakseni yli 2 km niin sai tulla pyörällä kouluun. En usko että koulun pihalle olisi edes kaikki pyörät mahtunee

Meillä taas yli 2 km matkat tehtiin eka-tokaluokalla taksilla.

Vierailija kirjoitti: 

Toisaalta eräät kasvatusasiantunitijat ovat sitä mieltä, että ahdistus ja jännitttäminen kuuluvat normaaliin kasvamiseen, eikä sitä voi kokonaan välttää, jos haluaa kehittyä.

Olen tästä kyllä samaa mieltä. Kyllä lapsen pitää kokea noitakin tunteita ja oppia toimimaan niiden kanssa. Ihmisiä ahdistaa ja jännittää työelämässäkin ja niiden tunteiden kanssa pitää vaan elää ja olla ja tehdä.

Minulle sanoi psykologi, että nykylapsista tulee pärjäämään ne, joilta vaaditaan kotona jotain ja jotka opetetaan sietämään myös negatiivisia tunteita. Lisäksi pitää rajoittaa ruutuaikaa ja olla muuta tekemistä sekä sietää tylsyyttä. Lopulta mikään noista ei ole vanhemmille vaikeaa opettaa, mutta yhä harvempi nämä toteuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ylen kanavilla vaahdotaan nyt siitä, ettei koululainen saa ylisuorittaa. Kaikki laiskimukset ottavat tämän ilolla huomioon. 

Toisaalta eräät kasvatusasiantunitijat ovat sitä mieltä, että ahdistus ja jännitttäminen kuuluvat normaaliin kasvamiseen, eikä sitä voi kokonaan välttää, jos haluaa kehittyä. Nyt toivottu vaatiminen on osa tätä yhtälöä. Ristiriitaista.

Lasten ja nuorten maailmat ovat eriytyneet. Ennen elettiin melko lailla samalla tavalla. Aikuiset olivat aikuisia ja katsoivat puoli yhdeksän uutisia ja jättivät lapset rauhaan jos kaikki meni hyvin. Lapset olivat pihalla tai lukivat kirjoja. Joku perhe harrasti intohimoisesti vanhempien valitsemaa lajia, enimmäkseen vain oltiin. Opettajan sana oli laki.

Nyt osa perheistä hyrrää helikopterina lapsen ympärillä, osa preppaa lapsiaan hullun lailla, osa juopottelee ja etsii itseään. Opettajan sana ei kiinnosta ketään, koska vanhemmat joko kuvittelevat tietävänsä paremmin tai sitten ovat täysin pihalla. Vähempikin ahdistaa nuoria.

Nyt kyllä kovasti odotan niitä Jyväskylän yliopiston tutkimuksia, jotka vahvistavat nuo horinat Aishan punaisten kenkien lainaamisesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minusta tämä rajattomuus kietoutuu nykyisin kyllä myös lasten lihavuusepidemiaan. Ei vedetä lapsille yhtään rajoja sen suhteen mitä on fiksu syödä ja mitä ei. 

Ei tuo ole suurin syy. Maailma on muuttunut. Ennen oltiin laihoja, koska kerta kaikkiaa ei ollut ruokaa tarjolla kuten nykyisin, ei välttämättä edes terveellistä ruokaa. Ei ollut kyse siitä, että vanhemmat piti rajoja paremmin ja siksi toisekseen rajojen pitäminen tarkoitti raipan antamista. Vaikka kuinka sinä tai moni muu vielä yrittää väittää, ettei heille ollut haittaa siitä, että pienistäkin asioista sai suhteettoman rangaistuksen, ette ole oikeassa. 

Höpö höpö. Olimme 1970- ja 1980-luvulla laihoja sen takia, että vietimme niin paljon aikaa ulkona ja karkkipäivä oli kerran viikossa. Söimme kun oli nälkä ja lähdimme taas ulos leikkimään. Kasvatus oli vapaata, mutta koulun otimme vakavasti.

Luulen, että yhtenä syynä on se, että ennen kaikki lapset vain pakotettiin ja nujerrettiin käyttäytymään "oikein". Suurimmalle osalle lapsista tämä on ollut kohtuullisen helppoa, toisille sietämätöntä. Omassa lapsuudessa ei vielä ymmärretty nepsy ongelmia ja lapset vain pakotettiin epämukavuusalueelle ja pysymään siellä.  Lapselta vietiin kaikki mahdollisuudet tunnistaa ja määrittää omia rajoja. Oppiko siinä sitten kunnioittamaan vaan ihan vaan pelkäämään aikuisia.

Kaikilta, myös niiltä joilla on joku diagnoosi tulee vaatia ja asioita ja kannustaa ylittämään itsensä. Lapsi tarvitsee näihin asioihin aikuisen apua ja joskus aikuisen pitää tehdä se lapsen puolesta. Erilaiset konsolipelit ja älypuhelimet ovat myös lisänneet ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on koulullakin omat vikansa, kun paapovat lapsia. Esim. asumme kahden km päästä koulusta, ekaluokkalainen ei saa sitä matkaa yksin ajaa polkupyörällä. Vaan hänellä pitää olla saattaja. Koska me vanhemmat lähdemme aikaisemmin töihin, pitää naapurin papan olla hänen saattaja mennen tullen. Illalla lapsi ajaa harrastuksiin ilman saattajaa saman matkan.  Sama homma jatkuu vielä tokaluokkalaisella.

Sääntö, ettei eka- ja tokaluokkalaiset saa yksin ajaa pyörällä koulumatkoja, tuli jo 90-luvulla, kun tapaturmien ja liikenneonnettomuuksien määrä räjähti, kun autojen määrä kasvoi. Ja moni lapsi menetti henkensä ensimmäisenä koulupäivinä. 

Koulumatkat kuuluvat koulun vakuutuksen piiriin ja tapaturmat ja niistä aiheutuneet kulut menevät vakuutusyhtiön piikkiin ja sieltä se aloitus on tullut, ettei pienet koululaiset saa yksin pyöräillä koulumatkoja. 

Ja vastuullinen vanhempi ei kyllä laske eka- ja tokaluokkalaista yksin ajamaan pyörällä 2km matkaa harrastuksiin tai ainakin silloin vanhempi asettaa lapsensa vaaraan, onhan autokanta nykyään ihan toinen kuin esim. 80- ja 90-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lol, teinit on niin tyhmiä

ÄIDIT, HE NE VASTA TYHMIÄ, LAISKOJA ja SURKEITA  OVATKIN ! 

Lapset pomottavat vanhempiaan täysillä, lapset kekevät mitä lystäävät  ja ÄIDIT EIVÄT USKALLA komentaa omaa 5vuotiasta häirikköään millään tavalla.

Äidit jättävät lapsensa kasvattamatta täysin.  Sitä ei voi edes sanoa kasvattamiseksi. He JÄTTÄVÄT  lasten kasvatuksen täysin heitteille.

Päiväkodeissa ja kouluissa on häiriköitä, kiusaajia ja vetelehtiöitä:    SYY ON ÄIDIT.

Ennen sanottiin, lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä ja ennen myös lapsen isät kantoivat vastuunsa lapsistaan. Se oli miehen kunnia-asia. Ei ihme, jos lapset voi huonosti, jos lasten kasvatus on vain naisten harteilla. Ja nykyään yli 90% äideistä käy vielä töissä ja on tasavertainen perheensä elättäjä. 

Ja onko nykymiehistä tullut perheessä yksi lapsi lisää, naisten huolettavaksi, kun on muuttanut äidin helmoista. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kyllä vähän jo pelottavaa, miten monilta lapsilta ei oikein vaadita yhtään mitään nykyisin. Kaikki epämiellyttävä yritetään lakaista pois, ettei vaan tarvitse kokea pettymyksiä tai tehdä asioita, mistä ei pidä.

Olen itse milleniaali, mutta minulla on ollut tuollaiset vanhemmat. Aika kivikkoinen on ollut aikuisuus, mutta olen saanut palaset kohdilleen ja homma rullaa nykyisin. Oman lapsen kasvatan ihan toisin. On parempi oppia jo lapsena, että joidenkin asioiden eteen pitää tehdä enemmän töitä. Ja joskus pitää tehdä epämiellyttäviä asioita ilman, että siitä saa mitään huikeaa palkkiota, koska jotkut asiat vaan elämässä pitää tehdä.

Ja minusta tämä rajattomuus kietoutuu nykyisin kyllä myös lasten lihavuusepidemiaan. Ei vedetä lapsille yhtään rajoja sen suhteen mitä on fiksu syödä ja mitä ei. Tavallinen hyötyliikunta on kadonnut kokonaan, kun vanhemmista on ihan liian karua laittaa lapsi kävelemään kil

Aikuisen pitää tarjota terveellistä ruokaa ja opettaa lapsi liikunnalliseen elämäntapaan. Annoskokoja rajoittamalla kasvatetaan potentiaalisesti syömishäiriöisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän naapurin vanhemmat lässyttää 13- ja 10-vuotiaille lapsilleen kuin ne olisivat vielä vauvoja. Mitään ei tunnuta vaativan ja lapset saavat huutaa ja räyhätä vanhemmilleen ja nämä vaan lässyttävät takaisin. (Rivarin seinän takaa kuuluu)

Yksi päivä kuuntelin, kun arvostelivat ulkona toisen lapsen valmentajaa, kun ei tajua mikä talentti tämä lapsi on ja nosta tätä parempaan ryhmään. En toki tiedä kuinka taitava tämä lapsi on harrastuksessaan, mutta kuulosti siltä, että vanhemmat yliarvioivat lapsensa taidot.

Nostan hattua opettajille ja lasten valmentajille. 

Aiemmin kuulemma ei voinut liikunnasta saada numeroksi 10, vaikka olisi kaikissa liikuntalajeissa ollut lahjakkuus, jos ei osoittanut hyvää kaverihenkeä toisia kohtaan. Liikuntaan kuuluu osana joukkuehenki ja reiluus muita kohtaan, muiden mukaan ottaminen, keskinäinen tsemppaaminen ym.

Jospa tässäkin tapauksessa taidoista huolimatta asennepuolella on ongelmaa ja siksi valmentaja ei ole häntä nostanut parempiin asemiin.  Ilmeisesti vanhemmat eivät taustalla auta oikeaan asennoitumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minusta tämä rajattomuus kietoutuu nykyisin kyllä myös lasten lihavuusepidemiaan. Ei vedetä lapsille yhtään rajoja sen suhteen mitä on fiksu syödä ja mitä ei. 

Ei tuo ole suurin syy. Maailma on muuttunut. Ennen oltiin laihoja, koska kerta kaikkiaa ei ollut ruokaa tarjolla kuten nykyisin, ei välttämättä edes terveellistä ruokaa. Ei ollut kyse siitä, että vanhemmat piti rajoja paremmin ja siksi toisekseen rajojen pitäminen tarkoitti raipan antamista. Vaikka kuinka sinä tai moni muu vielä yrittää väittää, ettei heille ollut haittaa siitä, että pienistäkin asioista sai suhteettoman rangaistuksen, ette ole oikeassa. 

Höpö höpö. Olimme 1970- ja 1980-luvulla laihoja sen takia, että vietimme niin paljon aikaa ulkona ja karkkipäivä oli kerran viikossa. Söimme kun oli nälkä ja lähdimme taa

Ja ruoka oli suht terveellistä kotiruokaa mitä syötiin joka päivä. Ennen äidit myös olivat kotiäitejä lasten kouluun menoon asti, eli varsin huoletonta se varhaislapsuus! Sitten tuli nämä laitokset, jossa opetettiin sitä kanssakäymistä ja sosiaalisuutta mutta ei niinkään hyviä käytöstapoja vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kyllä vähän jo pelottavaa, miten monilta lapsilta ei oikein vaadita yhtään mitään nykyisin. Kaikki epämiellyttävä yritetään lakaista pois, ettei vaan tarvitse kokea pettymyksiä tai tehdä asioita, mistä ei pidä.

Olen itse milleniaali, mutta minulla on ollut tuollaiset vanhemmat. Aika kivikkoinen on ollut aikuisuus, mutta olen saanut palaset kohdilleen ja homma rullaa nykyisin. Oman lapsen kasvatan ihan toisin. On parempi oppia jo lapsena, että joidenkin asioiden eteen pitää tehdä enemmän töitä. Ja joskus pitää tehdä epämiellyttäviä asioita ilman, että siitä saa mitään huikeaa palkkiota, koska jotkut asiat vaan elämässä pitää tehdä.

Ja minusta tämä rajattomuus kietoutuu nykyisin kyllä myös lasten lihavuusepidemiaan. Ei vedetä lapsille yhtään rajoja sen suhteen mitä on fiksu syödä ja mitä ei. Tavallinen hyötyliikunta on kadonnut kokonaan, kun vanhemmista

Aikuisen pitää tarjota terveellistä ruokaa ja opettaa lapsi liikunnalliseen elämäntapaan. Annoskokoja rajoittamalla kasvatetaan potentiaalisesti syömishäiriöisiä ihmisiä.

 

Se vähän niin kuin olikin tuossa minun pointtini. Mutta aika helposti annetaan periksi lapsille, kun ehdottavat roskaruokaa. On sekin rajanvetoa, että vanhemmat päättää mitä kotona syödään ja mihin mennään omin jaloin eikä aina autolla. Monet urheiluakin harrastavat lapset ovat lihavia, koska ne urheilutreenit ovat heidän ainoa liikuntansa. 

Minä jo muutama vuosi sitten seurasin surullisena sivusta erään sukulaisperheen vanhempien toimintaa lasten suhteen. Kaksi vanhinta lasta (8v ja 6v) kiusasivat muita lapsia ja kun vanhemmille valitettiin tästä, niin nämä olivat vain sitä mieltä, että "Lasten aivot vielä kehittyvät ja siksi he eivät voi ymmärtää, että toisia ei saa kiusata". Mitenkään ei siihen asiaan puututtu, päinvastoin äiti vain hymyili ja sanoi, että pojat ovat poikia ja kehittyvä lapsi ei vielä voi tietää, että mitä saa tehdä ja mitä ei.

Nuorin lapsi oli 4v ja ainoa tyttö. Häntä hemmoteltiin ja kohdeltiin kuin vauvaa. Hän kulki esim. tutti suussa, joi maitoa tuttipullosta, käytti vielä vaippaa jne.