Silloin kun olit lapsi, mitä ruokia isäsi kokkasi perheelle?

Uunimakkaraa ja spagettia sekä pyttipannua. Kun olin vähän vanhempi, innostui tekemään jopa wokia ja jambalayaa.

Muistaakseni syötiin tosi usein (aina) pyttipannua. Kerraan muistan hänen tehneen makaronivelliä. Siis maidossa keitettyjä makaroneja. Kävin vetämässä sen vessanpytystä alas, kun alkoi niin syödessä ällöttää.

Ahventa, Kuhaa, Kampelaa, Taimenta, ja Silakkaa. savustettuna, paistettuna, keittona ym.

Isä hoiti mm. grillaukset, kalan savustukset, graavilohen suolaamisen, teki todella hyviä kaalikääryleitä ja jouluisin konjakkisinappia. Isällä oli oikein reseptivihko, mihin kirjoitti todella kauniilla kaunokirjoituksella reseptit.Äiti taas leipoi hyvin ja teki maailman parasta ruisleipää leivinuunissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi aiheen, mutta en ole koskaan aiemmin kuullut esim. maksamakkarakeitosta tai kuivalihakeitosta sekä kuivalihavellistä... Itse kotoisin pääkaupunkiseudulta.

En minäkään maksamakkarakeitosta ole kuullut, mutta kuivalihakeittoa tehdään ainakin meillä Lapissa. Tunnistin heti kyseisen kirjoittajan "meikäläiseksi" paitsi ruokalajeista, niin myös tietyistä sanoista.

Tein itse ruokaa kun kasarin lamassa vanhemmat oli aina töissä.

Ihan tavallisia kotiruokia. Karjalanpaistia, kesäkeittoa, perunoita, kasviksia ja lihaa. Hyvin usein uuniruokia. 

Myöhemmin tulivat kalapuikot ja makaroni, niitä oli ikään kuin lisukkeena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän isä ei tehnyt koskaan ruokaa. Ei varmaan osannut. Minä aloin tehdä ruokaa heti kun köksän tunnilla jotain opin, mutta veljeni ei. En osannut tätä ihmetelläkään, niin se vain meni. Perheen miehet teki sitten jotain muita töitä, ei meillä ollut mitään alistettuja naisia, päin vastoin, olipahan vain sellainen työnjako.

 

Silloin tuollaisessa perheessä on helppoa, jos menee "luonnostaan" noin. Mulla ei mennyt, olisin halunnut tehdä ulkotöitä ja mua patisteltiin keittiöön. Monta kertaa huusin vanhemmille pää punaisena, miten väärin on, ettei veljen odotettu kokkaavan. Nyt kotona aikuisena teen tietysti kaiken itse. Ikuinen katkeruus jäi vanhempia ja veljeä kohtaan.

Niin, kyllä minäkin tein jotain ns. miesten hommia, mm. hankin metsästyskortin ja sain saalistakin, jonka sitten kokkasin itse. Meillä ei ollut mitään määrättyjä miesten ja naisten hommia, sattui nyt vaan jotenkin tuo kokkailuhomma menemään meillä noin. Ja sitä en hoksannut kertoa, että mainittu veljeni teki sitten aikuisena ruokaa omalle perheelleen ja kehittyi oikein mainioksi kokiksi. Ikävää, että sinulla oli tuollaiset kokemukset. (Olen siis tuo, jolle kommentoit)

Isäni teki usinkin ruokaa, koska äitini oli aamusta iltaan töissä. Isä laittoi joko perunoita ja jauhelihakastiketta. Kesällä sitten perunoita ja ruohosipulivoi -kastiketta. Pullaa osasi myös tehdä. Äitinsä opettanut.

Joskus leipoi lättyyn

Äiti yleensä teki valmiiksi jos oli iltavuorossa ja isä lämmitti ne.

Ei mitään. Hän oli sellainen vanhanaikainen mies, jonka mielestä ruoanlaitto ja muut kotityöt ovat naisten töitä. Miehet eivät niitä tee.

Herkkusienikeittoa 1950-luvulla.

Lasagne

Poronkäristys 

Jänispaisti

Perunat ja ruskeekastike 

Perunat, kalapuikot ja valkokastike

Leipäressu

Ja lukusia muita,  ruuanlaitto meni lapsuudenkodissa melko lailla 50/50 vanhempien kesken ja menee tietääkseni vielä tänäkin päivänä

Munakasta ja paistinperunoita. Äiti oli kokki, joten hän useimmiten kokkasi. Isä kyllä myöhemmin opetteli ruoanlaiton ja se olikin hyvä, koska äiti menehtyi verrattain nuorena. Nyt lähes kahdeksankymppisenä isä tekee itse ruokansa, wokkia, lasagnea, kiusausta, kastikkeita, keittoja, kaikki onnistuu. Ja ostamastamme keittokirjasta hän opettelee uusia ruokalajeja. Leipoa hän ei osaa, eikä kuulemma aio opetella enää.

Ruokaa ei saanut lainkaan joka päivä. 

70-luvulla kansakoululainen.

Ei mitään. Ehkä mikrossa sai just ja just lämmitettyä äidin valmiiksi tekemän ruuan.

Isäni ei kokannut milloinkaan. Meillä oli selvät miesten ja naisten työt.

Äitini kuoli, kun olin kouluikäinen, meitä sisaruksia oli monta, kaikki koulu ikäisiä, nuorin esikoulu ikäinen.

Leskeksi jäätyään isäni ei edelleenkään tehnyt mitään naisten töitä,

me sisarukset  teimme ruuat kotona ja pesimme itse  pyykkimme, ei ollut tiskikonetta, eikä pesukonetta. 13 vuotias sisareni leipoi leivät aina koulupäivän jälkeen, että silleen.

Ei mitään, ei sitten yhtään mitään.

Isä ei muistaakseni leiponut koskaan mitään muuta kuin kalakukkoa, leipomukset olivat äidin hommia. Kaikkea muuta ruokaa isä teki siinä missä äitikin. Normaalia kotiruokaa yleensä, sellaista mitä nykyään pidetään perinneruokina. 

Ensimmäisen kerran muuten söin pizzaa joskus yläasteikäisenä luokkaretkellä. Saattoi olla sama kerta kun kävin ensimmäistä kertaa edes ravintolassa. Ei maalla sellaisia ollut, ja kaupungissa käytiin sukulaisten luona, ei missään ravintoloissa.