Mitkä asiat lapsuudessa on jättäneet lämpimimpiä muistoja? Kerro yksittäisiä asioita

Kesät ja siihen liittyvät asiat.  Olimme tädin luona.  Sisarusten kanssa kortin peluu. 

Hämeessä syötiin kesällä talkkunaa eli piapoa. Se oli meillä vain kesäruokaa, siksi herkkua. Muistan kun otettiin kippo piimää tai viiliä, piapojauhoja ja sokeria ja mentiin serkkujen kanssa ulkorapulle syömään. Aurinko paistoi. Yleensä syötiin sisällä, mutta piapoa sai syödä jostain syystä ulkona. 

Vierailija kirjoitti:

Olin pari-kolmevuotias, oli kylmä pakkasilta ja oltiin oltu kotimme pihasaunassa saunomassa. Olen nyt 58-v. ja muistan sen turvallisuuden tunteen, kun isä kantoi minut saunasta vilttiin käärittynä sisälle ja minä katselin siinä sylissä taivaan tähtiä.

Ei noin vanhoja asioita voi muistaa, siksi alapeukku.

Kesät maalla isän kotitalossa, aitassa nukkuminen, teltassa yöpyminen kun lehmät oli aamulla siinä teltan ympärillä (olimme pystyttäneet sen naapuritilan lehmälaitumelle). Äidin lukemat iltasadut ja runot, joita se mielellään lausui, isän laulamat iltalaulut esim. Rosvo Roope, Dance Makabre, Sillanpään marssilaulu yms. 

Ihan tuli ikävä lapsuuteen (molemmat vanhemmat jo kuolleet) :)

Vierailija kirjoitti:

Kesät maalla isän kotitalossa, aitassa nukkuminen, teltassa yöpyminen kun lehmät oli aamulla siinä teltan ympärillä (olimme pystyttäneet sen naapuritilan lehmälaitumelle). Äidin lukemat iltasadut ja runot, joita se mielellään lausui, isän laulamat iltalaulut esim. Rosvo Roope, Dance Makabre, Sillanpään marssilaulu yms. 

Ihan tuli ikävä lapsuuteen (molemmat vanhemmat jo kuolleet) :)

Oli ihan pakko googlata noi dance makabre sanat, kun en kaikkia muistanut - onko tuttu kenelläkään muulle? https://www.niksula.hut.fi/~sivaron1/l/dance_macabre.html

Dance Macabre (Murheesi suista)

Luolassa lukin,

peikkojen, pukin -

sorkkien siro sipsutus käy.

Hyytävä viima,

karkelon kiima,

silmät ja sarvet, muuta ei näy.

Veikkonen kuule,

kauhistu, oi

hiisien himohirnunta soi.

Ruumiita tuokaa,

saavista juokaa,

hornassa hurrataan.

Aaveet ja peikot

tanssivat, heikot

haisevat haaskat horjuvat pois.

Luurangot laukkaa,

kurkustas' haukkaa

hengen jos saada vois.

Helvetin kaikki kauhut on nyt,

pääpirun kanssa temmeltänyt.

Piiloudu loukkoon,

hullujen joukkoon

muuten sun tiesi vie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pään lepuuttaminen äidin pehmeän vatsan päällä. <3

 

 

Haluat tällä vain selittää itsellesi, että oma nykyinen ylipainosi on positiivinen asia.

      Niin onkin ja olen muutenkinläski

Vierailija kirjoitti:

Huhhhuh, lapsuuden traumat ja vaille jäämisen tunne vaan tulee niin rajusti näitä lukiessa. Muilla on oikeasti ollut tällaisia? Muista on välitetty?

Älä tunge taas näitä paskoja tänne sekaan. Tee sadas aloitus ikävästä lapsuudesta ja ruikuta kunnolla ja Vastaile itsellesi.. 

Tämä muisto on erityisen vahva:

olin ollut pitkään todella kipeä, oli kirkas talviviikonloppu ja edelleen kipeilin sohvalla maaten. Ruokahalua ei ollut ollut.

Telkkarista tuli hiihtokilpailut, äiti siivosi. Yhtäkkiä mulle tuli hirveä voileipänälkä, ja äiti teki mulle useamman salaattivoileivän tomaatilla ja juustolla, paljon voita. Sain vielä syödä poikkeuksellisesti sohvalla.

Koskaan sen jälkeen ei ole voileivät maistuneet yhtä hyvältä, edelleen vahva muisto 35 vuoden takaa.

Yhteiset mökkireissut maalle, vaikka vanhemmat välillä kinastelivatkin, isä joi ja äiti syytti, että isä pilaa kaikilta loman. Nyt jälkikäteen nuo ovat silti kultaisia ja ihania lapsuuden muistoja, joita ei korvaa mikään eikä niiden välttämättä pidäkään olla täydellisiä. Huonomminkin olisi asiat voineet olla.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiset mökkireissut maalle, vaikka vanhemmat välillä kinastelivatkin, isä joi ja äiti syytti, että isä pilaa kaikilta loman. Nyt jälkikäteen nuo ovat silti kultaisia ja ihania lapsuuden muistoja, joita ei korvaa mikään eikä niiden välttämättä pidäkään olla täydellisiä. Huonomminkin olisi asiat voineet olla.

Oletpa vähään tyytyväinen. Kuulostaa kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Jännää miten ne rakkaimmat muistot eivät ole juuri ikinä ole sidonnaisia perheen taloudelliseen tilanteeseen tai statuskilpailuun ja vertailuun somessa vaan niihin lähimmäisiin ja läheisyydenosoituksiin. Pitäisikö tästä mammat päätellä jotain?

Sen, että nyky-yhteiskunta on muuttunut suuntaan, jossa arvostetaan ja ihaillaan rahaa ja menestymistä. Huvittelu pitäisi olla kallista ja elämä brändättyä. Onnellisuus taitaa tulla nykyisin some menestyksestä.

Äiti leipoi joka lauantai jotain, pullaa, piirakoita, ruisleipää tms. Leivinuunissa nämä paistoi. Sitten illalla saunottiin, ja saunan jälkeen lasillinen saunalimpparia, jonka kansa söin jotain tuoretta leipomusta. Ja katsottiin Napakymppiä.

Sunnuntaisin käytiin kylässä joko äidin siskon perheen luona tai mummolassa. 

Asuttiin haja-asutusalueella, jossa vain muutama naapuri. Kuitenkin niissä naapuritaloissa asui lapsia, joiden kanssa leikittiin paljon. Pelattiin nelistä, kiikkupolttista, kymmenen tikkua laudalla, mitä milloinkin. Ala-asteella keräännyttiin koulun pihalle isommalla porukalla, ja pelattiin jalkapalloa tai nelistä. 

Perjantaisin käytiin isän ja äidin kanssa kirjastossa, josta lainasin kasan kirjoja. Luin omassa sängyssä lukulampun alla Tiina-kirjoja, Viisikkoja ja muita hyviä kirjoja aina iltaisin. 

Sadepäivinä naapurin tytön kanssa oltiin jommankumman kotona tai leikkimökissä ja pelattiin pelikorteilla. 

Isän kanssa kierrettiin katsomassa kotikaupungin urheilukisoja, yleensä pesäpalloa. 

Jossain vaiheessa aloitin joukkuelajin, jonka harjoituksissa ja pelireissuissa kävin lukioikäiseksi asti. 

Mulla oli kiva ja turvallinen lapsuus. 

Minulla on tämä. Minulla kaksi isoveljeä ja toinen 4v vanhempi ja toinen 5v vanhempi. Kun olin 5 vuotias ja veljet oli 9 ja 10v. Oli lauantai ja käytiin kiskalta ostaa karkkia. Illalla, kun veljet pelas nintendoa super mario bros ykköstä ja kateltiin välillä leffoja vhs kasetilta. Muistan, kun minulla oli aina turvallinen ja rauhallinen olo, kun olin siellä veljien keskellä makaamassa ja katoin pelaamista tai katottiin jotain leffaa. Muistan vieläkin sen turvallisen tunteen peittojen ja tyynyjen seassa. Nukahtelin tietenkin välillä, mutta kun aukasin silmät, niin ne molemmat oli siinä pelaamassa.

Aina katsoivat ettei minulta puutu mitään. Äijät on jo 50v, niin aina kun ollaan yhdessä ihan missä vaan, niin minulla on se turvallinen tunne. Heidän lähellä olen todella levollinen. Ei stressaa mikään asia silloin.

En kerro.

Uiminen Tapiolassa lasten ulkoaltaalla. Mummo asui siellä.