Te, joiden vanhemmat erosivat, kun olitte lapsia. Oliko ratkaisu oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysjärkisen aikuisten ihmisten luulisi osaavan olla ja keskustella asiat halki ja järjestää elämänsä lapsiensa edun mukaisesti. Mutta kun ollaan minä minä itsekeskeisiä ääliöitä, persoonallisuushäiriöisiä, narsistisia piirteitä omaavia riidankylväjiä tai alkoholi tai muu päihderiippuvaisia tai vastuuttomia lapsen tasolla olevia.

Kaksi täysjärkistä viisasta aikuista osaa tarvittaessa järjestää eronsakin niin, että siitä on mahdollisimman vähän haittaa lapsilleen. 

Ei lasten pitäisi koskaan joutua kahden kodin kiertolaisiksi. Pahimmillaan kummassakaan kodissa ei edes oikeasti ole tilaa heille. 

Todella hyviä ja osuvia havaintoja vanhemmaksi sopimattomista ihmisistä.

Harmi vaan kun hekin on lisääntymiskykyisiä 

Vierailija kirjoitti:

Luulisi sen eron oleva aina se viimeinen vaihtoehto.

Vähän sama kun itsemurha on, lopullinen ja paluuta harvemmin sitten enää on.

Toisinaan tuntuu että se on ensimmäinen vaihtoehto jolla koitetaan niitä asioita korjata.

Epävakaa ihminen ei koskaan tee mitään työtä perheen eteen. Eroilee kerta toisensa jälkeen.

Itsellä jäi erosta sellanen hassu oli että miten oman perheen voi vaihtaa?

Kukaanhan ei voi vaihtaa omaa äitiä, isää, eikä veljiä, eikä muuta sukua, mutta oman perheensä voi jättää ja pistää uuden pystyyn vallan kevyesti. Noin itselle kävi kun isä katosi elämästämme vaikuttamaan toisaalle.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä jäi erosta sellanen hassu oli että miten oman perheen voi vaihtaa?

Kukaanhan ei voi vaihtaa omaa äitiä, isää, eikä veljiä, eikä muuta sukua, mutta oman perheensä voi jättää ja pistää uuden pystyyn vallan kevyesti. Noin itselle kävi kun isä katosi elämästämme vaikuttamaan toisaalle.

Perusluottamus! Se katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä jäi erosta sellanen hassu oli että miten oman perheen voi vaihtaa?

Kukaanhan ei voi vaihtaa omaa äitiä, isää, eikä veljiä, eikä muuta sukua, mutta oman perheensä voi jättää ja pistää uuden pystyyn vallan kevyesti. Noin itselle kävi kun isä katosi elämästämme vaikuttamaan toisaalle.

Joillekin perheet ovat vaihdettavia esineitä, kuin Ikean pöytiä hetkelliseen käyttöön.

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä jäi erosta sellanen hassu oli että miten oman perheen voi vaihtaa?

Kukaanhan ei voi vaihtaa omaa äitiä, isää, eikä veljiä, eikä muuta sukua, mutta oman perheensä voi jättää ja pistää uuden pystyyn vallan kevyesti. Noin itselle kävi kun isä katosi elämästämme vaikuttamaan toisaalle.

Perusluottamus! Se katoaa.

Tämäpä. Asiaa on paljon tutkittu. Ja tuo on yksi pitkäkestoisimpia vaikutuksia erosta lapseen. Mutta ei varsinkaan sarjaeroaja välitä siitä pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Oikea ratkaisu ja isä teki itsemurhan???!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Ei ollut. Inhotti suuresti, kuinka seksiaddikti isä piinasi äitiä vuosia. Eron jälkeen isä oli kolme kertaa naimisissa aina nuoremman kanssa. Äiti kertoi, että oli surkea rakastaja alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä jäi erosta sellanen hassu oli että miten oman perheen voi vaihtaa?

Kukaanhan ei voi vaihtaa omaa äitiä, isää, eikä veljiä, eikä muuta sukua, mutta oman perheensä voi jättää ja pistää uuden pystyyn vallan kevyesti. Noin itselle kävi kun isä katosi elämästämme vaikuttamaan toisaalle.

Perusluottamus! Se katoaa.

Tämäpä. Asiaa on paljon tutkittu. Ja tuo on yksi pitkäkestoisimpia vaikutuksia erosta lapseen. Mutta ei varsinkaan sarjaeroaja välitä siitä pätkääkään.

Aika monikaan ei välitä siitä pätkääkään. Miksi roikkua huonossa liitossa niiden typerien lasten takia?!!?!??!!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä jäi erosta sellanen hassu oli että miten oman perheen voi vaihtaa?

Kukaanhan ei voi vaihtaa omaa äitiä, isää, eikä veljiä, eikä muuta sukua, mutta oman perheensä voi jättää ja pistää uuden pystyyn vallan kevyesti. Noin itselle kävi kun isä katosi elämästämme vaikuttamaan toisaalle.

Perusluottamus! Se katoaa.

Tämäpä. Asiaa on paljon tutkittu. Ja tuo on yksi pitkäkestoisimpia vaikutuksia erosta lapseen. Mutta ei varsinkaan sarjaeroaja välitä siitä pätkääkään.

Aika monikaan ei välitä siitä pätkääkään. Miksi roikkua huonossa liitossa niiden typerien lasten takia?!!?!??!!?

Aina voi vaihtaa parempaan. Harva nainen jättää omat lapsensa. Se kertoo jo paljon.

Vanhempani ovat edelleen yhdessä. Muistan lapsuudessani toivoneeni että vanhempani eroaisivat. Tämä lähinnä siksi että isäni oli/on ankara ja olisin halunnut asua vain äitini kanssa. Aikamoista riitelyä heidän suhteensa on toisinaan ollut, mutta väkivaltaa ei koskaan. Vanhempani ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Äitini on herkkä ja tunteellinen ja isäni puolestaan ei yleensä kykene kunnollisiin keskusteluihin tunteista. Koen että isäni edelleen tietyllä tavalla kahlitsee äitiäni henkisesti ja jos isä ei halua että äiti ei jotain tee niin sitten äiti ei sitä tee. Perheeni on sinällään hyvin konservatiivinen jossa mies on perheen pää. 



Olen joskus pohtinut olisiko äitini onnellisempi yksin. Ehkä, ehkä ei. Ainakin hänen elämänsä muuttuisi valtavasti eikä pelkästään hyvään suuntaan. Kyllä hän isältäni paljon saakin, ei siinä mitään. Tavallaan ehkä hieman huoleton ja leväperäinen äitini ja tarkka ja jämpti isäni täydentävät toisiaan. 

 

Nykyisin olen onnellinen että ovat edelleen yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Kukaan ei voi mennä toisen pään sisään ja tietää miten olisi käynyt, jos sitä tätä ja tota. Ilkeämielistä saivartelua. Täysi-ikäinen isä oli yksin vastuussa kuolemastaan. 

Vanhempani olivat rakastaneet tosiaan ja kannustaneet toisiaan työssään.

Kun sitten välit menivät poikki, se ei johtunut viinasta eikä vieraissa juoksemisesta vaan perhesuhteita stressaavista  tilanteista joista osaan itsekin olin osallinen. 

Vähän paremmilla kommunikaatiotaidoilla vanhemmat olisi vielä palanneet yhteen mutta kun ei, niin ero olisi ollut paras. Sitä ei tullut, sen sijaan tuli kaikenlaista viekkautta ja vakoilua ja paskapuhetta, joten kierre vain syveni ja kun vanhemmat lopulta erosivat niin paljon oli saatu pilalle. 

Oli, ja niiden olisi pitänyt erota jo aikaisemmin koska eivät vain tulleet toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Kukaan ei voi mennä toisen pään sisään ja tietää miten olisi käynyt, jos sitä tätä ja tota. Ilkeämielistä saivartelua. Täysi-ikäinen isä oli yksin vastuussa kuolemastaan. 

Onhan ne aina juu mutta mitkä asiat siihen ajaa onkin jo toinen asia. Yleensä ne syyt eivät tule yksin itsemurhaajan sisältä. Joku siihen ajaa ja yleensä se on ympäristöstä tuleva tekijä. Harvemmin oma puhdas hulluus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Kukaan ei voi mennä toisen pään sisään ja tietää miten olisi käynyt, jos sitä tätä ja tota. Ilkeämielistä saivartelua. Täysi-ikäinen isä oli yksin vastuussa kuolkuolemastaan

Osaan niin kuvitella kuka tuossakin on omaa osuuttaan pyyhkinyt ja vähätellyt kovin sanomalla noin lapselle.

Jätin isin, se vähän tappoi itsensä mut ei se mitenkään mun syy ollu. Aikuinen ihminen. Joopajoo.

Ihan ok on, että puolisolla on rinnakkaissuhde vaikka viisi vuotta, mutta ah, ydinperhe on ja pysyy. Hienoa!