Te, joiden vanhemmat erosivat, kun olitte lapsia. Oliko ratkaisu oikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Ai että äidin olisi pitänyt jäädä suhteeseen ettei isä tee itsemurhaa? No huhhuh, siinäpä oiva parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok on, että puolisolla on rinnakkaissuhde vaikka viisi vuotta, mutta ah, ydinperhe on ja pysyy. Hienoa!

Missä noin on sanottu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eihän kukaan niin sanonut.

Vanhemmilla oli erilaiset näkemykset elämästä ja tulevaisuudesta. Isä olisi halunnut että oltaisiin muutettu hänen aiempaan kotikaupunkiinsa, vaikka meillä lapsilla oli tutut koulut ja muut kuviot sillä paikkakunnalla missä asuttiin. Muistan että vanhemmat väänsi muuttoasiasta moneen kertaan. Isä ei myöskään osallistunut juurikaan lastenhoitoon, lähinnä silloin kun se oli kivaa. Äiti hoiti aika yksin arjen ja lisäksi lapset.

Vanhempien eron jälkeen isä muutti yksin sinne entiselle kotipaikkakunnalleen. Ilmeisesti hänellä oli jo silloin erilaisia ongelmia, kunnes löytyi kuolleena yhtenä viikonloppuna. Ei toisen itsemurhasta voi syyttää ketään. Lapsena mietin sitä, että mitä jos isä olisi tehnyt sen jo silloin kun vanhemmat asui yhdessä. Mitä jos löytäjänä olisi ollut minä tai pikkusisko? Mielestäni isä on ollut ihan itse vastuussa itsestään ja omista teoistaan. Eikä kukaan voi jäädä suhteeseen vain siksi ettei toinen tekisi itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Ai että äidin olisi pitänyt jäädä suhteeseen ettei isä tee itsemurhaa? No huhhuh, siinäpä oiva parisuhde.

Olis nyt edes ohjannut sen hoitoon tai vähän lähimmäisen välittämistä harrastanut tuossa kohti. Mut ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Ai että äidin olisi pitänyt jäädä suhteeseen ettei isä tee itsemurhaa? No huhhuh, siinäpä oiva parisuhde.

Olis nyt edes ohjannut sen hoitoon tai vähän lähimmäisen

Ai etänä eron jälkeen? Miten? Jos tyyppi on asunut muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat edelleen yhdessä. Muistan lapsuudessani toivoneeni että vanhempani eroaisivat. Tämä lähinnä siksi että isäni oli/on ankara ja olisin halunnut asua vain äitini kanssa. Aikamoista riitelyä heidän suhteensa on toisinaan ollut, mutta väkivaltaa ei koskaan. Vanhempani ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Äitini on herkkä ja tunteellinen ja isäni puolestaan ei yleensä kykene kunnollisiin keskusteluihin tunteista. Koen että isäni edelleen tietyllä tavalla kahlitsee äitiäni henkisesti ja jos isä ei halua että äiti ei jotain tee niin sitten äiti ei sitä tee. Perheeni on sinällään hyvin konservatiivinen jossa mies on perheen pää. 



Olen joskus pohtinut olisiko äitini onnellisempi yksin. Ehkä, ehkä ei. Ainakin hänen elämänsä muuttuisi valtavasti eikä pelkästään hyvään suuntaan. Kyllä hän isältäni paljon saakin, ei siinä mitään. Tavallaan ehkä hieman huoleton ja leväperäinen äitini ja tarkka ja jämpti isän

Just näin. Avioliitto on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Siihen ei tarvita omia lapsia sekaantumaan ja manipuloimaan - saati tuntemattomia palstahuutelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Kukaan ei voi mennä toisen pään sisään ja tietää miten olisi käynyt, jos sitä tätä ja tota. Ilkeämielistä saivartelua. Täysi-ikäinen

Osaan niin kuvitella kuka tuossakin on omaa osuuttaan pyyhkinyt ja vähätellyt kovin sanomalla noin lapselle.

Jätin isin, se vähän tappoi itsensä mut ei se mitenkään mun syy ollu. Aikuinen ihminen. Joopajoo.

Ei toisen itsemurhasta voi syyttää ketään. Tuskin lapsillekaan olisi ollut hyväksi elää perheessä missä vanhemmat on yhdessä vain siksi ettei isä tee itsemurhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat edelleen yhdessä. Muistan lapsuudessani toivoneeni että vanhempani eroaisivat. Tämä lähinnä siksi että isäni oli/on ankara ja olisin halunnut asua vain äitini kanssa. Aikamoista riitelyä heidän suhteensa on toisinaan ollut, mutta väkivaltaa ei koskaan. Vanhempani ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Äitini on herkkä ja tunteellinen ja isäni puolestaan ei yleensä kykene kunnollisiin keskusteluihin tunteista. Koen että isäni edelleen tietyllä tavalla kahlitsee äitiäni henkisesti ja jos isä ei halua että äiti ei jotain tee niin sitten äiti ei sitä tee. Perheeni on sinällään hyvin konservatiivinen jossa mies on perheen pää. 



Olen joskus pohtinut olisiko äitini onnellisempi yksin. Ehkä, ehkä ei. Ainakin hänen elämänsä muuttuisi valtavasti eikä pelkästään hyvään suuntaan. Kyllä hän isältäni paljon saakin, ei siinä mitään. Tavallaan ehkä hieman huoleton

Yleisellä tasolla 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat edelleen yhdessä. Muistan lapsuudessani toivoneeni että vanhempani eroaisivat. Tämä lähinnä siksi että isäni oli/on ankara ja olisin halunnut asua vain äitini kanssa. Aikamoista riitelyä heidän suhteensa on toisinaan ollut, mutta väkivaltaa ei koskaan. Vanhempani ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Äitini on herkkä ja tunteellinen ja isäni puolestaan ei yleensä kykene kunnollisiin keskusteluihin tunteista. Koen että isäni edelleen tietyllä tavalla kahlitsee äitiäni henkisesti ja jos isä ei halua että äiti ei jotain tee niin sitten äiti ei sitä tee. Perheeni on sinällään hyvin konservatiivinen jossa mies on perheen pää. 



Olen joskus pohtinut olisiko äitini onnellisempi yksin. Ehkä, ehkä ei. Ainakin hänen elämänsä muuttuisi valtavasti eikä pelkästään hyvään suuntaan. Kyllä hän isältäni paljon saakin, ei siinä mitään. Tavallaan ehkä hieman huoleton

No kerropa miksi ne lapset on siihen sit edes tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani ovat edelleen yhdessä. Muistan lapsuudessani toivoneeni että vanhempani eroaisivat. Tämä lähinnä siksi että isäni oli/on ankara ja olisin halunnut asua vain äitini kanssa. Aikamoista riitelyä heidän suhteensa on toisinaan ollut, mutta väkivaltaa ei koskaan. Vanhempani ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Äitini on herkkä ja tunteellinen ja isäni puolestaan ei yleensä kykene kunnollisiin keskusteluihin tunteista. Koen että isäni edelleen tietyllä tavalla kahlitsee äitiäni henkisesti ja jos isä ei halua että äiti ei jotain tee niin sitten äiti ei sitä tee. Perheeni on sinällään hyvin konservatiivinen jossa mies on perheen pää. 



Olen joskus pohtinut olisiko äitini onnellisempi yksin. Ehkä, ehkä ei. Ainakin hänen elämänsä muuttuisi valtavasti eikä pelkästään hyvään suuntaan. Kyllä hän isältäni paljon saakin, ei siinä mitään. Tavallaan ehkä hieman huoleton

Ihanaa miten vähättelet lapsia ja niiden tunteita tässä.

Minun vanhempani erosivat vasta sitten, kun molemmat olivat alkoholisoituneet. Me lapset kärsimme vuosia heidän toimimattomasta suhteesta, jolloin meille lapsille jäi hirveä vastuu kaikesta. Muutimme jo varhain kotoa pois ja koulut kävimme sitten myöhemmin. Toivomme että olisivat eronneet ja me lapset olisimme halunneet isän mukaan. Ei ollut heillä kanttia. Me lapset ollaan sitten käyty erinäiset terapiat.

Vierailija kirjoitti:

Eroaminen oli oikea ratkaisu, mutta tapa jolla hoitivat sen oli todella väärä. 

Meistä lapsista tehtiin pelinappuloita aikuisten riidoissa. Koko lapsuus oli sitä, että jos teit jotain mikä miellytti toista vanhempaa, oli se loukkaus toista kohtaan. Kaksi kolmesta lapsesta on purkanut terapiassa aikuisena näitä traumoja, yksi ei ehtinyt sinne asti vaan päätti elämänsä. Me kaksi jäljelläolevaa ei olla vielä yli kolmikymppisinäkään luontevissa väleissä kummankaan vanhemman kanssa. Vanhemmat ihmettelevät miksi ei käydä, soitella tai muutenkaan olla yhteyksissä. 

Ihmettelevät siitäkin huolimatta, että yksi on joukosta poissa?

Olin 11 ja eron varsinaista syytä en tiedä, koska mulle on kerrottu niin monta tarinaa. Yksi syy oli kuulemma se ettei äiti halunnut lisää lapsia eikä tehnyt ruokaa oikeaan aikaan isälle. Nämä kerrottiin isän puolelta. Varsinainen syy oli isän toinen nainen, jonka hän esitteli pari viikkoa kodista poismuuton jälkeen. Kodin ilmapiiri oli ollut vuosia aika outo ja tuntui että isä eli ihan omaa elämäänsä. Niinkuin sitten kävi ilmi. Myöhemmin olen tajunnut miten outoa käytöstä kotona oli ja sen takia ei oikein ole ollut hyvä ihmissuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Kukaan ei voi mennä toisen pään sisään ja tietää miten olisi käynyt, jos sitä tätä ja

Lainaukset ei taas toimi. 

mutta ei toki suhde voi perustua siihen ettei toinen tee vaikka itsemurhaa mutta väität etteikö suhteen tila olisi siitä voinut korjaantua millään muulla keinolla kun erolla?

Sepä se kun te ette näe niitä muita vaihtoehtoja.

Lopputulos olisi voinut olla vaikka miten hyvä ilman eroa jos ois terapiat käyty jne.

Jostain syystä ihmiset on päätyneetkin yhteen aikanaan. Samat ihmiset ne aina siinä on eron hetkelläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin 11 ja eron varsinaista syytä en tiedä, koska mulle on kerrottu niin monta tarinaa. Yksi syy oli kuulemma se ettei äiti halunnut lisää lapsia eikä tehnyt ruokaa oikeaan aikaan isälle. Nämä kerrottiin isän puolelta. Varsinainen syy oli isän toinen nainen, jonka hän esitteli pari viikkoa kodista poismuuton jälkeen. Kodin ilmapiiri oli ollut vuosia aika outo ja tuntui että isä eli ihan omaa elämäänsä. Niinkuin sitten kävi ilmi. Myöhemmin olen tajunnut miten outoa käytöstä kotona oli ja sen takia ei oikein ole ollut hyvä ihmissuhteissa. 

Hyvin yleinen tapaus. Ei ole kanttia lasten isällä kantaa vastuuta omista teoistaan. Rehellisesti. Ja myöntää asia.

"Lainaukset ei taas toimi. 

mutta ei toki suhde voi perustua siihen ettei toinen tee vaikka itsemurhaa mutta väität etteikö suhteen tila olisi siitä voinut korjaantua millään muulla keinolla kun erolla?

Sepä se kun te ette näe niitä muita vaihtoehtoja.

Lopputulos olisi voinut olla vaikka miten hyvä ilman eroa jos ois terapiat käyty jne.

Jostain syystä ihmiset on päätyneetkin yhteen aikanaan. Samat ihmiset ne aina siinä on eron hetkelläkin."

Millä keinolla? Mielestäni äiti ainakin yritti jo ihan tarpeeksi. Ei toisen puolesta voi elää, eikä toisen puolesta voi tehdä asioita. Ja kuten jo kerroin, isällä oli ilmeisesti ongelmia. Kuolemansa aikaan oli käyttänyt erilaisia lääkkeitä mm. masennukseen ja lisäksi päihteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Ai että äidin olisi pitänyt jäädä suhteeseen ettei isä tee itsemurhaa? No huhhuh, siinäpä oiva parisuhde.

Hyvä parisuhdemalli lapsille onnellisesta ja ehjästä ydinperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosi kun olin 7v vaikka kaikki oli näennäisesti hyvin. Heillä oli erilaiset näkemykset tulevaisuudesta ja he halusivat erilaisia asioita. Mielestäni ero oli oikea ratkaisu. Jäimme asumaan äidin kanssa koska hän jäi asumaan samaan kaupunkiin missä oli koulut jne. Isä kuoli muutama kuukausi vanhempien eron jälkeen, teki itsemurhan.

Mielestäsi oli oikea ratkaisu että isäsi teki itsemurhan sen takia?

Eli se että eivät olisi eronneet ja isäsi olisi elossa, ei ollut parempi vaihtoehto?

Ai että äidin olisi pitänyt jäädä suhteeseen ettei isä tee itsemurhaa? No huhhuh, siinäpä oiva parisuhde.

Hyvä parisuhdemalli lapsille onnellisesta ja ehjästä ydin

Missä noin on sanottu? Laitatko lähteen, kiitos.

Lapsena en ymmärtänyt eroa ja olin vihainen mutta aikuisena äiti on saanut sympatiani ja olen sanonutkin että ymmärrän miksi halusi erota ja olisi pitänyt tehdä se jo aiemminkin. Uusia kumppaneita oli molemmilla ja se oli raskasta katsottavaa. Tuo uusi mies/naisystävä lasten nähtäville vasta kun olet 💯 varma suhteen jatkosta...

Vierailija kirjoitti:

Lapsena en ymmärtänyt eroa ja olin vihainen mutta aikuisena äiti on saanut sympatiani ja olen sanonutkin että ymmärrän miksi halusi erota ja olisi pitänyt tehdä se jo aiemminkin. Uusia kumppaneita oli molemmilla ja se oli raskasta katsottavaa. Tuo uusi mies/naisystävä lasten nähtäville vasta kun olet 💯 varma suhteen jatkosta...

Kaikista huonoimman parisuhdemallin antaa vanhempi joka vaihtelee kumppaneitaan lennosta ja tuo aina uuden kumppanin lasten elämään. Vastuuttomia ja kelvottomia ovat vanhemman roolissa.