Te, joiden vanhemmat erosivat, kun olitte lapsia. Oliko ratkaisu oikea?
Millaiset olivat asumisjärjestelyt eron jälkeen? Olitko niihin tyytyväinen ja saitko itse vaikuttaa asiaan? Oliko erolle mielestäsi riittävän hyvä syy? Oliko uusia kumppaneita kuvioissa? Koetko, että vanhempien erolla on ollut vaikutusta omiin parisuhteisiisi?
Erityisesti kiinnostaa vastaukset, jos eron syynä ei ollut väkivalta, päihteet tms vaan se tavallinen rakkaus loppui tai kasvettiin erilleen.
Kommentit (108)
Kuka jaksaa aikuisenakin vatvoa jotain vanhempien eroa?
Vierailija kirjoitti:
Kuka jaksaa aikuisenakin vatvoa jotain vanhempien eroa?
Niin. Kuka jaksaa aikuisenakin mennä parisuhteisiin paikatkseen lapsuuden vaillejäämisiään ylimiellyttäen ja lopulta pettäen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena en ymmärtänyt eroa ja olin vihainen mutta aikuisena äiti on saanut sympatiani ja olen sanonutkin että ymmärrän miksi halusi erota ja olisi pitänyt tehdä se jo aiemminkin. Uusia kumppaneita oli molemmilla ja se oli raskasta katsottavaa. Tuo uusi mies/naisystävä lasten nähtäville vasta kun olet 💯 varma suhteen jatkosta...
Kaikista huonoimman parisuhdemallin antaa vanhempi joka vaihtelee kumppaneitaan lennosta ja tuo aina uuden kumppanin lasten elämään. Vastuuttomia ja kelvottomia ovat vanhemman roolissa.
Minusta kaikista huonoimman parisuhdemallin antaa vanhempi joka pakolla pysyy yhdessä huonossa suhteessa. Ihan vaan siksi kun aikoinaan on luvattu niin eihän sitä voi erota.
Missä on sanottu että pakolla huonossa suhteessa pitäisi olla? Laitatko suoran lainauksen tai lähteen tuosta.
Ihanaa tää lähteiden kinuaminen. Ei mielipiteisiin ole lähteitä, sitä kutsutaan keskusteluksi. Ihme autisti...
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa tää lähteiden kinuaminen. Ei mielipiteisiin ole lähteitä, sitä kutsutaan keskusteluksi. Ihme autisti...
Narsistinen sarjapettäjä kaasuvalottaa netissä. Aina.
Oli oikea ratkaisu. Liian nuorena menivät yksiin, mulla ja äidillä ei ole edes 20 vuotta ikäeroa. Erilaiset arvot, erilain suhtautuminen alkoholiin ja tupakointiin ja suurimpana toisen vanhemman vähättely toista kohtaan. Olisi pitänyt tehdä paljon aiemmin. Koskaan eivät riidelleet meidän lasten kuullen, tai varmaan uskoivat itse niin. Teinin korvat kuulee kaiken, vaikka välillä tuntuu, etteivät kuule mitään. Vaikka meillä lapsilla oli ns. hyvät oltavat, tunnelma kotona oli hyytävä. Kun isä lähti puolen vuoden reissutyöhön, sen tunnelman muutoksen huomasi heti, samoin kuin paluun jälkeisen uuden jääkauden.
Eron jälkeen isä vaihtoi naista useammin kuin sukkiaan, eikä oppinut koskaan pitämään huolta huushollistaan. Meidän tytärten vierailut olivat lähes pelkkää siivoamista, ymmärrettävästi käynnit harvenivat aika nopsaan ja vaimo #2 lopetti ne vähätkin. Vasta viimeisinä vuosina aloimme taas lähentyä.
Äiti taas heräsi eloon, toteutti unelmansa yrittäjyydestä ja menestyi. Meidän lasten oli hyvä olla hänen kanssaan, vaikka yrittäjäelämän alussa rahat oli tiukassa. Nyt eläkevuosinaan nauttii yhteiselämästä pitkäaikaisen avopuolisonsa kanssa.
Mä olin niin pieni, etten muista yhdessäoloa ja perhe-elämää. En muista koskaan nähneeni vanhempiani samassa tilassa tai puhuvan toisilleen.
Erosivat isän juomisen takia. Kuitenkin jälkeenpäin kuullut, ettei isä edes viikottain juonut. Äiti vaan kettuuntu, että yleensäkään käytti alkoholia.
Mä olen nyt 52v enkä ole isääni koskaan päissään nähnyt. Satunnaisen saunaoluen on juonut tai esim talkoissa joi yhden... Äiti sairastui alkoholismiin mun ollessa ala-asteella.
Minusta kaikista huonoimman parisuhdemallin antaa vanhempi joka pakolla pysyy yhdessä huonossa suhteessa. Ihan vaan siksi kun aikoinaan on luvattu niin eihän sitä voi erota.