Lue keskustelun säännöt.
Kun aikuinen lapsi ei tule toimeen miesystäväni kanssa
26.05.2024 |
Poika on 19-vuotias ja tavanneet uuden mieheni kanssa muutamia kertoja. Mies on aikuisen lailla ottanut pojan vastaan avoimin mielin ja ollut kaikin puolin lojaali. Poika on ollut alusta saakka jotenkin vastahankaan ja tunnistan olemuksesta, ettei heillä synkkaa.
Ovat eri luontoisia, sen tunnistan suoraan. Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä poikaa? Hän osoittaa hiekan kaikkitietävillä ja näsäviisailla kommenteilla miehelle, ettei ole hänen kanssaan asioista samaa mieltä. Ja että jotenkin tietäisi asiasta kuin asiasta paremmin ja yrittää ottaa jonkinlaista henkistä niskaotetta miehestä.
Rehellisyyden nimissä mies on yrittänyt parhaansa, ollut lojaali poikaa kohtaan, tarjonnut apuakin, mutta poika ei osoita minkäänlaista arvostusta tai kunnioitusta. Ikäänkuin olisi päättänyt ettei aio tulla miehen maksaa toimeen, syystä tai toisesta
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
??? Mitä se tähän kuuluu? Luitko/ymmärsitkö, että poika on 19 vee, ei 9?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIKSI sen pojan pitäisi kunnioittaa, arvostaa ja ottaa jotain ihme apua vieraalta mieheltä?
Ja kai hänellä saa olla omat mielipiteet.
Kaikkia tulee tietysti kunnioittaa, ihan vain siksi että toisia pitää kunnioittaa.
Mutta tässä nyt on kyse eri asiasta: siitä tykkääkö poika äipän uudesta poikkiksesta vai ei, ja kuinka huolestuttavaa on jos ei ole avoimin sylin hyväksymässä tätä parin tapaamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
??? Mitä se tähän kuuluu? Luitko/ymmärsitkö, että poika on 19 vee, ei 9?
Ymmärtäähän sen, et jos itse on 20v, niin 19-vuotiaskin tuntuu jo tosi aikuiselta.
Aikuinen ihminen ymmärtää, että isä on erittäin tärkeä "vielä" 19-vuotiaalleekin, siis terveessä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Kysy lapselta, ehkä miehessä mättää jokin. Nuoret ovat herkkävaistoisia.
Lapset ja nuoret aistivat hyvin jos vanhemman parisuhde on huono. Siksi apm pitäisi laittaa mies luiskaan.
No toinen tytärpuolistani ei ole koskaan hyväksynyt minua, vaikka olemme isänsä kanssa olleet jo yli vuotta. Eikä hän edes asunut isänsä luona enää, kun aloimme tapailla. Toinen taas otti minut heti todella hyvin vastaan ja olemme hyvinkin läheisiä.
Tämä on harmi, pidän nuorista (no hän on nyt jo 32) ja meilläkin on paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Sama harrastus, samankaltaiset poliittiset arvot ja muita ideologisia asioita. Mutta hänestä näki heti alusta, ei tule hyväksymään. Ei hän inhottava ole tai epäkohtelias, mutta viileä ja välttelevä.
Toisen kanssa tosiaan käymme lähes viikottain lounaalla, kahvilla tai kävelyllä. Pyydän aina toistakin mukaan, mutta ei. Siskonsakin sanoo, että se on aivan periaatteellista.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta tosiaan kummilasteni ja tämän toisen lapsipuolen kanssa nautin ajan viettämisestä ja yleensäkin olen perusystävällinen, sosiaalinen ja minua pidetään ihan lähestyttävänä.
Että aloittajalle sanoisin, se voi olla alun varautuneisuutta tai sitten poika on vaan päättänyt ettei aio edes yrittää pitää miehestäsi. Sinänsä toiseen auttaa se, että kohtuudella tarjotaan mahdollisuus viettää aikaa yhdessä, mutta ei painosteta. Toiseen ei sitten auta mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No toinen tytärpuolistani ei ole koskaan hyväksynyt minua, vaikka olemme isänsä kanssa olleet jo yli vuotta. Eikä hän edes asunut isänsä luona enää, kun aloimme tapailla. Toinen taas otti minut heti todella hyvin vastaan ja olemme hyvinkin läheisiä.
Tämä on harmi, pidän nuorista (no hän on nyt jo 32) ja meilläkin on paljon yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Sama harrastus, samankaltaiset poliittiset arvot ja muita ideologisia asioita. Mutta hänestä näki heti alusta, ei tule hyväksymään. Ei hän inhottava ole tai epäkohtelias, mutta viileä ja välttelevä.
Toisen kanssa tosiaan käymme lähes viikottain lounaalla, kahvilla tai kävelyllä. Pyydän aina toistakin mukaan, mutta ei. Siskonsakin sanoo, että se on aivan periaatteellista.
Minulla ei ole omia lapsia, mutta tosiaan kummilasteni ja tämän toisen lapsipuolen kanssa nautin ajan viettämisestä ja yleensäkin olen perusystävällinen, sosiaalinen ja minua pidetään ih
Yli 10 vuotta piti kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin 22 ja siskoni 24 kun vanhempamme erosivat. Äitini löysi uuden miehen, muutti isän luonta suoraa tän miehen luokse.
Siskoa ja minua arvelutti koska mies ei koskaan seurustelun alussa pystynyt juomaan mitään. Pikkuhiljaa selvisi että mies oli alkoholisti. Alko sitten juomaa enemmän. Olivat yhdessä viisi vuotta. Vaikeata oli olla riippuvaisen kanssa.
Äitimme löysi lennosta uuden miehen mikä sai meillä siskoksilla hälytyskellot soimaan. Pikkuhiljas ollaan totuttu miehen päättömiin ja lennokkaisiin juttuihin. Ovat olleet yhdessä, naimisissa 20 vuotta.
Äiti on välillä valmis kuristamaan miehensä kun sammakot loikkii suusta. Mies on vielä yksinkertanen ja uskoo kaiken kuulemansa.
Meillä isä kuoli vasta pari vuotta sitten. Isä oli hyvin tärkeä meille ja myös hyvä vaari.
Ei noita äitimme miehiä kumpikaan meistä ole isätellyt. Eikä lapsemme vaaritellut.
Ap voit miettiä miten toimia
Näistä miehistä vielä se että näimme ihan eri valossa heidät kun rakastunut äitimme.
Kummankaan kanssa ei uskottu että olis tullut mitään pitempi aikasta.
Rakastuneelle ihmiselle on turha puhua mitään mietteistään. Onneksi olemma siskon kanssa saaneet päivitellä näitä äidin miesvalintoja.
Ap oletan että pojallasi sama homma. Hän näkee poikaystäväsi eri valossa kun sinä rakastuneena.
Nuoret myös osaavat salapoliisin työn tietsikan kautta jos joku asia hämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
??? Mitä se tähän kuuluu? Luitko/ymmärsitkö, että poika on 19 vee, ei 9?
Ymmärtäähän sen, et jos itse on 20v, niin 19-vuotiaskin tuntuu jo tosi aikuiselta.
Aikuinen ihminen ymmärtää, että isä on erittäin tärkeä "vielä" 19-vuotiaalleekin, siis terveessä tapauksessa.
Niin varmaan, jos on kyse jostain kehitysviiveestä. Odottaisin jo 15 veeltä asiallista käyttäytymistä eli vaikkei ei jostain ihmisestä pidä, niin silti ollaan kohteliaita ja ystävällisiä. Ja edelleen: miten se isä liittyy tähän mitenkään?? En ymmärrä.
Aina kun palstalla joku tuskailee, että teinit ei hyväksy uutta puolisoa, niin vastauksissa kerrotaan että kohtahan ne muuttaa pois. Sitten mukamas helpottaa.
Eikä kukaan mieti jouluja, valmistujaisia, syntymäpäiviä? On kivoja perhejuhlia tiedossa, kun ei tulla toimeen.
Se oli hyvä pointti, että ap:n nuorukainen saattaa huomata jotain, mitä ap itse ei huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla vika ei ollut miehessä. Lapset halusivat minut yksin itselleen. Jatkui vielä heidän muutettua omilleen. Selvisi myöhemmin, että yksi pelko oli, että mies saattaa pienentää heidän perintöään, mikä oli aivan aiheeton pelko.
Mä en tule mun bioisän kanssa toimeen. Lapsena jo kammoiksuin häntä ja välttelin seuraa. Asuttiin perheenä. Ei vaan synkannut ja silti pärjättiin joten kuten.
Muuten samaa mieltä, mutta en alkaisi painostamaan muuttamaan kotoa siksi, ettei tämä tykkää äidin miesystävästä. Sehän on suora osoitus äidiltä, et rakastaa nyt tätä sinulle vierasta tyyppiä enemmän kuin lastaan, ja nuoren tulee väistää. Voi olla todella traumatisoivaa!