Kun aikuinen lapsi ei tule toimeen miesystäväni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tuonikäinen kossi jo elä omillaan? Jos ei ja vielä kiinni mamman ti*ussa niin oisko aika vieroittaa. Sulla on aikuisena ja lapsensa täysikäiseksi kasvattaneena naisena täysi oikeus yksityiselämään ja siihen, että mies on tärkeä osa sun arkea. 

Laita se täysikasvuinen kakara nyt kuriin. 

Hän saattaa olla esimerkiksi lukiossa, ja suurin  osa lukiolaisista asuu vanhempiensa luona.

No, jos asuu, niin sitten noudattaa vanhempien sääntöjä. Ei sitä äidin miestystävää tartte mitenkään mielistellä, mutta jos ei pysty peruskohteliaisuuteen, huono homma. Miksi sen aikuisen "lapsen" oikeudet aina menee kaikkien muiden edelle?

 

Äidin mukaan poika mutkuttelee, ei haistattele. Onpa kauheaa 🙄. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä  poikaa? Tilanteelle pitää laittaa piste heti. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevan ihmisen pitää osata jo käyttäytyä.  

Mikä ihmeen piste??

Joku tomppeli yrittäisi pakottaa aikuista ihmistä pitämään jostain toisesta. Onnea yritykseen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä  poikaa? Tilanteelle pitää laittaa piste heti. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevan ihmisen pitää osata jo käyttäytyä.  

Mikä ihmeen piste??

Joku tomppeli yrittäisi pakottaa aikuista ihmistä pitämään jostain toisesta. Onnea yritykseen :D

Palstalla on persutyyliin vallalla kuri ja roti. Lapsia ja omia aikuisia lapsia laitetaan kuriin ja heidän tunteensakin määrätään.

Jollet ole jo tehnyt, kysyt lapseltasi ihan suoraan mistä moinen kumpuaa. Kokeeko hän jäävänsä esim kakkoseksi, ahdistaako häntä että kodissa on vieras ihminen (mutta kai teillä ennenkin on vieraita käynyt), onko miehessä jotain "outoa" pojan silmissä... suoraa puhetta suosittelen lähtökohtaisesti. 

Myönnän etten itsekään ollut heti riemuissani kun isäni alkoi seurustella kun olin myöhäisteini. Mutta aika pitkälti siinä oli kyse jollain tapaa mustasukkaisuudesta, nykyään pidän isäni vaimosta kovastikin. Paljon auttoi se, että isäni keskusteli minun kanssani, kuunteli tunteitani ja samalla kuitenkin selitti sitä, että hänen seurustelunsa ei ole asia, mistä lapsi saa puolisolle kiukutella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne yhdessä hengailee?

Vietän ihan normaalisti aikaa yhdessä pojan kanssa edelleen, vaikka hän aikuinen onkin. Näkeehän hän silloin miestäkin satunnaisesti.

No, sanot pojalle että tapaatte seuraavaksi kun hän osaa käyttäytyä. Hän ei ole mitään universumin kiintotähti, jonka tahdon mukaan maailma pyörii. 

Tämäolisi varmasti loistava mahdollisuus hankkiutua pojan kanssa välirikkoon. 

 

Miten voi olla, että ihmisillä ei yhtään kehittyneempiä vuorovaikutustaitoja ole?

Minä. hmettelen tätä samaa. Miten aikuisilla ei ole mitään vuorovaikutustaitoja?

Ainoa ratkaisu on kuri, roti ja käskytys. Ei se vaan toimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä  poikaa? Tilanteelle pitää laittaa piste heti. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevan ihmisen pitää osata jo käyttäytyä.  

Mikä ihmeen piste??

Joku tomppeli yrittäisi pakottaa aikuista ihmistä pitämään jostain toisesta. Onnea yritykseen :D

Palstalla on persutyyliin vallalla kuri ja roti. Lapsia ja omia aikuisia lapsia laitetaan kuriin ja heidän tunteensakin määrätään.

Palstan logiikalla nuoret aikuiset saavat käyttäytyä kuin 5-vuotiaat kun kyseessä on oman vanhemman uusi kumppani. Samalla logiikalla on ok katkaista välit, jos vanhempi ei pidä lapsensa seurustelukumppanista. 

Vierailija kirjoitti:

Siskopuoleni on pian 50v eikä vieläkään hyväksy isäpuoltaan.

Eli odottakaa, mutta älkää pitkästykö :) 

Siskopuoli oli siis teini-iässä, kun vanhempamme tapasivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne yhdessä hengailee?

Vietän ihan normaalisti aikaa yhdessä pojan kanssa edelleen, vaikka hän aikuinen onkin. Näkeehän hän silloin miestäkin satunnaisesti.

No, sanot pojalle että tapaatte seuraavaksi kun hän osaa käyttäytyä. Hän ei ole mitään universumin kiintotähti, jonka tahdon mukaan maailma pyörii. 

Tämäolisi varmasti loistava mahdollisuus hankkiutua pojan kanssa välirikkoon. 

 

Miten voi olla, että ihmisillä ei yhtään kehittyneempiä vuorovaikutustaitoja ole?

Minä. hmettelen tätä samaa. Miten aikuisilla ei ole mitään vuorovaikutustaitoja?

Ainoa ratkaisu on kuri, roti ja käskytys. Ei se vaan toimi.

No mikä sitten toimii? Loputtomasti myötäileminen ja ihmettely ja varpaillaan oleminen?

Kyllä vuorovaikutus on ihan kahden kauppaa, jossa molemmat voivat tehdä vain oman puolikkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoa käytöstä perusteetta ei tule sietää yhtään. Poika on aikuinen vaikka vielä nuori.

Ottaisin pojan ihan aikuiseen keskusteluun, ensin kahden. Selität että sinullakin on oikeus seurustella ja olet onnellinen miehen kanssa. Kysyt miksi poika ei hänestä pidä, onko joku syy. Jos on joku syy, juttele siitä. Jos vain kiukuttaa että seurustelet, kerrot että toivot hänen olevan kohtelias.

Aikuisen lapsen kanssa kyllä pystyy puhumaan, jos lapsi nyt jotenkin normaali on, ja aikuisella on vastuu käytöksestään ja tunteistaan. 

Mitä ihmeen huonoa käytöstä ja puhuttelua.

Palstalla hämmentää nämä jotka kurittavat, puhuttelevat ja kieltävät lapsilta ja jopa aikuistuville lapsiltaan kaikki negatiiviset tunteet.

Ei ihme, että nykynuoret ovat niin ahdistuneita.

 

Tunteet ei ole koskaan väärin eikä.ole oikein tämä nykyajan pakko olla aina kiltti. Tämä on mielenterveydelle haitallista ja siksi ahdistuneisuus on niin yleistä.

Eikö se äiti osaa astua vähän taaksepäin ja antaa poikansa olla rauhassa? Se on ainoa tapa siihen, että tilanne joskus muuttuu. Kunnioittava ja tilaa antava suhtautuminen. Ei mikään pakko tykätä eikä olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Jollet ole jo tehnyt, kysyt lapseltasi ihan suoraan mistä moinen kumpuaa. Kokeeko hän jäävänsä esim kakkoseksi, ahdistaako häntä että kodissa on vieras ihminen (mutta kai teillä ennenkin on vieraita käynyt), onko miehessä jotain "outoa" pojan silmissä... suoraa puhetta suosittelen lähtökohtaisesti. 

Myönnän etten itsekään ollut heti riemuissani kun isäni alkoi seurustella kun olin myöhäisteini. Mutta aika pitkälti siinä oli kyse jollain tapaa mustasukkaisuudesta, nykyään pidän isäni vaimosta kovastikin. Paljon auttoi se, että isäni keskusteli minun kanssani, kuunteli tunteitani ja samalla kuitenkin selitti sitä, että hänen seurustelunsa ei ole asia, mistä lapsi saa puolisolle kiukutella. 

Suoraa puhetta ja kuuntelua minäkin ehdottaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä  poikaa? Tilanteelle pitää laittaa piste heti. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevan ihmisen pitää osata jo käyttäytyä.  

Mikä ihmeen piste??

Joku tomppeli yrittäisi pakottaa aikuista ihmistä pitämään jostain toisesta. Onnea yritykseen :D

Palstalla on persutyyliin vallalla kuri ja roti. Lapsia ja omia aikuisia lapsia laitetaan kuriin ja heidän tunteensakin määrätään.

Palstan logiikalla nuoret aikuiset saavat käyttäytyä kuin 5-vuotiaat kun kyseessä on oman vanhemman uusi kumppani. Samalla logiikalla on ok katkaista välit, jos vanhempi ei pidä lapsensa seurustelukumppanista. <

Miten se poika on käyttäytynyt kuin 5-vuotias???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne yhdessä hengailee?

Vietän ihan normaalisti aikaa yhdessä pojan kanssa edelleen, vaikka hän aikuinen onkin. Näkeehän hän silloin miestäkin satunnaisesti.

No, sanot pojalle että tapaatte seuraavaksi kun hän osaa käyttäytyä. Hän ei ole mitään universumin kiintotähti, jonka tahdon mukaan maailma pyörii. 

Tämäolisi varmasti loistava mahdollisuus hankkiutua pojan kanssa välirikkoon. 

 

Miten voi olla, että ihmisillä ei yhtään kehittyneempiä vuorovaikutustaitoja ole?

Minä. hmettelen tätä samaa. Miten aikuisilla ei ole mitään vuorovaikutustaitoja?

Ainoa ratkaisu on kuri, roti ja käskytys. Ei se vaan toimi.<

Ne on niitä päällepäsmäreitä. Kaikkien täytyy käyttäytyä heidän sanelunsa mukaan. Itse olen aikuistuttuani ottanut etäisyyttä noihin toksisiin sukulaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskopuoleni on pian 50v eikä vieläkään hyväksy isäpuoltaan.

Eli odottakaa, mutta älkää pitkästykö :) 

Siskopuoli oli siis teini-iässä, kun vanhempamme tapasivat. 

Ei Tuhkimokaan koskaan oikein tykännyt äitipuolestaan.  

Syystä nämä sadut on kirjoitettu.

Pari vaivaista kertaa tavanneet? Katsokaa rauhassa pari vuotta, jospa se siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ne yhdessä hengailee?

Vietän ihan normaalisti aikaa yhdessä pojan kanssa edelleen, vaikka hän aikuinen onkin. Näkeehän hän silloin miestäkin satunnaisesti.

No, sanot pojalle että tapaatte seuraavaksi kun hän osaa käyttäytyä. Hän ei ole mitään universumin kiintotähti, jonka tahdon mukaan maailma pyörii. 

Tämäolisi varmasti loistava mahdollisuus hankkiutua pojan kanssa välirikkoon. 

 

Miten voi olla, että ihmisillä ei yhtään kehittyneempiä vuorovaikutustaitoja ole?

Minä. hmettelen tätä samaa. Miten aikuisilla ei ole mitään vuorovaikutustaitoja?

Ainoa rat

Vuorovaikutustaidot eli ei pakoteta, ei kielletä toisen tunteita.  Anna tilaa ja anna sen pojan olla. Ei hänen ole mikään pakko olla mielissään tai tykätä siitä miehestä. Kun hän saa tilaa ja rauhaa, voi tunne muuttua. Etenkään ei pidä käydä moittimaan toista siitä, että ei tykkää. Mitään muutahan tuokaan poika ei ole tehnyt. Tunne ei muutu käskyttämällä.

Vierailija kirjoitti:

Pari vaivaista kertaa tavanneet? Katsokaa rauhassa pari vuotta, jospa se siitä sitten.

No parin kerran kohdalla pitäisi olla vielä avoimin mielin ja vähän vieraskoreuttakin. Aika huolestuttavaa päättää ettei pidä jostakusta ja olla antamatta mahdollisuutta. 

Nuori mies ja vasta pari kertaa tavanneet. Vähän nyt rennompaa asennetta.

"Vuorovaikutustaidot eli ei pakoteta, ei kielletä toisen tunteita.  Anna tilaa ja anna sen pojan olla. Ei hänen ole mikään pakko olla mielissään tai tykätä siitä miehestä. Kun hän saa tilaa ja rauhaa, voi tunne muuttua. Etenkään ei pidä käydä moittimaan toista siitä, että ei tykkää. Mitään muutahan tuokaan poika ei ole tehnyt. Tunne ei muutu käskyttämällä."

Ja kuitenkin se poika halusi mm. kyytejä tältä miesystävältä. Että vähän tuntuu nyt neuvosi ristiriitaiselta tilanne huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon, ettei miesystäväni lapset pidä minusta. He ovat olleet omillaan vuosia ennen, kuin minä tulin kuvioihin mukaan. Tällä hetkellä heidän vanhat huoneet on rempattu ja ovat airbnb käytössä, jota hoidan 100% yksin. Tai miesystävä maksoi remontin, mutta hoidan kaiken muun. Rahat menee suoraan tilille ja käytetään tulevaan kattoremonttiin. Lapset ovat aivan varmoja minä käytän heidän isää hyväksi. Järjestin, omasta mielestä kivan joulun, kohta pidetään täällä toisen häät. Nekin olen pitkälti järjestänyt ja hommannut, mm ruuan maksan. 

Eipä tässä mitään voi tehdä.

Miksi ihmeessä maksat ruoat toisen miehen ja naisen lapsen häihin, jos et kerran ole edes adoptoinut tätä?

Minulla on seilu parikymppisiä lapset. Etenkin poika oli 19-vuotiaana hyvinkin vetäytyvä jopa perheen kesken. Annoin tilaa olla rauhassa. Olisi tullut sota, jos olisin jännä.pakottanut johonkin uuden miehen miellyttämiseen tms. Nuoret ei ole tuossa iässä aikuisia. Saman näen nuorten kanssa työskennellessäni. Tuo voi monelle ola vaikea ikä.

Sanoisin, että älä painosta edes olemaan sen uuden miehen kanssa!