Lue keskustelun säännöt.
Kun aikuinen lapsi ei tule toimeen miesystäväni kanssa
26.05.2024 |
Poika on 19-vuotias ja tavanneet uuden mieheni kanssa muutamia kertoja. Mies on aikuisen lailla ottanut pojan vastaan avoimin mielin ja ollut kaikin puolin lojaali. Poika on ollut alusta saakka jotenkin vastahankaan ja tunnistan olemuksesta, ettei heillä synkkaa.
Ovat eri luontoisia, sen tunnistan suoraan. Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä poikaa? Hän osoittaa hiekan kaikkitietävillä ja näsäviisailla kommenteilla miehelle, ettei ole hänen kanssaan asioista samaa mieltä. Ja että jotenkin tietäisi asiasta kuin asiasta paremmin ja yrittää ottaa jonkinlaista henkistä niskaotetta miehestä.
Rehellisyyden nimissä mies on yrittänyt parhaansa, ollut lojaali poikaa kohtaan, tarjonnut apuakin, mutta poika ei osoita minkäänlaista arvostusta tai kunnioitusta. Ikäänkuin olisi päättänyt ettei aio tulla miehen maksaa toimeen, syystä tai toisesta
Mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
No kai hän saa olla miehesi kanssa eri mieltä? Ja toimeen ei ole pakko tulla, vaikka asiallisesti toista täytyykin kohdella. Ja miten mies on muka osoittanut lojaaliutta poikaasi kohtaan, kun ovat muutaman kerran tavanneet?
Samaa mieltä ei ole pakko olla, mutta se, miten asia tuodaan esille on eri asia. Tilannetta on tietenkin ulkopuolisena ei tilanteissa olleena vähän mahdotonkin arvioida. Mutta tavallisia asioita, joista nyt ihan kaikesta tuskin voi olla aina näennäisesti ihan eri mieltä tai olla joku mutta.
Mies on ollut lojaali poikaa kohtaan esim. niin, että pojan ylimielisestä käytöksestä huolimatta on tullut poikaa vastaan hyvin siitä huolimatta. Kuullut, kuunnellut ja pyrkinyt ymmärtämään pojan näkökantoja, osallistunut rakentavasti keskusteluun. Poika on tarvinnut muutamia kertoja kyytejä erinäisiin paikkoihin ja mies on aina ollut valmis viemään, ehdottanut kyytiä itsekin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuonikäinen kossi jo elä omillaan? Jos ei ja vielä kiinni mamman ti*ussa niin oisko aika vieroittaa. Sulla on aikuisena ja lapsensa täysikäiseksi kasvattaneena naisena täysi oikeus yksityiselämään ja siihen, että mies on tärkeä osa sun arkea.
Laita se täysikasvuinen kakara nyt kuriin.
Hän saattaa olla esimerkiksi lukiossa, ja suurin osa lukiolaisista asuu vanhempiensa luona.
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä itsekkäitä vanhempia.
Itsekkäät vanhemmat kasvattaa itsekkäitä lapsia. Lapset oppii esimerkistä. Nykyään lapset kuvittelevat, että he omistavat vanhempansa kuten lemmikkieläin omistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai hän saa olla miehesi kanssa eri mieltä? Ja toimeen ei ole pakko tulla, vaikka asiallisesti toista täytyykin kohdella. Ja miten mies on muka osoittanut lojaaliutta poikaasi kohtaan, kun ovat muutaman kerran tavanneet?
Samaa mieltä ei ole pakko olla, mutta se, miten asia tuodaan esille on eri asia. Tilannetta on tietenkin ulkopuolisena ei tilanteissa olleena vähän mahdotonkin arvioida. Mutta tavallisia asioita, joista nyt ihan kaikesta tuskin voi olla aina näennäisesti ihan eri mieltä tai olla joku mutta.
Mies on ollut lojaali poikaa kohtaan esim. niin, että pojan ylimielisestä käytöksestä huolimatta on tullut poikaa vastaan hyvin siitä huolimatta. Kuullut, kuunnellut ja pyrkinyt ymmärtämään pojan näkökantoja, osallistunut rakentavasti keskusteluun. Poika on tarvinnut muutamia kertoja kyytejä erinäisiin paikkoihin ja mies on aina ollut valmis viemään, ehdottanut
No tilanne ei kuulosta kovin vakavalta, jos kyse on siitä että nuori mies pikkasen kurmoottaa äidin uutta miestä olemalla vähän vastakarvaan. Mitään tarvetta puuttua asiaan ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä itsekkäitä vanhempia.
Itsekkäät vanhemmat kasvattaa itsekkäitä lapsia. Lapset oppii esimerkistä. Nykyään lapset kuvittelevat, että he omistavat vanhempansa kuten lemmikkieläin omistetaan.
Eivät vanhemmatkaan kyllä sanele aikuisten lastensa tunteita, vapaa-ajan viettoa ja suhteita muihin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuonikäinen kossi jo elä omillaan? Jos ei ja vielä kiinni mamman ti*ussa niin oisko aika vieroittaa. Sulla on aikuisena ja lapsensa täysikäiseksi kasvattaneena naisena täysi oikeus yksityiselämään ja siihen, että mies on tärkeä osa sun arkea.
Laita se täysikasvuinen kakara nyt kuriin.
Hän saattaa olla esimerkiksi lukiossa, ja suurin osa lukiolaisista asuu vanhempiensa luona.
No, jos asuu, niin sitten noudattaa vanhempien sääntöjä. Ei sitä äidin miestystävää tartte mitenkään mielistellä, mutta jos ei pysty peruskohteliaisuuteen, huono homma. Miksi sen aikuisen "lapsen" oikeudet aina menee kaikkien muiden edelle?
Aika auttaa. Moni ajattelee ihmisen kasvavan aikuiseksi ja olevan sitten ikään kuin valmis. Mutta aikuisillakin on kuitenkin useita eri kehitysvaiheita. (Osa ei koskaan saavuta korkeimpia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, leskiäidin lapsena sanoisin, että mieti myös, onko lapsen varautuneisuudelle ehkä hyväkin syy. Oma äitini oli vähällä päätyä väkivaltaiseen suhteeseen piilojuopon kanssa. Ongelmat eivät olleet näkyvissä muutemien ensimmäisten kuukausien aikana eikä ne näkyeessäänkään ensin vaikuttanett pahoilta - mutta olivat kumminkin. Meille (aikuisille) lapsille sen sijaan näkyin ihan selvästi, että mies oli ilkeäluonteinen päällepäsmäri, joka oli mieleetään aika kaikessa oikeassa ja vihasi omia lapsiaan niin pahasti, että hänen oli (hymynsä alla) vaikea sietää sitä, että meillä oli äitiin hyvä suhde.
poikasi on todennäköisesti sinun puolellasi. Ota huomioon, että hän voi olla oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai hän saa olla miehesi kanssa eri mieltä? Ja toimeen ei ole pakko tulla, vaikka asiallisesti toista täytyykin kohdella. Ja miten mies on muka osoittanut lojaaliutta poikaasi kohtaan, kun ovat muutaman kerran tavanneet?
Samaa mieltä ei ole pakko olla, mutta se, miten asia tuodaan esille on eri asia. Tilannetta on tietenkin ulkopuolisena ei tilanteissa olleena vähän mahdotonkin arvioida. Mutta tavallisia asioita, joista nyt ihan kaikesta tuskin voi olla aina näennäisesti ihan eri mieltä tai olla joku mutta.
Mies on ollut lojaali poikaa kohtaan esim. niin, että pojan ylimielisestä käytöksestä huolimatta on tullut poikaa vastaan hyvin siitä huolimatta. Kuullut, kuunnellut ja pyrkinyt ymmärtämään pojan näkökantoja, osallistunut rakentavasti keskusteluun. Poika on tarvinnut muutamia kertoja kyytejä erinäisiin paikkoihin ja mies on aina ollut valmis viemään, ehdottanut
Miksi ihmeessä se mies yrittää kynnysmatoksi? Ihan vaan asialliset viileät välit ja hidas tutustuminen voisi toimia. Poikaa todennäköisesti ärsyttää liika tuttavallisuus ja yrittäminen. Minua yököttäisi, jos joku randomi yrittäisi samaa minun lapsille. Saati, että olisin nuorena halunnut elämääni vanhempieni jokaista deittiä. Kyllä ne ajan kanssa sitten tutustuvat, jos teidän suhde jatkuu ja syvenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon, ettei miesystäväni lapset pidä minusta. He ovat olleet omillaan vuosia ennen, kuin minä tulin kuvioihin mukaan. Tällä hetkellä heidän vanhat huoneet on rempattu ja ovat airbnb käytössä, jota hoidan 100% yksin. Tai miesystävä maksoi remontin, mutta hoidan kaiken muun. Rahat menee suoraan tilille ja käytetään tulevaan kattoremonttiin. Lapset ovat aivan varmoja minä käytän heidän isää hyväksi. Järjestin, omasta mielestä kivan joulun, kohta pidetään täällä toisen häät. Nekin olen pitkälti järjestänyt ja hommannut, mm ruuan maksan.
Eipä tässä mitään voi tehdä.
Huonoa käytöstä perusteetta ei tule sietää yhtään. Poika on aikuinen vaikka vielä nuori.
Ottaisin pojan ihan aikuiseen keskusteluun, ensin kahden. Selität että sinullakin on oikeus seurustella ja olet onnellinen miehen kanssa. Kysyt miksi poika ei hänestä pidä, onko joku syy. Jos on joku syy, juttele siitä. Jos vain kiukuttaa että seurustelet, kerrot että toivot hänen olevan kohtelias.
Aikuisen lapsen kanssa kyllä pystyy puhumaan, jos lapsi nyt jotenkin normaali on, ja aikuisella on vastuu käytöksestään ja tunteistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna pojan kasvaa. Anna omaa aikaasi pojalle ja miehelle vuorotellen. Ei kannata yrittää väkisin.
Jumalauta poika on 19v, ei 9v.
Totta, tuon ikäisen pitäisi jo hallita peruskäytöstavat, jotka opitaan jo päiväkodissa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta käyttäytyä tulee osata.
Tuon ikäisen ei ole pakko olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, josta ei pidä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä poikaa? Tilanteelle pitää laittaa piste heti. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevan ihmisen pitää osata jo käyttäytyä.
Mikä ihmeen piste??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä sama, joka aamulla valitti että mies kylässä ja teini istuu kammarissa😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna pojan kasvaa. Anna omaa aikaasi pojalle ja miehelle vuorotellen. Ei kannata yrittää väkisin.
Jumalauta poika on 19v, ei 9v.
Totta, tuon ikäisen pitäisi jo hallita peruskäytöstavat, jotka opitaan jo päiväkodissa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta käyttäytyä tulee osata.
Tuon ikäisen ei ole pakko olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, josta ei pidä.
No yleensä aikuiset ovat tekemisissä lastensa puolisoiden kanssa, ja toisinpäin. Ja niistä omien lähisukulaisten kumppaneista kannattaa yrittää opetella pitämään. Ei kaikista mitään sielunsiskoja tai -veljiä tosiaan tule, mutta sellainen perushyvä käyttäytyminen kuuluu kyllä asiaan.
Jos nyt sitten oikeasti se kumppani on joku aivan seinähullu tapaus, sitten välimatkan pitäminen on perusteltua tai inhoaminen.
Vierailija kirjoitti:
Huonoa käytöstä perusteetta ei tule sietää yhtään. Poika on aikuinen vaikka vielä nuori.
Ottaisin pojan ihan aikuiseen keskusteluun, ensin kahden. Selität että sinullakin on oikeus seurustella ja olet onnellinen miehen kanssa. Kysyt miksi poika ei hänestä pidä, onko joku syy. Jos on joku syy, juttele siitä. Jos vain kiukuttaa että seurustelet, kerrot että toivot hänen olevan kohtelias.
Aikuisen lapsen kanssa kyllä pystyy puhumaan, jos lapsi nyt jotenkin normaali on, ja aikuisella on vastuu käytöksestään ja tunteistaan.
Mitä ihmeen huonoa käytöstä ja puhuttelua.
Palstalla hämmentää nämä jotka kurittavat, puhuttelevat ja kieltävät lapsilta ja jopa aikuistuville lapsiltaan kaikki negatiiviset tunteet.
Ei ihme, että nykynuoret ovat niin ahdistuneita.
Siskopuoleni on pian 50v eikä vieläkään hyväksy isäpuoltaan.
Eli odottakaa, mutta älkää pitkästykö :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna pojan kasvaa. Anna omaa aikaasi pojalle ja miehelle vuorotellen. Ei kannata yrittää väkisin.
Jumalauta poika on 19v, ei 9v.
Totta, tuon ikäisen pitäisi jo hallita peruskäytöstavat, jotka opitaan jo päiväkodissa. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta käyttäytyä tulee osata.
Tuon ikäisen ei ole pakko olla missään tekemisissä ihmisen kanssa, josta ei pidä.
No yleensä aikuiset ovat tekemisissä lastensa puolisoiden kanssa, ja toisinpäin. Ja niistä omien lähisukulaisten kumppaneista kannattaa yrittää opetella pitämään. Ei kaikista mitään sielunsiskoja tai -veljiä tosiaan tule, mutta sellainen perushyvä käyttäytyminen kuulu
Huonoa käytöstä tässä.on vain äidillä, joka ei anna lapselleen tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa käytöstä perusteetta ei tule sietää yhtään. Poika on aikuinen vaikka vielä nuori.
Ottaisin pojan ihan aikuiseen keskusteluun, ensin kahden. Selität että sinullakin on oikeus seurustella ja olet onnellinen miehen kanssa. Kysyt miksi poika ei hänestä pidä, onko joku syy. Jos on joku syy, juttele siitä. Jos vain kiukuttaa että seurustelet, kerrot että toivot hänen olevan kohtelias.
Aikuisen lapsen kanssa kyllä pystyy puhumaan, jos lapsi nyt jotenkin normaali on, ja aikuisella on vastuu käytöksestään ja tunteistaan.
Mitä ihmeen huonoa käytöstä ja puhuttelua.
Palstalla hämmentää nämä jotka kurittavat, puhuttelevat ja kieltävät lapsilta ja jopa aikuistuville lapsiltaan kaikki negatiiviset tunteet.
Ei ihme, että nykynuoret ovat niin ahdistuneita.
No onhan se huonoa käytöstä, jos äitinsä miesystävälle aiheetta on näsäviisas jne. Toki jos on joku syy, että miesystävä on ollut jotenkin asiaton, sitten on eri asia.
Tunteita saa olla, mutta tunteitaan pitää myös oppia kontrolloimaan niin, etteivät ne purkaudu huonona käytöksenä ja loukkaa toisia tietoisesti.
Mutta kuinka pitkälle tilanteessa pitää myötäillä poikaa? Tilanteelle pitää laittaa piste heti. Itsenäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevan ihmisen pitää osata jo käyttäytyä.