Missä iässä lapsesi ns itsenäistyi ja muutti omilleen?

Toinen ei ehtinyt täyttää edes 20v (yo ja armeija käytynä) kun muutti opiskelemaan.

Toinen meni lukion jälkeen armeijaan tammikuussa ja pääsi sieltä vuoden päästä ja ehti täyttää jo 21v, kun lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikä täällä voi muuttaa "omilleen", jos opiskelee, elleivät vanhemmat maksa asumista. Ei ole mitään yhteiskunnallista tahoa, joka tämän "omillaan" asumisen rahoittaisi. Eli 25-25-vuotiaina suunnilleen muuttavat. 

Mitäs ne nuoret tekevät, joilla ei ole opiskelupaikka samassa kaupungissa missä vanhemmat asuvat?

Eli höpöpöpöä taas.

Vanhemmat kustantavat. Se on monissa perheessä valtava kuluerä! Mekin rahoitimme tällä tavalla. Suomessa kuvitellaan, että kaikkialla  yhteiskunta maksaa. No ei tod. maksa. 

T. ulkosuomalainen

Kerrotko vielä missä asut. Naurattaa nämä jotka kertoo miten "ulkomailla" tehdään ihan kuin maailmassa ei olisi 200 erilaista maata...

 

En todellakaan kerro sinulle tuntemattomalle yhtään mitään. Mutta huvittaa vaan joidenkin  suomalaisten sivistystaso, kun ei oman maan rajojen ulkopuolelle tiedetä yhtään mitään, mutta kova on päteminen. 

Kumpikin muutti 20-vuotiaana opiskelupaikkakunnalle. Ihan hyvä ikä itsenäistyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikä täällä voi muuttaa "omilleen", jos opiskelee, elleivät vanhemmat maksa asumista. Ei ole mitään yhteiskunnallista tahoa, joka tämän "omillaan" asumisen rahoittaisi. Eli 25-25-vuotiaina suunnilleen muuttavat. 

Mitäs ne nuoret tekevät, joilla ei ole opiskelupaikka samassa kaupungissa missä vanhemmat asuvat?

Eli höpöpöpöä taas.

Vanhemmat kustantavat. Se on monissa perheessä valtava kuluerä! Mekin rahoitimme tällä tavalla. Suomessa kuvitellaan, että kaikkialla  yhteiskunta maksaa. No ei tod. maksa. 

T. ulkosuomalainen

Kerrotko vielä missä asut. Naurattaa nämä jotka kertoo miten "ulkomailla" tehdään ihan kuin maailmassa ei olis

Naurattaa sinun sivistystaso, jossa kuvittelet, että suomalaiset luulevat että kaikkialla on samanlaista ja se, että asumalla yhdessä maassa tulet suurena asiantuntijana kertomaan, miten "ulkomailla" tehdään.

Menetkö suomalaisena vaikkapa Norjaan kertomaan, miten "ulkomailla" tehdään? Että kylläpä te norjalaiset olette tyhmiä, jos luulette että kaikkialla syödään turskaa (vaikka kukaan ei edes sanonut niin). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, eikä täällä voi muuttaa "omilleen", jos opiskelee, elleivät vanhemmat maksa asumista. Ei ole mitään yhteiskunnallista tahoa, joka tämän "omillaan" asumisen rahoittaisi. Eli 25-25-vuotiaina suunnilleen muuttavat. 

Mitäs ne nuoret tekevät, joilla ei ole opiskelupaikka samassa kaupungissa missä vanhemmat asuvat?

Eli höpöpöpöä taas.

Vanhemmat kustantavat. Se on monissa perheessä valtava kuluerä! Mekin rahoitimme tällä tavalla. Suomessa kuvitellaan, että kaikkialla  yhteiskunta maksaa. No ei tod. maksa. 

T. ulkosuomalainen

Kerrotko vielä missä asut. Naurattaa nämä jotka kertoo miten "ulkomailla" tehdään ihan kuin maailmassa ei olis

Tuletko kuitenkin tuntemattomille selittämään miten asiat muualla on, mutta et kuitenkaan kehtaa kertoa missä maassa. Vähän onttoa puhetta, kun vaarana on, että joku voi tietää jotain maasta, jota et halua kertoa.

Esikoinen muutti kun täytti 19v, toinen lapsi muutti noin 25v käytyään koulut loppuun ja saatuaan työpaikan.

Tytär muutti 23-vuotiaana kun oli suorittanut lääkiksen 5. vuoden ja pystyi tekemään töitä sen verran loppuopintojen aikana että pärjäsi. Asutaan Helsingissä omakotitalossa ja kun vuokrahinnat ovat mitä ovat, niin hyvä että sai asua maksutta ja säästettyä omaan kotiin.

Toivottavasti muuttavat sopivassa vaiheessa. Ei alaikäisenä eikä kesken lukion/amiksen. 

Esikoinen lukion jälkeen 19-vuotiaana, toinen ennen lukion viimeistä luokkaa 18-vuotiaana. Esikoisen kanssa asiaan ei sisältynyt dramatiikkaa, toinen lähti ovet paukkuen.

Tytär muutti 18-vuotiaana muutama kuukausi ennen kirjoituksia yhteen poikaystävänsä kanssa. Hyvin meni, vaikka hirvitti miten lukeminen sujuu sellaisessa tilanteessa. Vanhempi poika muutti 20-vuotiaana armeijan jälkeen toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Nuorempi poika 19-vuotiaana kun valmistui ammattiin ja sai työpaikan, palasi pari vuotta myöhemmin eron jälkeen vähäksi aikaa ennen kuin muutti uudelleen.

Eli voisiko tästä ketjusta päätellä, että monille on ihan ok ja fine, että 19-25v asuu vielä kotona? Miten teillä tuohon ikähaitariin osuva nuori aikuinen on osallistunut elämän kuluihin vai oletteko maksaneet 100%sti kaiken hänelle? Asumiskulut, ruoka, lääkkeet yms, vaatteet, huvitukset jne jne

Vierailija kirjoitti:

Eli voisiko tästä ketjusta päätellä, että monille on ihan ok ja fine, että 19-25v asuu vielä kotona? Miten teillä tuohon ikähaitariin osuva nuori aikuinen on osallistunut elämän kuluihin vai oletteko maksaneet 100%sti kaiken hänelle? Asumiskulut, ruoka, lääkkeet yms, vaatteet, huvitukset jne jne

Riippuu tietysti tilanteesta. Esimerkiksi opiskelijalla harvemmin on mistä maksaa ellei kesätöitä ja tilapäistöitä lasketa. Riippuu tietysti vanhempien omasta rahatilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli voisiko tästä ketjusta päätellä, että monille on ihan ok ja fine, että 19-25v asuu vielä kotona? Miten teillä tuohon ikähaitariin osuva nuori aikuinen on osallistunut elämän kuluihin vai oletteko maksaneet 100%sti kaiken hänelle? Asumiskulut, ruoka, lääkkeet yms, vaatteet, huvitukset jne jne

Riippuu tietysti tilanteesta. Esimerkiksi opiskelijalla harvemmin on mistä maksaa ellei kesätöitä ja tilapäistöitä lasketa. Riippuu tietysti vanhempien omasta rahatilanteesta.

Entä, jos käy töissä?

Vierailija kirjoitti:

Heti nuo peruskoulun jälkeen lähti muualle opiskelemaan kun täällä kotipaikkakunnalla ei ollut mieleisiä oppilaitoksia.

Joku perähikiä tai aboriginaalit lapin rumat. 😁

Esikoinen kun oli 20v. Keskimmäinen on muuttamassa nyt syksyllä, kun sai opiskelupaikan, on 19v. Kuopus lähtee vaihtoon syksyllä vuodeksi (kai sekin on itsenäistymistä) on 17v.

Muuttavat juuri tänä kesänä, yhteiseen kimppakämppään. Vanhempi täyttää 21 syksyllä, nuorempi täytti juuri 18. Nuorempi ei suostu maksamaan minulle mitään, vaikka hänellä on tuloja (kuntoutusraha), enkä pysty elättämään, joten vaihtoehtoja ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli voisiko tästä ketjusta päätellä, että monille on ihan ok ja fine, että 19-25v asuu vielä kotona? Miten teillä tuohon ikähaitariin osuva nuori aikuinen on osallistunut elämän kuluihin vai oletteko maksaneet 100%sti kaiken hänelle? Asumiskulut, ruoka, lääkkeet yms, vaatteet, huvitukset jne jne

Riippuu tietysti tilanteesta. Esimerkiksi opiskelijalla harvemmin on mistä maksaa ellei kesätöitä ja tilapäistöitä lasketa. Riippuu tietysti vanhempien omasta rahatilanteesta.

Entä, jos käy töissä?

Sitten voisi maksaa. Tosin epäilen, ettei omat lapset suostu asumaan kotona enää siinä vaiheessa.

Kaikkein ikävintä olisi, jos lapsi ei uskalla tai osaa itsenäistyä. Minä ajattelen, että pikkuhiljaa lisää vastuuta. 19-vuotias on aika eri ikäimen kuin 25-vuotias. jos 25-vuotias on täysin vanhempien elätettävä, huolestuisin.

Toinen tytär lähti 17- vuotiaana ja toinen 18- vuotiaana. Lukion jälkeen lähtivät työelämään. Nyt ovat kotiäitejä.

En ole vieläkään itsenäistynyt, vaan asun edelleen kotitalossa 64-vuotiaana. Viimeiset 30 vuotta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Eli voisiko tästä ketjusta päätellä, että monille on ihan ok ja fine, että 19-25v asuu vielä kotona? Miten teillä tuohon ikähaitariin osuva nuori aikuinen on osallistunut elämän kuluihin vai oletteko maksaneet 100%sti kaiken hänelle? Asumiskulut, ruoka, lääkkeet yms, vaatteet, huvitukset jne jne

Poika on maksanut minulle ns. ruokarahaa 240 €/kk heti 18 täytettyään, mutta hän sai toimeentulotukea sosiaalisin perustein, josta pystyi maksamaan. Nyt tekee töitä opintojen ohella, joten pystyy edelleen maksamaan. Tytär ei suostunut tällaiseen järjestelyyn, vaan lähtee mieluummin omilleen.