Lue keskustelun säännöt.
Mies ei kestä negatiivisia tunteita
24.05.2024 |
Mieheni ei yhtään kestä jos hänelle tiuskaisee tai suuttuu, vaikka hän olisi itse tehnyt jotain sellaista mistä on ihan normaalia suuttua. Hänen mielestään aikuisen ihmisen pitää pystyä aina lähestulkoon täydelliseen suoritukseen tunteidensa kanssa, ääntä ei saisi korottaa, pitäisi vain ystävälliseen sävyyn ratkoa asiat yhdessä. Hänellä on aina selitys miksi on tehnyt jotain mitä on tehnyt. "en vaan tajunnut" on yksi näistä selityksistä. Ja koska hän "ei tajunnut", eli ei tehnyt asiaa X tahallaan, ei hänelle voi siitä myöskään suuttua, kun ei ole tietoisesti tehnyt mitään väärin. Ei kestä kritiikkiä.
Minulle vuosien varrella on kasvanut järjetön turhautuminen kun en saa ilmaista tunteitani itselleni luonnollisella tavalla. En nyt tarkoita että pitää jotenkin raivota pää punaisena, mutta kyllä minusta on ihan normaalia joskus käydä kiivastakin keskustelua ja ääntä korottaa, äänestä voi kuulua turhautuminen/suuttuminen/jne. Nyt jos vaikka korotan ääneni kun mies on jälleen jättänyt asiat X tekemättä, "koska ei tajunnut / muistanut /..", niin siitä lopulta joudun itse pyytelemään anteeksi kun "käyttäydyin epäasiallisesti" .. Muuten mies olisi vaikka viikon silminnähden loukkaantuneena ja nihkeänä. Minä taas en sellaista jaksa ollenkaan. Minusta olisi ok joskus vaan riidellä ja sitten sopia.
Onko muilla tällaisia kokemuksia, mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (116)
Taas yksi kärttyisä akka jonka mielestä Riita puhdistaa ilmaa. HUOH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun muija alkaa nalkuttaa, asetan puhelimen pöydälle ja sieltä soimaan tämän. Sitten kävelen itse pois.
Tiedän tunteen. Jos esimerkiksi sanon jumittavalle tulostimelle ärtyneellä äänensävyllä että "onko pakko just nyt jumittaa" tai komennan viidennellä kerralla kouluikäistä lasta hampaapesulle vähän napakammalla sävyllä jotta ilmenisi että nyt on vitkuteltu tarpeeksi, niin mies luikkii mielellään toiseen tilaan kun näkyvät hankalat tunteet on niin kovin hankalia. Lapsille hän ei hermostu juuri koskaan, vaan ratkaisee tilanteen poistumalla paikalta ja jättämällä asian minun hoidettavaksi tai hoitamatta. Jos lapset esim. riitelee, mies tuskastuu mutta sen sijaan että sanoisi jotain (hyödyllistä tai hermostunutta), menee vessaan selaamaan puhelinta. Jos itken, katsoi pois päin, ja jos huokaisen, laittaa kuulokkeet korville.
Ja kyllä, on ihan hirvittävän mitätöivää, syyllistävää ja yksinäistä.
Mentiin lopulta oireilevan lapsen kanssa perheterapiaan. Selvisi (sen jatkotoimenpiteissä) että mies ja lapsi on molemmat autismin kirjolla ja että ratkaisu siihen ei ole se että minä esitän robottia. Olin vuosia potenut syyllisyyttä siitä että etten ole niin hyväntuulinen ja loputtoman rauhallinen (tunteeton) kuten puolisoni toivoisi, mutta perheterapiassa vahvistui, että se mitä minulta odotettiin, ei ollut ihan kohtuullista.
Vierailija kirjoitti:
Aina kun muija alkaa nalkuttaa, asetan puhelimen pöydälle ja sieltä soimaan tämän. Sitten kävelen itse pois.
Hienoa, onpa kypsä tapa käsitellä asiat. Onnittelut sinulle, parisuhteesi kuulostaa ihanteelliselta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitit siis, että vaimo ei osaa ilmaista negatiivisia tunteita asiallisesti.
Huutamisen ja tiuskimisen kuuntelu on todella raskasta ja saattaa ajaa katseen huonosti käyttäytyvän puolison sijaan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette taida olla toisillenne sopivia, jos mies ei kestä edes toisen turhautumista saati suuttumista etkä sinä jaksa jatkuvasti olla kontrolloimassa reaktioitasi.
Vetäisin tollasta muijaa käkättimeen todella nopeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Jos esimerkiksi sanon jumittavalle tulostimelle ärtyneellä äänensävyllä että "onko pakko just nyt jumittaa" tai komennan viidennellä kerralla kouluikäistä lasta hampaapesulle vähän napakammalla sävyllä jotta ilmenisi että nyt on vitkuteltu tarpeeksi, niin mies luikkii mielellään toiseen tilaan kun näkyvät hankalat tunteet on niin kovin hankalia. Lapsille hän ei hermostu juuri koskaan, vaan ratkaisee tilanteen poistumalla paikalta ja jättämällä asian minun hoidettavaksi tai hoitamatta. Jos lapset esim. riitelee, mies tuskastuu mutta sen sijaan että sanoisi jotain (hyödyllistä tai hermostunutta), menee vessaan selaamaan puhelinta. Jos itken, katsoi pois päin, ja jos huokaisen, laittaa kuulokkeet korville.
Ja kyllä, on ihan hirvittävän mitätöivää, syyllistävää ja yksinäistä.
Mentiin lopulta oireilevan lapsen kanssa perheterapiaan. Selvisi (sen jatkotoimenpiteissä) että mies ja lapsi on molemmat autismin kirj
Nytoikeestihei. Juokset kymmenellä lääkärillä hakemassa huuhaadiagnooseja kaikille läheisillesi ettei sinun tarvitse muuttua ja voit sanoa olleesi oikeassa HUOH!!!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Jos esimerkiksi sanon jumittavalle tulostimelle ärtyneellä äänensävyllä että "onko pakko just nyt jumittaa" tai komennan viidennellä kerralla kouluikäistä lasta hampaapesulle vähän napakammalla sävyllä jotta ilmenisi että nyt on vitkuteltu tarpeeksi, niin mies luikkii mielellään toiseen tilaan kun näkyvät hankalat tunteet on niin kovin hankalia. Lapsille hän ei hermostu juuri koskaan, vaan ratkaisee tilanteen poistumalla paikalta ja jättämällä asian minun hoidettavaksi tai hoitamatta. Jos lapset esim. riitelee, mies tuskastuu mutta sen sijaan että sanoisi jotain (hyödyllistä tai hermostunutta), menee vessaan selaamaan puhelinta. Jos itken, katsoi pois päin, ja jos huokaisen, laittaa kuulokkeet korville.
Ja kyllä, on ihan hirvittävän mitätöivää, syyllistävää ja yksinäistä.
Mentiin lopulta oireilevan lapsen kanssa perheterapiaan. Selvisi (sen jatkotoimenpiteissä) että mies ja lapsi on molemmat autismin kirj
Olet elävä esimerkki sekopäisestä naisesta joiden takia koululaitos ja sosiaalitoimi ym on kriisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas on kiero ukko. Huuda sille nyt oikein kunnolla pää punaisena ja latele kaikki sinua harmittavat asiat kerralla ulos, paisko vähän ovia ja riko vaikka joku astia. Sitten katsot miten reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina kun muija alkaa nalkuttaa, asetan puhelimen pöydälle ja sieltä soimaan tämän. Sitten kävelen itse pois.
Hienoa, onpa kypsä tapa käsitellä asiat. Onnittelut sinulle, parisuhteesi kuulostaa ihanteelliselta!
Sarkasmi menee palstan älytason yli näköjään. Tai sitten oikeasti luulette, että jonkun mielestä tuo on ihanteellinen parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Jos esimerkiksi sanon jumittavalle tulostimelle ärtyneellä äänensävyllä että "onko pakko just nyt jumittaa" tai komennan viidennellä kerralla kouluikäistä lasta hampaapesulle vähän napakammalla sävyllä jotta ilmenisi että nyt on vitkuteltu tarpeeksi, niin mies luikkii mielellään toiseen tilaan kun näkyvät hankalat tunteet on niin kovin hankalia. Lapsille hän ei hermostu juuri koskaan, vaan ratkaisee tilanteen poistumalla paikalta ja jättämällä asian minun hoidettavaksi tai hoitamatta. Jos lapset esim. riitelee, mies tuskastuu mutta sen sijaan että sanoisi jotain (hyödyllistä tai hermostunutta), menee vessaan selaamaan puhelinta. Jos itken, katsoi pois päin, ja jos huokaisen, laittaa kuulokkeet korville.
Ja kyllä, on ihan hirvittävän mitätöivää, syyllistävää ja yksinäistä.
Mentiin lopulta oireilevan lapsen kanssa perheterapiaan. Selvisi (sen jatkotoimenpite
Perheterapiaa edelsi noin 6 vuotta sitä että yritin parantaa omaan stressinsietoani, vuorovaikutustaitojani, vanhemmuustaitojani jne. Nimenomaan hain apua itselleni omaan muutokseen. Toistuvasti näissä kontakteissa minulle sanottiin (muun saamani avun lisäksi) että vaadin itseltäni liikaa, että ihmisellä saa olla ja näkyä tunteita, ja että ehkä perheessämme on muitakin jäseniä jotka tarvitsisivat tukea. Mies sinnikkäästi vastusti mm. perheneuvolaa, mutta siinä vaiheessa kun lapsella alkoi itsetuhoiset puheet, en enää kuunnellut miehen estelyä vaan haettiin muutakin apua kuin se että minä yritän olla hymypatsas.
Vierailija kirjoitti:
Jopas on kiero ukko. Huuda sille nyt oikein kunnolla pää punaisena ja latele kaikki sinua harmittavat asiat kerralla ulos, paisko vähän ovia ja riko vaikka joku astia. Sitten katsot miten reagoi.
Tod. näk. haukkuisi seinähulluksi ja jättäisi. Ap
Toivon TODELLA että miehesi vapautuu sinusta, ap, tavalla tai vaikka toisella. Kuulostat hirveältä ihmiseltä.
Miettikääpä esim. sellainen tilanne, jossa mies vie taaperon veneilemään ilman pelastusliiviä. Sitten kun asiasta sanon vihaisena kun tulevat takaisin, että "mitä ihmettä oikein ajattelit, ei 2-vuotias voi olla veneilemässä ilman pelastusliiviä", niin minä olen se joka saa arvostelut päällensä, kun käyttäydyn epäasiallisesti, kun mies ei vain ajatellut että pikkulapsi tarvitsee pelastusliivin. Mitä ajatuksia tällainen herättää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä esim. sellainen tilanne, jossa mies vie taaperon veneilemään ilman pelastusliiviä. Sitten kun asiasta sanon vihaisena kun tulevat takaisin, että "mitä ihmettä oikein ajattelit, ei 2-vuotias voi olla veneilemässä ilman pelastusliiviä", niin minä olen se joka saa arvostelut päällensä, kun käyttäydyn epäasiallisesti, kun mies ei vain ajatellut että pikkulapsi tarvitsee pelastusliivin. Mitä ajatuksia tällainen herättää?
Ap
Kas, tämähän on kuin oma isäni. Heivaisin saman tien männikköön miehen, joka "ei vain tullut ajatelleeksi" lapsen turvallisuutta. Näköjään teistä ei kumpikaan ajattele, kun liitto jatkuu.
Miehellä huono itsetunto eikä kestä sitä, että tekee virheitä vaikkakin vahingossa. Pitäis pystyy sanomaan, että nyt mokasin, ymmärrän että harmittaa.
Mutta: jos hänelle on vaikeaa myöntää virheitään niin ihan pahinta hänelle on huutaminen tai kiukuttelu. Ei ap:nkaan tarvii "luonnollisesti ilmaista tunteitaan". Pitää pystyä puhumaan rauhassa, että hei, tää on nyt harmittava asia.
Molempien pitää lähteä nyt kehittämään itseään ja tulla puolitiehen vastaan tai jossain kohtaa tosta tuleeidsmpuia ongelmia tai vaikka ero. Pariterapia sopisi teille työskentelyn tueksi.
Tsemppiä!