70-luvulla syntyneet huonovointisin ikäluokka

Totta, heille koulussa opetettiin oikeinkirjoitusta ja pilkkusäännöt varsinkin.

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneet on hyviä selviytyjiä. Aivan toista kuin nämä nykyajan näpsymarisijat.

Moni asia hoidettiin hammasta purren, alkoholilla, loppuun palamalla tai jäämällä kokonaan avun ulkopuolelle. Nykyään ongelmat tunnistetaan paremmin ja apua haetaan herkemmin, mikä voi näyttää jonkun silmään marisemiselta, vaikka kyse voi olla ihan siitä että asioille on nykyään nimi ja niihin saa hoitoa. 
Lisäksi väitteesi on vähän hassu, koska 1970-luvulla syntyneiden lapset osuvat demografisesti juuri niihin ikäryhmiin, joissa nepsy-diagnoosit ovat nyt paljon näkyvämpiä.

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Olin huonovointinen, enää en ole. Olen rakentanut elämäni itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi. 

Meillä ei nautittu. Vanhemmat pienituloisia duunareita. Kaikesta oli tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi. 

En saanut. Jäin osattomaksi. Itsensä auttaminen oli vaikeaa  sen ajan laitosmaisessa ympäristössä. 

Pikkukuntien päättäjillä oli usein oma lehmä ojassa ja henkilökohtainen elämä niin ja näin. Eivät he tehneet juuri muuta kuin pysyivät kiinni vallan kahvassa. 

50-luvun alussa syntyneet vanhempani olivat uraohjuksia: kaiken keskiössä oli väitöskirjojen tekeminen ja tulossa oleva virkanimitys. 

Kokoukset ministeriöissä, tiettyjen ministeriöiden kansliapäällikkö-nimitysten manipulointi ja hyödyn saanti henkilövalinnasta.

Lapsiin ei riittänyt aikaa tai energiaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Tässäkin näytti, selailin keskustelua, kirjoittaja vetoavan tuohon keskusteluun 40-luvun äideistä. Sehän on vieläkin, siitä on vain poistettu suurin osa näistä itseterapeuttisista kommenteista ja jätetty tyhmähkö sanailu ja naljailu jäljelle. Säälikertomukset miten elämä pilalla 70-syntyneellä on osin poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Tässäkin näytti, selailin keskustelua, kirjoittaja vetoavan tuohon keskusteluun 40-luvun äideistä. Sehän on vieläkin, siitä on vain poistettu suurin osa näistä itseterapeuttisista kommenteista ja jätetty tyhmähkö sanailu ja naljailu jäljelle. Säälikertomukset miten elämä pilalla 70-syntyneellä on osin poistettu.

Siinä hyvässä vertaistukikeskustelussa oli 14 000 kommenttia, nyt 8000. Se on täysin muutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Tässäkin näytti, selailin keskustelua, kirjoittaja vetoavan tuohon keskusteluun 40-luvun äideistä. Sehän on vieläkin, siitä on vain poistettu suurin osa näistä itseterapeuttisista kommenteista ja jätetty tyhmähkö sanailu ja naljailu jäljelle. Säälikertomukset miten elämä pilalla 70-syntyneellä on osin poistettu.

Jos joku kertoo omasta elämästään tai siitä, miten joku sukupolvikokemus on häneen vaikuttanut, ei se vielä tarkoita että hän käyttäisi keskustelupalstaa terapiana. Sen voi toki ohittaa, jos ei kiinnosta. Ja aika tarkkaanhan sinäkin näytät seuraavan tätä ketjua, kun selailet vanhoja viestejä ja muistat, mitä niistä on poistettu. Siihen nähden tuo, ettet ottaisi itse näitä vakavasti alkaa vähän ontua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Tässäkin näytti, selailin keskustelua, kirjoittaja vetoavan tuohon keskusteluun 40-luvun äideistä. Sehän on vieläkin, siitä on vain poistettu suurin osa näistä itseterapeuttisista kommenteista ja jätetty tyhmähkö sanailu ja naljailu jäljelle. Säälikertomukset miten elämä pilalla 70-syntyneellä on osin poistettu.

Jos joku kertoo omasta elämästään tai siitä, miten joku sukupolvikokemus on häneen vaikuttanut, ei se vielä tarkoita että hän käyttäisi keskustelupalstaa terapiana. Sen voi toki ohittaa, jos ei kiinnosta. Ja aika tarkkaanhan sinäkin näytät seuraavan tätä ketjua, kun selailet vanhoja viestejä ja muistat, mitä niistä on poistettu. Siihen nähden tuo, ettet ottaisi itse näitä vakavasti alkaa vähän ontua. 

Seuraan näitä perhekeskusteluja jo elämän ulkopuolella olevana. Olen ahkera lukemaan kaikkea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Tässäkin näytti, selailin keskustelua, kirjoittaja vetoavan tuohon keskusteluun 40-luvun äideistä. Sehän on vieläkin, siitä on vain poistettu suurin osa näistä itseterapeuttisista kommenteista ja jätetty tyhmähkö sanailu ja naljailu jäljelle. Säälikertomukset miten elämä pilalla 70-syntyneellä on osin poistettu.

Jos joku kertoo omasta elämästään tai siitä, miten joku sukupolvikokemus on häneen vaikuttanut, ei se vielä tarkoita että hän käyttäisi keskustelupalstaa terapiana. Sen voi toki ohittaa, jos ei kiinnosta. Ja aika tarkkaanhan sinäkin näytät seuraavan tätä ketjua, kun selailet vanhoja viestejä ja muistat, mitä niistä on poistettu. Siihen nähden tuo, ettet ottaisi itse näitä vakavasti alkaa vähän ontua. 

Seuraan näitä perhekeskusteluja jo elämän ulkopuolella olevana. Olen ahkera lukemaan kaikkea. 

Kyllä säkin tähän keskusteluun oman asenteesi tuot, vaikka et itse kokisi olevasi siinä henkilökohtaisesti mukana. 

Jos haetaan vertaistukea se on terapeuttista. Niin minullakin oli avain kaulassa ja en päässyt diskoon.  Ei minua kotona  arvostettu vaikka olin lukiossa ja äiti rappuja siivosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Tässäkin näytti, selailin keskustelua, kirjoittaja vetoavan tuohon keskusteluun 40-luvun äideistä. Sehän on vieläkin, siitä on vain poistettu suurin osa näistä itseterapeuttisista kommenteista ja jätetty tyhmähkö sanailu ja naljailu jäljelle. Säälikertomukset miten elämä pilalla 70-syntyneellä on osin poistettu.

Jos joku kertoo omasta elämästään tai siitä, miten joku sukupolvikokemus on häneen vaikuttanut, ei se vielä tarkoita että hän käyttäisi keskustelupalstaa terapiana. Sen voi toki ohittaa, jos ei kiinnosta. Ja aika tarkkaanhan sinäkin näytät seuraavan tätä ketjua, kun selailet vanhoja viestejä ja muistat, mitä niistä on poistettu. Siihen nähden tuo, ettet ottaisi itse näitä vakavasti alkaa vähän ontua. 

Seuraan näitä perhekeskusteluja jo elämän ulkopuolella olevana. Olen ahkera lukemaan kaikkea. 

Kyllä säkin tähän keskusteluun oman asenteesi tuot, vaikka et itse kokisi olevasi siinä henkilökohtaisesti mukana. 

Minusta viiskymppiset on nyt vallankahvassa, niin politiikassa kuin työpaikoilla.

En pysty näkemään heitä noin säälittävän epäonnistuneena porukkana kuten tässä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa huomasin miten henkisesti hauraammat ottavat keskustelut raskaasti. Loukkaantuen, kantaen kaunaa jotain kirjoittajaa kohtaan, oireensa pahentuvat. Joku taisi im uhkailla.  Kannattaisiko silloin pysyä pois sivuilta joista saa mielipahaa?

Itse en niin sydänvertani täällä vuodata enkö ota tätä vakavasti. Ajanviete mikä ajanviete. Eri taustoilla erilailla ajattelevat ihmiset kommentoivat.

Niin niin. “Enhän minä, mutta ne muut!”

Jos sua itseäsi ärsyttää tämä keskustelu, niin voithan säkin jättää osallistumatta. Ne lukee ja kirjoittaa, ketkä haluaa. Ei sitä tarvitse alkaa määritellä muiden henkiseksi hauraudeksi vain siksi, että he suhtautuvat keskusteluun eri tavalla kuin sinä. Aika loukkaantuneelta tuo oma tekstisi kyllä vaikutti. 

Ihmettelyni koski miten tosissaan jotkut tämmöisen viihdesivun viihdekeskustelut ottavat. Minusta ihmiset jotka oikeesti, eivät provoten, rupeavat täällä syvintään ja henkistä terveyttään pohtimaan ovat väärässä paikassa terapioidessaan itseään.

Höpö höpö. Nyt kyllä vähän keksit lisää sisältöä muiden puolesta. Ei se, että joku ottaa keskustelun tosissaan tai reagoi johonkin kommenttiin, tarkoita että hän terapioi itseään täällä tai pohtii syvintä henkistä terveyttään. Jos kukaan ei edes ole tehnyt noin, niin aika helppo on rakentaa ensin kärjistetty kuva muista ja sitten ihmetellä sitä. Itse kutsun sitä typeryydeksi. 

Tässäkin näytti, selailin keskustelua, kirjoittaja vetoavan tuohon keskusteluun 40-luvun äideistä. Sehän on vieläkin, siitä on vain poistettu suurin osa näistä itseterapeuttisista kommenteista ja jätetty tyhmähkö sanailu ja naljailu jäljelle. Säälikertomukset miten elämä pilalla 70-syntyneellä on osin poistettu.

Jos joku kertoo omasta elämästään tai siitä, miten joku sukupolvikokemus on häneen vaikuttanut, ei se vielä tarkoita että hän käyttäisi keskustelupalstaa terapiana. Sen voi toki ohittaa, jos ei kiinnosta. Ja aika tarkkaanhan sinäkin näytät seuraavan tätä ketjua, kun selailet vanhoja viestejä ja muistat, mitä niistä on poistettu. Siihen nähden tuo, ettet ottaisi itse näitä vakavasti alkaa vähän ontua. 

Seuraan näitä perhekeskusteluja jo elämän ulkopuolella olevana. Olen ahkera lukemaan kaikkea. 

Kyllä säkin tähän keskusteluun oman asenteesi tuot, vaikka et itse kokisi olevasi siinä henkilökohtaisesti mukana. 

Minusta viiskymppiset on nyt vallankahvassa, niin politiikassa kuin työpaikoilla.

En pysty näkemään heitä noin säälittävän epäonnistuneena porukkana kuten tässä keskustelussa.

Vallankahvaan päätyneet ovat jo lähtökohtaisesti aika valikoitunut joukko niistä, jotka ovat pärjänneet. Vähän sama kuin katsoisi yritysjohtajia ja päättelisi heidän perusteella, ettei samanikäisillä voi olla työttömyyttä, työkyvyttömyyttä ja muita ongelmia. Mutta mitä merkitystä sillä oikeastaan on, ettet sinä pysty näkemään viisikymppisiä epäonnistuneena porukkana.

Olen syntynyt 70-luvun alkupuoella ja meidän perheessä ja muutenkin kaveripiirissä kaikilla lapsilla suhde vanhempiin jäi todella etäiseksi. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä että vanhempani olisivat koskaan osallistuneet millään tavalla esimerkiksi leikkeihin, tai että heille olisi voinut näyttää mitään tunteita eikä meillä koskaan esimerkiksi halattu tms. Toisaalta eipä omat vanhenmpani keskenäänkään näyttäneet mitään tunteita hekään. Jos itketti niin sanottiin että noin iso lapsi ei enää itke.  Vain tekemisen kautta sai joskus harvoin kehuja, ei milloinkaan muuten, ja tekeminenkin piti onnistua täydellisesti että siitä ylipäätään sai kehuja. Lapsena tehtiin myös kavereiden kanssa nykymittapuun mukaan todella vaarallisia asioita, mutta ei vanhemmat koskaan olleet kiinnostuneita mitä kavereiden kanssa tehtiin.  

Omat vanhempani oli kouluttamattomia, en tiedä oliko lopulta syynä ettei tähän ollut mahdollisuutta vai oliko lopulta että ei ollut motivaatiotakaan tai edes lahjoja kouluttautua. Nyt kun he molemmat ovat jo vanhoja niin kyllä todella näkee että miten yksinkertaisia he lopulta ovat kun kouluja ei ole käyty eikä mitään sivistystä hommattu. Sivistyneisyyttä ei muutenkaan arvostettu meidän perheessä, vain työtä ja tekemistä, kaikki muu oli ns. huuhaata ja jonninjoutavaa hömpötystä jolla ei ole mitään merkitystä.. 

Jostain syystä minun ja sisarusteni osalta he olivat kuitenkin tarkkoja että koulu menee hyvin ja mitään koulussa epäonnistumisia esim. kokeiden suhteen ei hyväksytty vaan siitä tuli aina sanomista. Muistan vielä kuin minua hirvitti ja pelottikin monta päivää kun sain yhdessä kokeesta arvosanan 7 ja mietin että miten saan jommalta kummalta vanhemmaltani nimikirjoituksen kokeeseen. Ja voi sitä syytösten ja haukkumisten määrä kun lopulta uskaltauduin pyytää nimikirjoitusta. Muutenkin halusin aina salata niitä asioita joista tiedostin että vanhempani eivät niistä tykkää. Elämä oli helpompaa kun piti kaiken sisällään ja kaikki tuo toki aiheutti painetta että ei vaan tee mitään ns. väärää - aika iso kuorma lapselle. 

Ei varmasti mikään optimaalinen lapsuus saada eväitä elämään ja näkee tämän varmasti minussa nykyään siinä millainen olen. 

Ajat on muuttuneet. Ennen vaadittiin lapselta. Nykyaikana vanhempi soittaa opettajalle, seiska ei riitä, kyllä lapsi osaa yhdeksikön edestä vaikkei kokeessa jaksanut tehdä.

Olet aikuinen nyt, ehkäpä osaat vanhempiesi lähtökohdista päätellä oliko heillä mahdollisuus maksulliseen oppikouluun vai ei.

Vanhuksena voit itsekin vaikuttaa tyhmältä jotain muuta alaa opiskelleen mielestä