70-luvulla syntyneet huonovointisin ikäluokka

Tiedän kuolleita viiskymppisiä enemmän kuin työttömiä tai hunningolla olevia. Yhtään en tumne edes tervehtimistasolla 

Itse syntynyt 1970-luvun lopussa, ja kyllähän me olemme jo lähes 50 vuotiaita kaikki. Suurin osa jo yli. 

Osa on siinä iässä, että omat vanhemmat olivat jo saman ikäisenä eläkkeellä tai eläkeputkessa. 

Eli voiko odottaa huippusuoritusta enää vaikka työelämässä muuta, kuin vähemmistöltä. On siellä tosi kovakuntoinen vielä seassa. Toki niitäkin, jotka on 80% ajasta sairaslomalla, jos työelämässä. 

Voisi myös sanoa, että 40-luvulla syntyneet on vielä heikommassa hapessa. 

En ymmärrä tätä aloitusta ollenkaan. Kuulun Suomen tutkituimpaan väliinputoajien 1987 ikäluokkaan. Meistä vähintään neljäsosa mielenterveyshäiriöisiä/syrjäytyneitä. Olenko muka jossain kuplassa kun Uudellamaalla ja pk-seudulla kaikki tuntemani 70-luvulla syntyneet elää ihan järjetöntä kroisos-elämää. Duunareita joilla on riittänyt töitä ja eritoten kouluja käyneitä tyyppejä jotka päässeet todella hyviin työelämän positioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksittäinen ihminen voi olla huonovointinen muttei ikäluokka.

 

 

Onhan suuret ikäluokat,  viitenä vuonna syntyneet,  täysin yhteneväinen  Hannu Hanhi -porukka joka laiminlöi lapsiaan.

Oho, sinäkö tunnet kaikki suurten ikäluokkien aikaan syntyneet ihmiset? Aikamoinen saavutus.  Kerro nyt omin sanoin ,miten tuo Riitta niminen Hannu-hanhi Keuruulta laiminlöi lapsiaan, kun hänetkin siis tunnet.  Minulla on hänestä ihan erilainen kuva. Minusta hän oli oikea kanaemo, hoiti ja suojeli poikasiaan. 

Ja entäs sitten tuo meidän naapurin Pentti? Hänkin kyllä näytti huolehtivan lapsistaan oikein mallikelpoisesti, mutta sinä varmaan paremmin tiedät, miten hän laiminlöi lastaan. Kerro meillekin, millaista sisäpiiri tietoa sinulla heistä on. Mutta aika hurjaa, että joku tuntee ihan kaikki tuon ikäiset ihmiset jotka suureen ikäluokkaan kuuluu. 

Mihin tämä höpöhöpö perustuu? Tutkimusten mukaan huonoiten pärjäävät (talous, työllisyys ja sosiaaliset suhteet) nuoret aikuiset eli 18-34 vuotiaat. Hienosti ryssitty nuorten toivo paremmasta tulevaisuudesta. Näinhän se kanskakunta saadaan nousuun, kun kaikista huonoiten menee nuorilla aikuisilla.

Vierailija kirjoitti:

Ikärasismi tuli milleeniaalien ja z-generaation myötä.

Kyllä kyllä, täysin uusi ilmiö. Ikinä ennen ei ole nuoria syrjitty, eikä vanhojakaan.

Jaa, enpä osta tätä "väitettä". Tutkimukissa taas 70-luvulla syntyneet on todettu Suomen menestyksekkäimmiksi ikäluokiksi, ja ongelmat ovat kasautuneet 80- ja 90-luvulla syntyneille 1990-luvun laman lapsuudessa läpikäynneille, saati nykyiset milleaniaalit, joilla elämä ei näytä alkavan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

-74 syntynyt ja vasta aikuisena tajusin että olimme vähävaraisia, mutta minua ei onneksi kiusattu. 90-luvun lama oli kurjaa aikaa, ja vanhemmilla meni useampikin yritys nurin. Mutta kun ei ennen sitäkään elänyt kyllyydessä, niin siinä mielessä ei haitannut. Rahaa ei ollut silloin, eikä ole nytkään. Koko elämäni olen elänyt niukkuudessa ja kyllä se harmittaa kun muilla samanikäisillä on talot ja kesämökit maksettu ja itsellä ei ole edes omistusasuntoon mahdollisuutta. Olen työssäkäyvä, mutta yh:n rahat ei riitä mihinkään.

Synnyin -77 niin en ehtinyt päästä työelämään siihen aikaan kun vielä sai palkkaliukumia ja hyviä urakoita. 80-luvun jälkeen ei tavallinen työntekijä ole enää kyennyt palkallaan keräämään vaurautta. 2000 luvun alkupuolen huonoin tuntipalkkani oli 9,50 €. Se olisi ollut huono jo 90-luvulla tai 80-luvullakin. Omistusasuntoja, kesämökkejä, uusia autoja ei ole 80-luvun jälkeen ollut paljoa muilla kuin korkeakoulutetuilla. Tympäisee kun en ole juoppo, matkustellut, tai ollut pitkiä aikoja työttömänäkään se mitä on kertynyt työstä on aivan mitätöntä.

tässä toinen '74-syntynyt, pk-seudulla varttunut. Lama ei meidän perheeseen vaikuttanut ja kävin aika hyvää koulua, joten tuntuu että päinvastoin, elämä on parhauttaan tarjonnut ja olen siitä saanut nauttia. Suomen EU-jäsenyys avasi ovet maailmalle ja tarjosi mahdollisuuksia joita ei edes 5 vuotta aikaisemmin syntyneillä ollut. ja Nokiahuuma ja sen jälkeen IT-buumi auttoi tottakai meidän sukupolvea. 

Ohitan. 

Kiinnostava otsikko 

sinänsä. 

(Mä itseasiassa  

pidän seiskareita parhaimpina

kaikista polvista tbh..) x

X-sukupolvi on parhaiten koulutettu sukupolvi johtuen siitä, että heidän vanhempansa pitivät koulutusta tärkeänä. Ei puhettakaan, että olisi saanut olla pois koulusta. Sinne piti mennä vaikka pää kainalossa. Mutta siitä on ollut heille suunnattomasti etua ja hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi. 

Musta tuntuu ettei se 90-luvun lama mennyt koskaan ohi. 2000-luvulle kun jotenkin selvittiin niin sitten tulikin jo uusi lama 2008. siitä ei olla selvitty vielä ollenkaan kun iski koronalama. Sitä eletään vieläkin.

Synnyin 70-luvun alussa ja valmistuin 90-luvun lamaan. Mun työura ei koskaan selvinnyt siitä. Pyristelen vieläkin b-hommissa.

Mm Hammashoito oli kuralla vielä 70-luvun alussa, vasta 80-luvulla alettiin panostaa lasten hampaisiin. 

Muuten oli kaikki kyllä ok.

Vierailija kirjoitti:

X-sukupolvi on parhaiten koulutettu sukupolvi johtuen siitä, että heidän vanhempansa pitivät koulutusta tärkeänä. Ei puhettakaan, että olisi saanut olla pois koulusta. Sinne piti mennä vaikka pää kainalossa. Mutta siitä on ollut heille suunnattomasti etua ja hyötyä.

Tämä. Ja paljolti siksi, että ne vanhemmat olisivat itsekin halunneet kouluttautua, mutta heidän nuoruudessaan se asia päätettiin vanhempien lompakolla. Kun lapsille sitten oli tarjolla koulut ja opintotukijärjestelmät ja muut mahdollisuudet, niin sinne patistettiin ihan kaikin voimin ja keinoin. Niinpä vuosina 1975-1979 syntyneet ovat Suomen kaikkien aikojen koulutetuin ikäluokka, ja näillähän kävi vielä sikäli tuuri, kun 90-luvun laman aikana olivat vielä lukiolaisia tai opintojen alkupuolella ja valmistuivat sitten 2000-luvun alkupuolella, jolloin Nokia porskutti ja usealla muullakin alalla monet revittiin jo kesken opintojen töihin.

70-luvulla syntyneenä ja laman keskellä aikuiseksi kasvaneena, koen että olen saanut elää onnellisemmassa ja yhtenäisemmässä Suomessa mitä nykypolvelle on tarjolla. Lama tai ei, ihmiset viettivät aikaa toistensa kanssa. Median tehtävä ei ollut kansan kiihottaminen ja lietsominen toisiaan vastaan klikkimassien keräämiseksi pois - tai toisaalta ihan raaka idiotismin ja tyhmyyden edistäminen, mikä on ihan päivittäinen ilmiö kun avaa minkä tahansa uutislähteen. Ihmiset lukivat kirjoja. Sivistystä arvostettiin ja junteille naurettiin ihan duunariperheissäkin. Musiikki oli rautaa, ja jatkuvasti julkaistiin jotain uuden kuuloista ja jännittävää listoille. 

Olen niin pahoillani nykynuorten puolesta millaisella viiden sekunnin somepaskalla ja ristiriitaisilla viesteillä heidät päivittäin kuorrutetaan, ja yllytetään toisiaan vastaan. Pojat vs tytöt, rikkaat vs. köyhät, chadit vs incelit, lihavat vs. laihat, ja kaikki on jotain äärivassareita tai äärioikeistolaisia. 

Hyi v***u. 

Vierailija kirjoitti:

Synnyin 70-luvun alussa ja valmistuin 90-luvun lamaan. Mun työura ei koskaan selvinnyt siitä. Pyristelen vieläkin b-hommissa.

Mm Hammashoito oli kuralla vielä 70-luvun alussa, vasta 80-luvulla alettiin panostaa lasten hampaisiin. 

Muuten oli kaikki kyllä ok.

Tosiaan, 70-luvun alun ja 70-luvun lopun välillä on aikamoinen kuilu, kun alkupäässä syntyneet valmistuivat lamaan ja loppupäässä syntyneet vastaavasti Nokian kultavuosiin. Ja ihan siinä jo 70-luvun aikanakin moni asia ehti muuttua lainsäädännön keinoin, koska tuli mm. kunnallinen päivähoito, 9-vuotinen peruskoulu, terveyskeskusjärjestelmä, neljän viikon vuosiloma ja 18 vuoden ikäraja täysi-ikäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

No en tiedä. Nuo ikäluokat sai nauttia lapsena ja nuorena hyvinvointiyhteiskunnasta kun se oli parhaimmillaan ja mentaliteetti oli ihan toinen kuin tänä päivänä. Joku lama oli toki, mutta se meni ohi. 

Eipä ollut meillä hyvinvoinnista ja sen ajan "kulutusjuhlasta tietoa". Vanhemmat lyhensivät asuntolainaa siihen tahtiin, että jääkaappi oli tyhjä ja lapset puettiin serkkujen vaatteisiin suoraan 60- ja 70-luvulta. Kun tulin teini-ikään ja mietin kesätöitä, niin joka paikassa raivottiin, että mitä sellaista kyselee, kun ammattilaisetkin on työttöminä. Ysärin puolivälissä hain vaatteet kierrätyskeskuksen ilmaislaarista ja varastin ruokaa. Pääsin yliopistoon ja töihin, mutta nämä loppuivat 2009. Sitten luin itseni työttömäksi tohtoriksi.