Ärsyttääkö teitä se että ihmiset tuo jatkuvasti esille omia vaikeita kokemuksiaan?

Harrastuspiirissä olisi mukava tutustua ihmisiin, mutta mukana on aina yksi, joka kertoo miten huonosti häntä on kohdeltu missäkin.

On käyty läpi lääkärit, nykyiset ja entiset työkaverit, oma mies ja nyt ajatellaan jo ikäviä toisista harrastuskavereista. Ei millään jaksaisi negailla, kun haluaisi tutustua positiivisella mielellä muihin, varsinkin kun se on aikuisena niin hankalaa.

Vaikea ryhmässäkin, kun yksi vetää kaiken keskustelun aina siihen miten ikävää on.

Itseä henkilökohtaisesti ärsyttää eniten synnyttäneiden naisten asenne, että jos ei ole synnyttänyt, niin ei voi olla kokenut mitään kipua. Itsellä esimerkiksi vaikea endometrioosi ja jokapäiväiset kivut, mutta kun en ole synnyttänyt, niin tämähän ei voi olla mitään. Mieluummin olisin itsekin synnyttänyt ja vaihtanut nämä jokapäiväiset endokivut muutamaan synnytyskipuiseen päivään, mutta eipä ole lapsia minulle suotu. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää todella, jos kerron vaikka olleeni juuri sairaalassa ja keskustelukumppani aloittaa yksityiskohtaisen kertomuksen jonkun tuttavansa sairaalareissusta. Tämä on jotain niin törkeää käytöstä.

ADHD:ssa kuulemma tyypillistä tuollainen keskustelutyyli, että kun joku kertoo jotain niin halutaan tuoda siihen ikään kuin tueksi omia vastaavia kokemuksia. Ei ne millään pahalla. Ne näkee sen empaattisuutena, eri tavalla kuin neurotyypilliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-alkoholistien julkkisten muisteluissa on jotain epämiellyttävää piiloromantisointia. Niin se olisi kuitenkin sitten cool juttu.

Joo ja kun näitä upeita selviytymistarinoita on ilmestynyt kuin sieniä sateella jo pitkään, ketä jaksaa enää kiinnostaa? Youtubekin täynnä noiden raitistuneiden ex-juoppojen ja nistien avautumisia. 

Tämä! Kuultu jo tuhat kertaa ne ihan samat lässytykset ja sankaritarinat, siis hienoa että ovat lopettaneet päihteilyn mutta ei hemmetti kun tulee miljoonatta kertaa joku tuollainen avautumiskirja vastaan vaikka Bookbeatissa niin melkein jo etoo

Vierailija kirjoitti:

Harrastuspiirissä olisi mukava tutustua ihmisiin, mutta mukana on aina yksi, joka kertoo miten huonosti häntä on kohdeltu missäkin.

On käyty läpi lääkärit, nykyiset ja entiset työkaverit, oma mies ja nyt ajatellaan jo ikäviä toisista harrastuskavereista. Ei millään jaksaisi negailla, kun haluaisi tutustua positiivisella mielellä muihin, varsinkin kun se on aikuisena niin hankalaa.

Vaikea ryhmässäkin, kun yksi vetää kaiken keskustelun aina siihen miten ikävää on.

No sanot sille jotain nasevaa etkä yhtään ala myötäillä sitä uhriutumista. Jos alkaa inhota sinua niin sehän on aivan sama, ei sitä kukaan muukaan kestä 100% varmuudella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää todella, jos kerron vaikka olleeni juuri sairaalassa ja keskustelukumppani aloittaa yksityiskohtaisen kertomuksen jonkun tuttavansa sairaalareissusta. Tämä on jotain niin törkeää käytöstä.

ADHD:ssa kuulemma tyypillistä tuollainen keskustelutyyli, että kun joku kertoo jotain niin halutaan tuoda siihen ikään kuin tueksi omia vastaavia kokemuksia. Ei ne millään pahalla. Ne näkee sen empaattisuutena, eri tavalla kuin neurotyypilliset.

Vetäkää nyt jo vttu päähänne sen ADHD:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Todella raskasta, jos jokaisella tapaamiskerralla joutuu kuuntelemaan pelkästään vastoinkäymisistä. Joskus on kiva puhua vain mukavista asioista ja nauraa paljon. Välillä voidaan puhua totisia juttuja, ei aina. 

Tämä, siksi aina saan ihmetellä kun ihmisiä jatkuvasti kiinnostaa vain sairauteni tila, itse en jaksaisi siitä puhua ollenkaan ja sanonkin sen ihan suoraan mutta ei se vaan mene jengillä perille. Kun minusta olisi mukava jutella ihan kaikkea muuta kivaa mutta ei ei ei.

Ärsyttää sellaiset jotka ei osaa edes hetkeä myötäelää muiden kanssa vaan kaikki on "minä minä minä". Esimerkiksi kaveri jolle avaudut vaikeasta avioerosta ja joka kääntää jutun heti itseensä. Joko niin että "kyllä mullakin oli silloin 10 vuotta sitten vaikeaa* tai "onneksi mulla on niin ihana mies, täytyy kyllä olla niin kiitollinen". 

En tiedä ketään, joka jatkuvasti avautuisi. Ei haittaa silloin, kun läheisillä on ollut tarve tuntojaan purkaa. Vertailua ja vähättelyä sen sijaan en kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vaikeampi elämä itsellä on ollut, sitä vähemmän kiinnostaa kuunnella muiden rutinoita. Ne vähät hetket kun on kivaa, niin ne viettää mieluiten hauskasti eikä muiden valituksia kuunnellen.

Mulla on juuri näin. Ja hauskat jutut ei ole sama kuin toksinen positiivisuus. Samoin kuin ihmisen "syvällisyys" ei ole vaikeuksissa vellomista.

Minulla on ollut yksi kaveri joka on omasta mielestään ainoana kaveripiiristään kokenut vaikean elämän. Hänen seurassa on usein aika raskasta, koska hän vertaa kaikkien muiden kokemuksia omiinsa.

Ette varmaan ole koskaan nähnyt vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan ole koskaan nähnyt vaikeita asioita.

Mistä niin päättelet?

Ihan ok, että välillä keskustellaan ikävistä asioista, mutta monet avautujat luulee, että vain heillä on ollut vaikeaa ja erityisesti se kamalin lapsuus. Mutta kun monilla muillakin on ollut.

Täällä veettää etää sairaat uteliaat toisten ikävistä nauttivat kyselevät.. Esim. Onko sinua lyöty, onko vaikea lapsuus, onko vammainen lapsi, onko Narsisti puoliso, oletko pyörätuolissa, onko hankala teini jne.. Tekisisi mieli huutaa näille että Veetäkö teet tuntemattomien ikävillä asioilla.. Mässäilijä nauttii pimeesti..... En koskaan vastaa tällä laiselle moukalle. 👍👍👍👍

Vierailija kirjoitti:

Ette varmaan ole koskaan nähnyt vaikeita asioita.

Olen, mutta ei vähempää voi täällä palstalla tuntemattomien uikutus. Hyi saatana. 🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Riippuu tilanteesta. Todella raskasta, jos jokaisella tapaamiskerralla joutuu kuuntelemaan pelkästään vastoinkäymisistä. Joskus on kiva puhua vain mukavista asioista ja nauraa paljon. Välillä voidaan puhua totisia juttuja, ei aina. 

Niin. Jos on raskaita kokemuksia, niin niitä tarvii sen aikansa käsitellä, että

pääsee niihin kevyempiin aiheisiin. Ammattiapu voisi olla sille kaverillesi hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää todella, jos kerron vaikka olleeni juuri sairaalassa ja keskustelukumppani aloittaa yksityiskohtaisen kertomuksen jonkun tuttavansa sairaalareissusta. Tämä on jotain niin törkeää käytöstä.

ADHD:ssa kuulemma tyypillistä tuollainen keskustelutyyli, että kun joku kertoo jotain niin halutaan tuoda siihen ikään kuin tueksi omia vastaavia kokemuksia. Ei ne millään pahalla. Ne näkee sen empaattisuutena, eri tavalla kuin neurotyypilliset.

Ilmoittaudun! Teen sitä. Voi olla tuota kirjainyhdistelmää. Voi se kyllä olla ihan osaamattomuuttakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastuspiirissä olisi mukava tutustua ihmisiin, mutta mukana on aina yksi, joka kertoo miten huonosti häntä on kohdeltu missäkin.

On käyty läpi lääkärit, nykyiset ja entiset työkaverit, oma mies ja nyt ajatellaan jo ikäviä toisista harrastuskavereista. Ei millään jaksaisi negailla, kun haluaisi tutustua positiivisella mielellä muihin, varsinkin kun se on aikuisena niin hankalaa.

Vaikea ryhmässäkin, kun yksi vetää kaiken keskustelun aina siihen miten ikävää on.

No sanot sille jotain nasevaa etkä yhtään ala myötäillä sitä uhriutumista. Jos alkaa inhota sinua niin sehän on aivan sama, ei sitä kukaan muukaan kestä 100% varmuudella. 

Aivan. Ei tartte uhriutua. Voihan sitä itsekin sanoa jotain, eikä jättäytyä sinne voivoivoi- alle.

Tai sitten yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta turha rutista, jos ei viitti itse mitenkään asiaan vaikuttaa.

Juu semisti ärsyttää kun jotkut päivittelee sitä kuinka opiskelu on niin raskasta työn ohessa. Juu sitten on se jolle se on vielä raskaampaa kun on lapsetkin. Sitten tehään kaikkia sankari päivityksiä, että täällä mä yövuorossa luen pääsykokeisiin ja yhyy jjne.

Jep no pysyttelen vain hiljaa. Mulla olisi vielä tuohon kasaan lisättävänä muitakin juttuja, jotka on tehneet opiskelusta vielä vaikeampaa sisältäen kaikki edellä mainitut.

Mutta ei siis kannattaisi koskaan valittaa ja olettaa, että jollain siinä vieressä ei olisi vielä vaikeampia asioita ja kokemuksia elämässä.

Kuvitellaan, että muilla on niin helppoa.