Haluaisin tehdä lyhyempää työviikkoa tai jäädä kotiin. Mies ei suostu.
Teen tylsää, mutta ihan ok palkkaista toimistotyötä. Olen miettinyt, miten voisin parantaa elämänlaatuani ja keksin, että voisin tehdä vähemmän töitä ja olla enemmän vapaalla. Mies ei tästä vaan innostu. Meillä menee talous niin, että mies maksaa asuntolainat, autot, vakuutukset, yms. Minä maksan sitten taas ruokapuolen ja osan lasten harrastuksista. Osallistun myös jonkin verran lomamatkojen kustannuksiin.
Ehdotin miehelleni, että voisin tosiaan lyhentää työviikkoani vaikka kolmeen päivään tai jos oikein hyvin, niin voisin jäädä kotiin ja hoitaa kotia. Mies ei tästä innostunut ollenkaan ja sanoi suoraan, ettei suostu siihen. Hän kysyi, että olenko valmis esim. luopumaan matkustamisesta, toisesta autosta ja lasten harrastuksista? Hän kuulemma ei ole. Mielestäni hän ei halua ymmärtää minua tässä asiassa, koska olisin enemmän läsnä arjessa ja hoitaisin kodin päivisin miehen ollessa töissä. Eikö tämä olisi kaikille win-win tilanne? On lapsellista kiristää minua, että jos jään kotiin, niin sitten ei enää lähdetä matkoille ja auto myydään. Tämä ei jää tähän.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ap. palkka menee vessanpytystä alas tai jätekeräykseen, siinä missä mies maksaa asuntolainaa ja kerryttää omaisuutta. Voiko nainen tehdä tyhmempää diiliä?
Miksi et mksa 50% perheen kuluista, myös lainasta ja mies oman osuutensa? Kait yhteinen omaisuus on molempien nimissä?
Ja lopun palkan/tulot voit käyttää miten tahansa, tekemällä vaikka lyhyempää päivää. Ei siihen miehen lupaa tarvitse, vaan sinä päätät.
Meillä ei ole avioehtoa
Saan puolet kaikesta ja saan jäädä lasten kanssa lukaaliin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset tosiaankaan ymmärrä, että vapaa-aika on kaikkein arvokkainta elämässä? Mieheni ei tätä ihan tunnu ymmärtävän, mutta ei osa täälläkään ymmärrä. Siksi haluaisin vähentää töitäni, jotta vapaa-aikaa olisi enemmän. En ole valmis luopumaan kivoista asioista elämässäni, kuka haluaisi? Täällä ymmärretään asiat näköjään tahallaan väärin.
Ap
Olet oikeassa, myös vapaa-ajalla on rahallinen arvo, joka tuottaa sisältöä, mielihyvää ja iloa elämään. Mutta ikävä kyllä, se vaatii varallisuutta/pääomatuloja tai kulujen karsimista, jotta sen pystyy toteuttamaan.
Hyppäsin oravanpyörästä muutama vuosi sitten viisikymppisenä ja sanouduin työtä irti. Sitä ennen ostin talon maalta Saimaan rannalta ja kun kunnostin sen. Tämä on ollut elämäni parasta aikaa, tehdä mitä lystää, joka on kivaa ja tuottaa iloa. Ja täältä pääsen maailman ääriin haluttaessa, kun muutaman kymmen kilometrin päässä lentokenttä ja juna-asema. Mies on tekemässä saman ratkaisun, vuoden päästä. Eletään pääomatuloilla vaatimatonta, mutta rikasta elämää, eikä ulkomaan lomamatkat tai mikään luksus kiinnosta. Tehdään satunnaisesti keikkatyötä, jos siltä tuntuu.
Elämä on rajallinen ja uutta elämää ei tule, vaan siitä pitää osata nauttia tässä ja nyt, sillä se voi olla sitten joskus, liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap
Ymmärrän pointtisi. Itse jäin 50% varhennetulle eläkkeelle heti 61v. Oon tehny töitä lapsena maalaistalossa ja reilu 30v työelämässä. Kaipasin lisää vapaata. Teen osa-aikaisia mieluisia juttuja, meen kesätöihin kivaan paikkaan kolmatta kertaa...
Mutta: olethan ajatellut eläkekertymäsi tarkasti?
Tsemppiä!
N63
Minä olen 56v kaunis nainen
Tulerko minusta heikko vanhus
4 vuodessa?
Teen 6 pv työviikkoa.
Aika asiaton vastaus😠
Miten 'kauneutesi' liittyy mihinkään? En ole heikko, en vanhus, hupsuko oot? Teen palkkatyötä, puutarhahommia, marjastan, lenkkeilen, on yhdistystoimintaa...
Elämä on paljon muutakin kuin työtä, ehkäpä viisastut sinäkin (56 + 4 = 60, ei 63😉)
N63
Meillä vähän samankaltainen tilanne. Puoliso on väsynyt ja masentunutkin ja haaveilee irtisanoutumisesta. Uutta työpaikkaa tai mitään urasuunnitelmia ei ole, jättäytyisi työttömyyskorvaukselle. Toiveissa olisi muuttaa lapsuudenkotiinsa vanhaan maalaistaloon ja keskittyä uunin lämmittämiseen, lumitöihin ja nurmikoiden leikkaamiseen. Olen yrittänyt sanoa, että nykyistä kotia ei voitaisi enää pitää ja että en olisi halukas muuttamaan mukana tällaiseen elämään, tuskin lapsetkaan. Olen kuulemma itsekäs. Ja tiedoksi että olen kyllä työelämässä, tulotaso matalampi kuin puolisolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmiset tosiaankaan ymmärrä, että vapaa-aika on kaikkein arvokkainta elämässä? Mieheni ei tätä ihan tunnu ymmärtävän, mutta ei osa täälläkään ymmärrä. Siksi haluaisin vähentää töitäni, jotta vapaa-aikaa olisi enemmän. En ole valmis luopumaan kivoista asioista elämässäni, kuka haluaisi? Täällä ymmärretään asiat näköjään tahallaan väärin.
Ap
Olet oikeassa, myös vapaa-ajalla on rahallinen arvo, joka tuottaa sisältöä, mielihyvää ja iloa elämään. Mutta ikävä kyllä, se vaatii varallisuutta/pääomatuloja tai kulujen karsimista, jotta sen pystyy toteuttamaan.
Hyppäsin oravanpyörästä muutama vuosi sitten viisikymppisenä ja sanouduin työtä irti. Sitä ennen ostin talon maalta Saimaan rannalta ja kun kunnostin sen. Tämä on ollut elämäni parasta aikaa, tehdä mitä lystää, joka on kivaa ja tuottaa iloa. Ja
Ihana kommentti... työ on työtä, vapaa todellakin on vapaata. Puolisoni alkoi keikkahommiin 67v. Tykkää taas tehdä erilaista, pitkä työura takana ja muutama eläkevuosi.
Meitä on niin erilaisia, kumpa jokaiselle olisi se oma ihana Strömsö jossakin🙂
Ja: Käärinliinoissa ei t o d e l l a k a a n ole taskuja
Jos lasten harrastukset ovat heille itselleen tärkeitä, kuten toivottavasti ovat, niin he eivät välttämättä arvosta sitä, että joutuvat luopumaan niistä/osasta niitä. Ja pahinta on, jos tilannetta jotenkin perustellaan sillä, että "teidän parasta tässä ajattelin".
Vierailija kirjoitti:
Ap
Ymmärrän pointtisi. Itse jäin 50% varhennetulle eläkkeelle heti 61v. Oon tehny töitä lapsena maalaistalossa ja reilu 30v työelämässä. Kaipasin lisää vapaata. Teen osa-aikaisia mieluisia juttuja, meen kesätöihin kivaan paikkaan kolmatta kertaa...
Mutta: olethan ajatellut eläkekertymäsi tarkasti?
Tsemppiä!
N63
Eläkettä on turha miettiä. Se on meille nuoremmille lyhyt aika ja takuueläke on joka tapauksessa tonni kuussa, teki töitä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vähän samankaltainen tilanne. Puoliso on väsynyt ja masentunutkin ja haaveilee irtisanoutumisesta. Uutta työpaikkaa tai mitään urasuunnitelmia ei ole, jättäytyisi työttömyyskorvaukselle. Toiveissa olisi muuttaa lapsuudenkotiinsa vanhaan maalaistaloon ja keskittyä uunin lämmittämiseen, lumitöihin ja nurmikoiden leikkaamiseen. Olen yrittänyt sanoa, että nykyistä kotia ei voitaisi enää pitää ja että en olisi halukas muuttamaan mukana tällaiseen elämään, tuskin lapsetkaan. Olen kuulemma itsekäs. Ja tiedoksi että olen kyllä työelämässä, tulotaso matalampi kuin puolisolla.
Yritä asettua puolisosi asemaan. Miltä sinusta tuntuisi tehdä hidasta kuolemaa? Jotain teidän on joka tapauksessa muutettava, jotta puolisosi hyvinvointi paranee.
no mutta mieshän voi matkustella yksin jos ei järjestely kelpaa
Tämän vuoksi meillä on omat rahat, maksamme kaiken puoliksi ja muuhun en suostu. Saan tehdä töitä ihan miten paljon tai vähän haluan ja vaihdella työpaikkaa mieleni mukaan. Elintaso on valittu sen mukaan, että pystyn maksamaan oman osani työttömyyskorvauksillakin, vaikka työttömyys onkin todella epätodennäköistä. Lasten menot maksetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on aina ennen ollut, vasta 100v naiset ovat jokseenkin käyneet töissä. Eroa tuollaisesta vätyksestä ja lopeta työt.
OT.
Eivät miehetkään ole "käyneet töissä" juuri pidempään kuin naisetkaan. 150 vuotta sitten juuri kukaan ei "käynyt töissä", koska yli 90% ihmisistä eli käytännössä omavaraistaloudessa, maata viljellen, karjaa hoitaen, metsästäen, kalastaen, tervaa ja potaskaa valmistaen ym. Käsityöläisetkään eivät yleensä "käyneet töissä", vaan jokainen työskenteli omassa pajassaan. Teollisuuslaitoksia ja niissä "töissä käyviä", samoin virkamiehiä ja muita "työssä käyviä" keskiluokkaisia oli hyvin vähän.
Onhan se hullua, jopa järjenvastaista, kun moni raataa töissä, suurimman osan valveilla olo ajastaan, vain siksi, että saa maksettua kalliit asunnot ja autot, mutta nekin on suurimman osan käyttämättä, kun ei ole aikaa nauttia niistä, vaan käydään kodissa nukkumassa ja autolla ajetaan ne työmatkat. Aikaa ei riitä edes niille, joita elämässä eniten rakastaa, kun raha ja työ menee niiden edelle.
Puhumattakaan, itse nauttisi elämästä, joka tuottaa onnellisuutta, mielihyvää ja iloa.
Ai, joko se mies puhuu sulle? Sehän oli mykkistä kun olit suuttunu sille turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Ai, joko se mies puhuu sulle? Sehän oli mykkistä kun olit suuttunu sille turhasta.
Ei ole puhunut. Vastasi anteeksipyyntö viestiini peukuttamalla!! Ei mitään muuta vastausta ja laitoin lopulta perään viestin, että olisiko hänelläkin jotain anteeksi pyydettävää minulta, niin ei ole vastannut mitään vaikka näkyy, että on lukenut viestin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh näitä laiskoja kotimammoja taas.
Miten niin laiska!?! Et tiedä minusta yhtään mitään! Hoidan kotia ja laitan ruokia. Töissä olen aina ajoissa ja työt hoidan hyvin. Ettet itse olisi täällä palstalla, kun ei työt paina! Eli kumpi meistä se laiska on!?!
Ap
Kotitöistä ei makseta joten mieheltä ihan looginen päätös.
Ja: Käärinliinoissa ei t o d e l l a k a a n ole taskuja
Tyhjät ne taskutkin olisivat ilman palkkatyötä.
Vierailija kirjoitti:
Kai tämä on provo? Mitä jos miehesi ehdottaisi moista, olisiko se sinulle ok?
Kyllä se mulle ainakin olisi ok, jos ei tarvitsisi lasten harrastuksista tinkiä.
t. eri
En oikeasti ymmärrä, miksi AP ei saisi jäädä pienemmille tunneille. Verotuskin kevenee ja jos AP on valmis tinkimään elintasostaan, niin mitä pahaa tuossa on? Ei mitään. Palstalla tietysti kaikkien pitää tehdä se 40 tuntia, koska silloin voi ostaa eniten krääsää.
Työtön lokki pitäs viedä matkoille tekemään kivoja asioita. Just.