Arvioikaa mun motivaatiokirje!

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus työelämästä, harjoittelupaikoista ym muista on, että kannattaa aina kirjoittaa mahdollisimman geneerisesti. Työelämässä ollaan stepfordilaisia entiteettejä, ei perhe-elämää rakastavia ja värikkäitä DIY-ihmeitä. 

Vältä kaikenlaisia adjektiiveja ja superlatiiveja. Älä ota perhettä puheeksi, edustathan työminääsi, joka on asiallinen ja mutkaton, valmiina töihin. Sinun on ajateltava olevasi vain yksi uusi, hyvä ratas koneistoon. Perhe otetaan puheeksi sitten ekalla kahvipaussilla. 

Onnea matkaan!

Miksi ihmeessä pitäisi vältellä adjektiiveja? Todella, todella, todella outo neuvo, jonka jättäisin täysin omaan arvoonsa.

Aika hyvä. Pitäisikö kuitenkin aloittaa muilla kuin noilla lapsilla ja keskittää se idea siitä lisääntyneestä opiskeluajasta vain yhteen kohtaan korjeessä?

Vähentäisin tuota "lapset on sitä ja tätä nönnönnöö". Toki voit kertoa perhetilanteestasi lyhyesto, mutta älä käytä heitä syynä asiaan x tai y.

Tilalle voisit kirjoittaa enemmän työelämästän kokemuksestasi, joita sinulla ilmeisesti on runsaasti.

Viimeisen kappaleen toiveiden esittelyn vaihtaisin toteavampaan muotoon, "keskustelen mielelläni asiasta henkilökohtaisesti lisää" tms

Älä nöyristele, ole rohkea ja itsevarma, tuot lisäarvoa maailmaan, etkä ole mikään onnenonkija!

T. Osastopäällikkö

Jättäisin huutomerkit pois ja yksi maininta/viittaus perhetilanteeseen riittää, se ei kuitenkaan ole kirjeen ydinasia. Tuo aikaa itselleni ja opiskelun hyödyllisyys -lause ehkä myös kokonaan pois tai ainakaan en painottaisi sitä että vihdoin ja viimein on aikaa myös itselle. Se ei vielä takaa opiskelutaitoja tai -motivaatiota, vaan voi jopa antaa kuvan että opiskelu olisi sinulle kivaa omaa aikaa etkä ota huomioon sen vaativuutta. Ymmärrän, että et tarkoita tätä, mutta lauseen voi näinkin tulkita.

 

Loppukappaleen muuttaisin neutraalimmaksi tai jättäisin kokonaan pois, nyt kuulostaa liiankin nöyrältä ja epävarmalta. 

Ap:n motivaatiokirje on ihan hyvä, mutta ehkä hiukan varman päälle kirjoitettu. Itse kirjoittaisin jotain henkilökohtaisempaa ja tilittäisin syvempiä tuntojani, jotta oppilaitos saisi tarkemman kuvan kokonaispersoonallisuudestani.

Jotenkin tähän tapaan:

Motivaationi opiskella sairaanhoitajaksi sytytti roihuavaan liekkiin tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulku-kiššoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Kertaus on opintojen äiti sanotaan ja mikäs on parempi paikka kerrata kuin sairaanhoitajan opinnot teidän hyväksi tunnetussa ammattikorkeakoulussanne. Kaikenlaista voi sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, mutta tyhjän saa pyytämättäkin kuten mummo aina opetti. Teillekin toivon hyvää kesää ja aina paljon kukkia ikkunalaudalle.

Tosikunnioituksella

xxxxx

Tässä muokattu versio motivaatiokirjeestäsi:

Olen xx-vuotias yhden aikuisen lapsen ja kahden teini-ikäisen äiti. Nuoruudessani suoritin kaksoistutkinnon ja valmistuin ylioppilaaksi lähihoitajatutkinnon pohjalta. Nyt, kun lapseni ovat vanhempia, minulla on vihdoin mahdollisuus panostaa itseeni ja omaan kehitykseeni. Haluaisin syventää osaamistani sekä teoriassa että käytännössä, ja sairaanhoitajaksi opiskelu tuntuu luonnolliselta jatkumolta aikaisemmille opinnoilleni ja työkokemukselleni. Iän myötä olen saanut kypsyyttä, kokemusta ja näkemystä, joista uskon olevan suurta hyötyä sairaanhoitajan työssä. Sairaanhoitajan monipuoliset työllistymismahdollisuudet houkuttelevat minua, ja kokemukseni hoitotyöstä Norjassa antaa minulle valmiudet työskennellä myös muissa Pohjoismaissa.

Tällä hetkellä työskentelen HUS:ssa xxxx osastolla. Olen nähnyt monen kollegani hyötyvän sairaanhoitajakoulutuksestanne, ja haluaisin itsekin saada lisää työkaluja osaamiseni kehittämiseen ja työni kokonaisvaltaisempaan suorittamiseen potilaiden hyväksi. Erityisesti erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajan koulutuksesta olisi suurta hyötyä.

Perhetilanteeni mahdollistaa nyt jatko-opinnot, sillä lapseni ovat tarpeeksi vanhoja ja teen 80 % työaikaa, mikä antaa enemmän joustoa opiskelulle. Työnantajani suhtautuu opiskeluihini myönteisesti ja kannustavasti. Asun xxx:ssa, joten lyhyt matka erityisesti xxx:n toimipisteeseen on merkittävä etu.

Ajattelen, että AMK-opiskelu yhdistää sekä teorian että käytännön, mikä on tärkeää sairaanhoitajaksi opiskelevalle. Itseohjautuvuus, aktiivinen työote, vastuu omien opintojen etenemisestä sekä kyky työskennellä yksin ja ryhmässä ovat tarpeellisia taitoja, joita odotan kehittäväni opintojeni aikana.

Toiveikkaana odotan tapaamistamme haastattelussa ja mahdollisuutta aloittaa opinnot oppilaitoksessanne syksyllä.

Ystävällisin terveisin,

xxxx

25 vielä jatkaa, että toisella lukemalla huomio kiinnittyi siihen, kuinka paljon luettelet kirjeessä hoitajalle tärkeitä taitoja, mutta et liitä näitä mitenkään itseesi.

 

Kirje saisi kuvata enemmän juuri sinua tällä hetkellä ja sitä, millaisia taitoja ja tietoja koulutukselta haet. Nyt monet kohdat jäävät yleisen tason toteamiksi, joita kuka tahansa voi luetella täsmälleen samoin sanankääntein eikä se kerro mitään kirjeen kirjoittajasta. Eli mieti vielä ehkä tarkemmin, miten voit kuvata asioita henkilökohtaisemmin ja tuoda itseäsi/taitojasi/ammatillisia kiinnostuksenkohteitasi esiin.

Aika ympäripyöreää ja aiheesta toiseen ja takaisin poukkoilevaa tekstiä. Poista ekasta kappaleesta kokonaan kaikki maininnat lapsistasi, omasta ajastasi ym. Niillä ei ole mitään merkitystä. Lopussa oleva maininta, että lapset ovat jo isoja, riittää. Ei niitä kiinnosta miten monta niitä on tms. Ei ne lapset sinne kouluun ole hakemassa.

Jäsennä muutenkin tekstiä, nyt se on tosi sekavan oloinen eikä kappalejaoissasi ole mitään järkeä. Monet lauseesi ovat irrallisia. Esim tässä, mitä nuo sh työllistymismahdollisuudet tekee tuossa välissä?

"Iän myötä olen saanut kypsyyttä , kokemusta ja näkemystä, josta on hyvä ammentaa sairaanhoitajan työssä. Sairaanhoitajan mahdollisuudet työllistyä ovat monipuoliset. Olen tehnyt hoitotyötä Norjassa, joten kielitaitoni puolesta myös muissa Pohjoismaissa työskentely onnistuu."

Kerro selkeästi ja konkreettisin esimerkein, mitä olet tehnyt, mitä esim hoitotyö Norjassa opetti, mikä kiinnostaa. Mitä odotat opinnoista, onko jotain mitä haluat oppia tai mihin suuntautua. 

Tämä seuraava kappale on hyvin outo ja antaa kuvan, ettei sinulla vielä ole itseohjautuvuutta, aktiivista työotetta, vastuuta, ryhmätyötaitoja ym mainitsemiasi, vaan olisit vasta tulossa amk:hon opiskelemaan niitä. Todellako? Sitäkö sinä odotat tuolta koulutukselta vaikka olet jo aikuinen ja työelämässä ollut?

"--Tämä on tärkeä yhdistelmä sairaanhoitajaksi opiskelevalle. Itseohjautuvuus ja aktiivinen työote, vastuu omien opintojen etenemisestä, ja kyky työskennellä yksin sekä ryhmässä ovat tarpeellisia taitoja."

Loppukaanetista ottaisin tuon kenties sanan pois. Se vähän vesittää sanoman, ikään kuin asialla ei olisi niin merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n motivaatiokirje on ihan hyvä, mutta ehkä hiukan varman päälle kirjoitettu. Itse kirjoittaisin jotain henkilökohtaisempaa ja tilittäisin syvempiä tuntojani, jotta oppilaitos saisi tarkemman kuvan kokonaispersoonallisuudestani.

Jotenkin tähän tapaan:

Motivaationi opiskella sairaanhoitajaksi sytytti roihuavaan liekkiin tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulku-kiššoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa k

Ei niitä kiinnosta sinun mummosi ja sen tarinoinnit, vaan sinä. Luovan kirjoittamisen kurssit on ihan eri asia kuin sh-opinnot.

Vierailija kirjoitti:

Tässä muokattu versio motivaatiokirjeestäsi:

 

Olen xx-vuotias yhden aikuisen lapsen ja kahden teini-ikäisen äiti. Nuoruudessani suoritin kaksoistutkinnon ja valmistuin ylioppilaaksi lähihoitajatutkinnon pohjalta. Nyt, kun lapseni ovat vanhempia, minulla on vihdoin mahdollisuus panostaa itseeni ja omaan kehitykseeni. Haluaisin syventää osaamistani sekä teoriassa että käytännössä, ja sairaanhoitajaksi opiskelu tuntuu luonnolliselta jatkumolta aikaisemmille opinnoilleni ja työkokemukselleni. Iän myötä olen saanut kypsyyttä, kokemusta ja näkemystä, joista uskon olevan suurta hyötyä sairaanhoitajan työssä. Sairaanhoitajan monipuoliset työllistymismahdollisuudet houkuttelevat minua, ja kokemukseni hoitotyöstä Norjassa antaa minulle valmiudet työskennellä myös muissa Pohjoismaissa.

 

Tällä hetkellä työskentelen HUS:ssa xxxx osastolla. Olen nähnyt monen kollegani hyötyvän sairaanhoitajakoulutuksestanne,

Tuohan on käytännössä ihan sama. Eli huono.

Vierailija kirjoitti:

Vain lampaat suostuvat tuollaiseen. Nuolisitko rehtorin kengänpohjatkin puhtaaksi?

ja siksi oletkin työtön

Jos ei osaa kirjoittaa motivaatiokirjettä niin on turha hakea meidän yritykseen töihin - halusit taikka et

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä muokattu versio motivaatiokirjeestäsi:

 

Olen xx-vuotias yhden aikuisen lapsen ja kahden teini-ikäisen äiti. Nuoruudessani suoritin kaksoistutkinnon ja valmistuin ylioppilaaksi lähihoitajatutkinnon pohjalta. Nyt, kun lapseni ovat vanhempia, minulla on vihdoin mahdollisuus panostaa itseeni ja omaan kehitykseeni. Haluaisin syventää osaamistani sekä teoriassa että käytännössä, ja sairaanhoitajaksi opiskelu tuntuu luonnolliselta jatkumolta aikaisemmille opinnoilleni ja työkokemukselleni. Iän myötä olen saanut kypsyyttä, kokemusta ja näkemystä, joista uskon olevan suurta hyötyä sairaanhoitajan työssä. Sairaanhoitajan monipuoliset työllistymismahdollisuudet houkuttelevat minua, ja kokemukseni hoitotyöstä Norjassa antaa minulle valmiudet työskennellä myös muissa Pohjoismaissa.

 

Tällä hetkellä työskentelen HUS:ssa xxxx osastolla. Olen nähnyt monen

Juuri näin. Miksi kukaan aloittaa motivaatiokirjeen ilmoittamalla ekassa lauseessa olevansa äiti? Miksi ei omaa ammattia tai koulutusta tai muuta ammatillista ensin?

Vierailija kirjoitti:

Tuo loppupuolen kappale kenties osineen saa epäilemään, ettet itsekään usko mahdollisuuksiisi päästä opiskelemaan.

Aloittaisin sillä mikä on koulutuksesi ja mitä teet ja miksi haluat korkeamman koulutuksen. Minkä takia haluat opiskelemaan.

Perhejutut voi pikaisesti mainita loppupuolella, lähinnä siten, ettei heistä ole haittaa opinnoillesi.

Hyviä pointteja!

Älä välitä näistä palstanillittäjistä, sinulla on ajatusta viedä itseäsi eteenpäin, nillittäjillä ei ja siksipä he purkautuvat täällä.

Tsemppiä - ole avoin ja rehellinen 

Ikää ei tarvitse mainita.

Minun mielestäni kirjeestä jäi uupumaan se, miksi hoitoala kiinnostaa sinua. Nyt siitä jäi sellainen kuva, että haluat opiskelemaan, koska elämäsi ei enää täyty lasten asioista. Se ei kuitenkaan liene ainoa motiivi? 

Kirjoittaisin myös enemmän niistä taidoista ja ominaisuuksista, jotka tekevät sinusta sopivan sairaanhoitajan ammattiin. Persoonasi ei oikein välity tästä tekstiversiosta. Ainoa mainittu attribuutti on äitiys. Oletko esimerkiksi aina ollut hyvä löytämään yhteyden uusien ihmisten kanssa? Onko sinulla hyvä stressinsietokyky? Oletko multitaskaajana luonnonlahjakkuus?  Kerro näistä joidenkin konkreettisten esimerkkien kautta, jos pystyt. Esim. tyyliin "työskennellessäni lastenosastolla sain toistuvasti hyvää palautetta niin potilailta kuin esimiehiltäni onnistuneista kohtaamisista lapsipotilaiden kanssa". Tai: kokemukseni ensiavussa työskentelystä vahvisti käsitystäni siitä, että sovellun nopeatahtiseen työympäristöön, jossa on samanaikaisesti useita tehtäviä työn alla". Kokemus Norjassa työskentelystä on mielenkiintoista. Miten tulit lähteneeksi sinne, ja miten se kasvatti sinua ihmisenä? Ei tarvitse kirjoittaa pitkästi, lause tai kaksi riittää. 

Millaisena näet tulevaisuuden? Anna jotain konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisiin paikkoihin haluaisit työllistyä, ja miten koulutus auttaisi sinua saavuttamaan tavoitteesi. 

Maustaisin kirjettä jollakin henkilökohtaisella muistolla tai tarinalla. Miten kiinnostus hoitoalaa kohtaan alkoi? Tai kertoiko esim. joku työkaverisi koulutuksesta jotain niin mielenkiintoista, että se sai sinut perehtymään asiaan lisää? 

Poistaisin viimeisen kappaleen. Se kuulostaa ulkoa opitulta, eikä kerro sinusta tai motivaatiostasi mitään olennaista. Poistaisin myös toisen maininnan lasten kasvamisesta ja lisääntyneestä omasta ajasta. 

Kiitos! Mulle kaunis ja huoliteltu kieli on tärkeää! Eli ihan omalla älyllä kirjoitettu. Pelkään että moni tukeutuu tekoälyyn kirjettä laatiessa, ja jään sen takia pois laskuista..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Mulle kaunis ja huoliteltu kieli on tärkeää! Eli ihan omalla älyllä kirjoitettu. Pelkään että moni tukeutuu tekoälyyn kirjettä laatiessa, ja jään sen takia pois laskuista..

Ap

Kiinnitä kuitenkin huomiota tekstisi heikkouksiin. Älä aloita äitiydellä vaan ammatillisilla asioilla. Nyt tekstistäsi ei oikein välity, miksi haluat sairaanhoitajaksi (paitsi siksi, että lapset ovat isoja ja pitäisi keksiä jotain itselleen).

Olet saanut hyviä vinkkejä. Lue ne. Älä aloita korostamalla äitiyttä vaan hoitoalan työkokemusta ja taitojasi siinä. Yritä löytää muita motivaation lähteitä kuin lasten ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos! Mulle kaunis ja huoliteltu kieli on tärkeää! Eli ihan omalla älyllä kirjoitettu. Pelkään että moni tukeutuu tekoälyyn kirjettä laatiessa, ja jään sen takia pois laskuista..

Ap

Kiinnitä kuitenkin huomiota tekstisi heikkouksiin. Älä aloita äitiydellä vaan ammatillisilla asioilla. Nyt tekstistäsi ei oikein välity, miksi haluat sairaanhoitajaksi (paitsi siksi, että lapset ovat isoja ja pitäisi keksiä jotain itselleen).

Olet saanut hyviä vinkkejä. Lue ne. Älä aloita korostamalla äitiyttä vaan hoitoalan työkokemusta ja taitojasi siinä. Yritä löytää muita motivaation lähteitä kuin lasten ikä.

Kiitos vinkeistä. Toi mun kommentti jäi vähän irralleen. Joku täällä kehui hyvää kirjoitustaitoani, ja siihen kommentoin.

Ap

Hyviä vinkkejä olet saanut! Kielesi on sujuvaa, mutta AMK-opiskelusta puuttuva yhdysviiva kiinnitti huomioni. 



Ymmärsinkö oikein, että olet jo läpäissyt haun ekan vaiheen ja edessä on enää haastattelu kirjeen lisäksi? Tsemppiä haun loppuvaiheeseen, toivottavasti saat opiskelupaikan!

Odottakaa. Kohta tulee suosituskirjeen, joiden perusteella pääsee opiskelemaan. 

Tätä ajaa tietty poliitikot, joiden tuttavat suosittelee heidän lapsiaan. 

Ja tiedoksi: Ennen oli Suomessakin vaatimus suosittelijoista. Äitini oli hyvä koulussa, kautta työläistaustan takia ei mahtavia suosittelijoita, kunnes tapasi isäni. Uransa alussa olevan lakimiehen. Jo löytyi suosittelijoita ja äitini pääsi kauppakorkeakouluun. Se oli silloin yksityinen. Samaan mennään varmaan taas. Epäreilua. 

Hyviä neuvoja teiltä, kiitti! Halusin tuoda kirjeeseen jotain henkilökohtaista, joka liittyy myös myöhempään kysymykseen perheen ja vapaa-ajan sovittamisesta. Tosi moni keskeyttää opinnot perheenlisäyksen myötä. Iän puolesta en enää saa lapsia, siksi mainitsin ikäni. Siitä voi tosin olla eri mieltä että onko tällaisten tietojen kysely asiallista. Tiedän että nuorilta sh-hakijoilta on kysytty lisääntymishaaveista.

 

Työnantajalle olisin, ja olenkin, kirjoittanut erilaisen motivaatiokirjeen.

Hyviä ideoita kuitenkin, ja muokkaan tekstiäni joiltain osin ehdotustenne mukaan.

Ap