Lue keskustelun säännöt.
Veljeni päihderiippuvuus
21.05.2024 |
Olen pienestä pitäen ymmärtänyt isoveljeni alkoholin käytössä oelvan ongelmia. Veljeni on minua 13- vuotta minua vanhempi ja päihteiden käyttö alkoi jo nuoruudessa. Yläasteikäisenä olin jo nähnyt vierestä kun veli tulee kotiin heikossa kunnossa ja mahdollisesti huumepäissään. Monesti olen joutunut pelkäämään sitä, että veljelle käy vielä jotain. Muistan kuin eilisen monen vuoden takaisen joulun, kun veljen oli tarkoitus tulla kotiin, mutta olikin joutunut vankilaan ja säikähdin miten se voi olla mahdollista. Siitä alkoi rikollisuus ja huumeiden käyttö. Seuraavaksi yläasteikäisenä äitini soitti minulle kesken koulupäivän, että veli on sairaalassa huonossa kunnossa, kun oli jäänyt auton alle. Siitä kuitenkin toipui jotenkin ja olikin hetken raittiina, kunnes repsahti taas. Tänä päivänäkin veljeni käyttää huumeita, enkä ole nähnyt muutamaan vuoteen. Olen hyväksynyt tosiasian että jos ei muutaman vuoden sisään linnaan joudu on haudassa seuraavaksi. En ole koskaan kertonut kenellekkään veljestäni koska vanhempani ovat kieltäneet ja olen hävennyt. Meinaa itku tulla aina kun joku mainitsee huumeista ja narkkareista ja tapahtumat lapsuudesta on jäänyt vaivaamaan. Välit veljeen ovat olemattomat, kuulen aina välillä kun joku tuttu on nähnyt juttuja, mutta en sen enempää. En tiedä onko kannattavaa kertoa tutuille veljestä, kun useiasti saatavat puhua minulle huumeista ja tuntuu sille että en halua enää salailla. Onko teillä läheisiä, jotka käyttävät päihteitä ongelmallisesti ja olettekp kertoneet siitä esimerkiksi ystävilleni. Koen tarvetta avautua asiasta jollekkin, joten siksi kirjoitin tänne.
Kommentit (37)
Voimia sinulle ja rakkautta sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään nuoret käyttävät todella paljon erilaisia aineita, sitä ei oikeasti edes ymmärretä miten suuri ongelma se on. Huumeita on helppo saada, bentsoja vedetään valtavia määriä. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa kuolee eniten nuoria Euroopassa.
Harva alkaa narkkaamaan tietoisesti, monilla ongelma alkaa siitä kun voidaan huonosti, ei saa apua ahdistukseen ja masennukseen ja aletaan hakemaan apua päihteistä. Siitä alkaa semmoinen vyyhti, jossa ongelmat ruokkivat toisiaan ja sen kierteen katkaiseminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuoret käyttävät todella paljon erilaisia aineita, sitä ei oikeasti edes ymmärretä miten suuri ongelma se on. Huumeita on helppo saada, bentsoja vedetään valtavia määriä. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa kuolee eniten nuoria Euroopassa.
Harva alkaa narkkaamaan tietoisesti, monilla ongelma alkaa siitä kun voidaan huonosti, ei saa apua ahdistukseen ja masennukseen ja aletaan hakemaan apua päihteistä. Siitä alkaa semmoinen vyyhti, jossa ongelmat ruokkivat toisiaan ja sen kierteen katkaiseminen on vaikeaa.
Kun ei lääkäristä saa niin katukaupasta saa. Suomessa on euroopan tappavin huumepolitiikka. Tämä on aivan järjetöntä kun mitään ei tehdä. Poliitikkojen mielestä yksi tapa olisi lopettaa ongelmasta puhuminen. Silloin sen voi mukavasti unohtaa.
Minullakin on samanlaisia kokemuksia pojastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun joku alkaa käyttää huumeita, niin läheisensä eivät voi tehdä muuta kuin unohtaa hänen olemassaolonsa. Huumeiden kanssa ei voi kilpailla huomiosta. Kannattaa vain ajatella, että hän ei ole enää se ihminen, jonka joskus tunsit.
AP. Ja muutkin päihderiippuvaisten omaiset. Ei tarvitse hävetä. Ei ole kenenkään syy, jos Jeppe juo ja vetää huumeita. Jos ihminen haluaa eroon päihteistä, hän hakeutuu itse hoitoon, ei muiden kehoituksesta. Ymmärrän hyvin omaisten surun, mutta jokaisen on elettävä itse oma elämänsä. Toivon teille voimia jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskollani oli ongelmia päihteidenkäytössä teini-iästä alkaen. Aluksi alkoholia, sitten huumeita. Sain tietää huumeita vasta kun sisko meinasi ekan kerran kuolla yliannostukseen. Käsittääkseni muullekin perheelle siskon tilanne ilmeni silloin. Sitä ennen ajattelin että sisko vaan käyttää alkoholia ja kokeilee rajojaan. Hän oli aina ollut luonteeltaan aika sinisilmäinen, tekee ennen kuin ajattelee ja haluaa kaverien hyväksyntää, joten tavallaan ymmärrän hyvin, miksi hän ajautui vääriin porukoihin. Siskolla oli myös ongelmia mielenterveyden kanssa, mikä edesauttoi päihteidenkäyttöä.
Meillä oli siskon kanssa ihan hyvät välit, varsinkin kun hän skarppasi aina toisinaan ja yritti tosissaan päästä eroon huumeista. Opin kuitenkin huomaamaan milloin hän valehtelee tai käyttää taas, käyttö näkyi sekä ulkonäössä että käyttäytymisessä. Aina kun sisko yritti skarpata hän yritti keksiä paljon tekemistä itselleen, esimerkiksi tehdä suursiivouksen, sisustaa uudelleen tai keksiä jonkun muun projektin, mihin keksittyä. Kuulostaa ehkä hyvältä, mutta se oli kuitenkin sellaista pakonomaista tekemistä, ihan vaan tekemisen vuoksi että kestää olla ilman aineita. En kertonut siskon ongelmista kuin lähimmille ystäville, koska toisaalta ajattelin että asia ei kuulu muille ja toisaalta elin siinä toivossa että siskolla alkaa mennä paremmin ja että hän pääsee eroon huumeista. En ajatellut niinkään sitä häpeää, koska eihän siskon tekemiset ole minun vastuullani. Toisaalta, kyllä mietin joskus sitäkin, että mitä muut ajattelee jos tietäisi. Minulla on myös kavereita joista tiedän että he eivät olisi ymmärtäneet, vaikka heille olisi kertonut. Heille en siis olisi voinut kertoa.
Sisko kuoli yliannostukseen parikymppisenä. Sitä ennen muistan ainakin vuoden pelänneeni koko ajan, milloin hän alkaa taas käyttää, milloin tulee se kerta kun jotain tapahtuu. Ja sitten tapahtui. Kun kuulun siskon kuolemasta niin ensimmäinen ajatus oli että ai, nyt se sitten tapahtui. Toinen ajatus oli se, että huh, nyt ei tarvitse enää pelätä että jotain tapahtuu.
Olen tosiaan henkisesti valmistautunut veljen kuolemaan, mutta silti haikealle tuntuu kun on menettänyt sen vanhan veljen joka oli läsnä elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskusteluapua ja vertaistukea myös omaisille.
Mm. voit kysyä nettilomakkeella kysymyksen nimettömänä asiantuntijalta tai vertaistukihenkilöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun joku alkaa käyttää huumeita, niin läheisensä eivät voi tehdä muuta kuin unohtaa hänen olemassaolonsa. Huumeiden kanssa ei voi kilpailla huomiosta. Kannattaa vain ajatella, että hän ei ole enää se ihminen, jonka joskus tunsit.
Tuo koskee kovia huumeita. Oikeasti kannabis ei edes kuulu huumeisiin.
Olen ollut tismalleen samassa tilanteessa kuin sinä: veljen päihdeongelma oli vuosia perheessä puhumaton, kummallinen salaisuus. Tilanne sikäli toinen, että veljeni alkoholisoitui, ja ehkä jotakin lääkkeiden sekakäyttöä oli joskus, mutta huumeita ei ole käyttänyt koskaan. Hän sairastui myös mieleltään, oli todella sekava ja sekaisin, katosi, yritti itsemurhaa jollakin aivan mielikuvituksellisilla keinoilla. Juomisen seurauksena hän sai lopulta aivovaurion ja asuu nykyään tuetussa palvelutalossa.
Minä olen ratkaissut asian niin, että puhun asiasta avoimesti niin töissä kuin ystäväpiirissäkin. Pitkään salailin ihan kuten sinäkin, mutta sitten päätin vain avata suuni. Päätin, että tässä ei ole mitään hävettävää, salaisuus on liian iso taakka kannettavaksi ja se vain kasvaa kasvamistaan, ja lisäksi todella monilla suomalaisilla on omassa lähipiirissään päihdesairaita - puhuisin jo jonkinlaisesta kansantaudista. Harvoja ihmisiä kertomani siis varsinaisesti ihan pois raiteiltaan järkyttää. Tietysti on niitä ihmisiä, joilla ei ole empatiakykyä tai sosiaalisia taitoja keskustella asiasta, he vain hiljenevät ja vaihtavat puheenaihetta tai toteavat jotakin käsittämätöntä "oma vikansa" tai muuta.
Voimaa sinulle. Kannattaa oikeasti olla avoin tässä asiassa. Salailu on todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kannatan avoimuutta. Se mitä veli tekee ei ole sun syy.
Veljeni ongelmat alkoivat hoitamattomasta ADHD, jonka seurauksena käytti itse lääkitsemiseen amfetamiinia. Saanut siis diagnoosin ennen 2000 lukua jolloin ei ollut lääkitystä. Itselläni myös haastava ADHD ja pelkään että ajaudun samoille teille. Välillä mietin että pääsee helpommalla kun se että yrittää vaan vaikka ei jaksaisi tai pystyisi saatika onnistuisi
Avoimuus voisi laskea stressitasoasi, niin se on minulle tehnyt.
Aloita kuitenkin hitaasti, aloita muutamasta luotettavan tuntuisesta.
Voit yllättyä miten moni jakaa kokemuksesi.
Perheeni on veljeäni monet kerrat auttanut, mutta joka kerta addiktio vie voiton. Eli yrittämisen puutteesta ei ole kyse. Ei päideriippuvaista voi auttaa jos muutosta ei itse oikeasti halua.