Lue keskustelun säännöt.
Veljeni päihderiippuvuus
21.05.2024 |
Olen pienestä pitäen ymmärtänyt isoveljeni alkoholin käytössä oelvan ongelmia. Veljeni on minua 13- vuotta minua vanhempi ja päihteiden käyttö alkoi jo nuoruudessa. Yläasteikäisenä olin jo nähnyt vierestä kun veli tulee kotiin heikossa kunnossa ja mahdollisesti huumepäissään. Monesti olen joutunut pelkäämään sitä, että veljelle käy vielä jotain. Muistan kuin eilisen monen vuoden takaisen joulun, kun veljen oli tarkoitus tulla kotiin, mutta olikin joutunut vankilaan ja säikähdin miten se voi olla mahdollista. Siitä alkoi rikollisuus ja huumeiden käyttö. Seuraavaksi yläasteikäisenä äitini soitti minulle kesken koulupäivän, että veli on sairaalassa huonossa kunnossa, kun oli jäänyt auton alle. Siitä kuitenkin toipui jotenkin ja olikin hetken raittiina, kunnes repsahti taas. Tänä päivänäkin veljeni käyttää huumeita, enkä ole nähnyt muutamaan vuoteen. Olen hyväksynyt tosiasian että jos ei muutaman vuoden sisään linnaan joudu on haudassa seuraavaksi. En ole koskaan kertonut kenellekkään veljestäni koska vanhempani ovat kieltäneet ja olen hävennyt. Meinaa itku tulla aina kun joku mainitsee huumeista ja narkkareista ja tapahtumat lapsuudesta on jäänyt vaivaamaan. Välit veljeen ovat olemattomat, kuulen aina välillä kun joku tuttu on nähnyt juttuja, mutta en sen enempää. En tiedä onko kannattavaa kertoa tutuille veljestä, kun useiasti saatavat puhua minulle huumeista ja tuntuu sille että en halua enää salailla. Onko teillä läheisiä, jotka käyttävät päihteitä ongelmallisesti ja olettekp kertoneet siitä esimerkiksi ystävilleni. Koen tarvetta avautua asiasta jollekkin, joten siksi kirjoitin tänne.
Kommentit (37)
"kun useiasti saatavat puhua minulle huumeista"
Siis mitä tarkemmin ottaen puhuvat? Yleisellä tasolla, haluavat itse käyttää, mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä kuinka ovat kokeilleet, eivät siis ole kuin kerran ja jättäneet siihen. Yleisesti ottaen kun ovat nähneet jonkun spurgun tai pohtivat että joku näyttää sille että käyttää. Meinaa itku välillä tulla kun mainitsevatkin asiasta.
Minunkin ystäväni puhuvat minulle muuten vaan jatkuvasti huumeista
Olen päihde-, väkivalta- ja mielenterveysperheestä. On vain yksi neuvo, terapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokaan kuullut veljeäni sanottavan Patuksi, joten en usko että puhumme samasta henkilöstö.
Vierailija kirjoitti:
Olen päihde-, väkivalta- ja mielenterveysperheestä. On vain yksi neuvo, terapia.
Esim rehapilla on hoito-ohjelmia myös alkoholistien läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä kuinka ovat kokeilleet, eivät siis ole kuin kerran ja jättäneet siihen. Yleisesti ottaen kun ovat nähneet jonkun spurgun tai pohtivat että joku näyttää sille että käyttää. Meinaa itku välillä tulla kun mainitsevatkin asiasta.
Ok. Kun tuo on sinulle tosi kipeä asia, niin en kertoisi jos ei ole melko hyvät kaverit kyseessä. Oikeastaan mikä tahansa kipeä asia on tietty sellainen. Jos taas et pysty puhumaan koska vanhemmat kieltäneet niin piut paut sellaiselle, sinulla on oikeus purkaa sydäntäsi.
Nykyään siis vanhemmilla ei juurikaan ole väliä, kun en ole tekemisissä ja olen täysi-ikäinen. Muista yläasteella miettineeni pitkään kenelle voisin puhua asiasta, mutta silloin ei ollut läsnä yhtään turvaölista aikuista joka olisi aidosti välittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat päihdeongelmaisia ja koko lapsuuteni ja nuoruuteni elin salaillen asiaa. Nuorena aikuisena väsyin salailuun ja aloin puhumaan avoimesti asiasta, kun se luontevasti tuli ilmi. Yllätyksekseni ympärillä oli paljon ihmisiä jotka kokivat samaa tuskaa oman läheisensä päihdeongelman kanssa. Nyt olenkin käynyt yllättäviä, hyviä ja vertaistuellisia kesustleuja monien ihmisten kanssa ja saanut huomata, kuinka moni meistä jakaa tämän saman huolen ja surun.
Muista, että sinun tehtäväsi ei ole kantaa häpeää siitä, että miten veljesi elämä on mennyt.
Voimia <3
Hakeudu päihteidenkäyttäjien läheisten vertaisjuttuihin? Esim. Al-Anon, sinne voi mennä vaikka se läheisen päihde olisi mikä tahansa, ei tarvitse olla nimenomaan alkoholisti. Noitahan toimii verkossakin, täysin anonyyminä tietysti. Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuakin varmaan ärsyttää huumemyönteinen keskustelu, kun tietää, mihin se pahimmillaan johtaa.
Huumemyönteinen puhe on kuin happoa heittäisi tällaisen ihmisen kasvoille.
Kun niin moni ei kuitenkaan ole iloinen pilvenpolttelija. Osa jää aina koukkuun ja kaikki aloittavat miedommilla ja siirtyvät vahvempiin.
Vierailija kirjoitti:
Sinuakin varmaan ärsyttää huumemyönteinen keskustelu, kun tietää, mihin se pahimmillaan johtaa.
Huumemyönteinen puhe on kuin happoa heittäisi tällaisen ihmisen kasvoille.
Kun niin moni ei kuitenkaan ole iloinen pilvenpolttelija. Osa jää aina koukkuun ja kaikki aloittavat miedommilla ja siirtyvät vahvempiin.
Mua narkomaanin läheisenä ei ärsytä "huumemyönteinen" keskustelu. Mua ärsyttää huumekielteinen keskustelu, jossa toivotaan narkkareiden kuolemista yliannostukseen jne. paskaa. En oo kuullut "huumemyönteisten" toivovan veljeni kaltaisten kuolemaa jne.
Inhimillistä päihdepolitiikkaa me kaivataan. Käyttöhuoneita ja dekriminalisaatiota. Ei nää asiat minkään rikoslain alle kuulu, vaan sosiaali- ja terveyspuolen alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuakin varmaan ärsyttää huumemyönteinen keskustelu, kun tietää, mihin se pahimmillaan johtaa.
Huumemyönteinen puhe on kuin happoa heittäisi tällaisen ihmisen kasvoille.
Kun niin moni ei kuitenkaan ole iloinen pilvenpolttelija. Osa jää aina koukkuun ja kaikki aloittavat miedommilla ja siirtyvät vahvempiin.
Eiköhän meissä päihdeongelmaisten läheisissä ole nimenomaa enemmän meitä, jotka ymmärtävät, että se käytetty aine on yritys lääkitä oiretta, ei todellinen ongelma.
Me ei voida valita vanhempiamme eikä sisaruksiakaan. Tästä syystä meillä ei ole mitään hävettävää. Aikamoisen karhunpalveluksen vanhempasi tekevät sinulle, kun kieltävät puhumasta. Lapsuuden aikaiset traumat kun ovat sellainen asia, että niistä toipumiseen voi mennä koko loppuikä. Tiedän kyllä, että monet pitävät kulisseja yllä ja ovat ulospäin kuin ongelmaa ei olisikaan. Se ei katoa kuitenkaan minnekään ja jokainen tietää, että puhuminen auttaa.
Mun isäni oli alkoholisti (kuoli tapaturmaisesti alle 60-vuotiaana) ja olen pystynyt puhumaan asiasta jo nuorena, koska tiedän, että sama ongelma on monessa perheessä ja suvussa. Kaverinikin isä oli alkkis (raitistunut vanhoilla päivillään). Jokainen päihdeongelmaisen kanssa asumaan joutunut tietää millaista se on, jatkuva epävarmuudessa eläminen ja koko perhe tanssii enemmän tai vähemmän yhden pillin mukaan. Niskaan kasvaa tuntosarvet ja niiden kanssa sitten joutuu luovimaan koko ikänsä ja huomaamaan ihmisistä asioita mitä toiset eivät näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuakin varmaan ärsyttää huumemyönteinen keskustelu, kun tietää, mihin se pahimmillaan johtaa.
Huumemyönteinen puhe on kuin happoa heittäisi tällaisen ihmisen kasvoille.
Kun niin moni ei kuitenkaan ole iloinen pilvenpolttelija. Osa jää aina koukkuun ja kaikki aloittavat miedommilla ja siirtyvät vahvempiin.
Mua narkomaanin läheisenä ei ärsytä "huumemyönteinen" keskustelu. Mua ärsyttää huumekielteinen keskustelu, jossa toivotaan narkkareiden kuolemista yliannostukseen jne. paskaa. En oo kuullut "huumemyönteisten" toivovan veljeni kaltaisten kuolemaa jne.
Inhimillistä päihdepolitiikkaa me kaivataan. Käyttöhuoneita ja dekriminalisaatiota. Ei nää asiat minkään rikoslain alle kuulu, vaan sosiaali- ja terveyspuolen alle.
Poliitikoille tämä asia on liian vaikea ja vain ne voivat tehdä muutoksia. Yksikään asiantuntija tai kukaan muukaan ei ole saanut kansanedustajia ymmärtämään että muutoksia on pakko tehdä. Jos ei tehdä niin haittojen ja huumekuolemien kasvu jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuakin varmaan ärsyttää huumemyönteinen keskustelu, kun tietää, mihin se pahimmillaan johtaa.
Huumemyönteinen puhe on kuin happoa heittäisi tällaisen ihmisen kasvoille.
Kun niin moni ei kuitenkaan ole iloinen pilvenpolttelija. Osa jää aina koukkuun ja kaikki aloittavat miedommilla ja siirtyvät vahvempiin.
Eiköhän meissä päihdeongelmaisten läheisissä ole nimenomaa enemmän meitä, jotka ymmärtävät, että se käytetty aine on yritys lääkitä oiretta, ei todellinen ongelma.
Oma isäni oli sotaveteraani, joka veti viinaa kunnes keho petti. Päätin jo lapsena, että minä en isääni häpeä. Näin, ettei hän ollut paha mies, mutta kyllä hänen ongelmansa pahaa saivat aikaisesi ja paljon. Minulta riittää kuitenkin enemmän ymmärrystä heikoille kuin heikkoja haukkuville, jotka luulevat olevansa parempia ihmisiä vain siksi, että addiktio ei ole osunut heidän kohdalleen. Kukaan ei sellaista kohtaloa itselleen toivo ja kukaan ei usko olevansa se, josta tulee addikti.
Juu... jatkuva huoli toisen sekakäyttöongelmasta... siinä mielessä vakava että uhkaa kyllä terveyttä ihan rankasti!