Opiskelisitko yliopistossa valmistuen yli 5-kymppisenä?

Niin jos edes valmistuisit. Yrittää aina voi.

Jos aihe olisi kiinnostava ja uskoisin jaksavani ja olisi taloudellisesti mahdollista, niin miksei. Pelkästään paremman palkan toivossa ei todellakaan lähtisi.

No en lähtisi, miksi edes mietit, jos lähtökohtasi ovat tuollaiset.

Miten rahoittaisit opintosi? Jos opintolaina olisi välttämätön, en sinuna lähtisi opiskelemaan uutta. Mikäli laina ei olisi tarpeen, harkitsisin asiaa.

Mä lähden syksyllä. Kyseessä ala, joka oikeasti kiinnostaa. En ajattele rahaa.

en pelkästään sen vuoksi, että valmistuttani saisin ehkä paremmin palkatun työn. Mutta jos opiskelu itsessään kiinnostaisi ja lisäksi olisi ainakin kohtalaisen hyvä mahdollisuus saada se paremmin palkattu työ, vaikka olisin yli viisikymppinen, niin siinä tapauksessa kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä lähden syksyllä. Kyseessä ala, joka oikeasti kiinnostaa. En ajattele rahaa.

Siis olen töissä ja työn ohessa opiskelen.

Eikös Pekka Pouta saanut yliopisto-opintonsa loppuun vasta pari vuotta sitten? On 56-vuotias.

Ei ole varmaa, että saisit tuon ikäisenä koulutusta vastaavaa työtä. Sote-alalla kyllä, muissa epävarmaa. Monilla aloilla 30 alkaa olla liian vanha, riippuu paikkakunnastakin.

Miksi lähteä opiskelemaan rahan vuoksi alaa, joka ei edes kiinnosta. En todellakaan noilla tiedoilla lähtisi.

Laskepa myös tulonmenetys opiskeluvuosilta. 

Minä valmistuin yliopistosta 35 vuotiaana. Palkka olisi tuota luokkaa (3500-4500), jos olisin alan töissä. Tiedän, että en tule sen alan töitä ikinä enää tekemään. Uudessa ammatissani, jossa lyhyempi koulutus, on mahdollisuudet samansuuruiseen palkkaan, jos on monipuolista osaamista.

Tietenkin lähtisin jos kykenisin siihen taloudellisesti. Opintoja voi nopeuttaa, mm. hyväksiluvut ja kesäopinnot. Jos voit tehdä osa-aiakisesti töitä nykyisellä alalla niin siitä on apua taloudellisesti. Työllistytkö on sitten asia erikseen. Toki kukaan ei voi sanoa varmuudella saatko edes oman alasi töitä enää viiskymppisenä. Sitä parempi mitä laajempi osaaminen.

Mikä ala? Sosiaaliala vai oikis?

Saisit palkkaa lisää keskimäärin yhteensä n. 15 vuodelta jotain yli 100te edellyttäen, että työllistyt, eli tuo jaettuna per opiskelukuukausi jos opiskelua n.45kk yhteensä n.pari tonnia plus reilun tonnin suurempi eläke eli saisit kolmisen tonni palkkaa opiskelusta kuukaudessa jos saamasi palkan- ja eläkkeenlisä jaetaan opiskelukuukausille. Rahallisesti voisi olla ihan kannattavaa.Jos käyt pääsykokeissa ja katsot pääsetkö sisään.Jos et pääse,tilanne ratkeaa sillä. Toisaalta jos pääset, joudut tilanteeseen, jossa olet saanut opiskelupaikan, jota et välttämättä halua ja jonka vastaanottamista et voisi loputtomasti lykätä. 

Vierailija kirjoitti:

Saisit palkkaa lisää keskimäärin yhteensä n. 15 vuodelta jotain yli 100te edellyttäen, että työllistyt, eli tuo jaettuna per opiskelukuukausi jos opiskelua n.45kk yhteensä n.pari tonnia plus reilun tonnin suurempi eläke eli saisit kolmisen tonni palkkaa opiskelusta kuukaudessa jos saamasi palkan- ja eläkkeenlisä jaetaan opiskelukuukausille. Rahallisesti voisi olla ihan kannattavaa.Jos käyt pääsykokeissa ja katsot pääsetkö sisään.Jos et pääse,tilanne ratkeaa sillä. Toisaalta jos pääset, joudut tilanteeseen, jossa olet saanut opiskelupaikan, jota et välttämättä halua ja jonka vastaanottamista et voisi loputtomasti lykätä. 

Tässä ajatuksena, että opiskelisit töiden ohella. Jos et ole samalla kokopäivätyössä, taloudellisesti opiskelun hyöty voi olla plus miinus nolla opiskelun aikaisen tulonmenetyksen takia eli menettäisit palkkaa opiskelun tuoman tulonlisäyksen verran.

Todellakin lähtisin, mutta mistä päättelet, että pääsisit opiskelemaan noilla taidoilla ja motivaatiolla?

Helpommallakin pääsee sinne 4-5k bruttopalkoille.

Se että valmistuu yliopistosta ei monestikaan automaattisesti takaa ja tuo parempaa palkkaa tai edes automaattisesti ja suoraviivaisesti tuo minkäänlaista työpaikkaa. 

Itse valmistuin opiskeltuani roikuttuani yliopiston kirjoilla sitä ennen yli neljännesvuosisadan (yli 25 vuotta).

Kannattiko? - En tiedä koska vaihtoehtosita todellisuutta ei ole mutta oli valmistumine kuitenkin jollain tavoin vapauttavaa ja helpottavaa. Ei mikään sinänsä muuttunut. Työtön olen parhaillaan. Mutta on se , ehkä vähän erilaista sanoa olevansa työtön juristi kuin noin 50 vuotias oikeustieteen maisteri. - Joka joidenkin korvissa kuullostaa samalta kuin kertoisi olevsa mieleltään sairas. Tai alkoholisti. Ja tai molempia. - Silti en kadu sitä, että valmistuin tai sitä, että roikuin yliopiston kirjoilla niin kauan kuin roikuin.    

Jos pääsisin lääkikseen tai vastaavasti maisteriopintoihin omalle alalle niin totta kai menisin vielä opiskelemaan. Enemmän siinä on saavutettavaa kuin menetettävää.