Siis uskotteko vai kuvitteletteko ihan oikeasti, että

surullista :(

että laitetaan ihan pieni lapsi hoitoon saamaan virikkeitä.

mut on aikoinaan laitettu hoitoon 10 kk:n ikäisenä ja ei siitä mitään traumoja jäänyt.

hyvin. Et vain kestä kuvitella, että lapsesi pärjää muidenkin hoidossa kuin omassasi. Asenteesi kumpuaa enemmänkin omasta omahyväisestä itsekkyydestäsi kun lapsen parhaan ajattelemisesta.



Haluat varmaan välttämättä ajatella, että ne " itkevät siellä koko ajan" mutta kuvitelmasi on väärä ainakin omien lasteni päivähoitopaikassa. Omat lapseni muuten ovat jo isompia, mutta hoidossa on pari vauvaakin.

Mutta, se ei poista sitä tosiseikkaa, että lapsen olisi parempi olla kotona vanhempansa kanssa.

ja kotonakin on ollut hoitajat jo 3 kuukautta. Mä en usko, että lapselleni jää asiasta mitään traumoja. Uskon, että voin olla hyvä äiti ja ansaita luottamuksen, vaikken hänen kanssaan olisikaan 24/7.



Jos nyt vertaan minua ja miestäni, jonka äiti on ollut aina kotona, en kyllä huomaa mitään selvää eroa itsetunnossa, tunteissa tms., vaikka itse olekin ollut pienestä pitäen hoidossa.

sanovat ettei ole mitään traumoja tullut. Ja että minä ainakin laitan lapsen jo alle vuoden ikäisenä hoitoon. Mutta siinä se trauma taitaa nimenomaan olla, että sellaiseen pystyy, muuten kuin äärimmäisen pakon edessä.



Samoin lapsena tukistetut ja muuten pahoinpidellyt kirjoittavat, että ei minulla mitään traumoja ole, joten tukistan ja nippailen myös lapsiani. Sitä voi sitten miettiä, että minkälainen ihminen haluaa käyttää väkivaltaa lastaan kohtaan, ja onko niitä traumoja ehkä sittenkin tullut.

Aina tätä samaa. Mites silloin kun mummoni aikaan äitiysloma oli 2kk. Ei muuta kun vauva hoitoon ja töihin. Näin on myös monessa maassa edelleen tapana ja eletään vuotta 2007!

Kannattaiskohan sun mennä johonkin päivähoitopaikkaan päiväksi vierailulle katsomaan ennenkuin täällä leuhotat.

Tekstistäsi tuli sellainen tunne, että sinä olet työtön, joka ei lukuisista yrityksistä huolimatta ole saanut töitä, ja nyt olet NIIN katellinen, niin kateellinen töissä käyville äideille. Tiuskit kotona lapsiraukoillesi ja uskottelet itsellesi olevasi hyvä äiti kun ei tarvitse viedä lapsia päiväkotiin....Auts?!

asennevammainen lto sitten olet. Liian kauan kotiäitinä?

Olen lastentarhassa töissä, joten kyllä minä tiedän mistä kirjoitan. Tyhmä täytyy olla jos luulee, että vauva haluaa ja viihtyy vieraiden hoidossa. Tiedätkö monta sijaista meillä on ollut vuoden aikana?

On niin lapsikohtaista että turha alkaa yleistämään mihinkän suuntaan. Sillä muutamalla kuukaudella voi olla aika ratkaiseva merkitys. Tosin kyllä jotkut vajaan vuoden ikäiset selviää päivähoidossa (virikkeiden tarvitsemisesta tuskin on kyse) N. 1,5v osaa jo vähän nauttia ikäistensä seurasta ja ryhmässä touhuamisesta.

Kiusaksikin asti. Tiedättekö miten lapsen perusturvallisuus järkkyy kun hylätään. Hylkäämisen tunne se on kun jää vieraiden hoitoon. Varsinkin kun nuo lastentaudit kiertävät henkilökunnan ja sijainen toisen perään on paikalla..aamuvuorossakin voi olla sijainen. Ihminen jota vauva ei ole koskaan nähnyt.

osa-aikahoitoihin.

Mutta nyt todellakin olen tajunnut, että kyllä ne kerkiää niitä kontaktejaan saamaan vanhemmallakin iällä ja joka päivä laikkipuistossahan ne niitä saakin.

Joten lapset on kotona äitinsä kanssa :)

eikö sulla ap ole oikeesti muuta elämää??

Ei kestä totuutta:)

Meidän lastentarhassa (ryhmis) ei ole sijaisia tarvittu vaan aina on samat turvalliset tädit, eikä lapset ole muuten ikinä olleet sairaana. Sehän on teidän hoitajien asia pitää hyvää huolta niistä lapsista eikä kauhistella, moralisoida ja voivotella tilannetta.

Laiska äiti vie vauvan hoitoon . 3-vuotias jo viihtyykin hoidossa. Siellä laitoksessa.

lapsia tekosyynä vetelehtiäkseen kotona. Ette itsekään usko tuohon " kotona on lapsen paras maailman tappiin asti" -höpinään, mutta eihän totuutta kehtaa tunnustaa...

Silti olen 1-vuotiaani päiväkotiin vienyt palatessani takaisin töihin. Säilytyspaikkahan se on, jotkin ryhmät tosin viihtyisempiä kuin toiset. Tämä on sopinut kuitenkin meidän perheen tilanteeseen tällä hetkellä ja näin elämme eteenpäin. Meillä vanhemmat -kumpikin- käyvät töissä ja lapset ovat silloin hoidossa sen ajan. Meidän tapauksessa päiväkodissa.



Koko päivää siellä ei kuulemma itketä, hetken usein erotessamme aamulla. Raha ei ollut syynä minun tai mieheni töihin lähtöön, vaan perheemme yleinen hyvinvointi. Tämä järjestely sopii meille ja meidän perheelle. Vaikka kotona olo lapsen kanssa oli antoisaa, me vanhemmat pidämme töistämme ja sinne palasimme kotonaolon jälkeen. Varmasti 1-vuotiaamme olisi " onnellisempi" kotona kaiket päivät, mutta näin ei nyt ole. Varmasti me vanhemmatkin olisimme onnellisempia, jos saisimme lottovoiton. Näin ei nyt vaan todennäköisesti tapahdu.



Miksihän kotiäitien pitää ihan väkisin tehdä päivittäin tästä asiasta yksipuolisia avauksia? Kuten lehdistä saa lukea, maassamme on kuitenkin niin paljon kamalampia tapauksia vastassa joka päivä.