Mies on mustasukkainen ystäväpiiristään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta päätellen mies on nuori tai epävarma kaveripiirin hyväksynnästä tai sekä että. 

Vähän reilu kolmekymppisiä ollaan. Aluksi ajattelinkin että se hyväksynnän hakeminen niistä kavereista on vaan joku vaihe joka menee ohi, mutta menee koko ajan oudommaksi tämä kuvio.

ap.

Juokse nyt jo. Ehdit vielä hyvin löytää hyvän miehen. Tuo käytös olisi jotenkin ymmärrettävää joltain 22-vuotiaalta klopilta. Älä tuhlaa aikaasi, meillä on vain yksi elämä. 

Tämä tuhannesti... Kymmenen vuoden päästä voi olla jo vaikeampaa.

Minulla on oman kokemuksen pohjalta pieni analyysi tuollaisista miehistä... Sukulaisille ja vanhemmille esitellään, koska sillä saa sen toisen tuntemaan, että tämä on ihan normaali suhde. Moni myös ajattelee, että se on se The Juttu ja mies nyt arvostaa todella paljon, kun etenkin äidilleen esittelee. Kannattaa miettiä, että kuinka paljon se mies oikeasti arvostaa sitä perhettään. Toki on näitä ns. pakollisia perhejuttuja ja sinne mennään "koska kuuluu" ja näin mieskin ajattelee. 

Sitten ne kaverit. Kaverit on miehelle se The Juttu. Ne, joiden kanssa pidetään hauskaa ja eletään tätä elämää. Etenkin, jos porukassa on sinkkuja, niin kyllähän sen nyt tietää mitä sinkkumiehet harrastelee... 

Sitten se kumppani. Se vaan on, koska "näin kuuluu". Se pesee pyykit, laittaa ruokaa, jakaa sen tylsän arjen. Ei se ole kummoinen, mutta johonkin nyt on vaan tyydytty. Ei edes halua sen syvällisemmin tutustua. Ei sitä sinne kavereiden luo viedä, koska se latistaisi tunnelman ja ne sinkkukaverit alkaisivat närppiä eikä enää olisi niin kivaa ja hauskaa. Arvostus kavereiden ja sukulaisten jälkeen, ehkä jopa alempana kuin työ.

Ei kannata jäädä...

Vierailija kirjoitti:

Minun ex toimi juuri noin. Sukujuhliin ym. lähes VAADITTIIN mukaan. Sisarusten luo vei lähes heti "näytille" ja halusi, että vietän aikaa hänen siskonsa kanssa. Mutta sitten ne kaverit... Minua ei KOSKAAN pyydetty mihinkään mukaan. Ensimmäinen "yhteinen" juhannuskin meni siinä, että mies lähti kaveriporukalla mökille eikä kysynyt mitään mitä minä aion tehdä. Olin niin järkyttynyt, etten oikein kyennyt muuta kuin itkemään kotona, mutta toki lähdin sitten tapaamaan omia kavereitani. Hekin ihmettelivät ja olisi pitänyt vaan kuunnella, ettei tuosta hyvää seuraa. 

Näitä oli vaikka kuinka... Suunniteltiin ravintolaillallista tulevaksi viikonlopuksi, mutta sen "Maken" muuttoavuksi meneminen voitti, piti lähteä yhdessä eräille festareille, mutta lähtikin sinne kavereidensa kanssa eikä kysynyt minua mukaan, oli kavereiden häitä, valmistujaisia, tupareita jne. enkä päässyt mihinkään mukaan.

2 vuotta tätä "onnea" kesti. Mitä

Tämä kuulostaa niin valitettavan tutulle, kävi lähes samalla tavalla juhannuksen ja festarireissunkin kanssa. Soitti vielä juhannuksena humalassa, että "kyllä mäkin olisin halunnut että oisit tullut mukaan". Siinä kohtaa meinasin pakata tavarat ja häipyä ennen kuin mies palaa kotiin.

ap.

Jos ihminen ei vietä kanssasi aikaa, suhde on tuhottu. Jätä ukkos kavereiden hoiviin ja elä omaa elämääsi. Voiko hällä olla suhde jonkun tsirpun kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ex toimi juuri noin. Sukujuhliin ym. lähes VAADITTIIN mukaan. Sisarusten luo vei lähes heti "näytille" ja halusi, että vietän aikaa hänen siskonsa kanssa. Mutta sitten ne kaverit... Minua ei KOSKAAN pyydetty mihinkään mukaan. Ensimmäinen "yhteinen" juhannuskin meni siinä, että mies lähti kaveriporukalla mökille eikä kysynyt mitään mitä minä aion tehdä. Olin niin järkyttynyt, etten oikein kyennyt muuta kuin itkemään kotona, mutta toki lähdin sitten tapaamaan omia kavereitani. Hekin ihmettelivät ja olisi pitänyt vaan kuunnella, ettei tuosta hyvää seuraa. 

Näitä oli vaikka kuinka... Suunniteltiin ravintolaillallista tulevaksi viikonlopuksi, mutta sen "Maken" muuttoavuksi meneminen voitti, piti lähteä yhdessä eräille festareille, mutta lähtikin sinne kavereidensa kanssa eikä kysynyt minua mukaan, oli kavereiden häitä, valmistujaisia, tupareita jne. enkä päässyt mihinkään mu

 

No mikset pakannut? Miksi haluat olla ennemmin paskassa suhteessa kuin etsiä sinkkuna uutta ja huomioonottavaa, kunnioittavaa ja arvostavaa miestä? 

Tämä kuulostaa niin valitettavan tutulle, kävi lähes samalla tavalla juhannuksen ja festarireissunkin kanssa. Soitti vielä juhannuksena humalassa, että "kyllä mäkin olisin halunnut että oisit tullut mukaan". Siinä kohtaa meinasin pakata tavarat ja häipyä ennen kuin mies palaa kotiin.

ap.  "

Ap, ihan totta, ajattele nyt vähän, tuo on törkeydessään ihan ulkoavaruudellisissä sfääreissä. Miehesi on täysi törkimys ja kohtelee sinua halveksivasti. Miten kauan aiot katsoa tätä touhua? Et kai tosissasi vielä kuvittele perustavasi perhettä tuon kanssa? Miten olette edes päätyneet saman katon alle ja kumpi teistä teki aloitteen yhteenmuutosta? 

Vapauta mies takaisin savannille, nosta leuka pystyyn, kasvata omanarvontuntoasi ja jatka elämääsi kohti uusia seikkailuja.

Luin viime yönä sängyssä tätä aloitusta, ja ihan harmitti, ettei päässyt heti vastaamaan. 

Ihan kokemuksesta tiedän, että miehet, jotka eivät ota puolisoa/tyttöystävää rientoihin mukaan, pyörittävät useampaa naista yhtä aikaa tai ainakin pitävät option auki. Siellä on todennäköisesti taustalla kokonaan toinen parisuhde tai viritelmiä, jotka eivät kestä päivänvaloa ja valehtelua on suuntaan jos toiseen. Sen lisäksi heillä on melkein kaikilla seksistinen asenne parisuhteisiin ja hirveä kilpailu sen tyttöystävän kanssa suosiosta ja ajanvietosta, eli nää melkein kaikki suhtautuvat puolisoon kuin sisarukseen. Koska kaikki nämä miehet ovat ainakin omalla kohdallani sabotoineet saavutuksiani ja juhliani parhaani mukaan, joten tämä eristäminen muista on osa sitä heidän suurta suunnitelmaansa mikä sitten lieneekään.

Yksi eritäjistäni lakkasi saman tien sietämästä minua kun aloimme olla yhdessä. Muistan kun kaveriporukassa kaikki mitä sanoin tai tein kiusasi häntä valtavasti ja seurasin hänen ilmehdintäänsä huolissani kun puhuin vaikka päivän säästä. Seuraavaksi alkoi julkinen ryöpyttämiseni ja lopulta se että hän alkoi mennä omille menoilleen ottamatta minua enää mukaan. Alkuun alkoivat tekosyyt, lopulta suoranainen valehtelu.  

Muistan kun vein pikkusisarukseni leffaan. Nykyisessä parisuhteessani tiedän, että puolisoni tulisi hakemaan minua, juttelisi miten elokuva meni, veisi sisarukseni takaisin kotiin ja päättäisimme yhdessä mitä teemme. Kerron tämän siksi, koska aiempi miesystävä oli laittanut elokuvan aikana viestin lähteneensä kavereidensa luokse ja tiesin heti, että hän toimi noin, että pääsee karkaamaan sinne ilman vastaväitteitäni. Kun odottelimme bussia puolitoistatuntia niin kuuntelin hänen lammasmaista sanahelinäänsä puhelimessa "Kun sä menit elokuviin niin mä ajattelin voivani lähteä Maken luo". Hienoa, että ajattelit, mietin silloin itsekseni ja olin vihainen tuosta miten hän sen teki. Kun kysyin miksi hän ei odottanut minua tai pyytänyt mukaan, niin hän tavallaan kosti leffareissuni tuolla tavalla. 

Kaveriporukassani taas miehet, jotka eivät tuoneet kumppaniaan koskaan esille olivat niitä jotka olivat yrittäneet iskeä minua ja milloin ketäkin toistuvasti. Kerrankin kävin yhden tällaisen kaverin luona ja yhdellä kerralla huomasin, että siellä oli tyttis tuonut jo tavaroitaan. Ällötti tyypin käytös, koska olisin mieluusti tutustunut myös tyttöystävään, mutta ei sitten.

Jatkan vielä.--> 

Olisin vappuna tarvinnut kyydin exältäni naapurikaupunkiin, niin sain vain liudan tekosyitä asialle miksi hän ei voinut lähteä. Kuulemma hän ei tiedä milloin Make ja Pera soittavat hänelle ja hän on heille luvannut olla kuskina. Äitini silloin suivaantui ja totesi, että nyt riittää, otti auton ja lähti ajamaan lähimmälle kaupan parkkikselle. En tiedä mistä se tiesi, että löydämme herrasmiehen sieltä, mutta se sirkus mikä alkoi sen jälkeen oli näkemisen arvoinen - 

paikalla olleet kaverit lähtivät vaivautuneina karkuun ja toivottivat exälleni hyviä vointeja, jos tästä selviää hengissä. Kun nousin autosta, niin löysin miehen istumasta omastaan ikkuna auki ja juttelemassa tuntemattomalle naiselle, joka oli ahtanut itsensä liian pieniin shortseihin ja jonka tilannetaju petti, koska ei älynnyt lopettaa sitä lirkutteluaan vaikka olin paikalla. Nainen räkätti humalaisena, tajusi vihdoin kuka olen ja katosi niin nopeasti paikalta kaupan ovista sisälle, että vähän nauratti. Mutta mitä teki exäni? Otti maailman ylimielisimmän ilmeensä, katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja alkoi räksyttää jostain jonninjoutavasta. Sillä hetkellä muistan, että potkaisin hänen auton kylkeensä lommon, nousin takaisin äidin autoon ja ajoimme pois. Ex yritti huutoraivota puhelimessa edelleen autonsa puolesta (se oli siis ihan vanha romu, mitä hän oli kesken jääneen ammattikouluaikansa opintolainoilla rakennellut ja kehtasi ajella sellaisella edelleen) ja mietin vain, että olemme aikuisia ihmisiä ja yksi käyttäytyy kuin 15-vuotias. 

Toinen nainenhan sieltä paljastui tai kokonainen lauma naisia, koska tyyppi ei osannut olla uskollinen hetkeäkään. Jos murehditte sitä kun kolhaisin autoa, niin se olisi pitänyt ajaa suoraan paalaimeen ihan kostoksi. Muistaakseni jo seuraavalla viikolla se syttyi takapenkiltä tuleen, kun exän sähköliitännät olivat ottaneet hieman kipinää, joten se kolhu ei tosiaan ollut isoin ongelma. 

Erosimme. Ex ei ole oppinut vieläkään mitään mitä olen hänen kuulumisistaan kuullut. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä.--> 

Olisin vappuna tarvinnut kyydin exältäni naapurikaupunkiin, niin sain vain liudan tekosyitä asialle miksi hän ei voinut lähteä. Kuulemma hän ei tiedä milloin Make ja Pera soittavat hänelle ja hän on heille luvannut olla kuskina. Äitini silloin suivaantui ja totesi, että nyt riittää, otti auton ja lähti ajamaan lähimmälle kaupan parkkikselle. En tiedä mistä se tiesi, että löydämme herrasmiehen sieltä, mutta se sirkus mikä alkoi sen jälkeen oli näkemisen arvoinen - 

paikalla olleet kaverit lähtivät vaivautuneina karkuun ja toivottivat exälleni hyviä vointeja, jos tästä selviää hengissä. Kun nousin autosta, niin löysin miehen istumasta omastaan ikkuna auki ja juttelemassa tuntemattomalle naiselle, joka oli ahtanut itsensä liian pieniin shortseihin ja jonka tilannetaju petti, koska ei älynnyt lopettaa sitä lirkutteluaan vaikka olin paikalla. Nainen räkätti humalaisena, tajusi vihdoin kuka olen j

Voi tsiisus näitä urhoja. Kommenttisi lopussa oli niin hyvä kuvaus autostaan, että nauroin ääneen. 

Ap, anna tuon mennä. Ei tossa ole enää edes mitään riideltävää puhumattakaan mistään rakentavasta keskustelusta. Vapauta itsesi, nyt on kesä.

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi heillä on melkein kaikilla seksistinen asenne parisuhteisiin ja hirveä kilpailu sen tyttöystävän kanssa suosiosta ja ajanvietosta, eli nää melkein kaikki suhtautuvat puolisoon kuin sisarukseen.

Tämä täsmää myös. Eli alusta asti ollut jotenkin vinksahtanut kilpailuasetelma meidän suhteessa, itse en ole kilpailuhenkinen ollenkaan mutta mies kohtelee joissain asioissa minua samalla tavalla kuin siskoaan. Tuo perinteiset roolit pätee myös, eli ei ole mikään kotitöihin osallistuva tasa-arvon kannattaja todellakaan.

Se miksi tätä asiaa vatvon täällä palstalla on se, että suhteessa on kuitenkin myös paljon niitä hyviä puolia. Eli kaiken pas*an onnistuu aina unohtamaan siinä välissä, kunnes taas tulee joku viikonloppu/kesäloma/juhlapyhä jne. Mies myös vahvasti korostaa sitä että asia ei ole hänen ongelmansa millään tasolla, että minun pitää vaan viettää enemmän aikaa omien kavereiden kanssa, eikä ymmärrä ollenkaan sitä että se ei korvaa niitä yhteisiä muistoja ja kokemuksia, joita voi parisuhteessa saada vain sen oman kumppanin kanssa. Tällä hetkellä tuntuu että niitä huonoja muistoja ei kyllä pysty enää millään paikkaamaan vaikka tilanne muuttuisikin.

ap.

Vierailija kirjoitti:

Mies arvelee, ettet sovi porukkaan. Ehkä olet hieman erilainen kuin hänen kaverinsa. 

Niinpä. Miksi sen tarvitsee olla sen erikoisempaa kuin juuri noin. Mun miehen ystävän puoliso haluaisi, että viettäisimme aikaa porukassa. Mies tuntee minut, tuntee ystävänsä, ja on todennut, ettei meillä ole mitään yhteistä, joten on vältellyt ehdotuksia ja kutsuja. En minä ole yhtäkuin mieheni ja toisinpäin. Hän voi avain vallan pitää ajanvietteistä ja ihmistyypeistä, jotka ei mun pirtaan sovi ja toisinpäin. 

Todellakin. Se, että miehellä ei ole joko kykyä ja rohkeutta tai halua kertoa rehellisesti ja avoimesti, mistä on kyse, jättää puolison inhottavaan välitilaan, joka voi pahimmillaan kestää yhtä pitkään kuin suhdekin, jopa eliniän, muodossa tai toisessa.

Kyse voi olla jostain miehen omaan heikkoon itsetuntoon liittyvästä asiasta, jota hän ei pysty puolisolleen paljastamaan. Tämäkin on pidemmän päälle todella huolestuttava piirre, sillä tällainen puoliso saattaa jatkossa salata muitakin asioita, joita puolison olisi syytä tietää, eli asioita jotka vaikuttavat vahvasti myös hänen elämäänsä. Rohkeus kertoa hävettävistä tai vahingollisistakin asioista on hyvä asia, se kertoo kyvystä luottaa puolisoon ja jakaa asioita, mikä on mielestäni tärkeä osa rakastavaa parisuhdetta. Jos puoliso ei tiedä missä mennään, ja taustalla onkin jotain molempia osapuolia vahingoittavaa, kuten salattu päihde- tai peliongelma, jossain kohtaa on h*lvetti irti.

Toinen, kylmäävä vaihtoehto on se, että mies manipuloi ja vedättää tahallaan, eikä välitä tai jopa nauttii puolisonsa. kärsimyksestä. Tuolloinkin voi olla kyse myös erittäin heikosta itsetunnosta, jota pönkitetään toisen kustannuksella.

Näiden kombinaatiossa mies on kehittymättömyyttään tai perusluonteeltaan itsekäs, ja yrittää vain luistella ja väistellä vähimmän vaivan periaatteella. Tämäkin voi joskus johtua jopa lapsuudessa opituista käytösmalleista ja näennäisesti hyvinkin epärationaalisista tavoista, joilla on oppinut selviytymään.

Itselläni on kokemusta pitkästä elämänvalheesta, joka liittyi puolison salaamaan päihteidenkäyttöön.

Tekisin niin, että kysyisin vielä asiaa mieheltä niin, että kertoisin, miten asia vaivaa minua todella ja aiheuttaa kärsimystä ja synnyttää suhteeseen epäluottamusta. Pyytäisin vastausta viikon sisällä, tavalla, joka miehelle on helpoin: kirjoittamalla, puhumalla. Vaihtoehdoksi asettaisin pariterapian, jonne yleensäkin kannattaa mennä jo ennaltaehkäisevästi, oppia käsittelemään ongelmia rakentavasti, ja oppia myös oman käyttäytymisensä perusteista.

Vaikenemisen on kuitenkin loputtava, se on ainoa toimiva vaihtoehto. Totuus voi sitten olla rumakin, siihenkin on varauduttava. Se on kuitenkin ainoa mahdollinen pohja, jolle parisuhdetta voi jatkossa - yhdessä - rakentaa. Kunnioittaen itseään ja omia rajojaan, kunnioittaen puolisoaan - tai sitten päätymään eroon, jos molemmat osapuolet eivät ole pelisäännöistä samaa mieltä, eikä rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei halua sinua sotkemaan hyvää kaveriporukkaa. 

Miten ihmeessä jonkun kumppani voi muka sotkea yhtään mitään? Siis jos oletus on se, että sotkisi... Miksi olla yhdessä sitten ihmisen kanssa, joka sotkee kuvioita?

No hänen kanssaan on muuten mukava olla, mutta ei vaan sovellu tuohon kaveriporukkaan. Erikseen hyvä tyyppi siis. 

Huhhuh... Siis onko muka joissain isoissa kaveriporukoissa KAIKKI samanlaisia? Ja täytynee kyllä kanssa ihmetellä, että miksi joku haluaisi kumppanikseen ihmisen, joka on ihan täysin erilainen ja vielä niin paha, että sotkisi kaveriporukankin? 😂

No tykkää erilaisista ihmisistä. Ehkä kumppani on asiallinen, josta pitää

Samaa mieltä. Miehet voi viihtyä riehakkaassa seurassa muuten, mutta ei puolisoksi haluta mitään känniörvelöä. Outo ajatus, että mies etsisi kavereidensa kaltaista kumppania, tai nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä siltä että suhteenne ei ole ihan terveellä pohjalla. Ei meilläkään jatkuvasti hengat toistemme kavereiden kanssa mutta meillä on aina ollut itsestään selvää että kyllä ne toisen kaverit silti edes jotenkin tunnetaan, saatetaan joskus olla samalla porukalla jossain ja kutsutaan pariskuntina "virallisempiin" juhliin. 

On ihan ok että haluaa pitää omat kaverit pääosin omina ja halutaan tehdä sen porukan omia juttuja. En minäkään halua mennä mukaan jokaiseeen mieheni poikien reissuun enkä halua häntä mukaan tyttöjen iltaan. Mutta kyllä minä haluan sentään tuntea ne miehen kaverit ja tietää vähän että millaisia ihmisiä he ovat. Minusta se on normaalia sosiaalisuutta ja asioiden jakamista parisuhteessa.

Nimenomaan juuri näin. Hyvässä suhteessa kyllä tiedetään ne ihmiset, joiden kanssa kumppani liikkuu eikä tarvitse hävetä mitään puoli

En nyt muuten ole samaa mieltä tai erimieltä. Mutta meitä on sellaisiakin, jotka kammoaa pariskuntien kesken hengailemista, myös naisissa. Mulla naama venähtää jo ehdotuksestakin, että kahville miehen tutun pariskunnan kanssa. Mulla on omat ystävät, ne on aika erilaisia kuin miehen tutut.

.. Jatkan vielä: jos puolisollasi on asiasta kysyessäsi vastaamatta jättämisen/ vaikenemisen lisäksi taipumus reagoida näissä tilanteissa voimakkaasti ärtymällä ja  suuttumalla, se voi olla myös manipulointia, jolla hän pyrkii jo ennalta vaikuttamaan sinun käytökseesi, jota saatat alkaa alitajuisestikin itse sensuroimaan ja "varot ärsyttämästä". Yrität aina olla rakentava, asiallinen ja ystävällinen, turhankin järkevä, vaikka toisella osapuolella olisi lupa näyttää myös ärtymystään ja kiukkuaan. Sinun on yhä vaikeampi ottaa mieltäsi jatkuvasti vaivaavaa asiaa puheeksi, sopivaa hetkeä sille ei oikein koskaan tunnu olevan...

Jos tällainen tunnetila on jatkuva, ero on paras vaihtoehto sinulle, jotta voit tulla omaksi iloiseksi, herkäksi/tuntevaksi/avoimeksi ja vahvaksi itseksesi jälleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies arvelee, ettet sovi porukkaan. Ehkä olet hieman erilainen kuin hänen kaverinsa. 

Niinpä. Miksi sen tarvitsee olla sen erikoisempaa kuin juuri noin. Mun miehen ystävän puoliso haluaisi, että viettäisimme aikaa porukassa. Mies tuntee minut, tuntee ystävänsä, ja on todennut, ettei meillä ole mitään yhteistä, joten on vältellyt ehdotuksia ja kutsuja. En minä ole yhtäkuin mieheni ja toisinpäin. Hän voi avain vallan pitää ajanvietteistä ja ihmistyypeistä, jotka ei mun pirtaan sovi ja toisinpäin. 

Tässä kalskahtaa nyt korvaan se, että miksi ajattelette olevanne päteviä tekemään päätöksiä toisen puolesta? Ajatelkaa nyt että on ihminen joka aidosti on kiinnostunut tutustumaan teihin, mutta teette jo ennakkopäätöksen siitä että ei kannata, ihan sama, jätetään se ulkopuolelle, ei kuulu meille.

Vierailija kirjoitti:

Mun veikkaus on että on melkein kuin eri ihminen tässä kaveriporukassaan eikä halua näyttää sinulle sitä puolta itsestään. On ehkä ajautunut vetämään tietynlaista roolia, juo vähän liikaa tms. Kokee että sinun mukanaolosi sotkisi ryhmädynamiikan ja hänen roolinsa siinä liian pahasti, eikä voisi esim. heittää hutikassa tyhmää läppää.

Mulla tulee kanssa mieleen joku tällainen, että pelkää joutuvansa vaihtamaan roolia ja himmailemaan jos ap tulisi mukaan. Miehen porukassa tehdään jotain, mistä ap ei tykkää (juodaan liikaa, ördäillään) ja miestä ärsyttää, että hän joutuu sitten olemaan siinä välissä, vaihtamaan käytöstään, itsekin juomaan vähemmän tms. Se vaikuttaa ryhmädynamiikkaan kun uusi henkilö tulee mukaan, ja ehkä mies tietää, ettei ap sovi porukkaan tai hänellä ei sitten ole niin hauskaa. 

Mulla on esim sellainen oma muutaman henkilön harrastusporukka ja harrastetaan yhdessä. En ikinä pyytäisi miestäni siihen mukaan, koska tiedän, että hän ei viihtyisi, hänellä olisi tylsää ja hänen mielestään meidän jutut olisivat huonoja. Ilmapiiri olisi varmasti kaikkien osalta vaivautunut, eikä meillä olisi harrastusporukan kanssa niin hauskaa kuin normaalisti keskenämme.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun veikkaus on että on melkein kuin eri ihminen tässä kaveriporukassaan eikä halua näyttää sinulle sitä puolta itsestään. On ehkä ajautunut vetämään tietynlaista roolia, juo vähän liikaa tms. Kokee että sinun mukanaolosi sotkisi ryhmädynamiikan ja hänen roolinsa siinä liian pahasti, eikä voisi esim. heittää hutikassa tyhmää läppää.

Mulla on esim sellainen oma muutaman henkilön harrastusporukka ja harrastetaan yhdessä. En ikinä pyytäisi miestäni siihen mukaan, koska tiedän, että hän ei viihtyisi, hänellä olisi tylsää ja hänen mielestään meidän jutut olisivat huonoja. Ilmapiiri olisi varmasti kaikkien osalta vaivautunut, eikä meillä olisi harrastusporukan kanssa niin hauskaa kuin normaalisti keskenämme.  

Eli jos lähes kaikki vapaa-ajanviettosi olisi pääasiassa tuon harrastusporukan kesken (ja muiden puolisot olisivat tervetulleita), niin jos miehesi haluaisi mukaan niin sanoisitko tälle suoraan, että olet sitä mieltä että hän ei ole tervetullut koska olet varma siitä että hän pilaa ilmapiirin...

Miehelläsi on afrikkalainen sikarutto.