Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies on mustasukkainen ystäväpiiristään
20.05.2024 |
Olemme pitkässä parisuhteessa. Minulla on muutamia kavereita joita näen silloin tällöin. Miehellä on tiivis kaveripiiri, joka on pysynyt samana viimeiset 10-15 vuotta. En tiedä miten selitän tämän järkevästi, mutta ongelmana on miehen omituinen mustasukkaisuus noista kavereistaan (sekä miehiä että naisia), eli emme voi tai mies ei halua tehdä pariskuntana mitään yhdessä, koska haluaa tehdä kaiken ystäviensä kanssa, enkä minä kuulu hänen ystäviinsä. En saa selville onko kyse jostain pelosta että menettää kaverinsa, vai että minulle selviää jotain hänestä mitä ei halua että saan tietää.
Kokonaisuudessaan asia vaivaa, koska emme tee juurikaan mitään kodin ulkopuolella yhdessä ja minulle sopisi sekin että teemme asioita yhdessä miehen kavereiden kanssa jos kahdestaan tekeminen ei ole miehestä tarpeeksi hauskaa, esim. keikoilla tai festareilla käynti. Mikään kompromissi ei tunnu sopivan. Tuntuu älyttömältä elää kaikki vapaa-ajat jotain erillistä elämää vaikka ollaan yhdessä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei halua sinua sotkemaan hyvää kaveriporukkaa.
Miten ihmeessä jonkun kumppani voi muka sotkea yhtään mitään? Siis jos oletus on se, että sotkisi... Miksi olla yhdessä sitten ihmisen kanssa, joka sotkee kuvioita?
No hänen kanssaan on muuten mukava olla, mutta ei vaan sovellu tuohon kaveriporukkaan. Erikseen hyvä tyyppi siis.
Huhhuh... Siis onko muka joissain isoissa kaveriporukoissa KAIKKI samanlaisia? Ja täytynee kyllä kanssa ihmetellä, että miksi joku haluaisi kumppanikseen ihmisen, joka on ihan täysin erilainen ja vielä niin paha, että sotkisi kaveriporukankin? 😂
No tykkää erilaisista ihmisistä. Ehkä kumppani on asiallinen, josta pitää
No, missä ja miten tuo kuvioiden sotkeminen sitten tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta omalla kohdalla vastaava on toistunut jokaisessa kolmessa seurustelusuhteessani eli minä en ole kelvannut/saanut tulla mukaan oikeastaan mihinkään missä on miehen kavereita ja porukalla on jotain tekemistä/menoa ainakaan suhteen vakiintumisen jälkeen.
Yhden kanssa oli ihan mahdotonta, kun sille en ollut mieliksi mitenkään eli joka ikisen kerran jälkeen mies marmatti kuinka mua saa aina hävetä. Joko olin liian hiljaa tai sitten olin ollut äänessä liikaa tai en ollut nauranut muiden mukana tai sitten olin nauranut jollekin väärälle asialle.. tämä myös saattoi tallata jalallaan mun jalkapöydän päälle tai puristaa reidestä niin, että siihen jäin mustelmat sormenpäistä, jos se pelkkä "murhaava" katse ei miehelle riittänyt. Sitten pullahdin ulos kaikesta sosiaalisesta elämästä ja aika pian koko suhde oli entinen. Eikä tullut ikävä.
Toinen taas jätti kertomatta jopa omista valmistujaisjuhlistaan (jotka sen vanhemmat järjesti) ja lopulta sitten tokaisi kun kysyin, että niin mitkä on lauantaina ja onko millainen tilaisuus pukeutumisen suhteen, etten ole vieraslistalla koska mulla on muuta menoa ja kuinka hänen äitinsä etenkin on todella närkästynyt näistä ohareistani. Mitään muuta menoa siis ei ollut, mutta miehellä ei ollut kanttia sanoa sen paremmin mulle kuin vanhemmilleenkaan ettei halua minua sinne eikä tällä meidän jutulla ole muutenkaan tulevaisuutta. Tai no, tuolla se hoitui koska minä lopetin suhteen tuohon valehteluun.
Kolmas oli sitten vähän näiden combo eli jälkeenpäin saatettiin nähdä sen kavereita puolisoineen jossain ihan vahingossa ja sitten kävikin ilmi, että mies oli valehdellut kavereilleen mulla olleen työvuoron tai muuten muuta menoa ja mulle taas sen, ettei meitä ole kutsuttu pariskuntana tai ettei siellä ole muutkaan "muijjineen".. Sitten kun en tietenkään osannut olla näissä miehen valheissa mukana niin mua sai hävetä ja oliko pakko sanoa että olisinhan mä mieluusti tullut.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta omalla kohdalla vastaava on toistunut jokaisessa kolmessa seurustelusuhteessani eli minä en ole kelvannut/saanut tulla mukaan oikeastaan mihinkään missä on miehen kavereita ja porukalla on jotain tekemistä/menoa ainakaan suhteen vakiintumisen jälkeen.
Yhden kanssa oli ihan mahdotonta, kun sille en ollut mieliksi mitenkään eli joka ikisen kerran jälkeen mies marmatti kuinka mua saa aina hävetä. Joko olin liian hiljaa tai sitten olin ollut äänessä liikaa tai en ollut nauranut muiden mukana tai sitten olin nauranut jollekin väärälle asialle.. tämä myös saattoi tallata jalallaan mun jalkapöydän päälle tai puristaa reidestä niin, että siihen jäin mustelmat sormenpäistä, jos se pelkkä "murhaava" katse ei miehelle riittänyt. Sitten pullahdin ulos kaikesta sosiaalisesta elämästä ja aika pian koko suhde oli entinen. Eikä tullut ikävä.
Toinen taas jätti kertomatta jopa omista valmistujaisjuhlistaan (jotka sen vanh
Kurjia juttuja. Näissä kaikissa korostuu nimenomaan se, että mies ei ole ollut aidosti mukana, ei ole aidosti rakastanut ja välittänyt eikä nähnyt suhteella tulevaisuutta. Raukkamaista silti roikottaa mukana ja ns. nöyryyttää muiden edessä.
Vierailija kirjoitti:
Kolmas oli sitten vähän näiden combo eli jälkeenpäin saatettiin nähdä sen kavereita puolisoineen jossain ihan vahingossa ja sitten kävikin ilmi, että mies oli valehdellut kavereilleen mulla olleen työvuoron tai muuten muuta menoa ja mulle taas sen, ettei meitä ole kutsuttu pariskuntana tai ettei siellä ole muutkaan "muijjineen".. Sitten kun en tietenkään osannut olla näissä miehen valheissa mukana niin mua sai hävetä ja oliko pakko sanoa että olisinhan mä mieluusti tullut.
Vähän kuulostaa tuo kohta kolmonen juuri siltä, mikä meillä on tässä menossa. Epäilen siis että mies valehtelee sekä minulle että kavereilleen. Kummankaan vanhempien/sukulaisten tapaaminen tai sukujuhlat ei ole olleet ongelma, vaan nimenomaan tuo kaverijuttu.
ap.
Tietääkö ne miehen kaverit edes sinusta? Jos tekeekin sinkkujuttuja heidän kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta omalla kohdalla vastaava on toistunut jokaisessa kolmessa seurustelusuhteessani eli minä en ole kelvannut/saanut tulla mukaan oikeastaan mihinkään missä on miehen kavereita ja porukalla on jotain tekemistä/menoa ainakaan suhteen vakiintumisen jälkeen.
Yhden kanssa oli ihan mahdotonta, kun sille en ollut mieliksi mitenkään eli joka ikisen kerran jälkeen mies marmatti kuinka mua saa aina hävetä. Joko olin liian hiljaa tai sitten olin ollut äänessä liikaa tai en ollut nauranut muiden mukana tai sitten olin nauranut jollekin väärälle asialle.. tämä myös saattoi tallata jalallaan mun jalkapöydän päälle tai puristaa reidestä niin, että siihen jäin mustelmat sormenpäistä, jos se pelkkä "murhaava" katse ei miehelle riittänyt. Sitten pullahdin ulos kaikesta sosiaalisesta elämästä ja aika pian koko suhde oli entinen. Eikä tullut ikävä.
Toinen taas jätti kertomatta jopa omista valmistujaisjuhlistaan (jotka sen vanh
No huh. Onnittelut, että ovat exiä. Eihän nuo nyt olleet ihan terveitä päästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä kyllä jäi pelkät poikaporukat pois iän ja parisuhteen myötä. Jos en mene johonkin hänen rientoonsa mukaan niin se johtuu siitä etten itse halua, eikä siitä etten saisi lähteä. Viimeinen jäi siten että kaverinsa kutsui mökilleen, ja kun mieheni kysyi sovinko minäkin mukaan , niin kaveri nauroi että mitään äm miä ei hänen mökkitontilleen tuoda. Eivät nähneet tuon jälkeen enää, ja kaverikin kuoli jo vuosia sitten.
Aivan hyvin keretään viettää aikaa erilläänkin, ihan vain siksi ettei kumpikaan viitsi jaksa eikä halua joka paikkaan lähteä mukaan. Mukavaa että kuitenkin on aina puolisossa kaveri, jos vaikka kaveri peruukin jonkun jutun.
Ihan vilpittömästi kysyn, ettekö tarvitse ollenkaan aikaa itseksenne?
Joskus (lähinnä talvisin) kun
Kävikö mielessä että nuo on ehkä sellaisia juttuja mihin tarvitaan kaksi? Kirjoittaja ei missään vaiheessa puhunut yksinolosta yhtään mitään, sinä vain mielikuvittelit rivien väliin ihan omiasi 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä tiedät, että kyseessä on mustasukkaisuus kavereista? Minusta kuulostaa enemmän siltä, että miehesi vain yksinkertaisesti ei halua olla koko ajan sinun seurassasi.
Koska aiemmassa parisuhteessa oli ihan normaalia viettää aikaa porukassa, ei ollut mitään omituista ulossulkemista niin kuin tässä. Ja siis meinaa ihan suuttua jos kysyn että onko muiden kavereiden kumppaneita tulossa mukaan. Omien kavereiden kanssa vietetään toki aikaa, kyse ei ole siitä että pitäisi olla koko ajan yhdessä.
Kerroit aloituksessa, että teillä on pitkä parisuhde. Olet siis kaikki nämä vuosikymmenet ihmetellyt asiaa ja ette ole pystyneet tästä kertaakaan puhumaan. Mikä siinä teidän arjessa on ihanaa ja toimivaa?
Ei nyt sentään vuosikymmeniä mutta vuosia.
Eli ei pitkä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies vietti baari-iltoja kavereidensa kanssa aktiivisesti edellisessä suhteessaan ja puolison kanssa ei keksinyt mitään yhteistä tekemistä . Nykyisin viihtyy kotona ja ehdottaa minulle retkiä ja yhteistä mukavaa puuhaa tai ulkoilua . Esitteli minut heti kaikille tärkeimmille ihmisilleen suhteen alussa .
Mieti ap millaisen elämän haluat , onko hän sinulle oikea kuitenkaan ?Sama kokemus täälläkin. Toki ihan iän myötäkin ihmisillä on tapana rauhoittua hieman ja helposti se kotisohva voittaa baari-illan.
Tämähän ei poista ap:n ongelmaa, se vain siirtää sen kotisohvalle. Mitä tehdä jos kumppania ei kiinnosta yhteinen tekeminen kodin ulkopuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa enempi siltä,että ukolla on useampi kierrossa ja mikäli veisi kaikki aina kaverien näytille, asia paljastuisi.
Tuo mies käyttää sinua vain seksiin,ei tuo ole parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta päätellen mies on nuori tai epävarma kaveripiirin hyväksynnästä tai sekä että.
Vähän reilu kolmekymppisiä ollaan. Aluksi ajattelinkin että se hyväksynnän hakeminen niistä kavereista on vaan joku vaihe joka menee ohi, mutta menee koko ajan oudommaksi tämä kuvio.
ap.
Juokse nyt jo. Ehdit vielä hyvin löytää hyvän miehen. Tuo käytös olisi jotenkin ymmärrettävää joltain 22-vuotiaalta klopilta. Älä tuhlaa aikaasi, meillä on vain yksi elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkää ehkä, että ihastut johonkuhun hänen kavereistaan.
Minun ex toimi juuri noin. Sukujuhliin ym. lähes VAADITTIIN mukaan. Sisarusten luo vei lähes heti "näytille" ja halusi, että vietän aikaa hänen siskonsa kanssa. Mutta sitten ne kaverit... Minua ei KOSKAAN pyydetty mihinkään mukaan. Ensimmäinen "yhteinen" juhannuskin meni siinä, että mies lähti kaveriporukalla mökille eikä kysynyt mitään mitä minä aion tehdä. Olin niin järkyttynyt, etten oikein kyennyt muuta kuin itkemään kotona, mutta toki lähdin sitten tapaamaan omia kavereitani. Hekin ihmettelivät ja olisi pitänyt vaan kuunnella, ettei tuosta hyvää seuraa.
Näitä oli vaikka kuinka... Suunniteltiin ravintolaillallista tulevaksi viikonlopuksi, mutta sen "Maken" muuttoavuksi meneminen voitti, piti lähteä yhdessä eräille festareille, mutta lähtikin sinne kavereidensa kanssa eikä kysynyt minua mukaan, oli kavereiden häitä, valmistujaisia, tupareita jne. enkä päässyt mihinkään mukaan.
2 vuotta tätä "onnea" kesti. Mitään selityksiä en saanut, vaikka niitä vaadin ja hän ihan varmasti huomasi kuinka minuun sattui. Ohitti vaan jotenkin "katsotaan seuraavalla kerralla".
Ja nimenomaan sinne sukulaisille kyllä pakotettiin mukaan ja loukkaantui, kun rupesin lopulta sanomaan, etten ole tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkää ehkä, että ihastut johonkuhun hänen kavereistaan.
Miksi joku +30-vuotias tuollaista pelkäisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nähnyt yhtään näistä kavereista? Itse koittaisin jonkun näistä kanssa jutella. Että mikä on homman nimi.
EI. Iso virhe olisi sotkea siinä porukassa olevia teidän tilanteeseen. Siitä se vasta sotku tulisi ja mies saisi lopullisen raivarin.
Samoilla linjoilla tässä, että en todellakaan menisi miehen ja kavereiden väliin säätämään mitään eripuraa. Sen haluaisin tietää, miten mies on asioita selitellyt kavereilleen, en usko että ovat täysin tietämättömiä tilanteesta tai sitten mies on valehdellut että en halua osallistua tms.
ap.
Jep. Sekin voi olla, että sinua on haukuttu/arvosteltu porukassa, vaikka ei sinua tunnetakaan. Mieskin saattaa haukkua ja keks
? Siis oikeasti ap luulet että on sinun tehtäväsi korjata asia? Et sinä pysty tuota korjaamaan tai miestä muuttamaan. Et ole hänelle mikään ykkösprioriteetti, et vain halua hyväksyä tosiasioita kun olet panostanut suhteeseen niin paljon etkä halua kohdata pettymyksen, surun ja kenties yksinjäämisen pelon tunteita.
Kuulostaa kyllä siltä että suhteenne ei ole ihan terveellä pohjalla. Ei meilläkään jatkuvasti hengat toistemme kavereiden kanssa mutta meillä on aina ollut itsestään selvää että kyllä ne toisen kaverit silti edes jotenkin tunnetaan, saatetaan joskus olla samalla porukalla jossain ja kutsutaan pariskuntina "virallisempiin" juhliin.
On ihan ok että haluaa pitää omat kaverit pääosin omina ja halutaan tehdä sen porukan omia juttuja. En minäkään halua mennä mukaan jokaiseeen mieheni poikien reissuun enkä halua häntä mukaan tyttöjen iltaan. Mutta kyllä minä haluan sentään tuntea ne miehen kaverit ja tietää vähän että millaisia ihmisiä he ovat. Minusta se on normaalia sosiaalisuutta ja asioiden jakamista parisuhteessa.
Luin koko ketjun. Ap, annat kyllä kohdella itseäsi hyvin huonosti. Usko mitä tunteesi kertovat sinulle äläkä ohita niitä. Tuollaiset miehet eivät muutu, usko tätiä.
Mulqqu mies ja ylikiltti lapatossu nainen, tyypillistä
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä siltä että suhteenne ei ole ihan terveellä pohjalla. Ei meilläkään jatkuvasti hengat toistemme kavereiden kanssa mutta meillä on aina ollut itsestään selvää että kyllä ne toisen kaverit silti edes jotenkin tunnetaan, saatetaan joskus olla samalla porukalla jossain ja kutsutaan pariskuntina "virallisempiin" juhliin.
On ihan ok että haluaa pitää omat kaverit pääosin omina ja halutaan tehdä sen porukan omia juttuja. En minäkään halua mennä mukaan jokaiseeen mieheni poikien reissuun enkä halua häntä mukaan tyttöjen iltaan. Mutta kyllä minä haluan sentään tuntea ne miehen kaverit ja tietää vähän että millaisia ihmisiä he ovat. Minusta se on normaalia sosiaalisuutta ja asioiden jakamista parisuhteessa.
Nimenomaan juuri näin. Hyvässä suhteessa kyllä tiedetään ne ihmiset, joiden kanssa kumppani liikkuu eikä tarvitse hävetä mitään puolin ja toisin. Jotenkin olen aina ajatellut, että se on ihan itsestään selvää, että se kumppani halutaan esitellä hyville ystäville. Ei tietenkään tarvitse aina mukaan "raahata" eikä mihinkään naisten- tai miesteniltoihin.
Onko ap niin, ettei mies kutsu koskaan teille kotiin näitä ystäviään? Porukassa ei ole pariskuntia, joiden kanssa voisi käydä vaikka ravintolaillallisella?
Alue: Aihe vapaa
Sama kokemus täälläkin. Toki ihan iän myötäkin ihmisillä on tapana rauhoittua hieman ja helposti se kotisohva voittaa baari-illan.