Lue keskustelun säännöt.
Oppimisvaikeudet ja ADHD tekevät elämästäni helvettiä
20.05.2024 |
Tuntuu, että koko elämä on täysin turhaa. Olen jo vuosia vain virunut kotona, välillä teen töitä ja lopun ajasta vain olen yksin kotona. Elämässäni ei ole oikeastaan mitään sisältöä, päivät menevät palstalle roikkuen.
Koti on ollut siivoamatta kohta puoli vuotta, vino pino laskuja ja luottotiedot menneet aikapäiviä sitten. En jaksa enää edes yrittää mitään. Ainoa syy pysyä hengissä on sääli vanhempiani kohtaan, vaikka usein tuntuu, että kuolemani olisi heillekin helpotus.
Koulut olen aina jättänyt kesken jos olen jotain saanut aloitettua, tehnyt pelkkiä pätkätöitä ja ilmaisia työkokeiluja. Muuta työtä ei löydy päivittäisestä hakemisesta huolimatta ja useimmissa työpaikoissa tarkistetaan nykyään luottotiedot, joten suurin osa työpaikoista on poissuljettu jo sen vuoksi.
Olen onnistunut pilaamaan elämäni hienosti ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaa. Mistä saisin rohkeutta tehdä lopullisen päätöksen kaikelle? Apua en aio enää ottaa vastaan, ainoa asia mitä haluan tehdä on selvittää sotkuni ja sen jälkeen lähteä kivuttomasti ja tyylikkäästi ja jättää kauniin kirjeen vanhemmilleni. Mikään ongelmistani ei ole vanhempieni syytä, he ovat tehneet kaikkensa ja rakastaneet minua aina. Itse olen asiani sössinyt. Pahalta tuntuu heidän puolestaan, tiedän että olen molemmille maailman rakkain ja tärkein ihminen. En vain enää jaksa yrittää, jos tätä samaa menoa pitää katsella vielä vuosikin eteenpäin en vain jaksa.
Masennuslääkityksestä ei ole ollut mitään apua, ei terapiasta eikä tukihenkilöistä. Kukaan ei ole voinut auttaa minua ja tiedän, että muutoksen pitäisi lähteä sisältäpäin. Minulla ei ole voimia tehdä mitään muutosta enää. Ainoa toiveeni on enää se, että sairastuisin esimerkiksi hoitamattomissa olevaan syöpään mahdollisimman nuorena ja saisin kokea luonnollisen kuoleman, jotta vanhempieni ei tarvitsisi kokea huonoa omaatuntoa.
Kommentit (59)
Olen viettänyt aikaa lähinnä muiden kehitysvammaisten kanssa ja siellä on kaveripiirini. Entiset luokkalaiset ovat useimmat tosiaan koulut jo käyneet, useammalla on jo vakituinen työpaikka ja yksi pari otti jo asuntolainan omakotitaloa varten ja on lapsikin jo tulossa. Kummallakin vakityö ja amk käytynä. Tunnen itseni totaaliseksi luuseriksi. Alkoon ei ole tällä hetkellä varaa, toivon että saan rahaa sen verran kerättyä että saisin viimeinkin ensinnäkin velkani maksettua ja toisena juttuna haettua pullon ja tehtyä itsem*rhan.
Kesän aion vielä viettää perheeni kanssa, haluan viettää heidän kanssaan mahdollisimman paljon aikaa ennen lähtöäni ja jättää kaikille kauniit muistot viimeisistä hetkistä. Olen siis jo tehnyt suunnitelman, syksyllä aion lähteä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ADHD:t, jotka saavat aikaan, ovat energisiä, yritteliäitä ja huolehtivat asioistaan, ovat sellaisia, jotka ovat oppineet esim. hyvin kasvattavien vanhempien kanssa keinoja selviytyä. Somessa ja uutisissahan tuollaiset keikkuu, ei ketään kiinnosta ADHD-ihmiset, jotka eivät ole selvinneet vaikeuksista. Ns. tuhkimotarinat vain kiinnostaa.
ADHD:n yksi pääpiirre on juuri tuo, että epämukavia tai tylsiä asioita ei saa aikaan. Kun yksi lasku jää maksamatta, toinenkin jää ja sitten se tuntuukin jo ylivoimaiselta. ADHD:sta on myös muoto ilman hyperaktiivisuutta (ennen kutsuttiin ADD:ksi). Siinä on enemmänki. keskittymisongelmia ja lamaantumista eikä ollenkaan energisyyttä.
Voi rakas ap. Et sä mitään ole sössinyt noin pahasti. Ymmärrän, jos tuntuu siltä, mutta luottotietojen menetys on lopulta hyvin pieni asia. Kuten myös työttömyys ja opintojen epäonnistuminen. En tiedä, miten sieltä suosta lopulta noustaan, mutta lupaan, että jonain päivänä katsot taaksepäin ja toteat, että selvisit.
Kauniisti ajattelet vanhempiasi ap. <3 Toivoisin kyllä äitinä, että hakisit vielä itsellesi apua ja yrittäisit saada asiat järjestykseen. Ymmärrän kyllä ajatuksesi täysin ja pohdin haluaisiko kukaan elää kuvatunkaltaista elämää, jos helpotusta ei ole tiedossa? Kuinka moni teistäkään rehellisesti jaksaisi elää ap:n kuvaamassa elämäntilanteessa tai yrittää? Minä en tuomitse itsetuhoisia ajatuksiasi, ymmärrän täysin miksi tunnet noin. Menetin itse veljeni, hän lähti oman käden kautta ja eli hieman samanlaista elämää kuten sinä nyt ap. En todellakaan syytä veljeäni, toivon että hän on jo syntynyt uudelleen ja elää nyt parempaa elämää mukavammilla lähtökohdilla jonkun toisen kehossa. Minua lohduttaa ajatus jälleensyntymisestä ja uudesta alusta.
Älä menetä toivoasi. Ei minullakaan ollut tuon ikäisenä vielä mitään saavutuksia ja elämä oli silloin hankalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aiot viettää kesän vanhempiesi kanssa, jotta heille jää hyvät muistot, niin voit ajatella, että heille jäisi hyvät muistot siitäkin, jos kertoisit ongelmistasi ja antaisit heidän auttaa. SIlloin he tietäisivät, että ihan kaikkea kokeiltiin. Eikä heille jäisi tunnetta, että "miksi hän ei kertonut, että oli noin paha mieli". Terkuin erään i-m:n tehneen tunteva, joka näki vierestä miten ne jäljelle jääneet omaiset sitten kävivät vuosia terapiassa miettimässä, että miten he eivät nähneet mitään, mitä he tekivät väärin, kun omainen päätyi im:aan ja sellaista.
Kun luin aloitusviestisi, niin sen pohjalta sanon, että ota härkää sarvista ja pyydä omaisiasi hoitamaan joksikin aikaa kaikki rahaliikenteesi ja selvittämään ja järjestämään velkasi (siis laittamaan kaiken ylsö yhdelle paperille ja selvittämään miten ne maksetaan pois ja mistä saadaan apua). Kun annat toisen hoitaa raha-asiasi hetken aikaa, etkä näin ollen voi itse tehdä uutta velkaa tai tuhlata rahaa, niin sinult apoistuu heti yksi ilmiselvästi suuri huolen- ja stressinaihe elämästäsi.
Sinä aikana voit sitten hakeutua uudelleen lääkäriin puhumaan vaikeuksistasi.
Olet vielä nuori ja pystyt ihan mihin vain. Eräs sukulaiseni on kehitysvammainen, sai hädin tuskin peruskoulun suoritettua, koska hänellä oli pahoja oppimisvaikeuksia, mutta sai kuitenkin. Sen jälkeen pääsi jonnekin erikoisoppilaitokseen ja valmistui kokiksi. ElLää nyt täysin itsenäistä elämää, on saanut ajokortinkin, on omistusasunto, on oma auto ja ollut töissä valmistumisestaan lähtien. Lapsenkin on ehtinyt tehdä. Kukaan ei voisi tietää, että hän on kehitysvammainen, vain me läheisimmät tiedämme. Usko siis, että sinäkin pystyt, älä anna diagnoosien musertaa sinua.
Mutta se taloudenhoitohomma, laita se ensin. Oikeasti, anna jollekin läheisellesi oikeus päättää rahankäytöstäsi. Se on suurin ongelmasi varmasti ja kun sen saat harteiltasi pois, voit keskittyä enemmän muuhun. Sitten kun raha-asiasi on saatu jotenkin järjestettyä, niin menet jonnekin rahankäytön kurssille (niitäkin järjestetään, sillä sinä et ole ainoa ikäisesi velkaantunut ihminen ja monella kohtalotoverillasi ei edes ole mitään diagnooseja, jotka ehkä asiaan vaikuttavat).
Olet vasta 21-vuotias! Todellakaan kaikilla sinun ikäisilläsi ei ole vielä korkeakoulututkintoa, vakityötä, omaa asuntoa, perhettä jne. Sinun kohdallasi mitään ei ole menetetty vaikka nyt voisikin siltä tuntua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen itse diagnosoinut ADHD:n, mutta diagnoosia ei ole kukaan lääketieteen ammattilainen vahvistanut. Voimia tutkimuksiin ei tällä hetkellä ole ollenkaan.
Ap
Älä syytä ADHD:ta masennuksesta tai saamattomuudesta. ADHD ei ole mikään tekosyy kotona lorvailuun. Minulla ADHD eikä se estä elämää, ei ole koskaan estänyt.
Kokeile harrastusmielisenä mielekästä vapaaehtoistyötä. saat siitä suosittelijan helpottamaan työhakua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen valitettavan monia itsemurhan velkataakan takia tehneitä. Voi kun nuoret ymmärtäisivät että velatkin pitää joskus maksaa takaisin. :( Ei voi muuta nyt suositella kuin edunvalvonnan hankintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen itse diagnosoinut ADHD:n, mutta diagnoosia ei ole kukaan lääketieteen ammattilainen vahvistanut. Voimia tutkimuksiin ei tällä hetkellä ole ollenkaan.
Ap
Älä syytä ADHD:ta masennuksesta tai saamattomuudesta. ADHD ei ole mikään tekosyy kotona lorvailuun. Minulla ADHD eikä se estä elämää, ei ole koskaan estänyt.
se estää silloin, jos asiat on hoitamattoman adhd:n vuoksi (tai muun arjen toimintoja estävän häiriön) menneet jo solmuun ja stressi pukannut päälle, joka estää kaiken järkevän toiminnon ja josta ei omin voimin pääse ulos. On siis varsin tavallista, että diagnosoimattomat adhd:t oireilevat enemmän kuin diagnosoidut, koska diagnosoimattomilla on aina selkärangassa se ajatus, että "mikäminussonoikeinvikana" ja se on varsinainen häirikkö
mutta oletetun adhd:n takia ei pidä missään nimessä luovuttaa. meissä on niin paljon voimavarojaja pystymme kyllä suoriutumaan usein jopa paremmin kuin ei-adhd:t, jos vain saamme tehdä sen itsellemme sopivalla tavalla ja siihenkin tarvitaan diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IM tuossa tilanteessa on vastuun välttelyä. Yritä saada kesäksi mitä tahansa työtä, jos olet hyvännäköinen niin voit harkita myös onlyfansia tai livemyyntiä. Jos teet IM:n, velkasi siirtyy vanhempiesi maksettavaksi. Maksa ensin velat pois ja tee sitten IM jos vielä maksun jälkeen tuntuu siltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen itse diagnosoinut ADHD:n, mutta diagnoosia ei ole kukaan lääketieteen ammattilainen vahvistanut. Voimia tutkimuksiin ei tällä hetkellä ole ollenkaan.
Ap
Älä syytä ADHD:ta masennuksesta tai saamattomuudesta. ADHD ei ole mikään tekosyy kotona lorvailuun. Minulla ADHD eikä se estä elämää, ei ole koskaan estänyt.
Älä viitsi puhua noin toiselle! Jos et vielä tiennyt niin ADHD on ihan erilainen jokaisella yksilöllä. Itsellä on ja ymmärrän APta hyvin, en samaistu, mutta ymmärrän.
AP, joku vähä aiemmin ylempänä jo sanoi että pyydä apua vielä vanhemmiltasi, ainakin he voivat sitten, jos lopulliseen päädyt, olla vähemmän syyllistyneitä kun ainaki saivat mahdollisuuden auttaa.
Ja vielä, AP, en tykkää sanoa nuoremmille ihmisille mitään heidän nuoruudestaan ja kokemuksistaan, mutta olet todella nuori vielä ja voit vielä saada asiasi kuntoon. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinun elämässä ei noissa puitteissa ole mitään tarjottavaa, niin mitäs jos irrottaisit itsesi tuosta ja tekisit jotain ihan muuta? Pakkaa tavarat varastoon ja lähde vapaaehtoistyöhön jonnekin ulkomaille vaikka. Niissä usein on asunto ja ylläpito, mutta ei ehkä mitään suuren suurta palkkaa tms. Mutta olisiko se katastrofi muutenkaan jos on luottotiedot menneet ja tulot on pienet? Sillä, että irrottaisit itsesi tuosta tasapaksusta suosta on monia etuja. Saat perspektiiviä elämään. Voit ihan hyvin olla masentunut ulkomaillakin ja adhd ei haittaa kaikessa, vaan joskus siitä on jopa hyötyä.
Vanhempani tietävät mutta eivät voi auttaa loputtomasti. En siis koe tästäkään huonoa omaatuntoa. Suunnitelmana on kesällä tienata sen verran rahaa, että saan velat maksettua ja sitten lähden. Kesällä on ihan hyvin keikkoja tiedossa. Seksipalveluita en tällä hetkellä pysty myymään, en jaksa huolehtia ulkonäöstäni riittävästi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet vasta 21-vuotias! Todellakaan kaikilla sinun ikäisilläsi ei ole vielä korkeakoulututkintoa, vakityötä, omaa asuntoa, perhettä jne. Sinun kohdallasi mitään ei ole menetetty vaikka nyt voisikin siltä tuntua. Tsemppiä!
Hyvin harvalla 21v. on koulut käytynä. Suurin osa on joko koulussa tai miettii, mitä opiskelisi. Ja vuokralla asuvat.
Miten olisi joku oppisopimuskoulutus?
Jostain syystä olet tällä hetkellä ajautunut täysin uuvuksiin. Sinun ei siinä tilanteessa kuulukaan jaksaa vaan sinun on annettava itsellesi aikaa toipumiseen ja sen voit tehdä täysin hyvällä omallatunnolla. Lopeta itsesi vahingoittaminen ajatuksin, teoista puhumattakaan.
Sopivan hetken tullen voidaan sitten varmaan tutkia ja hoitaa myös mahdollinen ADHD.
Keskittymiskyky paranee rutkasti jo sillä kun saat sopivampaa apua masennukseen. Ei ehkä tapahdu päivässä, mutta myös aika parantaa. Lääketiede ja sitä myötä masennuksenkin hoito kehittyy koko ajan. Myös sinulle sopiva ratkaisu voi olla aivan nurkan takana. Voi tuntua tuskalliselta odottaa mutta kannattaa kyllä. Luovu kokonaan ankaruudesta itseäsi kohtaan, koska sitä olet saanut jo yliannostuksen. Ilman sitä vointisi olisi jo nyt paljon parempi.
Koska aika on myös tärkein ystäväsi älä nyt ainakaan siitä luovu päättämällä päiväsi.
Näkyvällä tai näkymättömällä vammalla varustettu ihminen on ihmisarvoltaan aivan yhtä hyvä ja viehättävä kuin kaikki muutkin ja voi saavuttaa hyvän elämän tavalla tai toisella, ainakin sinun kohdallasi näen paljon edellytyksiä. Hyvän elämän käsite on myös paljon kattavampi kuin mitä ehkä olet ajatellut sen olevan. Omistusasuntoa ja perhettä ei tarvitse tavoitella eikä moni niitä edes halua, mutta voit silti aivan hyvin vielä saada nekin - tai olla onnellinen ilman niitä. Alkajaisiksi pysyttele kaukana ainakin kaikesta ikävästä nettikirjoittelusta.
Voi olla hyvä idea että tekisit itse itsestäsi huoli-ilmoituksen.
Älä tee itsemurhaa, se ei ole kenellekään helpotus ja olet varmasti vanhemmillesi korvaamaton. Mene lääkäriin ja kerro kaikki tämä siellä. Lääkitystä voidaan vielä yrittää säätää. Elämä voi vielä ottaa paremman suunnan tai ainakin sen voi oppia hyväksymään erilaisena polkuna. Sinun ei tarvitse olla kuin kaikki muut, moni elää vähän eri näköistä elämää. Oletko hakeutunut muiden keskittymis-ja oppimishäiriöisten seuraan? Vertaistuki voi helpottaa muihin vertailua.