Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huono liitto ja kesäloma?
19.05.2024 |
En varmasti ole ainoa, joka sinnittelee huonossa (ei-toimivassa) avioliitossa. Välillä miettii eroa, mutta lasten takia vielä toivoo, että parisuhde olisi korjattavissa. Arkena tilanne menettelee, koska töissä ja arjen kiireissä menee aika, mutta tuleva kesäloma ahdistaa. Koska suhde ei toimi hyvin, ei mitään mukavaa onnistuta kesäksi sopimaan. En haluaisi kotonakaan kököttää koko kesää, mutta en ota selvää puolisosta mitä se haluaisi tehdä, mihinkään ei ainakaan lupaudu. Toisaalta keskenämme vain kotona koko loma on kauhistus, toisaalta lomamatka ankeissa tunnelmissa on kauhistus myös. Lapset on niin pieniä että en halua lähteä yksin minnekään, toisaalta jos vain otan lapset ja lähden yllättäen Italiaan, niin ei se ehkä liittoamme ainakaan paranna. Miten te muut samassa tilanteessa olevat toimitte kesän suhteen?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt oikeasti minkälaisen parisuhteen mallin annatte lapsille!!!
Lapset eivät ole tyhmiä, ette mitenkään pysty feikkaamaan että äiti ja iskä ovat aidosti onnellisia ja viihtyvät yhdessä perheenä vaikka tunteita ei ole!
Kiitän luojaani että aikoinaan olin rohkea ja lähdin 3 lapsen yh:ksi "perushyvästä" mutta tunneköyhästä liitosta. Lapset tuolloin 13, 11 ja 4v.
Tapasin muutamaa vuotta myöhemmin ihanan rakastavan ja arvostavan miehen jolta lapset saivat oikean hyvän parisuhteen mallin omaankin elämäänsä. Ikuisesti kiitollinen ja onnellinen tästä!
Jos suhde on pysyvästi ja parantumattomasti tunneköyhä niin ero on hyvinkin terve ratkaisu.
Vaan emme tiedä ap:n tilannetta että onko kriisi vai lopullista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa siltä että hyvää kesää voi olla vaikea saada teit mitä vain.
Mies kuulostaa kunnolliselta, kun ei halua edes kaverien mökille. Rakastaa vaimoa ja lapsia.
En usko hänen enää rakastavan. Ap
Jotain hänen päässään kumminkin liikkuu koska ei ole välinpitämätön.
Kriisihän teillä taitaa olla, tee nyt kumminkin voitavasi ja ota miehesi mukaan prosessiin.
Rakkautta saattaa olla mutta juuri nyt ei osaaminen ole paikallaan, se voi kumminkin vielä löytyä.
Älä anna suhteen tulehtua enempää jollei tavoitteenasi ole ero.
On se kyllä kurjaa jos ei ole tunteita ja läheisyyttä yms parisuhdetta vaikka parisuhteessa onkin. Jos tilanne haittaa niin kyllä sille kannattaa tehdä jotain. Meilläkin pitkä liitto takana ja lapsia joista yksi ihan pieni. Saatiin se ensihuuma takaisin ja nyt sitten on tunteita ja rakkautta paljon jota ylläpidetään sekä parisuhde että perhe-elämää. Eronnut ei siis tarvinnut ja kyllähän tämä voi aika kiva tilanne olla että on nuoruuden rakkaus, pitkä historia sekä uusi aika <3
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaiseen suhteeseen useampi lapsi tehty pienin välein...
Mistä tiedät onko suhde ollut ongelmainen ennen lapsia? Yleensähän ongelmat alkaa vasta lasten saamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kuinka pienet lapset, mutta itselleni aika, jolloin lapset olivat pieniä, oli tosi kuormittavaa. Se oli vaan sellaista selviämistä, mihinkään muuhun ei ollut aikaa eikä energiaa. Ei ollut kiinnostusta miettiä parisuhdettakaan sen enempää, elettiin vaan siinä rumbassa. En kyllä tiedä, miten joku voi nauttia pikkulapsiajasta. Kouluikäisten kanssa helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä se, että teen aika (henkisesti) raskasta työtä, joten oikeasti tarvitsen loman palautumiseen. Eli en haluaisi lomalla selvitellä parisuhdeongelmia ollenkaan, en riidellä enkä vatvoa yhtään puolison kanssa sitä mikä on pielessä. Jos vietämme loman saman katon alla niin tiedän kokemuksesta puolison kuitenkin lähes päivittäin vatvovan minulle sitä mikä on pielessä. Paras olisi kai jos hän olisi loman muualla ja minä lasten kanssa kotona, mutta ei tuo halua edes yhdeksi viikonlopuksi mennä, ei edes kaverin mökille. Ap
No mutta mikset sinä lähde johonkin ja jätä puolisollesi lapset hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap:n kaikki aika menee töissä ja arjen pyörittämisessä (eli lasten hoito, kotityöt, päiväkotikuskaukset jne), niin ei se ihme ole että parisuhdekin alkaa huonontua. Tuo on se tavallinen tarina. Ensin on hyvä liitto, mutta sitten saadaan lapsia ja pikkulapsiaika vie kaikki mehut ja huomataan että ennen hyvä liitto onkin nykyään ihan pas ka liitto. Et ole ollenkaan ainoa. En osaa muuta neuvoa kuin että älä tee enempää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä se, että teen aika (henkisesti) raskasta työtä, joten oikeasti tarvitsen loman palautumiseen. Eli en haluaisi lomalla selvitellä parisuhdeongelmia ollenkaan, en riidellä enkä vatvoa yhtään puolison kanssa sitä mikä on pielessä. Jos vietämme loman saman katon alla niin tiedän kokemuksesta puolison kuitenkin lähes päivittäin vatvovan minulle sitä mikä on pielessä. Paras olisi kai jos hän olisi loman muualla ja minä lasten kanssa kotona, mutta ei tuo halua edes yhdeksi viikonlopuksi mennä, ei edes kaverin mökille. Ap
No mutta mikset sinä lähde johonkin ja jätä puolisollesi lapset hoitoon?
Sehän jo kertoi, että lapset niin pieniä ettei halua olla niistä pitkään erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n parisuhteen tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia jä yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Mummon kertoma tarina on opettavainen. Kaikenlaista voi sattua, parempi kulkea virsta väärää kuin vaaksa vaaraa ja mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta, kuten mummoni aina opetti.
Samaa toivon myös ap:lle ja kaikille, joilla on samanlaisia pulmia. Ja tietysti aina myös paljon kukkia ikkunalaudalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä se, että teen aika (henkisesti) raskasta työtä, joten oikeasti tarvitsen loman palautumiseen. Eli en haluaisi lomalla selvitellä parisuhdeongelmia ollenkaan, en riidellä enkä vatvoa yhtään puolison kanssa sitä mikä on pielessä. Jos vietämme loman saman katon alla niin tiedän kokemuksesta puolison kuitenkin lähes päivittäin vatvovan minulle sitä mikä on pielessä. Paras olisi kai jos hän olisi loman muualla ja minä lasten kanssa kotona, mutta ei tuo halua edes yhdeksi viikonlopuksi mennä, ei edes kaverin mökille. Ap
No mutta mikset sinä lähde johonkin ja jätä puolisollesi lapset hoitoon?
Sehän jo kertoi, että lapset niin pieniä ettei halua olla niistä pitkään erossa.
Miksi puolison sitten pitäisi olla lapsista erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa mummosi poismenoon ap. Mummon neuvoissa on paljon oppimista. Oliko hän parisuhdeterapeutti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vielä se, että teen aika (henkisesti) raskasta työtä, joten oikeasti tarvitsen loman palautumiseen. Eli en haluaisi lomalla selvitellä parisuhdeongelmia ollenkaan, en riidellä enkä vatvoa yhtään puolison kanssa sitä mikä on pielessä. Jos vietämme loman saman katon alla niin tiedän kokemuksesta puolison kuitenkin lähes päivittäin vatvovan minulle sitä mikä on pielessä. Paras olisi kai jos hän olisi loman muualla ja minä lasten kanssa kotona, mutta ei tuo halua edes yhdeksi viikonlopuksi mennä, ei edes kaverin mökille. Ap
No mutta mikset sinä lähde johonkin ja jätä puolisollesi lapset hoitoon?
Sehän jo kertoi, että lapset niin pieniä ettei halua olla niistä pitkään erossa.
Miksi puolison sitten pitäisi olla
Ei kai kukaan käskekään olemaan. Mutta voihan olla että hän haluaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette keskellä syvintä ja kuormittavinta pikkulapsiperheen elämää. Molemmat olette takuulla väsyneitä ja arjen keskellä olette unohtaneet toisennekin, mikä tekee tilanteesta vielä vähän kuormittavamman ja harmaamman. Ette ole toistenne puolella ja toimi "rintamassa" tilanteessa, mikä auttaisi kovasti kuormittavassa tilanteessanne- että molemmat huolehtisitte, että se toinen myös jaksaa.
Läheisyys on kadonnut, elämä on pelkkää arkea, jossa jokainen päivä toistuu samanlaisena, koska siihen ei jakseta nähdä vaivaa ja panostaa yhtään. Tilanne on kuormittava, mutta kuitenkin väliaikainen. Auttaisi kovasti, jos kaiken keskellä alkaisitte etsimään hetkiä toisillenne, antamaan sitä läheisyyttä, mitä molemmat kaipaavat. Se yllättäen toimii ja lähentää teitä ihan kaikilla tavoilla, mutta vaatii vähän "vaivannäköä", että se mahdollistuu. Etenkin, kun tilanne on ehtinyt edetä tähän pisteeseen. Miehesi kritiikki sinua kohtaan kumpuaa kaikesta edellä mainitusta-kun mitään yhteyttä ei enää ole ja olet etäinen. Sinun kritiikki miestäsi kohtaan johtuu samasta. Vain te voitte tilanteen ratkaista tulemalla toisianne vastaan.
Miehesi haluaa puhua. Eikö se ole paras mahdollinen asia tässä tilanteessa? Sinä et-miksi? Mitään muuta keinoa muiden konkreettisten vastaantulojen lisäksi ei ole olemassa selvittää välejänne. Entä jos jonakin iltana, kun lapset nukkuvat sanot miehellesi, että haluta puhua/pitäisikö teidän puhua? Lopulta on vain tekosyy ja välttelyä sekin, ettei asioista voisi puhua ja niitä selvittää lasten ollessa kotona. Jos teillä ei kertomasi mukaan ole tukiverkkoja ympärillä, niin eihän teillä siinä tapauksessa tule olemaan koskaan mahdollisuutta pitää parisuhdetta millään tasolla yllä. Anna miehellesi tilaa puhua keskeyttämättä ja kuuntelet, mitä hän haluaa sanoa. Puhut myös itse ja tuot esille toiveitasi rakentavaan sävyyn. Ei intetä eikä vängätä vaan viimein keskustellaan. Etäisyys ja sen lisää ottaminen ei voi olla ratkaisu, sen ymmärrät varmasti itsekin, jos aidosti haluat liittonne säilyttää ja tehdä sen suhteen parannuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa siltä että hyvää kesää voi olla vaikea saada teit mitä vain.
Mies kuulostaa kunnolliselta, kun ei halua edes kaverien mökille. Rakastaa vaimoa ja lapsia.
En usko hänen enää rakastavan. Ap
Ap, usko pois, hän rakastaa sinua ja lapsia!
Älä missään nimessä eroa mieti. Kokemuksesta sanon, että pikkulapsivaihe on rankkaa molemmille. Sitten koittaa paremmat ajat.
Tarvitsette lepoloman. Miettikää yhdessä miten sen toteutatte.
Hyvää kesää teille koko perheelle! <3
Viime kesä meni niin, että olin suurimman osan kesästä lasten kanssa mökillä. Ihanaa oli ja rentouttavaa, ihan kommentoitiin, että ryhtinikin oli ihan erilainen parin viikon jälkeen jo! Syksystä jätettiin avioerohakemus, paljon erossa ollessa oikein kirkastui, miten paljon helpompi oli hengittää ja olla ilman jatkuvaa ärsytystä ja pettymystä.
Suosittelen maatilamatkailua tai jonkin järjestön esim. srk perhelomaa. Maatilalla tai vastaavassa saa valmiin ruoan, lapsille on ihmeteltävää jne. Kouluikäisten kanssa voi vaikka vuokrata asuntovaunun ja pyydätte viemään sen valmiiksi leirintäalueelle. Menkää lomalle paikkoihin, missä sinun ei tarvitse kokata ja siivota. Jos teillä on omakotitalo niin teltta omalla pihalla tai terassilla on myös kiva, jos alue on turvallinen.
Ihankuin olisi joku pakko olla tällaisissa suhteissa🙄
Ymmärrän, ettei sinua kiinnosta alkaa selvittää asioita, jos miehen asenne on se, että kaikki on sinun syytäsi. Sellaisen ihmisen kanssa ei voi riidellä rakentavasti, saati keskustella millään tasolla. Mies pitäisi saada ymmärtämään, että hänessäkin on vikaa tai lähinnä, ettei vika ole teissä kummassakaan, vaan elämäntilanteessa.
Ihan täysin en pysty tilanteeseenne samaistumaan, koska olen lapseton ja parisuhde toimii henkisellä tasolla loistavasti. Olen kuitenkin seurannut läheltä kuvaamasi kaltaista liittoa ja voin vakuuttaa, että tilanne ei parane itsekseen. Teidän on kohdattava ongelmanne ja yritettävä löytää niihin ratkaisu tai suhde joko päättyy eroon tai jatkuu tuollaisena hamaan loppuun saakka. Ensin molempien täytyy kuitenkin ymmärtää, että parisuhteessa olette toistenne puolella riidellessäkin, ette toisianne vastaan. Syyttely pitää saada loppumaan, se ei johda mihinkään. Kun se asia on korjattu, voitte alkaa ratkoa muita ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Miettikää nyt oikeasti minkälaisen parisuhteen mallin annatte lapsille!!!
Lapset eivät ole tyhmiä, ette mitenkään pysty feikkaamaan että äiti ja iskä ovat aidosti onnellisia ja viihtyvät yhdessä perheenä vaikka tunteita ei ole!
Kiitän luojaani että aikoinaan olin rohkea ja lähdin 3 lapsen yh:ksi "perushyvästä" mutta tunneköyhästä liitosta. Lapset tuolloin 13, 11 ja 4v.
Tapasin muutamaa vuotta myöhemmin ihanan rakastavan ja arvostavan miehen jolta lapset saivat oikean hyvän parisuhteen mallin omaankin elämäänsä. Ikuisesti kiitollinen ja onnellinen tästä!