Eikö äiti saisi katsoakaan puhelintaan jos työntää vaunuja?
Olin nukuttamassa vauvaa ulkona läheisellä ulkoilualueella ja kuulin tietysti äänistä että vauva on vielä hereillä, mutta koska tiesin vauvan todennäköisesti nukahtavat ihan koska tahansa en tietenkään tehnyt mitään, vaan selailin puhelinta samalla kun kävelin pientä ympyrää ihan hiljaista vauhtia. Kohdalle ilmestyi vanhempi pariskunta joka alkoi motkottaa minulle siitä, että siinä on äiti vaan puhelimella eikä edes vastaa lapsen itkuun. Itku ei ollut mitään huutoitkua, vaan satunnaista kitinää. Syliinkö olisi pitänyt se nukahtavat lapsi ottaa ja alkaa puhua tälle?
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun omat lapseni olivat pieniä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa, ei ollut matkapuhelimia. Miten oikein tulinkaan toimeen lasteni kanssa?
Laiminlöit ne. Kaffittelit, luit lehtiä ihan hyvällä omallatunnolla. Pieni koululaisesi tuli tyhjään kotiin yksin kipeänäkin ja jo alle kouluikäisinä ulkoili yksin.
Minä en laiminlyönyt! Olin kotona, en vienyt lapsiani päiväkotiin, olin kotona, kun he tulivat koulusta ja yhdessä kahviteltiin koulun jälkeen. Minä sain kahvihetkeni, lapset välipalaa ja päivän kuulumiset tuli vaihdettua. Ulkoiltiinkin yhdessä, sekä omalla pihalla, leikkipuistoissa että metsäretkillä.
Minäkään en ymmärrä tätä jatkuvaa puhelimella roikkumista, eikö voisi nauttia ympäristöstä, muiden ihmisten katselemisesta jne. Antaa vain ajatusten vaeltaa kaikessa rauhassa. En ikinä edes kuuntele musiikkia metsälenkillä, vaan nautin luonnon rauhasta ja lintujen liverryksestä!
Kunhan äiti ei työnnä rattaita/vaunuja liikenteen seassa samalla kännykkää tuijottaen tai musiikkia kuunnellen, kuten tässä Jyväskylässä tapahtuneessa ikävässä onnettomuudessa todennäköisesti tapahtui:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4b19c637-edd4-46d2-995e-f90ec2b47b9f
Pahimpia on ne mammat jotka syöksyy vaunujen kanssa kännykkä naamalla suojatielle sivuille katsomatta😔 Harmittaa muutenkin kun näkee esimerkiksi kaveruksia jotka vain tuijottaa puhelinta ja mitään ei jutella tai kommentoidaan hajamielisesti kännykän tuijottamisen välissä.
Kyllä jokainen äiti nyt itse tietää parhaiten miten ja milloin vauva nukahtaa, ei siihen tarvita ulkopuolisia neuvomaan. Eikä noista pidä välittää, muiden mielestä äidit ei koskaan osaa tehdä mitään oikein. Sama se silloin on vaikka katsoa puhelinta kun nukuttaa vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan äiti ei työnnä rattaita/vaunuja liikenteen seassa samalla kännykkää tuijottaen tai musiikkia kuunnellen, kuten tässä Jyväskylässä tapahtuneessa ikävässä onnettomuudessa todennäköisesti tapahtui:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4b19c637-edd4-46d2-995e-f90ec2b47b9f
Ei vaan ne autoilijat rikkoi liikennesääntöjä. Ei se uhri. Missäs on se sun kuuluisa lukutaitosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama, tuijotelkaa puhelintanne, ja opettakaa lapsenne samaan: Puhelin on tärkein!
Idioluutio for the win!
Miksi nukkuvalle lapselle pitäisi puhua?
Itkevästä lapsesta oli tässä kyse. Itkevälle lapselle voi puhua rauhoittavalla äänellä. Nythän lapsi saa kokemuksen, että hänet on jätetty yksin vaikean tunteen kanssa, eikä kukaan rauhoita tai lohduta.
On kyllä tunnekylmiä nämä nykyäidit.
Kitisevästä, ei itkevästä. Kyllä lasta voi hyssytellä vaikka samalla selaisikin puhelinta. Ja väsyitkuun ei oikein kannata alkaa liikaa aktivoida puheella.
Joku ranskalainen kasvatusopas sanoo, että on parempi, kun antaa lapselle tilaa rauhoittaa it
Täyttä paskaa. Ranskalainen kasvatus tiedetään. Lapset jätetään yksin nukkumaan 3 kk ikäisinä. Lasten tarpeisiin on vastattava! Muuten lapsesta tulee ahdistunut. Nyt puhutaan VAUVOISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan äiti ei työnnä rattaita/vaunuja liikenteen seassa samalla kännykkää tuijottaen tai musiikkia kuunnellen, kuten tässä Jyväskylässä tapahtuneessa ikävässä onnettomuudessa todennäköisesti tapahtui:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4b19c637-edd4-46d2-995e-f90ec2b47b9f
Ei vaan ne autoilijat rikkoi liikennesääntöjä. Ei se uhri. Missäs on se sun kuuluisa lukutaitosi?
Kun ylittää tietä, ei pidä koskaan luottaa, että auto pysähtyy, varsinkaan noin epämääräisessä paikassa. Tietysti oli kuljettajan syy, mutta naisen olisi kannattanut tinkiä oikeudestaan, niin olisi vieläkin lapsella äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan äiti ei työnnä rattaita/vaunuja liikenteen seassa samalla kännykkää tuijottaen tai musiikkia kuunnellen, kuten tässä Jyväskylässä tapahtuneessa ikävässä onnettomuudessa todennäköisesti tapahtui:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4b19c637-edd4-46d2-995e-f90ec2b47b9f
Ei vaan ne autoilijat rikkoi liikennesääntöjä. Ei se uhri. Missäs on se sun kuuluisa lukutaitosi?
Kun ylittää tietä, ei pidä koskaan luottaa, että auto pysähtyy, varsinkaan noin epämääräisessä paikassa. Tietysti oli kuljettajan syy, mutta naisen olisi kannattanut tinkiä oikeudestaan, niin olisi vieläkin lapsella äiti.
Liikennesäännöt on ihan selvät. Yleisin tapa jäädä suojatiellä auton alle on tilanne jossa yksi auto pysähtyy mutta vierestä kaahataan pysähtymättä.
On heidän kasvatuksessa hyvääkin. Omat lapseni nukkuivat vieressä monta vuotta ns.perhepedissä ja sekin tuntui häiritsevän yllättävän monia. Itselleni se kirja antoi paljon uutta näkökulmaa siihen, miten lapsen voi ottaa osaksi elämää ja opetella elämään sitä rinnakkain lapsen kanssa niin, että molemmat nauttii ja voi hyvin. Siitä, että on ok hoitaa myös itseään sekä parisuhdettaan, vaikka tulisi äidiksi eikä vanhemmuus ole pelkkää uhrautumista ja oman elämän loppumista. Kaikkea en toki allekirjoita ranskalaisessa kasvatuksessa, mutta perheet onkin erilaisia.
Suomi on mielestäni hyvin lapsivihamielinen maa monessa asiassa. Joutuu miettimään voiko lapsen ottaa mukaan kahville tai juhliin jne. Lasten olemassaolo tuntuu loukkaavan monia. Ja jos ne lapset otetaan jonnekin mukaan,niin ne ei saa näkyä tai kuulua. Vieressä pitää koko ajan kulkea aikuinen viihdyttämässä ja hyssyttelemässä. Ranskassa lasta ohjataan alusta pitäen olemaan ja toimimaan sosiaalisessa yhteisössä sen jäsenenä. Toki ne käytösnormit ovat siellä hyvin monimutkaisia esim kuka puhuttelee ensin, millä tittelillä jne.
Mutta onko sekään hyvä, että täällä meillä lapset eivät tervehdi lainkaan tai alkavat oppia käytöstapoja/normeja pahimmillaan vasta koulussa/päiväkodissa. Lapsi ei osaa käydä vessassa, pukea tai edes nukahtaa ilman aikuisen tukea ennen sitä, vaikka ihan hyvin olisi voinut sen oppia, jos ei joku olisi tehnyt puolesta. Ihmetellään 18-vuotiaita, jotka eivät osaa huolehtia itsestään ja joiden puolesta vanhemmat soittelee lääkäriaikoja ja täyttää työnhakuilmoituksia.
Vauva tarvitsee paljon läheisyyttä ja rakkautta sekä perushoivaa. Mutta pieni ininä unisyklin välissä tai alussa ei vaurioita häntä pysyvästi, vaikkei siihen kukaan välittömästi reagoisi.
Jaahas ja vai niin taas, onpa täällä viisaita neuvojia :D
kun sain esikoisen, ei älypuhelimia ollut vielä yleisesti käytössä. Nukuttaessa vauvaa katsoin aina puihin, etten ottaisi katsekontaktia lapseen, joka muutoin virkistyi eikä sitten nukahtanut. Jotkut lukivat naistenlehtiä samalla, kun heijasivat vaunuja, tai joillain oli riepu kokonaan edessä. Näyttää ihan hyvin menevän nyt näillä entisillä vauvoilla, joten tuskin se tuijottelun kohteen vaihtuminen oleellisesti nyt muuttaa näiden nykylasten tulevaisuutta, jos lapselle on myös läsnä, kun sen hetki on. Aamupalalla tuijoteltiin aamun lehteä.
Silloinkin vihattiin nykyäitejä millon mistäkin. Älä välitä, äidit ovat valitettavasti paheksunnan puuskutuksen kohde vuosikymmenistä seuraavaan ja aina on nykyäidit pilaamassa tulevan sukupolven. :D
Viimeisen lapsen kohdalla olin myös paheellinen puhelinäiti, selailin uutisia vauvaa nukutellessa, ja joskus hänen jopa leikkiessä - ajatella. En todellakaan ollut jatkuvasti lattialla leikkimässä ja niin hemmetin läsnä ihan kaikessa. Ihanaa, kun lapsi osasi myös leikkiä välillä itsekseen. Oikeesti kuka on koskaan ikinä ollut sellainen vanhempi, että jaksaisi ihan jatkuvasti leikkiä ja tuijottaa lastaan? En ole koskaan tavannut tällaisia! :D
Kesällä pyöräteillä näkee päivittäin puhelimessa olevan äidin, jolla on lastenvaunut, koira pitkässä hihnassa ja vanhempi lapsi edellä ajamassa pyörätien laidasta laitaan. Siinä on parasta kääntyä takaisin ja etsiä toinen reitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siellä ulkoilualueella muka uhkaa paitsi räyhäävä huutava eläkeläinen??!
Rautalankaporukkaa taas liikkeellä! Siellähän voi puskan takaa tulla TYÖKONE tai muuta vastaavaa. Ei se sieltä puskan takaa näe että mamma työntää
vaunuja puhelinta tuijottaen!
Niin, tai vaikka eksynyt lentokone, tai avaruusalus...
Saahan sitä vitsailla, mutta autojen ja työkoneiden alle on jäänyt puhelimia tuijottavia huppupäitä kuulokkeet korvilla, kun eivät ole havainnoineet ympäristöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan äiti ei työnnä rattaita/vaunuja liikenteen seassa samalla kännykkää tuijottaen tai musiikkia kuunnellen, kuten tässä Jyväskylässä tapahtuneessa ikävässä onnettomuudessa todennäköisesti tapahtui:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4b19c637-edd4-46d2-995e-f90ec2b47b9f
Ei vaan ne autoilijat rikkoi liikennesääntöjä. Ei se uhri. Missäs on se sun kuuluisa lukutaitosi?
Syyllisyys on noissa tilanteissa aina kyseenalainen ja siksi tuomiotkin ovat maltillisia. Joskus kannattaa väistää isompaa ajoneuvoa, vaikka olisikin oikeassa.
Joku ranskalainen kasvatusopas sanoo, että on parempi, kun antaa lapselle tilaa rauhoittaa itse itsensä. Se ei siis tarkoita, että ei lohduta itkevää lasta tai vastaa selkeisiin tarpeisiin. Mutta joka kitinään ja inahdukseen ei tarvitse reagoida eikä lasta pidä olla viihdyttämässä 24/7. Muuten lapsen kyky itsesäätelyyn ja mielen tasapainoon ei kehity, vaan tulee muiden säätelystä riippuvainen lapsi, jolle pienikin vastoinkäyminen tai yksin jääminen on maailmanloppu.
Eli, jos kylläinen, puhdas ja sopivassa lämpötilassa oleva lapsi vähän kitisee ennen nukahtamistaan, niin on ihan hyväkin antaa lapsen itse rauhoittua uneen eikä puuttua siihen hyväilemällä, laulelemalla tai heijaamalla. Tilanteessa voi olla läsnä ja valppaana tukemaan, jos säätely ei heti onnistukaan. Mutta pyrkiä koko ajan siihen, että vauva oppii myös itse.