Eikö äiti saisi katsoakaan puhelintaan jos työntää vaunuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on nukuttamassa lasta, niin miksei sille voisi ennemmin vaikka laulaa? Mitä siellä puhelimessa on niin tärkeää, että se on tärkeämpää kuin oma lapsi?

 

On tärkeää suoda väsyneelle lapselle nukkumarauha.

Se pieni yninä sieltä vaunuista on vauvan omaa unilaulua tai väsymysitkua, eikä todellakaan edellytä muuta kuin huolenpitäjän läsnäoloa ja pyörien liikettä.

Minä aikoinani luin kirjaa aina kun se oli mahdollista, myös vaunuja työnnellessä. Puhelimessa (lanka-) puhuin usein silloin kun imetin. Jostain syystä ne esikoisen ja vielä toisenkin lapsen 1-1,5 tunnin imetyssessiot muutaman kerran päivässä eivät tuntuneet vaativan, että olisimme vauvan kanssa tuijottaneet kaiken aikaa toisiamme rakastuneesti silmiin. Olinkin sitten äärimmäisen hämmästynyt, kun kolmas lapsi söi aina 10 mi

No, ei ainakaan silloin ollut tapana, kun nämä eläkeläiset oli lastentekoiässä.

Meidän lähipiirin boomer kehuu aina kuinka hänellä on puhelin kiinni aina yöt ja avaa vasta aamupalan jälkeen. Aamupalalla lukee kuitenkin päivän lehdet ja uutiset ipadiltaan. En nyt mitenkään keksi, miten se on eri asia. Saman boomerin mielestä teinin olisi pitänyt jättää 3 viikon lomareissun ajaksi puhelin kotiin, ettei tuijota vaan sitä siellä. Ei tuijottanut, mutta halusi kyllä ottaa myös itse kuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun noiden vanhempien ihmisten onat lapset ovat olleet vauvoja, on ollut ohjeistus, että vain 4 tunnein välein saa syöttää ja välissä ei saa vauvan itkuun vastata. Muuten vauvasta tulee vaativa. Että mites sitä heidän mielestään nyt siihen vauvam itkuun pitäisikin muka vastata?

(Näin on oma äitini kertonut, että häntä ohjeistettiin neuvolassa, kun mä olin vauva. Hän ei tosin neuvolaa totellut)

-49v (s. 1975), jonka äiti on jo yli 70v.

 

Taitaa aika kullata näiden eläkeläisten muistin. 

Tuo oli kyllä hyvin lähellä totuutta. Esikoiseni syntyi 1976 ja syötin vauvantahtisesti (olen tuo aiemmin kirjoittanut pitkien imetysistuntojen "sankariäiti"). Ystäväni, jonka lapset olivat vain 3-5 vuotta omaani vanhempia, saarnasi minulle syöttötyylini haitallisuudesta vauvan ruuansulatukselle. Hänellä oli ollut käytössä 4 tunnin sääntö.

Neuvolan ruokintaohjeet muuttuivatkin sitten joka lapsen kohdalla. Esim. esikoiselle alettiin kiinteiden kokeilut 2-3 kuukauden vanhana, 5 vuoden päästä sai täysimettää ainakin puolivuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä näkee tilanteita, joissa lastenrattaita työntävä puhelimen tuijottaja meinaa työntää ne lastenrattaan pyörän alle tai punaisia valoja päin autotielle ym.

Missä!? Älä puhu pskaa. Ja ei, ei minulla ole vaunuikäisiä lapsia, mutta liikun päivittäin liikenteen seassa joko autolla tai pyörällä ja seuraan jatkuvasti liikennettä. En ole ikinä nähnyt moista. Teinejä naama kännykässä olen nähnyt niin, etteivät ole yhtään kartalla mitä ympärillä tapahtuu... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä näkee tilanteita, joissa lastenrattaita työntävä puhelimen tuijottaja meinaa työntää ne lastenrattaan pyörän alle tai punaisia valoja päin autotielle ym.

MISSÄ? Päivittäin liikun Helsingissä, enkä ole koskaan nähnyt mitään tällaista.

Lapsuudessani 60-luvulla lapset vahti noita vauvoja. Itsekin viisivuotiaana jäin kotiin pikkusiskon kanssa, kun kotirouvaäitini halusi mennä marttoihin tai osallistua kunnallispolitiikkaan.

Hah! Kävin viikonloppuna Helsingissä ja todellakin näin MONTA tällaista.

Eniten näkee vanhempia ihmisiä naama kiinni kännykässä, kuten he itse puhelintaan kutsuu. Pysähtyvät keskelle tietä tai jalkakäytävää tutkimaan puhelintaan, korjailevat kaikessa rauhassa silmälasejaan, höpisevät suureen ääneen että mikä se oli se minun pin koodi. Koomisinta on, että heillä se naama on myös kirjaimellisesti kiinni puhelimessa. Toki puhelimessa on myös isonnettu fontti tekstissä ja näppäinäänet käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä näkee tilanteita, joissa lastenrattaita työntävä puhelimen tuijottaja meinaa työntää ne lastenrattaan pyörän alle tai punaisia valoja päin autotielle ym.

MISSÄ? Päivittäin liikun Helsingissä, enkä ole koskaan nähnyt mitään tällaista.

Lapsuudessani 60-luvulla lapset vahti noita vauvoja. Itsekin viisivuotiaana jäin kotiin pikkusiskon kanssa, kun kotirouvaäitini halusi mennä marttoihin tai osallistua kunnallispolitiikkaan.

Hah! Kävin viikonloppuna Helsingissä ja todellakin näin MONTA tällaista.

Kävit? Minä asun Helsingissä ja kuljen päivittäin siellä liikenteen seassa enkä ole koskaan nähnyt tällaista. Ihan oikeasti. Tällaiseen ketjuun nyt päätit vaan tulla keksimään näitä juttuja mitä muka Helsingissä näit... 

Olen asunut Helsingissä yli vuosikymmenen enkä ole koskaan nähnyt suojateille vaunuja tai rattaat työntäviä vanhempia joilla olisi katse puhelimessa.

Vanhemmille ihmisille tämä on ongelmia. 

Minä vastasin linkkupysäkllä esikoisen viestiin että lähti kävelemään koulusta kotiin kun hänellä on kuumetta. Näpytin vastausta kun joku mummo tuli meuhkaamaan, miten nykyään puhelin on tärkeämpi kuin vauva!

Ja vauva tutki täysin tyytyväisenä varpaitaan vaunuissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei ouhelinta voi jättää kotiin 

Se voi olla ja todennäköisesti onkin ainoa hetki päivässä kun äiti saa rauhassa katsoa puhelinta. Lukea vaikka uutisia. Ja huom., ainoa hetki jolloin puhelimen käyttö ei vaikuta lapseen. Tunnollinen äiti varmasti ajattelee tätäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille ihmisille tämä on ongelmia. 

Minä vastasin linkkupysäkllä esikoisen viestiin että lähti kävelemään koulusta kotiin kun hänellä on kuumetta. Näpytin vastausta kun joku mummo tuli meuhkaamaan, miten nykyään puhelin on tärkeämpi kuin vauva!

Ja vauva tutki täysin tyytyväisenä varpaitaan vaunuissa.

Heille on aikoinaan valitettu jostain ja jatkavat valittamista eteenpäin... Mikä milloinkin sitten on ollut paheksuttavaa käytöstä vanhemman kansan mielestä. Joskus varmaan jopa sekin, että annetaan lapsille liikaa huomiota. Nyt täällä meuhkataan jostain puhelimen katsomisesta, toisessa ketjussa meuhkataan, kuinka ei se lastenhoito ja kotityöt ole rankkaa puuhaa, kun ei sitä lasta tarvitse viihdyttää 24/7 jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset ei ymmärrä että puhelimella tehdään nykyään muutakin kuin katsotaan tiktokkeja. Tiktok on vaan ainoa sana josta he on kuulleet. Ei he ymmärrä, että puhelimella luetaan sähköpostit, katsotaan viestit, varataan neuvola-ajat, hoidetaan kirjasto-asioita, käydään pankissa ja maksetaan laskuja jne.

Juujuu, nämä selitykset on niin moneen kertaan kuultu. Uskoo, ken tahtoo. 

Tämähän kertoo vain siitä mitä sinä teet puhelimellasi. Esim. meidän lasten on vaikea uskoa että en pelaa tai katso jotain videoita puhelimellani. Niinkuin näköjään sinunkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa aika kullata näiden eläkeläisten muistin. 

Kummipoika on näitä "neljän tunnin välein" syötettyjä. On muuten hoikka vieläkin!

Muuten, ajeltiin koko kakaralauma vauvoineen päivineen kymmeniä kilometreja markettiin,

lapset takapenkillä ILMAN TURVAVÖITÄ. Vertautuuko luuriin!

Paljonko silloin lapsilla oli ADHD:ta ja mielenterveysongelmia?

 

Paljon, mutta ei niitä juuri huomioitu, kuten pitäisi. "Häiriökäytöksiset" lapset saivat vitsasta selkään jne. "Hullut" suljettiin jonnekin pois mielestä ja pois "normaaleiden" näkösältä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksei ouhelinta voi jättää kotiin 

No esimerkiksi siksi että äidillä on muitakin lapsia kuin se vauva. Esimerkiksi pikkukoululaisia, joiden täytyy saada äiti kiinni.

Omallani on astma enkä tod koskaan ole vastaamatta puheluihin tai viesteihin jotka tulee häneltä tai hänen koulultaan.

Puhelin on iso osa ihmisten elämää nykyään, jopa ne vanhukset ovat tämän omaksuneet. Se on nykypäivää, puhelimen välityksellä toimii lähes kaikki aikatauluista kauppaostosten maksamiseen. Siellä luurin toisessa päässä saattaa vanhempi lapsi laittaa vauvaa nukuttavalle äidille viestiä koulumatkalta jne. Kyllä kuitenkin edelleen vanhemmat ovat lapsiinsa kontaktissa ja läsnä.

Ei ennen vanhaankaan lapsia koko ajan huomioitu, päin vastoin! Silloin sattui paljon hukkumisia ym., kun lapset pistettiin omin nokkinensa ulos, jotta vanhemmat saa siivota tai vaikka paneskella keskenään! Nykyään ei pieniä lapsia päästetä yksin ulos ja hyvä niin. Toki tätäkin jotkut eläkeläiset varmaan paheksuu... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä näkee tilanteita, joissa lastenrattaita työntävä puhelimen tuijottaja meinaa työntää ne lastenrattaan pyörän alle tai punaisia valoja päin autotielle ym.

Missä tällaisia tilanteita näkee? Lenkkeilen paljon sekä juosten että koiran kanssa enkä ole koskaan nähnyt. 

Et tietenkään ole nähnyt kun näpläät puhelinta.

Juostessa? Hah, minulla ei ole yleensä edes puhelin mukana, kun olen lenkillä. Oli se sitten koiran kanssa tai juosten. 

Ei puhelinta kotiin kannata jättää missään tapauksessa. Jos jotain sattuu, niin et apua saa ilman puhelinta.

Turha hehkuttaa.

Mun siskon oma koira juoksi vasten siskon jalkaa lenkillä niin että sääriluu murtui.

Onneksi siskolla oli se puhelin mukana. Sai apua pimenevään metsään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tosi surullista tuijottaa puhelinta samaan aikaan kun oma vauva itkee. Ihan yksiselitteistä. Aiheesta sanoivat. 

Vauvahan ei itkenyt vaan kitisi nukahtamisvaiheessa.

Tästä "kitinästä" on vain ap.n sana. Onhan näitä nähty, missä vauva/taapero huutaa pää märkänä ja mamma vain tuijottaa puhelinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka päivä näkee tilanteita, joissa lastenrattaita työntävä puhelimen tuijottaja meinaa työntää ne lastenrattaan pyörän alle tai punaisia valoja päin autotielle ym.

Missä tällaisia tilanteita näkee? Lenkkeilen paljon sekä juosten että koiran kanssa enkä ole koskaan nähnyt. 

Et tietenkään ole nähnyt kun näpläät puhelinta.

Juostessa? Hah, minulla ei ole yleensä edes puhelin mukana, kun olen lenkillä. Oli se sitten koiran kanssa tai juosten. 

Ei puhelinta kotiin kannata jättää missään tapauksessa. Jos jotain sattuu, niin et apua saa ilman puhelinta.

Turha hehkuttaa.

Älykellollani pystyy tarvittaessa soittamaan, joten ei huolta. Tosin lenkkeilen kyllä myös alueilla, joissa on varmasti muita ihmisiä. 

Ei tarvitse olla edes lastenvaunujen kanssa. Riittää, että katsoo kelloa puhelimesta bussipysäkillä, niin jo siihen tulee joku Ei meiän nuoruudessa -nyrpistelijä.