Vaari jakaa taas kesärahaa lastenlapsille todistuksen mukaan

Hiihto- tai keihäänheittokilpailuun ilmoittautuvat vapaaehtoisesti sellaiset ihmiset, jotka harjoittelevat hiihtoa tai keihäänheittoa ja tahtovat kilpailla siinä. 

Vaarin arvosanakilpailuun ei ilmoittauduta, vaan lapsi on siinä mukana, tahtoi tai ei. Ja voi saada ihan pyytämättä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, kun vaari arvostaa sisarusten vahvuuksia mutta ei hänen.

Nykyvanhemmat tosiaan luulee, että riittää kun heidän pikku mussukkansa on olemassa. Että sillä saa opiskelupaikan ja myöhemmin hyvän työpaikan.

Ja valittaa opettajille, kun lapsi sai ansaitsemansa huonon numeron. Menee varmaan valittamaan työnantajille sitten lopulta, kun tuli opetettua lapselle että pelkkä olemassaolo riittää mukavan elämän saamiseen. 

Miten kujalla voi aikuinen ihminen olla.

Vierailija kirjoitti:

Voisitteko jakaa lasten kanssa sen 1300€ kolmeen osaan? Siitä jää silti aika iso summa 433€, jotenkin ikävän kuulosta tuollainen meininki. :/

Ai siis niin, keskiarvoista ei vielä tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat tosiaan luulee, että riittää kun heidän pikku mussukkansa on olemassa. Että sillä saa opiskelupaikan ja myöhemmin hyvän työpaikan.

Ja valittaa opettajille, kun lapsi sai ansaitsemansa huonon numeron. Menee varmaan valittamaan työnantajille sitten lopulta, kun tuli opetettua lapselle että pelkkä olemassaolo riittää mukavan elämän saamiseen. 

Miten kujalla voi aikuinen ihminen olla.

Määrittele "hyvä työpaikka" tai "mukava elämä".

Vierailija kirjoitti:

Hiihto- tai keihäänheittokilpailuun ilmoittautuvat vapaaehtoisesti sellaiset ihmiset, jotka harjoittelevat hiihtoa tai keihäänheittoa ja tahtovat kilpailla siinä. 

Vaarin arvosanakilpailuun ei ilmoittauduta, vaan lapsi on siinä mukana, tahtoi tai ei. Ja voi saada ihan pyytämättä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, kun vaari arvostaa sisarusten vahvuuksia mutta ei hänen.

Yhyy, elämä on epäreilu! Oletko lapsi vai hyvin lapsellinen vain?

Vierailija kirjoitti:

Hiihto- tai keihäänheittokilpailuun ilmoittautuvat vapaaehtoisesti sellaiset ihmiset, jotka harjoittelevat hiihtoa tai keihäänheittoa ja tahtovat kilpailla siinä. 

Vaarin arvosanakilpailuun ei ilmoittauduta, vaan lapsi on siinä mukana, tahtoi tai ei. Ja voi saada ihan pyytämättä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, kun vaari arvostaa sisarusten vahvuuksia mutta ei hänen.

Varmasti lapsi saa halutessaan sanoa ettei ota rahaa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotta tuollainen olisi reilua, olisi kaikilla oltava täysin samat oppimisvalmiudet ja -kyvyt.

Jokainen on vastuussa omien oppimisvalmiuksiensa kehittämisestä. 

Tämäkö on se oikeiston arvomaailma? Kuvitellaan, että kaikille on tässä elämässä jaettu samat kortit?

Ei ole, edes saman perheen sisällä.

No mutta, jos yksi lapsista on jotenkin häiriöinen ei tällaista systeemiä varmastikaan otetan käyttöön. Silloin kun kaikki ovat hyviä, vanhempi voi tietysti maksaa jos niin haluaa. Tässä nyt halutaan ymmärtää väärin että kympin oppilas ja joku kirjainyhdistelmä laitetaan samalle viivalle nöyryytysmielessä. Näinhän ei tietenkään ole. Uskon että vanhemmat osaavat valita sopivat kannustustavat lapsilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat tosiaan luulee, että riittää kun heidän pikku mussukkansa on olemassa. Että sillä saa opiskelupaikan ja myöhemmin hyvän työpaikan.

Ja valittaa opettajille, kun lapsi sai ansaitsemansa huonon numeron. Menee varmaan valittamaan työnantajille sitten lopulta, kun tuli opetettua lapselle että pelkkä olemassaolo riittää mukavan elämän saamiseen. 

Miten kujalla voi aikuinen ihminen olla.

Määrittele "hyvä työpaikka" tai "mukava elämä".

Kvg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiihto- tai keihäänheittokilpailuun ilmoittautuvat vapaaehtoisesti sellaiset ihmiset, jotka harjoittelevat hiihtoa tai keihäänheittoa ja tahtovat kilpailla siinä. 

Vaarin arvosanakilpailuun ei ilmoittauduta, vaan lapsi on siinä mukana, tahtoi tai ei. Ja voi saada ihan pyytämättä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, kun vaari arvostaa sisarusten vahvuuksia mutta ei hänen.

Yhyy, elämä on epäreilu! Oletko lapsi vai hyvin lapsellinen vain?

Oletko ajattelematon vai onko sinusta hyvä asia, että elämä on epäreilua?

Vierailija kirjoitti:

Ja silti jostain syystä se lukematta kymppi -lapsi on paljon ahkerampi kuin 100 tunnin opiskelulla saatu ysi -lapsi.

Kukaan ei saa lukematta kymppiä. Jostain syystä on muodostunut kulttuuri, jossa pitää vähätellä koulutehtäviin käytettyä aikaa. Opetan matikkaa ja tuntityöskentelystä näkee poikkeuksetta kuka saa ysejä ja kuka kutosia. 





Kun  sinä kerran tiedät reseptin, miten kaikki saavat ysejä, niin se on sinun tehtäväsi opettaa se niille jotka saavat kutosia, sinä olet se opettaja ja sinä olet vastuussa siitä, että kaikki oppivat, jos se kerran on niin yksinkertaista ja kaikilla on samat lähtökohdat. Jos et onnistu tekemään kaikista ysin oppilaita, vaihda alaa, koska silloin sinä olet epäpätevä opettaja, koska et ainoaa tehtävääsi onnistuneesti kykene hoitamaan. 

Jokainen on vastuussa omasta oppimisestaan. Ei sitä vastuuta voi ulkoistaa ellei halua köyhää ja kurjaa elämää. Tietyt valinnat johtavat hyviin numeroihin ja tietyt valinnat huonoihin. Ei tarvitse olla didaktikko nämä tietääkseen. Kyse on siis siitä minkälaisia valintoja itse tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiihto- tai keihäänheittokilpailuun ilmoittautuvat vapaaehtoisesti sellaiset ihmiset, jotka harjoittelevat hiihtoa tai keihäänheittoa ja tahtovat kilpailla siinä. 

Vaarin arvosanakilpailuun ei ilmoittauduta, vaan lapsi on siinä mukana, tahtoi tai ei. Ja voi saada ihan pyytämättä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, kun vaari arvostaa sisarusten vahvuuksia mutta ei hänen.

Yhyy, elämä on epäreilu! Oletko lapsi vai hyvin lapsellinen vain?

Oletko ajattelematon vai onko sinusta hyvä asia, että elämä on epäreilua?

Mielestäni se juuri ei olisi reilua, jos tunneilla häiriköivä ja viitosia kokeista saava lapsi saa saman palkinnon kuin joka päivä tuntikaupalla läksyjä tekevä kympin oppilas.

Lapset antavat isovanhemmille hienommat synttäri/äitien/isänpäiväkortit eläkkeen suuruuden mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja silti jostain syystä se lukematta kymppi -lapsi on paljon ahkerampi kuin 100 tunnin opiskelulla saatu ysi -lapsi.

Kukaan ei saa lukematta kymppiä. Jostain syystä on muodostunut kulttuuri, jossa pitää vähätellä koulutehtäviin käytettyä aikaa. Opetan matikkaa ja tuntityöskentelystä näkee poikkeuksetta kuka saa ysejä ja kuka kutosia. 





Kun  sinä kerran tiedät reseptin, miten kaikki saavat ysejä, niin se on sinun tehtäväsi opettaa se niille jotka saavat kutosia, sinä olet se opettaja ja sinä olet vastuussa siitä, että kaikki oppivat, jos se kerran on niin yksinkertaista ja kaikilla on samat lähtökohdat. Jos et onnistu tekemään kaikista ysin oppilaita, vaihda alaa, koska silloin sinä olet epäpätevä opettaja, koska et ainoaa tehtävääsi onnistuneesti kykene hoitamaan. 

Jokainen on vastuussa omasta oppi

Väitätkö vakavalla naamalla, että jokaisella ihmisellä on elämässä samat mahdollisuudet? 

Oletko Nalle Wahlroos?

Tuntuisi omien lasten kohdalla hyvin epäreilulta. Toinen oppi lukemaan omia aikojaan alle kouluikäisenä ja hänelle koulutyö on ollut aina helppoa. Toisella on lukihäiriö ja opiskelu vaatii paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiihto- tai keihäänheittokilpailuun ilmoittautuvat vapaaehtoisesti sellaiset ihmiset, jotka harjoittelevat hiihtoa tai keihäänheittoa ja tahtovat kilpailla siinä. 

Vaarin arvosanakilpailuun ei ilmoittauduta, vaan lapsi on siinä mukana, tahtoi tai ei. Ja voi saada ihan pyytämättä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, kun vaari arvostaa sisarusten vahvuuksia mutta ei hänen.

Yhyy, elämä on epäreilu! Oletko lapsi vai hyvin lapsellinen vain?

Oletko ajattelematon vai onko sinusta hyvä asia, että elämä on epäreilua?

Mielestäni se juuri ei olisi reilua, jos tunneilla häiriköivä ja viitosia kokeista saava lapsi saa saman palkinnon kuin joka päivä tuntikaupalla läksyjä tekevä kympin oppilas.

Juuri ajattelin samaa. Omien lasteni luokalla on loppujen lopuksi harvoja jotka eivät saa hyvä numeroita vaikka yrittävät. Huonoja numeroita saavat ne jotka eivät välitä koulunkäynnistä. Tietysti siihen on syyt monesti kotona, mutta ei nyt väitetä kuitenkaan että kaikki huonoja numeroita saavat ovat kovasti yrittäneet lukea. Yhdellä pojalla oli matetmatiikassa vaikeuksia vaikka yritti kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiihto- tai keihäänheittokilpailuun ilmoittautuvat vapaaehtoisesti sellaiset ihmiset, jotka harjoittelevat hiihtoa tai keihäänheittoa ja tahtovat kilpailla siinä. 

Vaarin arvosanakilpailuun ei ilmoittauduta, vaan lapsi on siinä mukana, tahtoi tai ei. Ja voi saada ihan pyytämättä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksen, kun vaari arvostaa sisarusten vahvuuksia mutta ei hänen.

Yhyy, elämä on epäreilu! Oletko lapsi vai hyvin lapsellinen vain?

Oletko ajattelematon vai onko sinusta hyvä asia, että elämä on epäreilua?

Elämä ON epäreilua. Miten nuori olet jos et tätä tiedä? Esim. minun lasteni vaari otti ja kuoli. Ei ole reilua.

Tuo 150€ on jo aika iso kädenojennus kesälomarahana vaarilta lapsille. Raha on monelle nuorelle ja aikuiselle paras kannustin. 

Vaarin ei kyllä kannattais enää jaella tuossa iässä. 

Tämä keskustelu on avannut silmiä ymmärtämään yhtä ihmisryhmää.  Olen miettinyt miksi valmiiksi rikas ihminen haluaa aina vain lisää ja lisää rahaa. Se ei olekaan välttämättä ahneus niin kuin olen ajatellut. Hän on rakentanut itsetuntonsa rahan ympärille ja hänelle on pienestä pitäen opetettu, kuten tämän esimerkin vaari tekee, että rahalla näytetään ylpeyttä hänestä ja mitä enemmän sitä saa, sitä hyväksytympi hän on. Kiitokseksi, kannustukseksi rahaa, rahaa, rahaa.. Mitä enemmän sitä tulee sitä parempi henkilö hän mielestään on.Selvää on, että sellaista raha määrää ei koskaa ole, että henkilö voisi olla tyytyväinen itseensä, koska aina voi saada lisää rahaa. Jos rahan tulo loppuu, ihminen romahtaa, koska se on ainoa asia, joka hänen mielestään tekee hänestä hyväksytyn ihmisen itsensä ja muiden silmissä. 

Tahdotteko vanhemmat ehdoin tahdoin tuon vaarin tavoin ruokkia tuollaista itsetuntoa? Ettekö oikeasti keksi muita tapoja näyttää ylpeyttänne lapsestanne/lapsenlapsistanne?  Mitä jos seuraavan kerran palkitsisitte lapsenne setelin sijaan läsnäolollanne, halauksella ja kauniilla sanoilla, miten ylpeä lapsestanne olette, yhteisellä retkellä metsään, limulla ja täytekakulla, diplomilla, yhteisellä peli-illalla tms.  Ehkä silloin tästä maailmasta tulisi paljon parempi paikka meille kaikille, jossa ihmisiä ei arvotettaisi pelkästään rahamäärän perusteella.

Minusta tuo on ihan oikein.  Eikös elämässä kuuluisikin mennä niin, että hyvästä työstä palkitaan.

Lasten pitääkin oppia siihen.  Tulos tai ulos, näinhän sitä liike-elämässäkin raadollisimmillaan toimitaan.  Kannattaa ponnistella, jos jotain haluaa.

Tässähän sentään kaikille annetaan jotain.  Ei ole lapsilla mitään syytä tuntea eriarvoisuutta, on selkeät syyt siihen, miten rahat jaettiin.  Ja asia kerrottiin jo etukäteen.  Opettavaista.