Lue keskustelun säännöt.
Olen vilpittömän kateellinen niille jotka jaksaa innostua puutarhanhoidosta
19.05.2024 |
Seuraan jostain syystä blogia joka keskittyy pääasiassa puutarhajuttuihin. Nytkin kertoi että hänellä aika menee aamusta iltaan kukkapenkkejä laittaessa. Pihansa on valtavan kokoinen maalaistalon piha jossa jos jonkinlaista kukkapenkkiä ja hedelmätarhaa, kasvihuonetta ja vaikka mitä.
Itse ihailen kauniita pihoja, mutta mikä siinä on että kaikki puutarhahommat on vaan todella epämiellyttäviä eikä niihin tule tartuttua. Sen näköinen meidän piha sitten onkin...kaikki vähän rempallaan, istutukset repsottaa ja niihin kolmeen aika pieneen kukkapenkkiin joita meillä on ei koske kukaan muu kuin koira joka hautaa niihin luitaan (=kaiveltu isoja kuoppia täyteen ja ne vähätkin perennat jotka viime kesän puutarhanlaittopuuskassa istutin näyttäisi olevan suurin osa kuolleita). Kolkkoa ja rumaa on.
En vaan osaa aloittaa mistään, käyn kiertämässä pihalla ja tulen takaisin sisään kun homma tuntuu ihan toivottoman isolta tehdä yksin tai edes kahdestaan kun ei tiedä yhtään mitä on edes tekemässä.
Kommentit (5)
Minä inhosin kaikkea puutarhanhoitoa ja kukkien laittamista, kunnes tajusin että ei se ole mun juttu. Mun juttu on monivuotiset kasvit, puut ja pensaat sekä hyötypuutarha. En todellakaan jaksa olla koko ajan kukkapenkkiä vääntämässä ja miettimässä mitä uutta nyt laittaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin itsekin koirallisena käytän hyväkseni vanhoja sinkkiämpäreitä. Niissä on nyt kukkia ja voin niitä siirrellä tarpeen mukaan. Kukkapenkit olisivat äkkiä entiset energisten koirien kanssa. Parvekelaatikoita on muutama ikkunalaudassa kiinni, ja hyötykasvit niin ikään laatikoissa. Itse inhoan yli kaiken kitkemistä, eikä se tällä tontilla edes riitä. Tarvitaan kohta viidakkoveitsi.
En silti pode huonoa omaatuntoa, koska tontilla on valtavasti luonnonkukkia. Valkovuokko on vallannut suurimman osan nyt, ja saa jatkossakin. Sen jälkeen tulevat muut kukat. Saatan ensi kesäksi kylvää kukkaniityn.
Tällä halusin vain sanoa, että upea piha ja puutarha edellyttää sitä, että siellä tosiaankin kitketään ja myllätään alvariinsa. Jos ei ole halua siihen, niin kannattaa suunnitella oman jaksamisen mukainen piha.
Olen puutarhuri ja jos oma piha ahdistaa, kannattaa ensimmäiseksi miettiä, mitä siellä pihalla haluaa tehdä, mitkä ovat omat toiveet. Jos omissa toiveissa ei ole kukkien hoito, niitä on turha pihaan laittaa. Kaikkein helpoimmalla pääsee ulkoistamalla suunnittelun ammattilaisille. Monet eivät kuitenkaan ole valmiita tällaiseen satsaukseen. Maalaisjärjelläkin pärjää jo pitkälle. Jos haluaa lähinnä istua ja nauttia pihastaan, kannattaa satsata puihin ja pensaisiin ja kunnolla tehtyihin istutuksiin. Ei laiteta kasveja yksin nurmikolle nurmikkoheinän puristuksiin, eikä laiteta kymmentä erilaista yksittäistä pensaslajia. Mieluummin muutamasta lajista pari kunnon pensasistutusta, joissa pensaat kukkivat (kenties samalla tuottavat marjaa ja voivat hyvin. Aina voi lisätä, jos puutarhainnostus kasvaa, mutta kannattaa satsata siihen, että ne, mitkä laittaa, voivat hyvin ja näyttävät hyviltä. Kasvien hoitoa helpottaa istutusten kunnollinen rajaaminen, maamme ilmastoa kestävien lajien valinta ja kasvualueen kattaminen.
Isäni oli innokas puutarhaharrastaja ja äiti taas ei. Isältä opin seuraavat viisaudet:
- kunnioita maaperää ja valitse kasvit sen sen mukaan. Hankisiis kasvit, jotka sopivat siihen kuin stressaisit lannoitteiden ja multakuormien kanssa. Ruukut ovat kukkia varten, niin ei tarvitse kitkeä.
- rikkaruoho on puutarhurin uskollisin ystävä ja hän otti niiden kitkemisen hyötyliikuntana, joten vielä lähes 90 vuotiaana taipui notkeasti polvilleen
- älä tee enempää kuin jaksat ja haluat
Itse lisäisin vielä., että kosa ekopuutarha on yhä suositumpaa älä nypi liikaa. Mitä enemmän neliöitä vapautat luonnolle sen enemmän pelastat sitä. Minäkin olen jättänyt osan pihaa hoitamatta ja se on itse asiassa mielenkiintoista seurattavaa. Äläkä suosi ylijalostettuja kasveja. Ne eivät ole luontoa.
Aloita siitä alueesta tai pikku-kukkapenkistä, joka näkyy keittiön tai tuvan ikkunaan. Istuta perennoja eli aina kasvavia ja oman kasvillisuusvyöhykkeesi kasveja, niin eivät palellu ja saat iloa vuodesta toiseen. Vielä parempi, jos löydät aina vihantia eli myös talvella vihreitä kasveja. Niitä ovat mm. Kaukasian pitkäpalko ja kääpiövuorimänty.
Katso tarkkaan istutus- ja hoito-ohjeet. Osta vain helppohoitoisia tai niitä, jotka "tulevat itsekseen toimeen" eli eivät tarvitse esimerkiksi helteellä kastelua tai syksyllä sisätiloihin tuomista tai hallalta suojaamista keväällä tai varren tukemista kukinta-aikana.
Selaile huviksesi vaikka Viherpeukaloiden nettisivuja. Pakkohan ei ole mitään ostaa. Tutustut vain aiheeseen. Sitten voit lainata kirjastosta Suomen puutarhakasveja käsitteleviä kirjoja ja lehtiä.
Osallistu puutarharetkille. Voit löytää jonkun kivan ihmisen, joka tuleekin avuksesi käytännön töihin vaikka ruoka- tai kahvipalkalla tms.
Kaikki päätökset teet sinä itse ja itsenäisesti. Niin tulee hyvä. Jos haksahdat jonkun tutun neuvoon tarkastamatta tietoa, voi jopa kaveruus katketa, kun neuvo osoittautuukin kehnoksi. Niin paljon kaikenlaista ja myös väärää tietoa aina liikkeellä.