Isäksi 52-vuotiaana?? Miten mahtaa sujua?

50 on uusi 30! 😎 Hyvää kesää neitoset, täältä tullaan! Vierivä kivi ei sammallidu

Mitä nyt olen huomannut, niin aika monet tietämäni työssäkäyvät isovanhemmat tuntuvat olevan aivan rättiväsyneitä hoidettuaan lastenlapsiaan. Miten mahtaisivatkaan jaksaa, jos kyseessä olisi oma lapsi?

Koulussa muut kysyy miksi sun pappa toi sut kouluun

Kysy ap saulilta

Vierailija kirjoitti:

Koulussa muut kysyy miksi sun pappa toi sut kouluun

Ja onko sun iskä kuollut tai juoppo kun toi puppa on kaikissa koulujuhlissa vapisemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa muut kysyy miksi sun pappa toi sut kouluun

Ja onko sun iskä kuollut tai juoppo kun toi puppa on kaikissa koulujuhlissa vapisemassa.

Vasullinen karkkia kainalossa 😃

Enpä usko, että lapsi joutuisi kiusatuksi isänsä iän vuoksi, lasten ja teinien mielestä kaikki yli 30-vuotiaat ovat joka tapauksessa ikäloppuja vanhuksia.

Vanhempani saivat meidät neljä muksua hyvin nuorina, ja peräkkäin. Hädin tuskin olivat itse täysi-ikäisiä.

Heillä oli vanhemmuus hukassa. Kotimme oli kyllä siisti, ja ruokaa ja vaatteet oli, mutta muuta ei.

Koskaan emme saaneet tuoda yhtään kaveria kotiimme, ei yhtäkään. Mitään emme saaneet harrastaa. Ei saanut kuunnella musiikkia. Ei katsoa telkkarista mitään, koska oli vain yksi, ja he itse katsoivat omia ohjelmiaan.

Aina piti olla hiljaa. Jopa suihkuun mennessä täytyi pyytää lupa, ja jos se ei käynyt heille, niin sitten ei menty.

Emme käyneet koskaan missään lomalla. Ainoastaan mummulassa, jossa piti myös aina olla hiljaa. Juhlapyhät olivat ankeita, koska kaikkien piti noudattaa heidän tradiioitaan, eli olla hiljaa, ja lukea kirjoja.

Me lapset myös teimme kotihommia. Imuroimme koko kodin joka viikko, pyyhimme pölyt, luuttusimme, pesimme pyykit. Veimme ulos kuivumaan. Leivoimme, tiskasimme.

Koulussa parhain ystäväni oli vuosia tyttö, jolla oli 25 vuotta vanhemmat isä ja äiti, kuin itsellä. Sain joskus harvoin mennä koulun jälkeen heille. 

Se ihana iloinen tunnelma mikä siellä oli, on lämmin muisto. Siellä sai puhua, nauraa, kuunnella musiikkia. Vanhempansa olivat mukavia, lämpimiä ja ystävällisiä ihmisiä.

He pyysivät minuakin monta kertaa heille yöksi, sanoen että tule vain, kun ystäväni sitä kysyi. Koskaan en saanut lupaa heille mennä.

He reissasivat, antoivat lasten harrastaa, ja elää ihan normaalia elämää.

Kuvittelin lapsena ja nuorena, että meissä lapsissa oli jotain vikaa, että meitä hävettiin.

Kun täysi-ikäistyimme, niin jokainen meistä muutti heti pois. Kun joskus satunnaisesti vanhempieni luona kävin, niin neljän tunnin vierailun jälkeen halusin vain pois, koska ahdistukseni tuli melkein läpi ulos rinnastani.

En ole ollut enää vuosiin heidän kanssaan missään tekemisissä, eikä kaksi muutakaan sisarustani. Yksi hoitaa jotain asioita heidän puolestaan, velvollisuudesta, kun he pyytävät.

Ovat keskenään kaksin. Ja ikää vasta heillä kuusikymmentä. Itse olen päälle nelikymppinen. En ole katkera, en käynyt terapiassa, vaan olen vain käsitellyt asian niin, että he olivat täysin kykenemättömiä asettumaan lasten ja nuorten asemaan. Heidän ei olisi pitänyt koskaan tehdä lapsia, ja itse sen näin meille myös kertoivat, kun olimme lapsia, että pilasimme heidän elämänsä.

Silti piti vääntää 4 lasta. En rakasta heitä, en arvosta, en millään tavalla. En sääli, enkö aio osallistua millään tavoin heidän hoitamiseensa koskaan.

Tämän lapsuuden ystäväni vanhemmat ovat nyt noin kasiviitosia virkeitä vanhuksia, joiden luona käyn säännöllisesti kylässä lasteni kanssa. He pyytävät, he kohtelevat meitä niin ihanasti, että liikutun joka kerta kun edes ajattelen heitä.

Heitä autan aina, jos suinkin mitä tarvitsevat. Joskin heidän omat lapset myös aina auttavat. He ovat onnekkaita kun he saivat noin ihanat vanhemmat.

Kyllä olisin iloimielin syntynyt neljä-viiskymppisille vanhemmille, kuin kakskymppisille.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani saivat meidät neljä muksua hyvin nuorina, ja peräkkäin. Hädin tuskin olivat itse täysi-ikäisiä.

Heillä oli vanhemmuus hukassa. Kotimme oli kyllä siisti, ja ruokaa ja vaatteet oli, mutta muuta ei.

Koskaan emme saaneet tuoda yhtään kaveria kotiimme, ei yhtäkään. Mitään emme saaneet harrastaa. Ei saanut kuunnella musiikkia. Ei katsoa telkkarista mitään, koska oli vain yksi, ja he itse katsoivat omia ohjelmiaan.

Aina piti olla hiljaa. Jopa suihkuun mennessä täytyi pyytää lupa, ja jos se ei käynyt heille, niin sitten ei menty.

Emme käyneet koskaan missään lomalla. Ainoastaan mummulassa, jossa piti myös aina olla hiljaa. Juhlapyhät olivat ankeita, koska kaikkien piti noudattaa heidän tradiioitaan, eli olla hiljaa, ja lukea kirjoja.

Me lapset myös teimme kotihommia. Imuroimme koko kodin joka viikko, pyyhimme pölyt, luuttusimme, pesimme pyykit. Veimme ulos kuivumaan. Leivoimme, tiskasimme.

 

 

Liian pitkä kommentti, en jaksanut lukea.

Miehen tuli isäksi 47 vuotiaana ja hyvin meni. Oli niin hyvässä kunnossa ja nuoren näköinen että monikaan ei uskonut ikää, Jaksoipa ollla poikien kanssa, kalassa, marjassa, pelaamassa, ym ja on vieläkin virkeä kalaukko 86v tuli äsken matikan kanssa josta teen keiton. Kukaan ei poikia moittinut eikä isää vanhaksi sanonut. Eikä minuakaan olin 38 v kun kuopus ilmoitti tulostaan. Eikä ukkoa uskota 86 v, jos joku kuulee niin kyllä ihmettelee.

Mieheni oli 50 vuotta kun nuorin lapseni syntyi. 

Olen itse 12 vuotta miestäni nuorempi ja kärsin sekundaarisesta lapsettomuudesta. 7 vuotta yritettiin nuorimmaista ja yllätys oli iso, kun luomusti raskaisauduin 38 vuotiaana. 

 

Ihan hyvin on mennyt. Ainoa, että pojan kaverit ihmettelee että pojalla on isä joka on yhtä vanha kuin heidän vaari, kun poika on nyt 12 vuotta ja mieheni 61 vuotta 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani saivat meidät neljä muksua hyvin nuorina, ja peräkkäin. Hädin tuskin olivat itse täysi-ikäisiä.

Heillä oli vanhemmuus hukassa. Kotimme oli kyllä siisti, ja ruokaa ja vaatteet oli, mutta muuta ei.

Koskaan emme saaneet tuoda yhtään kaveria kotiimme, ei yhtäkään. Mitään emme saaneet harrastaa. Ei saanut kuunnella musiikkia. Ei katsoa telkkarista mitään, koska oli vain yksi, ja he itse katsoivat omia ohjelmiaan.

Aina piti olla hiljaa. Jopa suihkuun mennessä täytyi pyytää lupa, ja jos se ei käynyt heille, niin sitten ei menty.

Emme käyneet koskaan missään lomalla. Ainoastaan mummulassa, jossa piti myös aina olla hiljaa. Juhlapyhät olivat ankeita, koska kaikkien piti noudattaa heidän tradiioitaan, eli olla hiljaa, ja lukea kirjoja.

Me lapset myös teimme kotihommia. Imuroimme koko kodin joka viikko, pyyhimme pölyt, luuttusimme, pesimme pyykit. Veimme ulos kuivumaan. Leivoimme, tiskasimme.

 

Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Hyvin opettavainen tarina. Kaikkea hyvää jatkossa nyt, Eläkää ja nauttikaa nyt elämästänne. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani saivat meidät neljä muksua hyvin nuorina, ja peräkkäin. Hädin tuskin olivat itse täysi-ikäisiä.

Heillä oli vanhemmuus hukassa. Kotimme oli kyllä siisti, ja ruokaa ja vaatteet oli, mutta muuta ei.

Koskaan emme saaneet tuoda yhtään kaveria kotiimme, ei yhtäkään. Mitään emme saaneet harrastaa. Ei saanut kuunnella musiikkia. Ei katsoa telkkarista mitään, koska oli vain yksi, ja he itse katsoivat omia ohjelmiaan.

Aina piti olla hiljaa. Jopa suihkuun mennessä täytyi pyytää lupa, ja jos se ei käynyt heille, niin sitten ei menty.

Emme käyneet koskaan missään lomalla. Ainoastaan mummulassa, jossa piti myös aina olla hiljaa. Juhlapyhät olivat ankeita, koska kaikkien piti noudattaa heidän tradiioitaan, eli olla hiljaa, ja lukea kirjoja.

Me lapset myös teimme kotihommia. Imuroimme koko kodin joka viikko, pyyhimme pölyt, luuttusimme, pesimme pyykit. Veimme ulos kuivumaan. Leivoimme, tiskasimme.

 

Ei millään pahalla, mutta kyllä nuo sinun vanhempasi kuulostavat niin oudoilta, että tuskin on mistään iästä kiinni vaan aivan jostain muusta! 

 

Hyvin, otat päikkärit samaan aikaan kuin vauva. 

Salekin oli tyyliin 70v gubbe. Jenni vaihtoi vaipat molemmille yhtäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Motivaatio ja isyyden arvostaminen on todennäköisesti paljon paremmalla tolalla kuin nuoremmilla. Nuoret miehet ottavat lapset liian usein itsestäänselvyytenä ja kokevat perhe-elämän rajoittavan hauskanpitoa ja harrastuksia. Iäkkäämpi isä on todennäköisemmin parempi ja väistämättä kypsempi isä. 

Tuon ikäisellä voi olla myös teinejä ja nuoria aikuisia lapsia. Apua hekin tarvitsevat. Miksi pitäisi enää isoisän iässä lisääntyä?

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani saivat meidät neljä muksua hyvin nuorina, ja peräkkäin. Hädin tuskin olivat itse täysi-ikäisiä.

Heillä oli vanhemmuus hukassa. Kotimme oli kyllä siisti, ja ruokaa ja vaatteet oli, mutta muuta ei.

Koskaan emme saaneet tuoda yhtään kaveria kotiimme, ei yhtäkään. Mitään emme saaneet harrastaa. Ei saanut kuunnella musiikkia. Ei katsoa telkkarista mitään, koska oli vain yksi, ja he itse katsoivat omia ohjelmiaan.

Aina piti olla hiljaa. Jopa suihkuun mennessä täytyi pyytää lupa, ja jos se ei käynyt heille, niin sitten ei menty.

Emme käyneet koskaan missään lomalla. Ainoastaan mummulassa, jossa piti myös aina olla hiljaa. Juhlapyhät olivat ankeita, koska kaikkien piti noudattaa heidän tradiioitaan, eli olla hiljaa, ja lukea kirjoja.

Me lapset myös teimme kotihommia. Imuroimme koko kodin joka viikko, pyyhimme pölyt, luuttusimme, pesimme pyykit. Veimme ulos kuivumaan. Leivoimme, tiskasimme.

Teillähän asui nuoria vanhuksia!

Luonteesta tuo on kiinni, eikä iästä. Tuota kasvatustyyliä on myös pidetty ihan kunnollisena ja tavoiteltavana.

Itse olin ensimmäisen lapsen kanssa jotenkin parempi kuin seuraavan, 10 vuoden aikaerolla.

"Moni on 67-vuotiaana jo kuollut."

No moni ja moni. Nykyisestä 67-vuotiaiden ikäluokasta on elossa lähes 80%.

Riskinä autismi, koska isä niin vanha. Ja sanon tämän itse lievästä autismista kärsivänä. 

Mieheni oli 51-vuotias kun saimme lapsen. Hyvin on jaksanut. Todella huolehtiva ja rakastava isä. Ehkä vähän ylihuolehtivainen ja stressaa liikaa ajoittain, mutta parempi se kuin että ei välittäisi lapsesta riittävästi.