Lue keskustelun säännöt.
Äitini häärää kotonani kysymättä
18.05.2024 |
Ja sitten loukkaantuu kun ei mene niin kuin kuuluisi.
Esimerkki: Olen tässä liottanut yhtä todella likaista takkia etikkakylvyssä ennen pesua. Äitini sitten otti ja meni pesemään tämän takin käsin, ei viitsinyt kysyä olenko aikeissa pestä takkia itse. Ja tietysti laitoin takin pesukoneeseen vaikka äiti oli tämän käsinpesun jälkeen ripustanut sen kuivumaan, ja kas, suuttui.
Siirtelee kuivauskaapista tiskejä jonnekin kysymättä minne ne kuuluisi laittaa. Järjestelee minun vaatekaappia kysymättä. Jotenkin todella ahdistavaa ja loukkaavaakin tulla toisen kotiin järjestämään ja hääräämään pyytämättä.
Tekeekö muiden äidit tätä samaa?
Kommentit (45)
Jaa mitä se teidän vauvan isukki on mieltä asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalasiko äitisi myös kesämökkisi kysymättä? 👹
Vierailija kirjoitti:
Eii onneksi mun äiti ole tuollainen häärääjä. Tulisin hulluksi tuollaisen muorin kanssa ja ihan varmasti osoittaisin ovea.
Tässä kumpikin on itse pyytänyt apua äidiltään. Vieläpä aikuinen ihminen antanut avaimensa äidilleen. Ja sitte valitusvirret.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli meillä kerran jotain kolme päivää (asuu 500 km päässä). Itse pyysin tulemaan. Oli alakouluikäisen lapsen synttärit yms. Oltiin sitten töissä ja lapsi koulussa. Kun tulin kotiin, siellä oli koko omakotitalo alakertaa myöten siivottu ja pyykit silitetty. Ruoka oli tekeillä. En kyllä pahastunut, vaan kapsahdin kaulaan ja kiitin.
Äitisi tuskin tulee teille sillä aikaa, kun olette ulkomailla, ja järjestää huonekalunne uusiksi, ja lisää sekaan omia vanhoja huonekaluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi on sinun asunnossasi?
On täällä n. viikon kun vauva syntyy maanantaina. AP
Missä lapsen isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän! Tää on niin raskas ilmiö oikeesti. Joojoo, on hyvä olla kiitollinen asioista joita on saanut elämäänsä vanhemmiltaan mikäli ne ovat välittämistä ja oikeaa yritystä olla rakastavia vanhempia, ei sitä kukaan tässä ole kieltämässä. Mutta toisten kanssa vaan tällaiset asiat eivät millään löydä yhteistä säveltä. En minäkään kestä noita asioita, joita ap luettelee. Oikeasti kaikkien oma koti ei ole mikään ihan sama-hengailupaikka, vaan se on joillekin meistä hyvin tärkeä latautumisen paikka jossa on lupa pitää ihan omia sääntöjä yllä. Etenkin tukahduttavia piirteitä omaavissa äitisuhteissa tällainen tunkeilu vääriin paikkoihin on röyhkeää ja siitä tulee fiilis, että äiti haluaa tyydytystä omalle kontrollintarpeelleen, ei niinkään auttaa vilpittömästi. En väitä että nämä tällaiset äidit tarkoittavat tietoisesti pahaa, mutta jos se kontrollointi on ollut keino lievittää heidän omaa ahdistusta sinun kasvaessasikin, niin sama tapa muokkaantuu usein tällaiseksi toiminnaksi lapsen aikuistuttua. Kyllä aikuisen ihmisen täytyy pystyä kuulemaan, jos aikuinen lapsi kertoo mitä toivoisi ja silti ottamaan siitä keskustelusta myös kiitollisuuden vastaan. Miksi me pidämme aikuisena vanhempiamme jollain ihme jalustalla, vauvoina, joilta ei voisi odottaa ymmärrystä? Lopettakaa se ja pakottakaa vanhempanne rehelliseen keskusteluun. He eivät ole tottuneet siihen useinkaan, mutta jos samalla kertoo että he ovat tärkeitä, voi se silti kantaa hedelmää.
Mitenkäs toisin päin? Aikuiset lapset tulevat vanhempiensa asuntoon kuin omaansa. Siirtelevät huonekaluja, saunovat, käyvät jääkaapilla kysymättä, tutkivat postin, tiliotteet jne. Eikö tässä ole samat säännöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän! Tää on niin raskas ilmiö oikeesti. Joojoo, on hyvä olla kiitollinen asioista joita on saanut elämäänsä vanhemmiltaan mikäli ne ovat välittämistä ja oikeaa yritystä olla rakastavia vanhempia, ei sitä kukaan tässä ole kieltämässä. Mutta toisten kanssa vaan tällaiset asiat eivät millään löydä yhteistä säveltä. En minäkään kestä noita asioita, joita ap luettelee. Oikeasti kaikkien oma koti ei ole mikään ihan sama-hengailupaikka, vaan se on joillekin meistä hyvin tärkeä latautumisen paikka jossa on lupa pitää ihan omia sääntöjä yllä. Etenkin tukahduttavia piirteitä omaavissa äitisuhteissa tällainen tunkeilu vääriin paikkoihin on röyhkeää ja siitä tulee fiilis, että äiti haluaa tyydytystä omalle kontrollintarpeelleen, ei niinkään auttaa vilpittömästi. En väitä että nämä tällaiset äidit tarkoittavat tietoisesti pahaa, mutta jos se kontrollointi on ollut keino lievittää heidän omaa ahdistusta sinun kasvaes
Ap aloituksessaan kirjoittaa pyytämättä. Sitten korjaa jotta on pyytänyt äitinsä viikoksi kun on synnytykseen menossa.
Älkää pyydelkö äitejänne apuun, sillähän siitä pääsee. Minulla ei yhdenkään lapsen avaimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli meillä kerran jotain kolme päivää (asuu 500 km päässä). Itse pyysin tulemaan. Oli alakouluikäisen lapsen synttärit yms. Oltiin sitten töissä ja lapsi koulussa. Kun tulin kotiin, siellä oli koko omakotitalo alakertaa myöten siivottu ja pyykit silitetty. Ruoka oli tekeillä. En kyllä pahastunut, vaan kapsahdin kaulaan ja kiitin.
Äitisi tuskin tulee teille sillä aikaa, kun olette ulkomailla, ja järjestää huonekalunne uusiksi, ja lisää sekaan omia vanhoja huonekaluja?
Miksi ne avaimet annetaan äidille? Postit voi siirtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän! Tää on niin raskas ilmiö oikeesti. Joojoo, on hyvä olla kiitollinen asioista joita on saanut elämäänsä vanhemmiltaan mikäli ne ovat välittämistä ja oikeaa yritystä olla rakastavia vanhempia, ei sitä kukaan tässä ole kieltämässä. Mutta toisten kanssa vaan tällaiset asiat eivät millään löydä yhteistä säveltä. En minäkään kestä noita asioita, joita ap luettelee. Oikeasti kaikkien oma koti ei ole mikään ihan sama-hengailupaikka, vaan se on joillekin meistä hyvin tärkeä latautumisen paikka jossa on lupa pitää ihan omia sääntöjä yllä. Etenkin tukahduttavia piirteitä omaavissa äitisuhteissa tällainen tunkeilu vääriin paikkoihin on röyhkeää ja siitä tulee fiilis, että äiti haluaa tyydytystä omalle kontrollintarpeelleen, ei niinkään auttaa vilpittömästi. En väitä että nämä tällaiset äidit tarkoittavat tietoisesti pahaa, mutta jos se kontrollointi on ollut kei
Miksi ainoat vaihtoehdot on joko olla pyytämättä minkäänlaista apua tai sitten tyytyä jäämään täysin vanhemman armoille siinä, mitä he keksivätkään tehdä? Eikö asioista todella voi sopia yhteisymmärryksessä ja kuulla sitä, mitä toinen toivoo? Outoa dynamiikkaa joka taas kerran asettaa vanhemman päättäjän rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ja anoppi tulivat aina hääräämään ja siivoamaan, kun olimme matkoilla. Äidilläni on vara avain, jotta pystyi postin hakemaan. Nämä kaksi kuitenkin intoutuivat puuhailemaan kaikkea muuta..Tiukka puhuttelu molemmille, josta verisesti loukkaantuivat, erityisesti anoppi. Hyvää, ehkä tarkoittivat, mutta itse koin tämän kaappien ym. siivouksen todella loukkaavana. Vara avain on edelleen äidilläni, mutta pysyy aisoissa, käy koiraa ulkoiluttamassa työpäivän aikoina ja välillä huomaan, että viherkasveja on hoidettu, mikä ok.
Voi jestas, äiti passaa mutta kovassa kurissa eikö ees hävetä parjata auttavaa äitiään? Miksi otat eläimen jos et pysty siitä itse huolehtimaan?
En koskaan ole pyytänyt äitiäni passaamaan, Kysyin, voiko hakea postin..asuu kilometrin päässä, vai teenkö jakelunkeskeytyksen. Koiraa hakee omaehtoisesti lenkille, kun eläkkeellä on ja lenkkiseuraa vailla, tähänkään ei pakotettu..
Jos äitisi on teillä pyydettynä ikäänkuin avuksi vauvan syntymää ajatellen. Niin eihän tuo takin peseminen yhtään pahalta kuullosta ja kaappien järjestelykään. Aika käy pitkäksi. Enemmänkin ihmetyttää, että joku ottaa pultit ja laittaa pestyn takin pyykkinoneeseen. Vauva aika voi yllättää vielä, kiva kun sinulla on äiti johon tukeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ja anoppi tulivat aina hääräämään ja siivoamaan, kun olimme matkoilla. Äidilläni on vara avain, jotta pystyi postin hakemaan. Nämä kaksi kuitenkin intoutuivat puuhailemaan kaikkea muuta..Tiukka puhuttelu molemmille, josta verisesti loukkaantuivat, erityisesti anoppi. Hyvää, ehkä tarkoittivat, mutta itse koin tämän kaappien ym. siivouksen todella loukkaavana. Vara avain on edelleen äidilläni, mutta pysyy aisoissa, käy koiraa ulkoiluttamassa työpäivän aikoina ja välillä huomaan, että viherkasveja on hoidettu, mikä ok.
Voi jestas, äiti passaa mutta kovassa kurissa eikö ees hävetä parjata auttavaa äitiään? Miksi otat eläimen jos et pysty siitä itse huolehtimaan?
En kosk
Seli seli
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli meillä kerran jotain kolme päivää (asuu 500 km päässä). Itse pyysin tulemaan. Oli alakouluikäisen lapsen synttärit yms. Oltiin sitten töissä ja lapsi koulussa. Kun tulin kotiin, siellä oli koko omakotitalo alakertaa myöten siivottu ja pyykit silitetty. Ruoka oli tekeillä. En kyllä pahastunut, vaan kapsahdin kaulaan ja kiitin.
Ei hän kuitenkaan siirrellyt tavaroita paikasta toiseen niin, että sinulla olisi mennyt 3 kuukautta ennen kuin olisit kaiken tarpeellisen löytänyt. Sehän näissä ulkopuolisissa häärääjissä on vikana, että siirtelevät tavaroita niin, että niitä ei sitten löydä. Pahimmassa tapauksessa vievät pois tai heittävät roskiin jotain, kun "ethän sinä kuitenkaan tätä enää käytä".
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs toisin päin? Aikuiset lapset tulevat vanhempiensa asuntoon kuin omaansa. Siirtelevät huonekaluja, saunovat, käyvät jääkaapilla kysymättä, tutkivat postin, tiliotteet jne. Eikö tässä ole samat säännöt?
Eipä noita ole näkynyt huonekaluja siirtelemässä ja postia tutkimassa. Tiliotteita ei enää ole ollutkaan kuin yrityksen osalta, mutta ei kiinnosta nekään. Jääkaappiin nykyisin tuovat enemmän kuin vievät.
Ostimme vuosi sitten vanhan talon remontoidaksemme sen oman näköiseksi. Anoppia ahdistaa remontti/sisustusprojektin keskeneräisyys, viime talvena töissä ollessamme pääsi lasten avulla sisälle ja toi meille mattoja ja verhoja, ihan siis asetteli ikkunoihin ja lattioille. Tähän näkyyn oli mukava palata kotiin. Anopin kanssa oli tästä lukemattomia kertoja puhuttu, että haluamme sisustaa kaikessa rauhassa ja etsiä juuri sopivat ja mieleiset kalusteet, verhot, matot sun muut sitä mukaa kun remontti huone kerrallaan valmistuu.
Sai myös päähänsä, että juuri remontoituun ja laitettuun olohuoneeseemme pitää saada keinutuoli. Mies kertoi anopille, että mietimme itsekin, että sellainen olisi kiva, mutta sille ei oikein ole mitään järkevää paikkaa, joten luovuimme ajatuksesta. Anoppi ei luovuttanut vaan oli lopulta itse ostanut meille keinutuolin, pitää kuulemma olla vieraille istumatilaa. (oleskelutiloissamme on siis jo valmiiksi tilaa noin 15 hengelle, lisääkin saa väliaikaisilla ratkaisuilla) Loukkaantui, kun kieltäydyimme tuolista ja sanoimme, että sille ei oikeasti ole meillä tilaa.
Anoppi on muilta osin mukava ihminen ja olen taipuvainen ajattelemaan, että haluaa vain auttaa, "vähän" tunkeilevalla tavalla vain. Olen tästä puhunut hänelle suoraan, mutta silti joka kerta meillä käydessään voivottelee sitä, kun ei ole tuossa ja tuossa ikkunassa vieläkään verhoja tai että joku ratkaisu ei ole hänen mieleensä ja pitäisi tehdä toisella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini ja anoppi tulivat aina hääräämään ja siivoamaan, kun olimme matkoilla. Äidilläni on vara avain, jotta pystyi postin hakemaan. Nämä kaksi kuitenkin intoutuivat puuhailemaan kaikkea muuta..Tiukka puhuttelu molemmille, josta verisesti loukkaantuivat, erityisesti anoppi. Hyvää, ehkä tarkoittivat, mutta itse koin tämän kaappien ym. siivouksen todella loukkaavana. Vara avain on edelleen äidilläni, mutta pysyy aisoissa, käy koiraa ulkoiluttamassa työpäivän aikoina ja välillä huomaan, että viherkasveja on hoidettu, mikä ok.
Voi jestas, äiti passaa mutta kovassa kurissa eikö ees hävetä parjata auttavaa äitiään? Miksi otat eläimen jos et pysty siitä itse huolehtimaan?
En kosk
Sinä itse annat avaimet koiran hakuun, pyydät postit hakemaan ja kehtaat valittaa.
Keskeytä se toiminta ja pärjää kuin aikuiset.
Vanhempani eivät ole koskaan edes käyneet asunnoissani, eivätkä tule. Toivottavasti ei tulekaan kun toinen on jo mullan alla.
Äitini oli meillä kerran jotain kolme päivää (asuu 500 km päässä). Itse pyysin tulemaan. Oli alakouluikäisen lapsen synttärit yms. Oltiin sitten töissä ja lapsi koulussa. Kun tulin kotiin, siellä oli koko omakotitalo alakertaa myöten siivottu ja pyykit silitetty. Ruoka oli tekeillä. En kyllä pahastunut, vaan kapsahdin kaulaan ja kiitin.