Mitä te 5-kymppiset teette, kun kaikki on jo koettu?

Itse opiskelen toista tutkintoa. Sattumalta löysin myös uuden ns. harrastuksen, joka on tuonut paljon iloa ja virtaa mun elämään. Elämällä on tarjota vaikka mitä yllätyksiä, kun pitää silmänsä auki ja mielen avoimena. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin haluan kokea eläkkeellä-olon. Harmittaisi, jos kuolisi ennen sitä, kun koko työelämän vain odottanut, että koska se loppuu, että pääsee eläkkeelle.

Kokea eläkkeellä olon? Sehän on samanlaista elämää, mitä nyt vietät viikonloppuisin ja lomillasi, kun et ole töissä. Ainoa ero on se, että olet muuttunut vanhemmaksi!

Harjoitan kontemplatiivista rukousta, paastoan,  etsin totuutta. 

Sukulaisilla on ollut kovasti tekemistä ja puuhaa. Edelleen eläkkeellä menevät kuin tuuli aavikolla. Itseäni rajoittaa raha ja joskus terveysjutut, rahan vuoksi kaikki ei ole nyt mahdollista. Sen mitä nyt voi tehdä tai yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis häh? 

Olen 64v ja vasta alan pääsemään vauhtiin kun työt ja perhe ei enää rajoita! Tälläkin hetkellä pari kk ulkomailla ja aikuisten lasten perheet tulee mieheni kanssa perässä kunhan lomat alkaa:)

Benjihyppy, laskuvarjohyppy ja moottoripyöräreissu Euroopan halki jää kokematta mutta on tuhansia muita juttuja vielä koettavana! Joka päivä jotain!! Yli 40 maata/enemmän kuin 110 matkaa ja vasta raapaistu pintaa!

 

Onhan se toki hienompaa Vauva-palstailla sieltä etelästä käsin.

Kyllä, tänään satoi ja siivoilun lomassa lueskelen palstaa:) Pysyy kärryillä mitä kotimaassa tapahtuu. Viihdyttävämpää kuin iltalehdet.

Meillä on näet netti täälläkin

Odotellaan vääjäämätöntä. Rauhallisesti kiirehtimättä.

Paitsi lapsenlapset, niitä tulee ehkä joskus 10 vuoden päästä. Kolmikymppisenä olin niin tohkeissani, kun odotin ensimmäistä lasta, sain ensimmäisen vakituisen työn, ostimme talon pihoineen. Mutta nyt ne lapset muuttavat pois yksi toisensa jälkeen ja pitäisi innostua pullan leipomisesta, käsitöistä, kasvihuoneista, tomaatinkasvatuksesta yms. Ei nappaa yhtään. Työ on osoittautunut vääräksi ja todella uuvuttavaksi. En ole ainoa lähipiirissä, joka suunnittelee alanvaihtoa. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä toinen puoli elämää? Juu, matkustellaan, mutta ei sitäkään koko aikaa jaksa. Harrastan liikuntaa, vaikka maratonit eivät kremppojen takia enää onnistu. Monia harrastuksia on kokeiltu.

Jaa'a. Minä olen alkanut hyväksyä sen, että lapsenlapsia ei taida tulla. Omat lapset ovat vasta aikuistumassa, mutta hieman sellaiselta tämän maailmanmeno vaikuttaa, etteivät ole kovin innostuneita lisääntymään. No, ei voi mitään.

Työelämässä sen sijaan olen menossa lujaa vauhtia urani huipulle, olen saanut mielenkiintoisia tehtäviä, palkka nousee ja pystyn rehellisesti sanomaan, että tää on mulle tarkoitettu työ. No,tämän (korkeakoulu)koulutustani vastaavan vakityön sain kaksvitosena, eli kohta olen 30v tehnyt tätä samaa työtä. Tää on vähän samaa kuin teurastamotyö tai jäteala: joko tänne tultua lähtee about samantien tai sitten tänne jää eläkeikään asti.

Leipomisesta, käsitöistä, kasvihuoneista, vihannesten kasvatuksesta jne olen innostunut jo ala-asteikäisenä, eikä se into ole mihinkään kadonnut. Nautin myös lukemisesta ja elokuvien ja sarjojen katsomisesta, niin paljon KAIKKEA KIVAA eikä millään ehdi kaikkia!!! Matkustamisesta en ole koskaan oikein pitänyt, töiden puolesta olen sitä saanut tehdä ihan tarpeeksi.

Mulla on työikää edessä vähintään 15 vuotta, sen jälkeen pari-kolmekymmentä vuotta eläkeläisenä. Toivottavasti hyväkuntoisena, uhkana on dementoituminen kasikymppisenä, kuten molemmat mummoni.

En ole vielä kokenut kaikkea. En ole vielä ollut naimisissa, en omistanut koiraa tai autoa enkä tehnyt kuumailmapallolentoa.

Mitäs ihmettä😃mua ei enää niin matkustelut innosta, vaikka tavallaan tykkäänkin. Mut ihan tässä arjessa voi opiskella (ihan vaan omaksi iloksi), lukea, seurata elokuvia, näyttelyitä, seurata maailmaa, keskustella, treenata (olen itse asiassa elämäni kunnossa), innostua milloin mistäkin, liikkua luonnossa, ne reitit ei lopu. Vaikka mitä. Lapsenlapsia mulle tuskin on tulossa, mutta voisin alkaa vaikka tueksi jollekin perheelle, joka tarvitsee apua, kun omat lapset kasvaa.

Jossain määrin on vähentynyt sellainen tarve kokea uutta, oon nähnyt paljon maailmaa ja pystynyt rakentamaan arjesta itseä miellyttävää, joten nyt voi vaan olla ja elää päivä kerrallaan. Tottakai edelleenkin haluaa välillä vaihtelua arkeen, mutta paljon saa onnea myös tutusta ja turvallisesta arjesta.

No sitä muuttuu. Ei ole enää se sama energinen joka paikkaan haluava reissaaja. Olisihan vähän hassua pysyä energiatasolta samanlaisena 20-90-vuotiaaksi. Eli en näin yli 60-vuotiaana enää kaipaa niin paljon kaikkea toimintaa ja menemistä ja tulemista. Tykkään puutarhanhoidosta, elokuvista, pyöräilystä, metsässä samoamisesta, mökkeilystä ym. En todellakaan tykännyt niistä parikymppisenä. Mutta kivaa, että tykkään nyt. Kiva, että elämässä on eri vaiheita ja on eri ikäisenä kiinnostunut erilaisesta tekemisestä. 

Ap:n kannattaisi miettiä unelmiaan. Kai sitä jotakin vielä keksii, mistä unelmoida.Elämää ei ehkä muutenkaan kannattaisi ajatella sarjana suorituksia. 

Minusta on ihanaa seurata lasteni aikuistumista. Huippua kuinka mahtavia tyyppejä heistä on kasvanut. Rakastan myös kaikkea liikuntaa, ja on kivaa kun voi kokeilla uusia lajeja. Tykkään retkeillä, ja vielä on paljon upeita paikkoja näkemättä. Työ on tavallaan samaa tuttua, mutta olen alkanut pikkuhiljaa opiskelemaan lisää, ja on kivaa vaivata aivojaan ja oppia uutta. Puutarhakaan ei ole vielä valmis. Ja ehkä tosiaan vielä joskus saan lapsenlapsia, ja talvi etelässä voisi olla kiva... Kyllä mä näen, että elämällä on vielä paljon annettavaa!

Ajattelin irtisanoutua ja tehdä uudistuksia työelämääni. Syksyllä palaan vanhaan ammattiin ainakin osittain. Opiskelen lisää ja kertauksen vuoksi. 

Ostin avokelanvirvelin ja opettelen käyttämään sitä.

Minulla on ihana tapailumies. 

Hoidan kesämökin asioita. 

Ostin pääsylipun juhannuksen indiefestareille.

N51.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin haluan kokea eläkkeellä-olon. Harmittaisi, jos kuolisi ennen sitä, kun koko työelämän vain odottanut, että koska se loppuu, että pääsee eläkkeelle.

Kokea eläkkeellä olon? Sehän on samanlaista elämää, mitä nyt vietät viikonloppuisin ja lomillasi, kun et ole töissä. Ainoa ero on se, että olet muuttunut vanhemmaksi!

Mutta työelämän systeemeihin ei tarvitse palata.

Hassu ajatus. Elämme arkea, kuten ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin haluan kokea eläkkeellä-olon. Harmittaisi, jos kuolisi ennen sitä, kun koko työelämän vain odottanut, että koska se loppuu, että pääsee eläkkeelle.

Kokea eläkkeellä olon? Sehän on samanlaista elämää, mitä nyt vietät viikonloppuisin ja lomillasi, kun et ole töissä. Ainoa ero on se, että olet muuttunut vanhemmaksi!

Ei ole. En mä ole koskaan kokenut sellaista vapautta, että voin tosta vain lähteä minne vain ja milloin vain ja voin luottaa siihen, että joka kuukausi kilahtaa rahaa tilille, tekemättä mitään sen eteen.

En mä ainakaan ole kokenut läheskään kaikkea. En ehkä ikinä koekaan, mutta mahdollistahan se on joten voin odottaa.

Ala vaikkapa soittaa jotain instrumenttia. Esimerkiksi viulua tai oboeta, tulee varmasti haastetta, jos sitä kaipaa. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muista, mutta minun mieheni kertoi fantasioivansa siitä, että päästäisin pierun seksin aikana. Juu, Aluksi olin hieman nolostunut ehdotuksesta, mutta päätin kuitenkin antaa periksi ja kokeilla. Huomasin peilistä, että miehen kasvoilla oli villi ja intohimoinen ilme, kun hän suuteli odottaen peppuani. Niinpä, kun tilanne oli sopiva ja tunnelma intiimi, annoin pienoisen pieraisun kuulua. Mies oli innoissaan ja hämmästynyt. Hän todella kiihottui valtavasti. Se toi minulle uskomatonta tyydytystä ja nautintoa.  Ehdottomasti tehdään uudelleen.

Hyi vi....... . Älä enää kirjoita tänne.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että oikein pihoineen ostitte talon :o

Ei ollut vuokratontti, haloo.