Mitä te 5-kymppiset teette, kun kaikki on jo koettu?

Täytin juuri 50 vuotta ja minulla on jo kolme lastenlasta. Edellä joku kirjoitti miten hällä 10 vuotias lapsi. Tämänkin ikäiset olemme hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Kesällä lapsenlapset enemmän meillä ja viikoksi lähdemme lomalle ulkomaille. Nyt kun elämme kahdestaan niin parisuhteelle ja harrastuksille jää enemmän aikaa kuin aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Viiskymppisenä vaihdetaan parikymppiseen ja koetaan kaikki uudestaa!

Juuri näin, ihanaa rakastua uudestaa ja kokea kuumaa erotiikkaa ja tehdä uudet lapset ja pääsee kokemaan ne ihanat suvivirret sun muut vielä uudestaan.

T miksi elää vain kerran kun voin elää 2 tai jopa 3 elämää

Jos tuntuu että kaikki on koettu, niin kannattaa laajentaa omaa kuplaansa. Maailmassa on niin paljon kaikenlaista, ettei yksi ihmisrlämä riitä kaiken kokemiseen.

Olen itsekin viisikymppinen. Kokenut vaikka mitä, asunut useassa eri maassa, opiskellut ja tehnyt töitä sekä Suomessa että maailmalla.

Välillä rauhoituin, sain perheen, kokeilin kotiäitiyttä, ja palasin takaisin työelämään. Matkustelua, kulttuureihin tutustumista ja opiskelua en ole lopettanut koskaan. Aina tulee mahdollisuuksia oppia uutta.

Nyt aloittelen uudessa työpaikassa. Samalla tittelillä kuin aiemmassakin, mutta ala on aivan uusi ja vaatii paljon opiskelua. Se sopii minulle, sillä nautin uuden oppimisesta. Olen muutenkin opiskellut laajasti eri alojen asioita, niin ihmistieteitä kuin tekniikkaa monipuolisesti.

Viisikymppiset on niin erilaisissa elämäntilanteissa kuten moni sanookin. Mutta vierivä kivi ei sammaloidu eli uusia juttuja ja harrastuksia kannattaa edelleen hakea.

Itse pyrin aloittamaan joka vuosi jonkin uuden asian.

Teinit, koira, mökkeily, harrastukset, lukeminen, okt-elämä, työ, matkustus, parisuhde, kirjat, leffat, kulttuuri ja ystävät. Näistä elämäni koostuu.

Suunnittelen paljon asioita: esim. Kesälomareissut ja kesälomatekemiset on jo isoilta osin suunniteltu. On lomareissua ja päiväkohdetta mökiltä käsin. Osa koko perheen kanssa, osa teinien kanssa, osa ystävien kanssa ja osa puolison kanssa 

En tiedä. Lapset aikuisia ja asuvat omillaan. Mulla huonokuntoinen velkatalo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiskymppisenä vaihdetaan parikymppiseen ja koetaan kaikki uudestaa!

Juuri näin, ihanaa rakastua uudestaa ja kokea kuumaa erotiikkaa ja tehdä uudet lapset ja pääsee kokemaan ne ihanat suvivirret sun muut vielä uudestaan.

T miksi elää vain kerran kun voin elää 2 tai jopa 3 elämää

Ei kait suvivirsiä ole enää laulettu missään 20 vuoteen. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa laulettu, enkä ole kuullut että nykyäänkään laulettaisiin.

Olisi kyllä kiva saada suvivirsi takaisin kouluihin. Se on vain laulu.

Miten niin kaikki? Vilkaise opinto-ohjelmia kaikissa käytettävissä olevissa oppilaitoksissa kansalaisopistosta yliopistoon. Huomaat, että et ole päässyt opiskelukokemuksissa vielä alkuunkaan. Ensinmainitussa on ensimmäkseen harrastuksia, mutta avoimen yliopiston puolella on melkein mitä tahansa. Suosittelen ikonimaalausta kansalaisopistossa ja teologiaa avoimessa yliopistossa, niin voit varautua jo tuonpuoleiseen.

Mä olen 50-vuotias, nuorin lapseni menossa yläasteelle. Isommat lapset lukiossa.

Teen vapaaehtoistyötä useammassa paikassa, harrastan puutarhanhoitoa, liikuntaa, käsitöitä ja lukemista. Tykkään tehdä ruokaa ja leipoa. Puutarhassa on paljon työsarkaa, kun lasten ollessa pieniä, en oikein siitä innostunut.

Pari kertaa vuodessa käydään reissussa. 

Mä viihdyn näin. Naimisissa ollaan oltu n. 25 vuotta. 

Mun mielestä tää on ihan kiva elämänvaihe. Ikääntyvät vanhemmat tietysti meillä molemmilla, siellä suunnalla meitä tarvitaan jatkossa varmaan entistä enemmän.

Up

Aloituksessa kuvattiin aika tylsää tapahtumaköyhää elämää. Kaikkea ei ole siis todellakaan koettu. Ap:n täytyy käyttää mielikuvitusta, mitä kaikkea muuta elämässä onkaan. Voi vaikka vaihtaa alaa, muuttaa ulkomaille, erota, tehdä elämänmuurosmuulla tavoin kuten laihduttaa ja alkaa bilettää, tai lähteä mukaan politiikkaan, tai kirjoittaa kirjan tms tms 

Miten niin paitsi lapsenlapset, lapsenlapsi menee kohta kouluun enkä ole vielä vuosiin 50v. Elämä on oikein mukavaa kun kaikki ikävä on jo koettu, tervekään en ole ikinä ollut niin ei voi enää sairauttakaan kokea, entiset vain pahenee. Jos oikein ikäväksi äityy niin saattaapi kuolla ja se oli siinä sitten.

Miksi ihmeessä ap ajattelee, että pitäisi innostua pullanleipomisesta, kun ei tykkää siitä??? Kuka käskee leipomaan pullaa?

Minä olen ajatellut lopettaa tavallisen ruuanlaitonkin niin pitkälti kuin mahdollista sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa. Voisin syödä eineksiä tai vaikka ravintolan take awayta.

Myin myös mökin pois, ajattelin siirtyä istuskelemaan terassilla juomassa lattea kesäisin. Talvisin aion asua pidempiä aikoja etelässä jossain huoneistohotellissa.

N50+

Minä täytän 50 ja esikoiseni 30, ja olen jo edellisen 10 vuotta odottanut lapsenlapsia. Nuorimmatkin lapset lähtee pian kotoa. Minä valmistun uuteen ammattiin vuoden sisään, tämä on minulle jo viides kerta sitten, enkä ole varma onko viimeinen kerta, ehkä luen vielä maisteriksi lähivuosina jos terveyttä riittää. En nyt ymmärrä mitä tarkoittaa, että kaikki on jo koettu. Ei tietenkään ole. Ja kyllä minä olen parikymmentä vuotta hoitanut puutarhaa jne. miksi pitäisi nyt vasta alkaa siihen kun on piha ollut kerran jo 20 vuotta, tai itse asiassa kaksi eri. Käsitöitä olen jonkin verran tehnyt, jotain helppoja joskus, mutta kyllä mun äiti ja tytär tekee meidän perheen käsityöt, minä jätän sukankutomiset ja pitsiliinojen virkkaamiset niille jotka osaa ja hermo kestää. Pullaa olen leiponut muutaman kerran nuorena, miksi alkaisin nyt sitä tekemään sitten kun ei ole enää lapset niitä syömässä? Kyllä mun harrastukset pysyy samoina hyvin pitkälti, eli yhdistystoiminta, lukeminen, sukututkimus jne. kuin ennenkin, niin pitkään kuin huvittaa, ja aina voi kokeilla jotain uutta jos mieli tekee.

Siis oikeastiko?

Olen 64v ja vasta raapaissut pintaa tässä elämässä!

Pari vuotta sitten alkanut uusi vaihe elämässä, opetellut uuden kielen ja muuttanut (osittain) toiseen maahan. Jokainen päivä on ihme ja ihastelun aihe. Parisuhde voi hyvin, lapset perheineen myös - tämä on mulle todella tärkeää. Nyt työeläkkeellä on aikaa nauttia ja ihmetellä kaikkea kivaa ympärillä!

Muistellaan menneitä hyviä vuosia. Onneksi elettiin silloin. Nykyinen maailmanmeno alkaa olla liian hapokasta. 

Tää elämä 5-kymppisenä on ihan parasta aikaa! Lapset omillaan, me miehen kanssa kahdestaan. Omakotitalo maksettu. Ei taloudellisia huolia ja ollaan vielä terveitä. Matkustellaan, tehdään asioita joista nautitaan. Lapsenlapsiakin jo on ja saadaan siis nauttia myös pienistä ilman arjen vastuita.

Minä aloitin mökkeilyn. 

Nyt kesälomalla ulkoilen, lepään, käyn keikoilla ja hoidan asioita. 

Yritän päästä tapaamaan kiireistä treffikaveria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viiskymppisenä vaihdetaan parikymppiseen ja koetaan kaikki uudestaa!

Juuri näin, ihanaa rakastua uudestaa ja kokea kuumaa erotiikkaa ja tehdä uudet lapset ja pääsee kokemaan ne ihanat suvivirret sun muut vielä uudestaan.

T miksi elää vain kerran kun voin elää 2 tai jopa 3 elämää

Ei kait suvivirsiä ole enää laulettu missään 20 vuoteen. Ei ainakaan omien lasteni kouluissa laulettu, enkä ole kuullut että nykyäänkään laulettaisiin.

Olisi kyllä kiva saada suvivirsi takaisin kouluihin. Se on vain laulu.

Kyllä sitä lauletaan, mutta mitä sinä sillä teet?

48v ikää ja uskon, että elämässä on vielä vaikka mitä edessä! Lapset alkaa olla isoja, on haaveissa hommata avopuolison kanssa asunto ulkomailta ja suhdekin on vasta 1.5v vanha. Tässähän ehtii vielä vaikka mitä!