Mitä te 5-kymppiset teette, kun kaikki on jo koettu?
Paitsi lapsenlapset, niitä tulee ehkä joskus 10 vuoden päästä. Kolmikymppisenä olin niin tohkeissani, kun odotin ensimmäistä lasta, sain ensimmäisen vakituisen työn, ostimme talon pihoineen. Mutta nyt ne lapset muuttavat pois yksi toisensa jälkeen ja pitäisi innostua pullan leipomisesta, käsitöistä, kasvihuoneista, tomaatinkasvatuksesta yms. Ei nappaa yhtään. Työ on osoittautunut vääräksi ja todella uuvuttavaksi. En ole ainoa lähipiirissä, joka suunnittelee alanvaihtoa. Mitä ihmettä nyt pitäisi tehdä toinen puoli elämää? Juu, matkustellaan, mutta ei sitäkään koko aikaa jaksa. Harrastan liikuntaa, vaikka maratonit eivät kremppojen takia enää onnistu. Monia harrastuksia on kokeiltu.
Kommentit (223)
Onhan tässä koko ajan tehty jotain jo lukioikäisestä asti. Nyt olen saavuttanut ja kokenut kaiken, mistä silloin nuorempana haaveilin ja minkä eteen töitä tein. Joten nyt ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin nauttia tästä elämästä niin kauan kuin sitä vielä kestää.
53v houkuteltiin uuteen työhön. Menin ja viihdyin hyvin. 55v sain vakituisen paikan
Kannatti vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis häh?
Olen 64v ja vasta alan pääsemään vauhtiin kun työt ja perhe ei enää rajoita! Tälläkin hetkellä pari kk ulkomailla ja aikuisten lasten perheet tulee mieheni kanssa perässä kunhan lomat alkaa:)
Benjihyppy, laskuvarjohyppy ja moottoripyöräreissu Euroopan halki jää kokematta mutta on tuhansia muita juttuja vielä koettavana! Joka päivä jotain!! Yli 40 maata/enemmän kuin 110 matkaa ja vasta raapaistu pintaa!
Onhan se toki hienompaa Vauva-palstailla sieltä etelästä käsin.
Palstan vakiokysymyksiä, josta ollaan joko samaa mieltä tai sitten ihmetellään moista ja ylistetään nykyistä vapautta. Tullaan ehdottamaan ratkaisuksi vimmaista matkustelua, puutarhanhoitoa, käsitöitä, ruoanlaittoa, lapsenlapsia, remonttia, zumbaa, treffailua, milloin mitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Palstan vakiokysymyksiä, josta ollaan joko samaa mieltä tai sitten ihmetellään moista ja ylistetään nykyistä vapautta. Tullaan ehdottamaan ratkaisuksi vimmaista matkustelua, puutarhanhoitoa, käsitöitä, ruoanlaittoa, lapsenlapsia, remonttia, zumbaa, treffailua, milloin mitäkin.
Pahoittelen, en seuraa palstaa vakituisesti! Tämä oli olemassa jo yli 20 v sitten. Huomaan, että tällaisessa vanhassa konseptissa viihtyvät monet hieman vanhemmat. Nuoret lienevät ihan muualla. Kiva lukea kommentteja. Erityisesti alanvaihto kiinnostaa, mutta aikuiskoulutustuki poistuu, joten ei ole ihan yksinkertaista. Ehkä tämä on kriisi, ehkä villitys. Joka tapauksessa tekisi mieli ottaa jokin iso harppaus vielä johonkin uuteen. Mies ei kuitenkaan mene vaihtoon, hän on edelleen se oikea.
-AP
Viiskymppisenä oli vielä täysi höyry päällä. Uusia harrastuksia, uusi mies muutaman satunnaisen jälkeen, työelämässä vahvimmillani, matkailua, tanssitunteja, mitä vaan. Nyt muita samantyyppisiä kuvioita edelleen jo 7-kymppisenä eläkeläisenä, vähän töitäkin vielä. Muu meno on kyllä jonkun verran rauhoittunut, mutta intoa, suunnitelmia ja unelmia riittää vieläkin. Syksyllä uusi taideharrastus, pidempi ulkomailla oleskelu ja ehkä asunto myyntiin. Ei se elämä lopu ennen kuin loppuu.
Miten niin? Lähes joka päivä saa todeta että kannatti herätä tänäkin aamuna kun oppi taas jotain uutta.
Kaikki on vielä kokematta ja kohta täytän 65. En ole ollut koskaan humalassa, en seurustellut koskaan, en ole suudellut koskaan, poikuus on edelleen tallella, en omista ajokorttia, en ole matkustellut koskaan. Paljon on kokematta, mutta kuolo taitaa korjata ennen noita kokemuksia!
Parasta aikaa yli 60 vuotiaana! Lähisuunnitelmissa golftasoituksen alentaminen. Kesäiset juhlat!
Haluavat nuorempaa, sillä aina keväisin isken netin treffipalstoilta tai baarista varakkaan semi mummoikäisen naisen, mielellään eronneen tai lesken. Varmistan, että hänellä on fygyä ja mukava kämppä tai mökki. Kesän ja alkusyksyn lokkeilen mummokaverin nurkissa ja syksyksi lähden Välimerelle nauttimaan paikallisten kaunottarien seurasta.
Eversti
Trollailen tällä palstalla. Se on jalostuma kaikesta kokemastani ja tohtorintutkinnostani. Tähän päädyin.
Vielä riittää virtaa! Vielä riittää virtaa! Vielä en ole vanhus! Vielä joku viidenkympin villitys koettava!
Välillä töissä, välillä lomalla, matkustelen, kalastan, käyn vaeltamassa, välillä kiksautan eukkoa, kokkailen, harrastan kaikenlaista ja milloin mitäkin, välillä perjantai pullo, ... Semmosta on tämän +50 v. elämä. Ei enää suorituspaineita ja näytöt on jo annettu. Seesteistä elämää.
Monta asiaa on vielä kokematta, joten jatkan kokemusten keräämistä.
t. Viisikymppinen
Ennemmin kai viisikymppisenä alkaa jo toivoa, että niitä vuosia olisi enemmän jäljellä.
Joo, ei tässä enää muuta tehdä kuin kuolemaa odotellaan. Sitä ei ole vielä ehditty kokea.
Kyllä mä ainakin haluan kokea eläkkeellä-olon. Harmittaisi, jos kuolisi ennen sitä, kun koko työelämän vain odottanut, että koska se loppuu, että pääsee eläkkeelle.
Näinpä. Voin kertoa, että oman lapsen kuolema on elämys, joka ei lopeta antamistaan. Siinä on ydinräjäytys ja syväsukellus ja täystuho, josta selviämiseen meni voimia vuosikaupalla.