Feikkikihlat/"Shut Up Ring"-kokemuksia?
Törmäsin youtubessa videoihin, joissa puhuttiin "The shut up ring"-ilmiöstä, ja tajusin että eksäni antoi minulle sellaisen. Luulin meidän menneen oikeasti kihloihin, mutta oikeasti hän halusikin vain sitouttaa minut suhteeseen kanssaan, ilman mitään oikeaa aikomusta mennä naimisiin. Hän tiesi hyvin, miten tärkeä asia avioliitto minulle on, mutta käytti sitä vain hyväkseen jotta sai minut pysymään yksipuolisessa suhteessa.
"The shut up ring" tarkoittaa siis sitä, että mies antaa naiselle kihlasormuksen ja väittää menevänsä kihloihin, jotta saa naisen tyytyväiseksi ja uskomaan, että olisi muka tosissaan suhteessa. Oikeasti ei kuitenkaan ole mitään aikomusta mennä naimisiin tai sitoutua itse henkisellä tasolla, saati suunnitella yhteistä elämää ja tulevaisuutta.
Tunnusmerkkejä:
-Mies ostaa halvan kihlasormuksen tai ehkä antaa jopa käytetyn (joko sukulaisen sormuksen tai eksälle annetun ja takaisin saadun sormuksen), koska ei halua käyttää rahaa (eli tuhlata resurssejaan) sinuun
- Mies ei "kihlojen" jälkeen ala suunnitella häitä eikä koskaan puhu niistä mitään, ei mainitse sanallakaan avioliittoa tai suunnittele ehkä yhteistä tulevaisuutta muutenkaan. Ei ole kiirettä, kyllähän tässä ehtii, sitten joskus...
-Mies usein turhautuu tai suuttuu, jos nainen yrittää ottaa häät puheeksi tai alkaa suunnitella niitä
-Jos joku lähipiiristä kysyy, milloin aiotte pitää häät, niin mies vastaa jotain ympäripyöreää kuten "ei olla vielä suunniteltu", "no onhan tässä aikaa" tms
-Mies ei muutenkaan tunnu välittävän sinun toiveistasi tai haaveistasi, vaan miettii lähinnä sitä mitä itse haluaa ja mikä hyödyttää häntä
-Yleensä miestä ei kiinnosta puhua tai suunnitella muutakaan sitoutumiseen liittyviä asioita, kuten lasten hankkimista tai esim. yhteisen asunnon ostoa. Niistä kun yrittää puhua, niin menee yhtä lailla vaikeaksi ja välttelee asiaa
-Mies ei sano, että rakastaa sinua ja haluaa viettää elämänsä juuri sinun kanssasi, vaan "kosiminen" tai kihloihin meneminen tapahtuu enemmän tyylillä "no, kai se on sama hankkia ne sormuksetkin kun tässä on jo yhdessä oltu..."
-Mies ei vaikuta innostuneelta kihlauksesta tai esimerkiksi kerro siitä kavereilleen tai perheelleen, vaan se tuntuu olevan hänelle ihan yhdentekevää sen sijaan että olisi merkittävä hetki elämässä
Jne.
Nyt olen uudessa, rakastavassa suhteessa ja menossa toista kertaa elämässäni kihloihin, ja ero on aivan valtava miehen käytöksessä! Nyt tajuan, millainen mies on silloin, kun on oikeasti vakavissaan kiinnostunut menemään naimisiin. Tavallaan surettaa, että jouduin huijatuksi ensimmäisessä suhteessani ja olin niin sinisilmäinen, mutta toisaalta otan sen kokemuksena, joka kasvatti ymmärrystä ja viisautta ihmisten käyttäytymisen suhteen.
"If he wanted to, he would" on ihan ensimmäinen vinkki, jonka antaisin muille naisille, jotka miettivät onko mies tosissaan heidän kanssaan. Sitten kun mies oikeasti on tosissaan, niin ei siinä tarvitse houkutella eikä painostaa.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Siis teinikihlat? Olihan noita jo 80-luvulla.
Näitä kyllä harrastaa ihan aikuiset miehet, että teinikihlat ei ole mielestäni kovin kuvaava termi. Luo sellaisen mielikuvan, että feikkikihlat on vaan teinien leikkejä ja että aikuiset on kyllä tosissaan jos menee kihloihin. Mutta kun ei aina ole, vaan tuntuu olevan aika paljonkin nykyään näitä, joille se on vain keino saada tyttöystävä pysymään lojaalina rinnalla ilman että tarvitsee oikeasti itse panostaa ja sitoutua.
Minunkin eksäni oli jo 25, kun meni kanssani "kihloihin". Ei suinkaan mikään teini.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis teinikihlat? Olihan noita jo 80-luvulla.
Näitä kyllä harrastaa ihan aikuiset miehet, että teinikihlat ei ole mielestäni kovin kuvaava termi. Luo sellaisen mielikuvan, että feikkikihlat on vaan teinien leikkejä ja että aikuiset on kyllä tosissaan jos menee kihloihin. Mutta kun ei aina ole, vaan tuntuu olevan aika paljonkin nykyään näitä, joille se on vain keino saada tyttöystävä pysymään lojaalina rinnalla ilman että tarvitsee oikeasti itse panostaa ja sitoutua.
Minunkin eksäni oli jo 25, kun meni kanssani "kihloihin". Ei suinkaan mikään teini.
AP
Jep, nykyään nuoruus on pidentynyt muutenkin, eiköhän tuo teineihin yhdistetty käytöskin. Aikanaan noita harrastivat nimenomaan nuoret, tosin silloin me aikuistuttiinkin aiemmin. Ilmiö on kuitenkin edelleen sama, onhan se jännää ja hienoa, aikuista ja vakavaa olla kihloissa. Jossain kohtaa sitten tajuaa mitä se "lupaus avioliitosta" tarkoittaa.
Mulla oli kans yksi ex tällainen, monta vuotta oltiin kihloissa, ikinä ei suostunut alkaa häitä suunnittelemaan kunnes lopulta seitsemän vuoden suhteen jälkeen lakkasi käyttämästä sormusta kokonaan ja paljasti, että ei halua mennä ikinä naimisiin. Kai kuvitteli, että olisin siinä vaiheessa jo niin kiintynyt häneen, etten ikinä eroaisi vaikka hän tekisi mitä. No, väärin luuli.
Nykyään uudessa suhteessa paremman miehen kanssa ja onnellinen.
"...mutta toisaalta otan sen kokemuksena, joka kasvatti ymmärrystä ja viisautta ihmisten käyttäytymisen suhteen"
Juu ei ole kasvattanut ainakaan viisautta ihmisten käyttäytymisen suhteen jos teet tänne palstalle tuollaisia analyyseja ja yleistyksiä.
Tuo on kyllä totta, että pakottaminen on ihan turhaa ja pakottamalla naimisiin saatu mies on huono aviomies. Kyllä miehen pitää ihan itse sitä aktiivisesti haluta ja siitä puhua, muuten ihan turha odottaa onnellista avioliittoa.
Jos mies ei vaikuta kiinnostuneelta kihlauksesta ja se on vaan sellainen juttu että kiva ostaa joku sormus sormeen eikä asiasta sen jälkeen puhuta, niin mies ei oikeasti halua naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
"...mutta toisaalta otan sen kokemuksena, joka kasvatti ymmärrystä ja viisautta ihmisten käyttäytymisen suhteen"
Juu ei ole kasvattanut ainakaan viisautta ihmisten käyttäytymisen suhteen jos teet tänne palstalle tuollaisia analyyseja ja yleistyksiä.
Itse kyllä näkisin nimenomaan AP:n viisastuneen, kun ei anna miesten enää huijata ja tuhlata aikaansa. Se, että ymmärtää mistä tunnistaa jonkun olevan tosissaan ja milloin joku vain puhuu lämpimikseen, on aika tärkeä taito.
Sinunko mielestäsi pitäisi edelleen iloisena odottaa vuosikausia miehen "kihlauksen" kanssa, jos itse nimenomaan haluaa naimisiin ja kokee sen tärkeänä asiana elämässään?
Shut up ring on kyllä oiva termi tälle, pysyy suu kiinni ja jalat auki.
Tuo "If he wanted to, he would" on muuten hyvä vinkki ihan kaikkeen toimintaan parisuhteessa, siis jos tuntuu että kumppania ei kiinnosta ja kaikki yhdessä tekeminen on pakkopullaa, niin kannattaa oikeasti luovuttaa ajoissa ja etsiä sopivampi kumppani. Itse ehdin katkeroitua aika pahasti 15 vuoden aikana. Rakkaus on hankala asia, varsinkin silloin kun se on yksipuolista ja toinen on suhteessa vain mukavuussyistä.
Kyllä tää aloitus sopii menneeseen aikaan, jolloin naisille avioon pääsy oli jotenkin tärkeätä.
Kyllä se aika on jo ohi. Eihän tänäpäivänä naiselle tämä ole mitenkään oleellista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää aloitus sopii menneeseen aikaan, jolloin naisille avioon pääsy oli jotenkin tärkeätä.
Kyllä se aika on jo ohi. Eihän tänäpäivänä naiselle tämä ole mitenkään oleellista.
Outo väite. Kyllä vaan avioliitto on edelleen monelle naiselle tärkeä ja arvokas asia, ja monelle miehelle myös. Jos muuta kuvittelet, niin googlaa huviksesi vaikka häämessut, hääpukuliikkeet, kihlasormukset, hääpaikat, häävalokuvaus ym. Eipä noille olisi kysyntää, jos ei häitä ja avioliittoja olisi ja ellei niitä pidettäisi tärkeänä.
Riippuu varmaan myös millaisista piireistä on, mutta ainakin omassa kuplassani (korkeakoulutetut kolmekymppiset kaverit) lähestulkoon kaikki ovat naimisissa ja kaikille se on ollut tärkeä asia elämässä ja parisuhteessa.
Minä olen varmaan sellaisissa kihloissa paraikaa. Kosin miestä karkauspäivänä koska halusin sormuksen. Mies suostui pitkin hampain pitkän taivuttelun jälkeen.
Eipä minullakaan kyllä mitään suurempaa intoa ole mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sellaisissa kihloissa paraikaa. Kosin miestä karkauspäivänä koska halusin sormuksen. Mies suostui pitkin hampain pitkän taivuttelun jälkeen.
Eipä minullakaan kyllä mitään suurempaa intoa ole mennä naimisiin.
No jos ei itsekään naimisiin halua, niin sittenhän tuossa ei ole ongelmaa. Mutta tuossa "shut up ring"-termissä on kyse nimenomaan siitä, että huijataan toista (joka siis haluaisi oikeasti naimisiin) luulemaan, että oltaisiin tosissaan, vaikka ei olla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sellaisissa kihloissa paraikaa. Kosin miestä karkauspäivänä koska halusin sormuksen. Mies suostui pitkin hampain pitkän taivuttelun jälkeen.
Eipä minullakaan kyllä mitään suurempaa intoa ole mennä naimisiin.
Mutta sitten et kyllä ole kihloissa, sori. Kihlaus ei tarkoita sormusta vaan sitä, että ollaan menossa naimisiin.
Minua pelottaa, että olen itse saanut tällaisen shut up-sormuksen :( Jo kolme vuotta kihloissa oltu, eikä vieläkään mies halua häitä suunnitella... Lapsiakin jo haluaisin alkaa yrittää kun kolmekymppiä lähestyy, mutta ensin haluaisin mennä naimisiin. Miten pitäisi alkaa selvittää, onko mies aikeissa edetä olleenkaan vai ei? Keskusteluyritykset päättyy aina miehen ärtymykseen ja suuttumukseen, yleensä sanoo aina jonkun syyn miksi nyt ei ole hyvä hetki puhua (tämä juttu kesken, pitää keskittyä, haluan nyt rauhoittua, älä stressaa mua jne) mutta kun koitan kysyä, milloin sitten voitaisiin puhua, niin ei sano sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sellaisissa kihloissa paraikaa. Kosin miestä karkauspäivänä koska halusin sormuksen. Mies suostui pitkin hampain pitkän taivuttelun jälkeen.
Eipä minullakaan kyllä mitään suurempaa intoa ole mennä naimisiin.
Mutta sitten et kyllä ole kihloissa, sori. Kihlaus ei tarkoita sormusta vaan sitä, että ollaan menossa naimisiin.
Voihan se olla että mennäänkin. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa, että olen itse saanut tällaisen shut up-sormuksen :( Jo kolme vuotta kihloissa oltu, eikä vieläkään mies halua häitä suunnitella... Lapsiakin jo haluaisin alkaa yrittää kun kolmekymppiä lähestyy, mutta ensin haluaisin mennä naimisiin. Miten pitäisi alkaa selvittää, onko mies aikeissa edetä olleenkaan vai ei? Keskusteluyritykset päättyy aina miehen ärtymykseen ja suuttumukseen, yleensä sanoo aina jonkun syyn miksi nyt ei ole hyvä hetki puhua (tämä juttu kesken, pitää keskittyä, haluan nyt rauhoittua, älä stressaa mua jne) mutta kun koitan kysyä, milloin sitten voitaisiin puhua, niin ei sano sitäkään.
Älä tee lapsia tuohon suhteeseen. Tiedät varmaan itsekin, että mies ei sen jälkeen(kään) mene naimisiin kanssasi, ja jos hänelle ovat noin yhdentekeviä asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä, olette väärät kumppanit toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä totta, että pakottaminen on ihan turhaa ja pakottamalla naimisiin saatu mies on huono aviomies. Kyllä miehen pitää ihan itse sitä aktiivisesti haluta ja siitä puhua, muuten ihan turha odottaa onnellista avioliittoa.
Jos mies ei vaikuta kiinnostuneelta kihlauksesta ja se on vaan sellainen juttu että kiva ostaa joku sormus sormeen eikä asiasta sen jälkeen puhuta, niin mies ei oikeasti halua naimisiin.
Lopulta kun mun "kihlattu" suostui suunnittelemaan häitä, mun oma kiinnostus loppui kuin ilmat olisi päästetty ilmapallosta ulos. Tajusin, etten halua tällaista ja erosin.
Vierailija kirjoitti:
Minua pelottaa, että olen itse saanut tällaisen shut up-sormuksen :( Jo kolme vuotta kihloissa oltu, eikä vieläkään mies halua häitä suunnitella... Lapsiakin jo haluaisin alkaa yrittää kun kolmekymppiä lähestyy, mutta ensin haluaisin mennä naimisiin. Miten pitäisi alkaa selvittää, onko mies aikeissa edetä olleenkaan vai ei? Keskusteluyritykset päättyy aina miehen ärtymykseen ja suuttumukseen, yleensä sanoo aina jonkun syyn miksi nyt ei ole hyvä hetki puhua (tämä juttu kesken, pitää keskittyä, haluan nyt rauhoittua, älä stressaa mua jne) mutta kun koitan kysyä, milloin sitten voitaisiin puhua, niin ei sano sitäkään.
Kuulostaa kyllä valitettavasti juuri tuolta... Älä anna miehen vältellä ja vedota jatkuvasti johonkin tuollaiseen syyhyn, miksi ei voi puhua asiasta. Sano, että tämä on tärkeää ja haluat puhua asiasta ja selvittää missä mennään. Jos ei suostu, niin sanoisin että tee asiasta johtopäätös, että mies ei halua naimisiin ja päätä suhde. Siinä tapauksessa mies on huijannut sinua, eikä missään nimessä kannata perustaa perhettä huijarin kanssa. Ei tule olemaan luotettava lastesi isänäkään.
AP
Surullinen ilmiö tämä, jossa miehet vakuuttelee naiselle että kyllä "sitten joskus" mennään naimisiin tai hankitaan lapsia, ja nainen vain odottaa ja odottaa pahimmillaan koko parhaan nuoren aikuisuutensa vuodet. Vaikka mies ei oikeasti aio antaa mitään noista asioista vastineeksi siitä ajasta. Sitten kun lopulta naisen kärsivällisyys loppuu ja ahdistuu, vaatii miestä että nyt aletaan sitä perhettä perustaa, niin paljastuukin ettei mies aio sitä tehdä, tulee ero ja nainen onkin jo kovassa kiireessä löytää uutta miestä jos haluaisi vielä sen perheen saada.
Miehet ovat todella itsekkäitä ja julmia tässä, kun tuhlaavat naisten nuoruutta ja parhaita hedelmällisiä vuosia tällä tavalla. Eivät todella ajattele, miten tärkeä asia oma perhe voi toiselle olla ja miten kipeää tekee tulla tuolla tavalla huijatuksi. Mielestäni naisten olisi todella tärkeää tiedostaa tämä ja tunnistaa, milloin mies pelaa tällaista peliä. Jos mies on oikeasti perhettä perustamassa, ei hän sitä vitkuttele vuositolkulla.
Yksi syy sille, miksi monet naiset tulevat huijatuksi tähän on ns. "kiltin tytön syndrooma". Eli kun on päädytty siihen vakiintuneeseen parisuhteeseen ja menty "kihloihin", niin ei haluta olla hankalia eikä vaatia tai erota, jäädään vaan kiltisti odottelemaan sitä että se mies joskus haluaisikin tehdä niin kuin nainen toivoo.
Älkää jääkö odottamaan, vaatikaa mieheltä oma-aloitteisuutta ja aktiivisuutta tai vaihtakaa miestä, jos sitä aloitteellisuutta ei kuulu eikä näy.
Siis teinikihlat? Olihan noita jo 80-luvulla.