Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Feikkikihlat/"Shut Up Ring"-kokemuksia?
16.05.2024 |
Törmäsin youtubessa videoihin, joissa puhuttiin "The shut up ring"-ilmiöstä, ja tajusin että eksäni antoi minulle sellaisen. Luulin meidän menneen oikeasti kihloihin, mutta oikeasti hän halusikin vain sitouttaa minut suhteeseen kanssaan, ilman mitään oikeaa aikomusta mennä naimisiin. Hän tiesi hyvin, miten tärkeä asia avioliitto minulle on, mutta käytti sitä vain hyväkseen jotta sai minut pysymään yksipuolisessa suhteessa.
"The shut up ring" tarkoittaa siis sitä, että mies antaa naiselle kihlasormuksen ja väittää menevänsä kihloihin, jotta saa naisen tyytyväiseksi ja uskomaan, että olisi muka tosissaan suhteessa. Oikeasti ei kuitenkaan ole mitään aikomusta mennä naimisiin tai sitoutua itse henkisellä tasolla, saati suunnitella yhteistä elämää ja tulevaisuutta.
Tunnusmerkkejä:
-Mies ostaa halvan kihlasormuksen tai ehkä antaa jopa käytetyn (joko sukulaisen sormuksen tai eksälle annetun ja takaisin saadun sormuksen), koska ei halua käyttää rahaa (eli tuhlata resurssejaan) sinuun
- Mies ei "kihlojen" jälkeen ala suunnitella häitä eikä koskaan puhu niistä mitään, ei mainitse sanallakaan avioliittoa tai suunnittele ehkä yhteistä tulevaisuutta muutenkaan. Ei ole kiirettä, kyllähän tässä ehtii, sitten joskus...
-Mies usein turhautuu tai suuttuu, jos nainen yrittää ottaa häät puheeksi tai alkaa suunnitella niitä
-Jos joku lähipiiristä kysyy, milloin aiotte pitää häät, niin mies vastaa jotain ympäripyöreää kuten "ei olla vielä suunniteltu", "no onhan tässä aikaa" tms
-Mies ei muutenkaan tunnu välittävän sinun toiveistasi tai haaveistasi, vaan miettii lähinnä sitä mitä itse haluaa ja mikä hyödyttää häntä
-Yleensä miestä ei kiinnosta puhua tai suunnitella muutakaan sitoutumiseen liittyviä asioita, kuten lasten hankkimista tai esim. yhteisen asunnon ostoa. Niistä kun yrittää puhua, niin menee yhtä lailla vaikeaksi ja välttelee asiaa
-Mies ei sano, että rakastaa sinua ja haluaa viettää elämänsä juuri sinun kanssasi, vaan "kosiminen" tai kihloihin meneminen tapahtuu enemmän tyylillä "no, kai se on sama hankkia ne sormuksetkin kun tässä on jo yhdessä oltu..."
-Mies ei vaikuta innostuneelta kihlauksesta tai esimerkiksi kerro siitä kavereilleen tai perheelleen, vaan se tuntuu olevan hänelle ihan yhdentekevää sen sijaan että olisi merkittävä hetki elämässä
Jne.
Nyt olen uudessa, rakastavassa suhteessa ja menossa toista kertaa elämässäni kihloihin, ja ero on aivan valtava miehen käytöksessä! Nyt tajuan, millainen mies on silloin, kun on oikeasti vakavissaan kiinnostunut menemään naimisiin. Tavallaan surettaa, että jouduin huijatuksi ensimmäisessä suhteessani ja olin niin sinisilmäinen, mutta toisaalta otan sen kokemuksena, joka kasvatti ymmärrystä ja viisautta ihmisten käyttäytymisen suhteen.
"If he wanted to, he would" on ihan ensimmäinen vinkki, jonka antaisin muille naisille, jotka miettivät onko mies tosissaan heidän kanssaan. Sitten kun mies oikeasti on tosissaan, niin ei siinä tarvitse houkutella eikä painostaa.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Surullinen ilmiö tämä, jossa miehet vakuuttelee naiselle että kyllä "sitten joskus" mennään naimisiin tai hankitaan lapsia, ja nainen vain odottaa ja odottaa pahimmillaan koko parhaan nuoren aikuisuutensa vuodet. Vaikka mies ei oikeasti aio antaa mitään noista asioista vastineeksi siitä ajasta. Sitten kun lopulta naisen kärsivällisyys loppuu ja ahdistuu, vaatii miestä että nyt aletaan sitä perhettä perustaa, niin paljastuukin ettei mies aio sitä tehdä, tulee ero ja nainen onkin jo kovassa kiireessä löytää uutta miestä jos haluaisi vielä sen perheen saada.
Miehet ovat todella itsekkäitä ja julmia tässä, kun tuhlaavat naisten nuoruutta ja parhaita hedelmällisiä vuosia tällä tavalla. Eivät todella ajattele, miten tärkeä asia oma perhe voi toiselle olla ja miten kipeää tekee tulla tuolla tavalla huijatuksi. Mielestäni naisten olisi todella tärkeää tiedostaa tämä ja tunnistaa, milloin mies pelaa tällaista peliä. Jos mies on oikeasti
Tällaisena vanhana kotkana huutelen täältä sivusta, ettei sitä aktiivisuutta kannata edes vaatia. Keskivertomies on yllättävänkin konservatiivinen (miettikää vaikka miesten naisihannetta vuosikymmenestä toiseen), ja pasauttaa kyllä oma-aloitteisesti naimisiin kun edes luulee sen oikean tulleen kohdalle. Mut on vihitty tällaisen ei-naimisiin -miehen kanssa jo kahdesti, toinen kerta onnistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on tällaisessa kihlauksessa miesystävänsä (ei voi pojaksi sanoa, kun mies on jo kolmekymmentä täyttänyt) kanssa, ja minua äitinä todela surettaa katsoa vierestä. Tytär on aina halunnut naimisiin ja oman perheen, haaveillut häistään pienestä asti. Miehellä ei selvästikään aikomusta mihinkään oikeasti, koska on niin monta vuotta roikottanut tytärtäni suhteessa, eikä mitään suunnitelmia häistä tunnu olevan kun heiltä kysyy.
Mutta jos yritän edes varovaisesti tyttärelleni puhua asiasta, hän ahdistuu tai suuttuu. Ymmärrän tietysti, koska hänestäkin tuntuu varmasti vaikealta hyväksyä asia, eikä sitä varmaan helpota se, että vanhemmat kyselevät tai huomauttelevat. Mutta haluaisin niin hänen jättävän tuon miehen, joka on vienyt vuosia hänen elämästään, ja etsivän jonkun muun. Varmasti saisi sellaisenkin, joka oikeasti haluaa perheen perustaa.
Eikö kihlaus ole aikaa jolloin tutustutaan ja ollaan yhdessä. Ikäänkuin koeaika jolloin nähdään haluaako tosissaan mennä naimisiin. Ensimmäinen kihlattu ilmeisesti totesi koeaikana että en halua tuon kanssa naimisiin.
Näinhän se menee autoa ostaessakin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kihlaus ole aikaa jolloin tutustutaan ja ollaan yhdessä. Ikäänkuin koeaika jolloin nähdään haluaako tosissaan mennä naimisiin. Ensimmäinen kihlattu ilmeisesti totesi koeaikana että en halua tuon kanssa naimisiin.
Näinhän se menee autoa ostaessakin.
Oli ehkä silloin kun seurustelu oli paheksuttua. Joko oltiin menossa naimisiin tai sitten ei heilasteltu. Nykyään kihlaus on aika kosinnasta naimisiinmenoon, ja useimmiten pari on siihen mennessä seurustellut ja asunut yhdessä jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö kihlaus ole aikaa jolloin tutustutaan ja ollaan yhdessä. Ikäänkuin koeaika jolloin nähdään haluaako tosissaan mennä naimisiin. Ensimmäinen kihlattu ilmeisesti totesi koeaikana että en halua tuon kanssa naimisiin.
Näinhän se menee autoa ostaessakin.
Ei ole. Sitä koeaikaa kutsutaan seurusteluksi. Kihlaus on lupaus ja sopimus avioliitosta, eikä mikään testi. Ja perinteisesti on ajateltu, että vuoden sisällä kihlauksesta on häät, joskus jopa katsottiin kihlauksen purkautuneen jos ei vuoden päästä oltu naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asian vierestä, mutta miksi edes pitää mennä _kihloihin_?
En ole koskaan ymmärtänyt tuota, varmaan sillä jotkut 'historiaalliset perinteet' on taustalla... Mutta jos puhutaan vaikka 2000-luvusta -> niin miksi?
En kritisoi, jokainen saa tehdä niinkuin itse haluaa, tietenkin!
Ihmettelen asiaa siitä näkökulmasta, että moni jakaa elämänsä (asutaan yhdessä, ehkä yhteistä omaisuutta, saattaa olla lapsiakin jne. ja sitten pitäisi _kihloihin_ päästä. Siis jopa vuosien jälkeen odotellaan kihlautumista...
Minusta kihlauksen voi hyvin skipata, ja mennä suoraan naimisiin. Mitä sitä vakiintuneelta kumppanilta kihlasormusta odottelee, kysyy suoraan "milloin menemme naimisiin" ja sitten asia sovitaan (olettaen että kolemmat sitä tahtovat).
Romanttisia tekoja voi tehdä paljonkin ns. arjessa tai synttäreinä jne. en ymmärrä miksi jotkut odottavat vain kihlausta.
Itse en ymmärrä mikä siinä naimisiin menossa on niin tärkeää. Eikö sitoutuminen suhteeseen täysin onnistu ilman sitä? Vai tarviiko olla status työkavereita ja tuttuja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asian vierestä, mutta miksi edes pitää mennä _kihloihin_?
En ole koskaan ymmärtänyt tuota, varmaan sillä jotkut 'historiaalliset perinteet' on taustalla... Mutta jos puhutaan vaikka 2000-luvusta -> niin miksi?
En kritisoi, jokainen saa tehdä niinkuin itse haluaa, tietenkin!
Ihmettelen asiaa siitä näkökulmasta, että moni jakaa elämänsä (asutaan yhdessä, ehkä yhteistä omaisuutta, saattaa olla lapsiakin jne. ja sitten pitäisi _kihloihin_ päästä. Siis jopa vuosien jälkeen odotellaan kihlautumista...
Minusta kihlauksen voi hyvin skipata, ja mennä suoraan naimisiin. Mitä sitä vakiintuneelta kumppanilta kihlasormusta odottelee, kysyy suoraan "milloin menemme naimisiin" ja sitten asia sovitaan (olettaen että kolemmat sitä tahtovat).
Romanttisia tekoja voi tehdä paljonkin ns. arjessa tai synttäreinä jne. en ymmärrä miksi jotkut odottavat vain kihlausta.
Kun naimisiinmenosta on sovittu, ollaan kihloissa. Ei sitä tarvitse erikseen juhlia tai edes kertoa kellekään ellei halua.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on tällaisessa kihlauksessa miesystävänsä (ei voi pojaksi sanoa, kun mies on jo kolmekymmentä täyttänyt) kanssa, ja minua äitinä todela surettaa katsoa vierestä. Tytär on aina halunnut naimisiin ja oman perheen, haaveillut häistään pienestä asti. Miehellä ei selvästikään aikomusta mihinkään oikeasti, koska on niin monta vuotta roikottanut tytärtäni suhteessa, eikä mitään suunnitelmia häistä tunnu olevan kun heiltä kysyy.
Mutta jos yritän edes varovaisesti tyttärelleni puhua asiasta, hän ahdistuu tai suuttuu. Ymmärrän tietysti, koska hänestäkin tuntuu varmasti vaikealta hyväksyä asia, eikä sitä varmaan helpota se, että vanhemmat kyselevät tai huomauttelevat. Mutta haluaisin niin hänen jättävän tuon miehen, joka on vienyt vuosia hänen elämästään, ja etsivän jonkun muun. Varmasti saisi sellaisenkin, joka oikeasti haluaa perheen perustaa.
Onko tää sellanen parisuhde jossa mies ei edes tiedä olevansa parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa jälleen kerran siltä, että nämä "miehet" ovat kumminkin pelkkiä jälkeen jääneitä poikia. Mikähän siinä onkin, että naispuoliset henkilöt usein kehittyvät eteenpäin, mutta todella monet miespuoliset jäävät sinne lähes lapsen tasolle lopuksi iäkseen?
Siinä todennäköisesti myös syy syntyvyyden vähäisyyteen nykysuomessa. Naiset vähitellen oppivat, että ei kannata lisääntyä sellaisten kanssa, jotka olisivat sitten yksi passattava ja hoidettava "lapsi" lisää ja yksin olisi hoidettava työn ohella myös kotityöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on tällaisessa kihlauksessa miesystävänsä (ei voi pojaksi sanoa, kun mies on jo kolmekymmentä täyttänyt) kanssa, ja minua äitinä todela surettaa katsoa vierestä. Tytär on aina halunnut naimisiin ja oman perheen, haaveillut häistään pienestä asti. Miehellä ei selvästikään aikomusta mihinkään oikeasti, koska on niin monta vuotta roikottanut tytärtäni suhteessa, eikä mitään suunnitelmia häistä tunnu olevan kun heiltä kysyy.
Mutta jos yritän edes varovaisesti tyttärelleni puhua asiasta, hän ahdistuu tai suuttuu. Ymmärrän tietysti, koska hänestäkin tuntuu varmasti vaikealta hyväksyä asia, eikä sitä varmaan helpota se, että vanhemmat kyselevät tai huomauttelevat. Mutta haluaisin niin hänen jättävän tuon miehen, joka on vienyt vuosia hänen elämästään, ja etsivän jonkun muun. Varmasti saisi sellaisenkin, joka oikeasti haluaa perheen perustaa.
Ai mies "ei tiedä olevansa parisuhteessa", kun on yhdessä asuttu jo useamman vuoden ajan ja on viisi vuotta sitten ostanut kihlasormuksenkin tytölle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnollinen mies toimii ja pitää sanansa, rentut vaan lupailee ja välttelee vastuuta.
Uskokaa miehen tekoja, älkää pelkkiä sanoja. Sanat on halpoja eikä yksinään vielä merkkaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kihlauksen voi hyvin skipata, ja mennä suoraan naimisiin. Mitä sitä vakiintuneelta kumppanilta kihlasormusta odottelee, kysyy suoraan "milloin menemme naimisiin" ja sitten asia sovitaan (olettaen että kolemmat sitä tahtovat).
Romanttisia tekoja voi tehdä paljonkin ns. arjessa tai synttäreinä jne. en ymmärrä miksi jotkut odottavat vain kihlausta.
Kihlaus on se aika siinä kun on sovittu että mennään naimisiin ja oikeasti mennään naimisiin. Joilllekin se on kaksi viikkoa toisille yleensä n. vuosi että ehtii suunnitella ne häätkin. Ja sitten on näitä roikottelijoita ollakko vai eikö olla tyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni on tällaisessa kihlauksessa miesystävänsä (ei voi pojaksi sanoa, kun mies on jo kolmekymmentä täyttänyt) kanssa, ja minua äitinä todela surettaa katsoa vierestä. Tytär on aina halunnut naimisiin ja oman perheen, haaveillut häistään pienestä asti. Miehellä ei selvästikään aikomusta mihinkään oikeasti, koska on niin monta vuotta roikottanut tytärtäni suhteessa, eikä mitään suunnitelmia häistä tunnu olevan kun heiltä kysyy.
Mutta jos yritän edes varovaisesti tyttärelleni puhua asiasta, hän ahdistuu tai suuttuu. Ymmärrän tietysti, koska hänestäkin tuntuu varmasti vaikealta hyväksyä asia, eikä sitä varmaan helpota se, että vanhemmat kyselevät tai huomauttelevat. Mutta haluaisin niin hänen jättävän tuon miehen, joka on vienyt vuosia hänen elämästään, ja etsivän jonkun muun. Varmasti saisi sellaisenkin, joka oikeasti haluaa perheen perustaa.
Jätä tyttäresi rauhaan.
No en ole kyllä törmännyt tämmöiseen enkä ole ikinä kuullutkaan. Miks ylipäätään pitää painostaa vastentahtoista ihmistä kihloihin? (tässä tapauksessa se vastentahtoinen on se mies, joka nyt sitten ratkaisee asian noin kun ei muutakaan keksi) Mä en ole yhdessäkään seurustelusuhteessani edes ottanut mitään kihloja puheeksi kun ei mua avioliittokaan kiinnosta. Miksi ap et etsi sellaista miestä, joka haluaa naimisiin? Miehet kyllä sanovat sen suoraan melkein ensitapaamisella, jos heitä avioliitto kiinnostaa. Älä jumita tämän miehen kanssa, vaan etsi sitä mitä oikeasti haluat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan sellaisissa kihloissa paraikaa. Kosin miestä karkauspäivänä koska halusin sormuksen. Mies suostui pitkin hampain pitkän taivuttelun jälkeen.
Eipä minullakaan kyllä mitään suurempaa intoa ole mennä naimisiin.
Tässä on just tyyppiesimerkki. Eli puoliso suostuu pitkin hampain suostuttelujen jälkeen ns. kihloihin toisen mieliksi, jotta saa hänet hiljaiseksi.
Teinikihlat on siinä mielessä eri asia, että siinä tapauksessa kummatkin ovat jutussa mielellään mukana.
Suomi on tasa-arvoinen maa. Täällä yleensä avioliitosta päätetään yhdessä, eikä niin että nainen odottaa passiivisena miehen päätöstä asiasta.
aah olitkin jo löytänyt paremman, nyt luin kunnolla loppuun asti. Hyvä niin!
-37
Minä olen ollut varsin tyytyväisenä feikkikihloissa jo 32 vuotta. Eipä tuo mies tuosta ole hoksannut mihinkään lähteä, sitoutuminen kun on jossain muussa kuin sormuksessa.
Alue: Aihe vapaa
No siten, että mies valehtelee. Väittää olevansa menossa kihloihin (ja siis myöhemmin naimisiin), mutta kun niitä häitä pitäisi alkaa suunnitella, niin mitään ei tapahdukaan. Ei kiinnosta, ei ole ajankohtaista, ei nyt jne.