Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu olla työtön? Kysyn koska en ole kokenut työttömyyttä.
14.05.2024 |
En ole itse ollut koskaan työtön, minulle on tarjoutunut mahdollisuus tehdä kaikkea, ennen kouluttautumista kaikenlaista ruumiillista hommaa ja myöhemmin sitten koulutusta vastavaa. Kertokaa minulle miltä se työttömyys tuntuu ja mistä työttömyys omasta mielestä johtuu. Miten työttömyys vaikuttaa tulevaisuuden suunnitteluun. Työkyvyttömyys on eri asia, en kysy sitä.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Minun työttömyyteni johtuu siitä, että en ole koskaan ollut kiinnostunut mistään ammatista enkä ole koskaan myöskään kokenut häpeää siitä, etten osallistu työelämään. Mikään tunne itsessäni ei siis potki minua työn tekoon.
Kärsimystähän tämä pitkälti on ellei ole niin itseohjautuva, että pystyy kehittämään itselleen merkityksellisen tuntuista tekemistä joka päivälle. Minä en ole sellainen, joten minulla on aivan liikaa aika pohtia elämän tarkoitusta, jota ei edes ole olemassa. Silti ajatukset menevät toistuvasti siihen sen takia, kun tekeminen ja tunne omasta hyödyllisyydestä puuttuu.
Samat ajatukset. Itselleen pitää keksiä tekemistä (kuten itseopiskelua) ja liikuntaa pitää harrastaa välillä, koska aina kun homma menee päämäärättömäksi makoiluksi tai tietsikalla roikkumiseksi, paha olo hiipii kuin varkain.
En koskaan käsittänyt, miksi ihmiset halusivat rakentaa tällaisen p a s k a m a a i l m a n, jossa kaikki vi haa vat, arvostelevat ja hal vek si vat toisiaan ja ihmisarvo ostetaan sillä, että kärsitään ja tuhlataan jossakin 40 h/vko ja kuunnellaan pomojen ja työkavereiden veetuilua ja län ky tys tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SkitsoPersun työttömyysfantasiat jatkuu.Sairaalloisia kiksejä täytyy ihmisellä olla.Reppana.
Monet on sen takia kun heitä kirotaan . Kiusataan. Mutta kukin vastaa synneistään. Itse. Kuollessaan. Joutuu vielä tilille siinä . Sielu nimittäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen jo yli 50 vuotias ja nyt ollut työttömänä 10 kuukautta. Ei tunnu mitenkään erikoiselta. Olen tehnyt lähes koko elämäni kahta duunia. Tilillä on rahaa. Harrastan kaikenlaista ja ensi viikolla menen etelään viikoksi. Nuorilla tilanne varmasti eri.
Vinkki: Nosta rahat pois, kuluta ne johonkin kivaan tai muuta ne kultaharkoiksi ennen kuin tiput toimeentulotuelle, koska sitten elät oikeasti kädestä suuhun ja kaikki säästöt on käytettävä ensin. Viisikymppisellä voi tulla pitkä työttömyys.
Olin työttömänä 90-luvulla, lapset pois päiväkodista, ansiosidonnainen. Elämäni parhaita vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan rehellisesti sanon, niin tämä on ihanaa! Nukun, ulkoilen, teen pihahommia. Saa olla ihan vapaasti. Mies on myös tyytyväinen, kun olen onnellinen ja leivon pullaa ja leipää. Teen lumityöt, leikkaan nurmikon ym. Pelkään, että joudun vielä joskus töihin. Minä nautin vihdoin elämästä.
Kiva saada tällainenkin näkökanta! Yleensä työttömät vain itkevät ja uhriutuvat ja syyttävät yhteiskuntaa kaikesta!
Se on yksi tapa selvitä ja kirkastaa ajatuksia syyttämällä muita koska ihan yhtälailla päivittäin voi tältä palstalta saada päällensä kun joku haluaa oksentaa päällesi ja osoittaa syvimmän halveksintasi ja potiakseen sinua silmille vain koska olet työtön. - Edleen on heitä jotka eivät käsittää, että perusterve ihminen voisi elää ja olla vastentahtosiesti työttömänä ja saamatta mahdollsiuutta palkkatyöhön.
En tosin ole itse varma kuka tai ketkä näitä -yksnketaistaen- työttömiä syvästi halveksivia kirjoituksia lopulta eniten kirjoittelee. - Joskus tunnen itseni foliohattuiseksi, kun ajattelen, että iso osa näiden työttömiä syyllsitävien ja halveksien kirjoitusten takana olisi jodienkin mahdollisesti palkattujen trolien tekosia, joiden tehttävänä on ainoastaan luoda epätietoisuutta ja ruokkia kaikkein ikävimpien ja tylsimpiem ennakkolulojen ja asenteiden leviämistä ja elämistä ja näin rapauttaa sitä, josta joskus käytettiinilmaisua yhtenäiskulttuuri. Ja tai pohjoismaseiski miellettyä "hyvinvointi valtion" ideaalia jossa pidettiin ideaalina mm. sitä, että kansakunan sivistyksestä kertoo paljon se miten tai kuinka se huolehtii heistä, joilla oletusarvoisesti menee kaikkein heikoiten.
Monta kertaa myös kokonaan unohtuu se, että jos ja kun palkkaa saavat työntekijät ovat kesikenään hyvin erilaisiis asemissa ja paikoissa niin myös työttömien joukko ei ole mikään yhtenäinen monoliitti vaan eroa ja kirjavuutta tuo tai on tuonut mm. osan työttömistä oikeus saada ansiopäivärahaa kun taas osa joutuu tai joutunut turavtumaan toistuvasti toimeentulotukeen ja leipäjonosta saatu ruoka on ollut jo useamman vuoden ajan huomattavassa osassa osana päivittäistä kamppailua.
Pätkätöihin tuomittu maisteri.
Taas yksi ketju aiheesta joka on provoja ja valheita täynnä. Terveisin tällä hetkellä työtön työnhakija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään yritin päästä töihin, mutta kun on masennustaustaa+muita mielenterveysongelmia ja lisäksi ADHD niin hankalaa oli.. Jotain pätkähommia tein sillon tällön, lopulta ei ollut edes niitä. Aluksi tuntui vähän pahalta,mutta vuosia kun kului opin nauttimaan tästä että voin tehdä asioita joista tulee hyvä olo. Rahaa ei ole liiaksi, mutta asiat joista itse nautin ei vaadi paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kivaa ole. Just eilen sain tietää, että saan potkut tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Mietin, jo millä ihmeen rahalla tulen pärjäämään?
Eikö sinulla ole puskuria? Itse laskin juuri, että jos saisin potkut, voisin elää ilman tuloja helposti parikin vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittävän suurella ansiosidonnaisella, tilanteessa jossa on näköpiirissä että ennemmin tai myöhemmin työllistyy = ihan ok, voi olla ihan mukavaakin jopa.
Kelan rahalla tilanteessa, jossa ei ole näköpiirissä mitään mahdollisuuksia työllistymiseen = painajaista.
Tämä on oma kokemukseni.
En ole nyt työtön, mutta olin. Toisaalta tuo tauko tuli tarpeeseen. Opiskelin toisen tutkinnon ja tein samaan aikaan töitä täysaikaisesti ja olin aivan puhki. Kun määräaikainen työ päättyi, en hakenutkaan enää uutta työtä vaan tein rauhassa viimeiset pari kuukautta opinnoistani loppuun. Tarvitsin todellakin tuon tauon töistä, että sain rutistettua opinnot loppuun. Ehdin saada tiedon uudesta työstä ennen valmistumista, mutta sekin oli määräaikainen. Tuon pätkän jälkeen olin 2kk oikeasti sekä työtön että opiskelupaikaton. Siitä kuukausi oli työnhakua ja sitten odotinkin enää työsuhteen alkamista.
Tuo kuukauden pätkä, kun en tiennyt, mitä tapahtuu ja minne olen menossa, oli turhauttavaa. Säästöjä oli paljon, joten hätää ei ollut, mutta tuskastutti odotella ja jännittää, saanko uudella todistuksella paremman työn. No en saanut. Jouduin tyytymään huonopalkkaiseen työhön, kun voinut jäädä epävarmuuteen odottelemaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä osaa avaajalle vastata omakohtaisesti, kun en ole koskaan ollut työtön. Ystäväni on sanonut, että se on kuin polttomerkki otsassa. Eli tuntuu siltä, että kaikki tietää, että tuossa menee se työtön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihan rehellisesti sanon, niin tämä on ihanaa! Nukun, ulkoilen, teen pihahommia. Saa olla ihan vapaasti. Mies on myös tyytyväinen, kun olen onnellinen ja leivon pullaa ja leipää. Teen lumityöt, leikkaan nurmikon ym. Pelkään, että joudun vielä joskus töihin. Minä nautin vihdoin elämästä.
Kiva saada tällainenkin näkökanta! Yleensä työttömät vain itkevät ja uhriutuvat ja syyttävät yhteiskuntaa kaikesta!
Vähän eri juttu, jos on ehtinyt maksella itselleen talot ja pihat ja on puoliso jakamassa kuluja. Itselläni ei ole kuin vuokrakämppä, jossa ei puutarhatöitä tehdä. Ei myöskään puolisoa joka osallistuisi kuluihin, mutta sen sijaan lähemmäs 20 000 euroa opintolainaa niskassa. En jaksa kauheasti iloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut työtön pariin otteeseen. Ensin valmistumisen jälkeen kun en saanut oman alan töitä, ja hain hanttihommiin. Sitten kun se työ loppui aloin etsiä oman alan töitä taas. Sain niitä lopulta mutta ihan tuurista kiinni.
Työttömyys ahdisti, kaikenlaista tekemistä kyllä keksin että siitä ei ole kiinni, vaan enemmän se ahdisti ettei ollut tulevaisuudennäkymiä ja sosiaalinen status tuntui olevan nolla. Ajattelin ja pelkäsin että opiskelemani tutkinto meni ihan hukkaan ja pelotti toimeentulo. Opiskelin kuitenkin 5v yliopistossa ja olen ihan perusfiksu. Jos nyt jäisin työttömäksi.. pelottaa, toivottavasti en jää koska toimeentuloa on heikennetty ja töitä on vielä vaikeampi saada. Tuo hanttihommakin oli hankala saada ja siellä ihmeteltiin miksi olen siellä. Ihmiset oli aika erihenkisiä kuin itse myös.
Menisin mielelläni töihin, mutta toisaalta tämä työttömyys on ihan mukavaa. Ainoa potutus on tuo eläkekertymän loppuminen.
Nimimerkillä tt-syistä potkut saanut 40 vuoden jälkeen, onneksi pääsen kohta eläkkeelle
Aikaisemmin, kun lapset oli vielä alaikäisiä, työttömyys on aika kauheaa. En tosin ole koskaan ollut työttömänä pitkiä pätkiä, max muutaman kuukauden. Nyt, kun lapset on lentäneet kotoa ja tukevasti omillaan, ja töissä taistelin pari vuotta työuupumusta vastaan, niin olen ollut onnellisempi kuin vuosiin kun lopulta, jatkuvien (siis kolmet vuodessa) muutosneuvotteluiden ja johdon yleisen sekoilun seurauksena, tulin irtisanotuksi. Ei haittaa, vaikken saisi töitä enää koskaan (olen 50+), koska tulen toimeen ok tällä rahalla, jota saan ja tulen saamaan. Vielä on varaa tiukentaa vyötäkin, että hallitus on hyvä vaan. Olen aina osannut varautua pahimpaan ja elää suu säkkiä myöten.
Lapsia käy sääliksi, siis niiden joiden vanhemmat kohtaa köyhyyttä, ja se tuntuu väärältä.
Kesken loppui työttömyys. Myin talon, otin lopputilin ja ostin uuden remontoitavan talon eri paikkakunnalta. Sain olla vajaan vuoden työttömänä kun oli lähdettävä töihin, remontti hidastui kun työt häiritsi. Sillä orjan tiellä ollut 18 vuotta.
Vaikka oli vakituinen työpaikka ja työnantajan mukaan "varma työpaikka" niin varauduin aina pahimpaan.
En esimerkiksi ostanut uutta autoa, vaikka olisi ollut varaa ostaa vaikka 2 tai 3 uutta autoa, enkä mitään moccamastereita ja koko ajan uusia telkkareita tai puhelimia, kuten moni työkaveri teki.
En ottanut nordeasta tarjottua 600 tuhannen lainaa, otin lainaa NOLLA euroa ja ostin asuntoni säästöillä, käteisellä.
Tässä asuntolaina asiassa moni on juuri tehnyt ison virheen ja luottanut "juuri tämän hetkiseen tulotasoon".
Sitten tuli, yt-t ja potkut, moni oli täysin kusessa, mulla ei ollut kuin pieni vastike maksettavana ja iso ansiosidonnainen juoksi, eli mulla jäi työttömänä rahaa yli joka kuukausi jotain 1500e vaikka vietin ihan täyttä lomaa vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Enpä osaa avaajalle vastata omakohtaisesti, kun en ole koskaan ollut työtön. Ystäväni on sanonut, että se on kuin polttomerkki otsassa. Eli tuntuu siltä, että kaikki tietää, että tuossa menee se työtön.
No tuohan on osaltaan totta, alussa oli todella vaikea kertoa asiasta muille kuin läheisille, nyt enää välitä. Ex-kollega kertoi salanneensa asian vanhemmiltaan, itse en olisi pystynyt tuohon.
Kiva saada tällainenkin näkökanta! Yleensä työttömät vain itkevät ja uhriutuvat ja syyttävät yhteiskuntaa kaikesta!