Lue keskustelun säännöt.
Yksi kirjoitti nyt 10 laudaturia, ja oli suorittanut jo 180 opintopistettä avoimessa yliopistossa, 19-vuotiaana
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
miksi joku kirjoittaa lyhyen ja pitkän matikan? pitkästä matikasta saa enemmän pisteitä, ei sillä lyhyellä mitään siinä enää tee.
Miksi tuollainen on edes mahdollista? Täysin turhaa resurssien haaskausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Miten niin surullista? Sehän hienoa, että haluaa haastaa itseään. Burnout voi tulla, mutta se ei ole elämän loppu.
No mietipä nyt vähän itse. Kyse ei ole haastamisesta, vaan suorittamisesta. Kaksi eri asiaa. Mitä elämää sellainen on, että jatkuvasti vaan suorittaa ja ahmii mahdollisimman nuorena mahdollisimman paljon suoritettuja asioita? Suorittamalla ei edes opi syvällisesti, vaan opiskelu menee helposti siihen, että pänttää asiat ulkoa ja unohtaa ne tentin jälkeen.
Olen antanut itseni ymmärtää, että matematiikka on aine, jossa ei pärjää ellei aidosti ymmärrä sitä. Itse en ole koskaan osannut matematiikkaa ja kadehdin vähän heitä, jotka osaavat sitä.
...ja todennäköisesti päätyy johonkin ihan tavalliseen hommaan. Hikarointi koulussa on ihan eri asia kuin uran luominen.
Ei niitä lyhyitä ja pitkiä lasketa erikseen, luki YLEn jutussa. Saa kirjoittaa samaa ainetta, mutta lasketaan vaan yksi lopputulokseen.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oikeasti olla aivoissa jotakin kliinistä vikaa aivoissa, jos ei saa laudaturia. Itse kirjoitin pitkän matikan, reaalin, pitkän ruotsin, pitkän enkun, äikän, saksan ja ranskan, ja kaikista ällän. Enempää ei meidän koulussa oikein voinut tehdä. Jos meillä olisi voinut opiskella enemmän kieliä, niin olisin ottanut kyllä.
Noin "osaavaksi" ihmiseksi keksit yllättävän paskan provon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on tuollaisessa arvosanojen keräilyssä?
Näkee kuinka hyvin on oppinut harjoittelemansa asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Miten niin surullista? Sehän hienoa, että haluaa haastaa itseään. Burnout voi tulla, mutta se ei ole elämän loppu.
No mietipä nyt vähän itse. Kyse ei ole haastamisesta, vaan suorittamisesta. Kaksi eri asiaa. Mitä elämää sellainen on, että jatkuvasti vaan suorittaa ja ahmii mahdollisimman nuorena mahdollisimman paljon suoritettuja asioita? Suorittamalla ei edes opi syvällisesti, vaan opiskelu menee helposti siihen, että pänttää asiat ulkoa ja unohtaa ne tentin jälkeen.
Mutta yliopisto on sitä varten, että siellä on mahdollisuus oppia oppimaan pelkän suorittamisen sijaan. Luulen, en tiedä, että nämä huiput kyllä jättävät suorittamisen vähemmälle, kun löytävät aiheita, jotka aidosti innostavat oppimiseen ja ymmärtämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Miten niin surullista? Sehän hienoa, että haluaa haastaa itseään. Burnout voi tulla, mutta se ei ole elämän loppu.
No mietipä nyt vähän itse. Kyse ei ole haastamisesta, vaan suorittamisesta. Kaksi eri asiaa. Mitä elämää sellainen on, että jatkuvasti vaan suorittaa ja ahmii mahdollisimman nuorena mahdollisimman paljon suoritettuja asioita? Suorittamalla ei edes opi syvällisesti, vaan opiskelu menee helposti siihen, että pänttää asiat ulkoa ja unohtaa ne tentin jälkeen.
Olen antanut itseni ymmärtää, että matematiikka on aine, jossa ei pärjää ellei aidosti ymmärrä sitä. Itse en ole koskaan osannu
Kyllä siinäkin suorittamalla aika paljon saa parannettua perusosaamistaan. Itse en olisi ikinä päässyt edes läpi pitkän matematiikan koetta, jos en olisi panostanut laskemiseen tunteja viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on tuollaisessa arvosanojen keräilyssä?
Näkee kuinka hyvin on oppinut harjoittelemansa asiat.
Ei näe. L:n voi myös saada niin, että opettelee kirjan ulkoa ja unohtaa kaiken kokeen jälkeen. Etenkin lukuaineet eivät vaadi juurikaan muuta kuin kysyä muistaa asiat kokeeseen saakka. Ja englannista L:n kirjoittanut ei välttämättä osaa puhua sitä juuri lainkaan. Kirjoituksissa ei testata suullista osaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Miten niin surullista? Sehän hienoa, että haluaa haastaa itseään. Burnout voi tulla, mutta se ei ole elämän loppu.
No mietipä nyt vähän itse. Kyse ei ole haastamisesta, vaan suorittamisesta. Kaksi eri asiaa. Mitä elämää sellainen on, että jatkuvasti vaan suorittaa ja ahmii mahdollisimman nuorena mahdollisimman paljon suoritettuja asioita? Suorittamalla ei edes opi syvällisesti, vaan opiskelu menee helposti siihen, että pänttää asiat ulkoa ja unohtaa ne tentin jälkeen.
Mutta yliopisto on sitä varten, että siellä on mahdollisuus oppia oppimaan pelkän suorittamisen sijaan. Luulen, en tiedä, että näm
Huiput? Ei siihen tarvita kuin vahvoja istumalihaksia, että saa kirjoitettu 10 ällää. Avoimen yliopiston kurssitkaan eivät ainakaan perusopintotasolla vaadi mitään mihin jokainen ei halutessaan pystyisi. Itse olen tehnyt viestinnän perusopinnot ja ne olivat taidollisesti mitattuna paljon helpommat kuin äidinkielen yo-koe.
Tuskinpa tuokaan keskivertotyyppiä kummemmin pärjää myöhemmin elämässä. Itsekin kirjoitin aikanaan 6 ällää, joka oli silloin maksimi, ja tunnen useita muitakin 6 ällän ylioppilaita, mutta ei meistä kenestäkään ole tullut kuin ihan tavallisia työssäkäyviä niin kuin muistakin. Toki ollaan ihan hyväpalkkaisissa hommissa, mutta se ei ole yo-todistuksen ansiota vaan yliopistotutkinnon, johon voi päästä ilman älläkasaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joensuussa on hyviä kouluja, kun tuollaisia ihmelapsia ja -nuoria valmistuu.
Karjalaisesta:
Joensuulainen (nimi poistettu) Tulliportin normaalikoulun lukiosta kirjoitti Suomen tämän kevään parhaan ylioppilastutkinnon 70 pisteellä ja kymmenellä laudaturilla.
Peltonen kirjoitti laudatureja kaiken kaikkiaan yksitoista, mutta niistä huomioitiin kymmenen. Tämä johtui siitä, että hän kirjoitti laudaturit sekä lyhyestä että pitkästä englannista, jolloin vain toinen otetaan tutkinnossa huomioon. Joensuulaisessa lukiossa tehdystä parhaasta tuloksesta kertoi ensimmäisenä Yle.
Rehtori nimi poistettu vahvistaa tiedot Karjalaiselle ja kertoo lisäksi, että Joensuun normaalikoululla kirjoitettiin toinenkin erityisen hyvä ylioppilastutkinto: joensuulainen nimi poistettu kirjoitti yhdeksän laudaturia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi joku kirjoittaa lyhyen ja pitkän matikan? pitkästä matikasta saa enemmän pisteitä, ei sillä lyhyellä mitään siinä enää tee.
Miksi tuollainen on edes mahdollista? Täysin turhaa resurssien haaskausta.
Ihan järkevää taktikointia ja maksimointia, jos kerran paukut riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta kuulemme, miten tuo ei ole omaa ansiota, ihan silkkaa sattumaa ja tuuria, että noin kävi. Olisi voinut yhtä hyvin päätyä koulupudokkaaksi, mutta kävi tuuri.
Ei hän olisi voinut koskaan päätyä koulupudokkaaksi. Hänen elämänsä ei olisi voinut mennä mitenkään muuten kuin näin ja juuri se sitä onnea ja sattumaa on. Hän sai poikkeukselliset aivot ja todennäköisesti hyvän perheen (en jaksa lukea juttua) ja on tunnollinen, kaikki tuuria.
Vierailija kirjoitti:
miksi joku kirjoittaa lyhyen ja pitkän matikan? pitkästä matikasta saa enemmän pisteitä, ei sillä lyhyellä mitään siinä enää tee.
Että saa 10 ällää. Ei siinä muuta järkeä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Miten niin surullista? Sehän hienoa, että haluaa haastaa itseään. Burnout voi tulla, mutta se ei ole elämän loppu.
No mietipä nyt vähän itse. Kyse ei ole haastamisesta, vaan suorittamisesta. Kaksi eri asiaa. Mitä elämää sellainen on, että jatkuvasti vaan suorittaa ja ahmii mahdollisimman nuorena mahdollisimman paljon suoritettuja asioita? Suorittamalla ei edes opi syvällisesti, vaan opiskelu menee helposti siihen, että pänttää asiat ulkoa ja unohtaa ne tentin jälkeen.
Mutta yliopisto on sitä varten, että siellä on mahdollisuus oppia oppimaan pelkän suorittamisen sijaan. Luulen, en tiedä, että nämä huiput kyllä jättävät suorittamisen vähemmälle, kun löytävät aiheita, jotka aidosti innostavat oppimiseen ja ymmärtämiseen.
Mun väitöskirjaohjaaja on kirjoittanut 7 ällää, ja sen yliopiston keskiarvo oli tasan 5. Tiedän, koska olen nähnyt sen CV:n.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
On silmänkantamattomiin ihmisiä, joille edes yliopisto ei tarjoa älyllistä haastetta. Tällaiset tulokset eivät välttämättä vaadi ylimääräistä suorittamista. Vaikka onhan tuossa jotain liiallista myöskin.
Veikkaan, ettei hän ole somessa, eikä tiktok-koukussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
On silmänkantamattomiin ihmisiä, joille edes yliopisto ei tarjoa älyllistä haastetta. Tällaiset tulokset eivät välttämättä vaadi ylimääräistä suorittamista. Vaikka onhan tuossa jotain liiallista myöskin.
Joillekin opiskelu on vaan helpompaa kuin toisille.
Täytyy oikeasti olla aivoissa jotakin kliinistä vikaa aivoissa, jos ei saa laudaturia. Itse kirjoitin pitkän matikan, reaalin, pitkän ruotsin, pitkän enkun, äikän, saksan ja ranskan, ja kaikista ällän. Enempää ei meidän koulussa oikein voinut tehdä. Jos meillä olisi voinut opiskella enemmän kieliä, niin olisin ottanut kyllä.