Yksi kirjoitti nyt 10 laudaturia, ja oli suorittanut jo 180 opintopistettä avoimessa yliopistossa, 19-vuotiaana
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Tuskinpa. Hän vaikuttaa menestyjältä. Me menestyjät emme masennu emmekä saa burn outeja. Silloin kun asiat menee siihen pisteeseen otamme itseämme niskasta kiinni ja potkaisemme perseelle. Aivan kuten vielä -90 luvulla muutkin kuin menestyjät tekivät kun ei viitsitty masentua eikä oltu kermaperseitä ja mielensäpahoittajia.
Todennäköisesti hän käärii jo 25-vuotiaana siinä määrin massia, että heikompaa hirvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on varmasti huippuälykköjä valokuvamuistilla. Niin korkea äo, että niiden rinnalla suurin osa mensalaisistakin kalpenee. Uskon kyllä että keskivertoälykäskin voi saada rivin älliä, mutta siihen tarvitaan sen verran paljon istumalihaksia, että valmistuu normaaliaikaan 18-19-vuotiaana eikä ehdi samalla paria kurssia enempää yliopisto-opintoja suorittaa. Mutta jos 16-vuotiaana on jo tehnyt noin paljon yliopisto-opintoja samalla kun on suorittanut lukion ja saanut kymmenen ällää, niin se tarkoittaa että tieto uppoaa aivoihin supernopeasti. Ei tarvi pänttäillä. Riittää kun kirjoja vilkaisee.
Omalla luokallani lukiossa oli 6 x L kirjoittanut. Ei hän ainakaan oppitunneilla juuri mitään tehnyt.
Vilkaisi vähän kirjaa ja sai kokeesta kympin. On nykyään juristi.
Olenkohan se minä? Luin pääsykoekirjat kahdesti läpi ja pääsin oikikseen, siinä missä monet kurssikaverit sanoivat lukeneensa kirjastossa aamusta iltaan. En ole viitseliäs, mutta minulla on hyvä muisti. Älykkyydestä en tiedä, koska en ole koskaan innostunut testaamaan asiaa vaikkapa opiskelemalla haastavaa matikkaa tai fysiikkaa tai kemiaa ja katsomalla, missä kohtaa menee yli hilseen. Lukiossa en saanut luettua luonnontieteitä, koska minulla oli viisi eri kieltä (joista kolme pitkiä), eikä meillä tunnettu mitään etäopiskelua tai nettilukiota. Matikantunnilla lähinnä piirtelin omiani enkä tehnyt läksyjä, ja olin silti ainoa, joka koko koulussa kirjoitti omana vuonnani laudaturin. Seuraava oli 10 pisteen päässä omasta tuloksestani. Kuitenkin, kaikesta huolimatta, voin käsi sydämellä suoriltaan sanoa, että kyvyistäni ei ole ollut hyötyä tälle yhteiskunnalle, enkä tiedä, mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisi. Mitä ihminen muistilla tekee tänä tekoälyn valtakautena?
Hallelujaa ja maailma pelastuu kunnia hänen viisaudelle,saatiin vihdoinkin viisas olento,Suomi nousuun hänen johdolla,eläköön tuleva universaalin ylipäällikkö,matelen hänen edessä.
Muistia voi käyttää muuhunkin kuin tentteihin, voi yhdistellä, soveltaa kaikkea mitä on oppinut ja ajatellut, kaikkea tavalla johon ei tekoäly pysty. Tekoäly on suurelta osin muiden elämää, ei sinun, Vieläpä kaavamaisesti esitettynä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti saa myös pillua.
Se tärkeysjärjestys on tärkeää.
t. jonne, 0 laudaturia.
Vierailija kirjoitti:
MITEN 16-vuotias vasta peruskoulun suorittanut LAPSI voidaan palkata apteekkiiin tekniseksi työntekijäksi? Ei voi olla mahdollista. VAVIRA ei hoida hommiaan. LUVAT pois! Tuossa iässä ei ole opittu peruselämätaitoja, olkootsa mikä matikkakone tahansa
-avoimen y-o opintojen opiskelu ei kannata koska ne opinnot pitää olla suoritettu tietyn ajan sisällä että ne voidaan hyväksilukea osaksi yliopistotutkintoa, eikö?
Valviralle ei millään muotoa kuulu apteekin tekniset työläiset, se on ainoastaan apteekkarin asia.
Niin, miksi kaikki eivät ole hänen kaltaisiaan?
Toiset ne osaa ja pystyy. Olen vain iloinen tuollaisista henkilöistä. Itse suoritin aivan keskivertotasolla yliopistossa ja tuota opintopistemäärää kohtaan käytin aika monia vuosia, osittain työssä käyden. Olispa ollut kiva päästä vauhtiin vähän nopeammin, mutta oli kaikenlaista psyykkistä ahdistusta ja motivoitumattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloitusviestissä tarkoitettu tyyppi, 19-vuotias, joka kirjoitti 10 ällää ja on 180 op opintoja avoimesta opiskeli urheilulukiossa. Hän on SM-tason suunnistaja, urheilija. Eli varmaan laittaa nenänsä pois kirjasta ja ulkoilee. Varmasti myös liikkuu tarpeeksi. Jatkaa opintojaan lääkiksessä.
Tämä toinen, 16-vuotias joensuulainen taasen seurustelee ja hänellä on kavereita. Eli on varmasti olemassa myös sosiaalisia taitoja. Samoin kokee liikunnan tärkeäksi, vaika ei koululiikunnasta pitänytkään. Jatkaa opintojaan matematiikan parissa ja tähtää kansainväliselle uralle.
Minusta on upeaa, että meillä on erilaisia lahjakkuuksia. Ei se ole minulta pois. Onnea molemmille!
Ehkä ensimmäinen ei vielä tarkasti tiedä mihin haluaisi hakeutua. Jälkimmäinen puolestaan tietää tarkkaan mihin pyrkii, kuten itsekin jo tuossa iässä. Vaikka muissakin aineissa pärjäsin kiitettävästi lorvimallakin, ne olivat pelkkä sivujuoni enkä harkiinnutkaan kirjoittavani yhtään tarpeetonta ainetta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka omat lapseni ovat suoriutuneet hyvin lukiosta, tai ehkä keskiverrosti kun todistuksessa on L, E, M, niin itseäni hieman ahdistaa se, että media nostaa näitä tällaisia suorittajia. Joo, varmaan hienoa ja blaablaa, mutta kerrotaisiinko joskus siitä keskiverrosta oppilaasta joka lukivaikeuden kanssa taisteli kuitenkin läpi lukion. Tai siitä joka koki riittämättömyyttä, joka johti masentumiseen, mutta sai elämänsä järjestykseen ja lakin päähän.
Nämä 10 ällän ylioppilaat ovat poikkeuksetta epätyypillisiä kirjatoukkia, useimmiten myös neurokirjolla, usein aspergereita, joilla elämä täytyy koulunkäynnistä. Eivät ole mielestäni mitään esikuvia.
Samaa mieltä. Ärsyttää kun lehdet ovat aina täynnä jostain Wilma Murrosta, mutta koskaan ei sanallakaan mainita Tinskua, joka oli Itä-Vantaan yleisurheilukisojen 7. pituushypyssä.
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Tai ehkä 20-30 vuoden päästä ei teekään arvosanoilla yhtään mitään. Ehkä vaihtanut alaa johonkin, missä ei tarvitse edes olla ylioppilas.
Asseihin verrattuna normot ovat keskittymishäiriöisiä haahuilijoita. On erittäin hyvä että on olemassa älyllisesti kyvykkäitä, jotka luonnostaan jaksaa tehdä elämäntyönään esim. jotain tieteen alaa. ihan omasta haustaan. Hyvät hoksottimet voi toki olla myös ei-lukutoukilla.