Lue keskustelun säännöt.
Yksi kirjoitti nyt 10 laudaturia, ja oli suorittanut jo 180 opintopistettä avoimessa yliopistossa, 19-vuotiaana
Kommentit (113)
On eri, kuin se is:n 16-vuotias joesuulainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taviksia veetuttaa kun toiset osaa ja pärjää. Menkää töihin sieltä sohvalta.
Syntynyt vuonna 2007. Itse sain lakin päähän tuona keväänä.
MITEN 16-vuotias vasta peruskoulun suorittanut LAPSI voidaan palkata apteekkiiin tekniseksi työntekijäksi? Ei voi olla mahdollista. VAVIRA ei hoida hommiaan. LUVAT pois! Tuossa iässä ei ole opittu peruselämätaitoja, olkootsa mikä matikkakone tahansa
-avoimen y-o opintojen opiskelu ei kannata koska ne opinnot pitää olla suoritettu tietyn ajan sisällä että ne voidaan hyväksilukea osaksi yliopistotutkintoa, eikö?
järjestään nämä lapsi huippu opiskelijat kohtaa ikävän lopun, kun 3-kymppisenä viimesitän alkaavat alkkikseksi, tai muuten yhteiskunnan reunamille, asunnottomiksi, mt-ongelmaiseksi yms. Tämä on juuri se tyypillinen tarina. Ei ole ystävyyssudetaitoja opittu lapsuudessa, ei parisuhdetaitoja opittu, kaikki pantu yhteen asiaan ja se ei kanna koko elämää.
Vanhemmat tipauttaneet pallon totaalisesti. Onko lapsellasi yhtäkään ystävää? Miksi ei? Miten olet auttanut tässä asiasssa häntä? Se naama pois sieltä kirjasta (koneelta) ja ylös luontoon hengittämäään raikasta ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taviksia veetuttaa kun toiset osaa ja pärjää. Menkää töihin sieltä sohvalta.
Tälläisen huippuopiskelijan ei tarvitse mennä töihin, kotona varmaan vanhemmat tukee opiskelua, ja annetaan opiskelurauha, jos joutuu menemään jo nuorena töihin, ne opiskelut jää vähemmälle, ihmisen voimavarat on kuitenkin rajalliset.
Vierailija kirjoitti:
järjestään nämä lapsi huippu opiskelijat kohtaa ikävän lopun, kun 3-kymppisenä viimesitän alkaavat alkkikseksi, tai muuten yhteiskunnan reunamille, asunnottomiksi, mt-ongelmaiseksi yms. Tämä on juuri se tyypillinen tarina. Ei ole ystävyyssudetaitoja opittu lapsuudessa, ei parisuhdetaitoja opittu, kaikki pantu yhteen asiaan ja se ei kanna koko elämää.
Vanhemmat tipauttaneet pallon totaalisesti. Onko lapsellasi yhtäkään ystävää? Miksi ei? Miten olet auttanut tässä asiasssa häntä? Se naama pois sieltä kirjasta (koneelta) ja ylös luontoon hengittämäään raikasta ilmaa.
Jaa. Minusta tuli kapean erityisalan asiantuntija, joita on koko Suomessa n. 30 kappaletta. Onnellisessa parisuhteessa. En ole rikas, mutta työ on mielenkiintoista ja minulta ei puutu mitään oleellista. Varmaan olen yksi niistä "onnellisistä" suomalaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
On silmänkantamattomiin ihmisiä, joille edes yliopisto ei tarjoa älyllistä haastetta. Tällaiset tulokset eivät välttämättä vaadi ylimääräistä suorittamista. Vaikka onhan tuossa jotain liiallista myöskin.
Yliopisto nyt ei tarjoa älyllistä haastetta kenellekään tietyillä aloilla. Se, että opiskelee ylopistossa ei kerro vielä yhtään mitään opintojen haasteellisuudesta. On ihan eri asia opiskella esim. lääkiksessä kuin vaikkapa musiikkitieteen laitoksella.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä, mutta valitsit väärän vertauksen. Musiikkiteteen opiskelijat todennäköisesti ovat jonkun instrumentin osajia, koska päätyneet tuota opiskelmaan. Ainakin yhden tunsin. Sitten lääkiksestä: tajuatko että myös lääkiksen voi suorittaa rimaa hipoen. Eli saada kaikista ne alimmat arvosanat, ja vaikka reputtaa useammat, ja nippa nappa läpäistä tentit. Olen suoraan sanoen törmännyt niin huonoihin lääkäreihin, että heidän osaaminen on itsänikin huonompaa. Ja, Suomessakin on eri tasoisia lääkiksiä, On ainoa huippuyliopisto HY, ja sitten suoraan sanoen kelvottomia vaatimuksiltaan (ainakin oman kokemukseni mukaan ,paikasta X valmistuneiden lääkäreiden osaamista havainnoituani). Ei vaadi paljoa läpäistä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kuulemme, miten tuo ei ole omaa ansiota, ihan silkkaa sattumaa ja tuuria, että noin kävi. Olisi voinut yhtä hyvin päätyä koulupudokkaaksi, mutta kävi tuuri.
Onhan se elämän lottoa millaiseen perheeseen lapsi syntyy vai meinaatko, että vanhempina on pari heikkolahjaista alkkista Kontulasta. Mullakin on tuttavapiirissä alallaan erittäin pätevöitynyt professori ja kyllähän ne geenit ja pohja elämälle on mallina sieltä kotoa lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Miten niin surullista? Sehän hienoa, että haluaa haastaa itseään. Burnout voi tulla, mutta se ei ole elämän loppu.
No mietipä nyt vähän itse. Kyse ei ole haastamisesta, vaan suorittamisesta. Kaksi eri asiaa. Mitä elämää sellainen on, että jatkuvasti vaan suorittaa ja ahmii mahdollisimman nuorena mahdollisimman paljon suoritettuja asioita? Suorittamalla ei edes opi syvällisesti, vaan opiskelu menee helposti siihen, että pänttää asiat ulkoa ja unohtaa ne tentin jälkeen.
Mutta yliopisto on sitä varten, että siellä on mahdollisuus oppia oppimaan pelkän
Oliko ala lastentarhanopettaja? LOL.
Tai joku kasvatustiede? hihihi
En ole 10 laudaturin kirjoittaja, mutta aikoinaan 90-luvulla, sain erityisluvalla tenttiä koko lukion pitkän matematiikan ensimmäisen lukuvuoden aikana, ts. sain osallistua myös toka- ja kolmasluokkalaisten matematiikan kokeisiin.
Jo pelkästään tuosta sain kuulla "mikä kiire sulla on, miksi täytyy suorittaa?". Ei tuohon liittynyt mitään stressiä tai pakonomaista suorittamista. Itselleni tuo nyt sattui olemaan todella helppoa, joten halusin tehdä ne pois alta ja sitten jatkaa yliopistomatematiikan parissa ihan puhtaan mielenkiinnon vuoksi.
Pitäisikö punttisalilla käyvän nostella pienillä painoilla kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen, jos huomaa, että lihakset kehittyvät keskimääräistä nopeammin ja on mielekästä kasvattaa punttien kokoa?
Pitäisikö vaikka viulun tai pianon soittamisessa nopeasti kehittyvän tahkota Piippolan vaaria vain koska muut samanikäiset joutuvat tahkoamaan sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole 10 laudaturin kirjoittaja, mutta aikoinaan 90-luvulla, sain erityisluvalla tenttiä koko lukion pitkän matematiikan ensimmäisen lukuvuoden aikana, ts. sain osallistua myös toka- ja kolmasluokkalaisten matematiikan kokeisiin.
Jo pelkästään tuosta sain kuulla "mikä kiire sulla on, miksi täytyy suorittaa?". Ei tuohon liittynyt mitään stressiä tai pakonomaista suorittamista. Itselleni tuo nyt sattui olemaan todella helppoa, joten halusin tehdä ne pois alta ja sitten jatkaa yliopistomatematiikan parissa ihan puhtaan mielenkiinnon vuoksi.
Pitäisikö punttisalilla käyvän nostella pienillä painoilla kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen, jos huomaa, että lihakset kehittyvät keskimääräistä nopeammin ja on mielekästä kasvattaa punttien kokoa?
Pitäisikö vaikka viulun tai pianon soittamisessa nopeasti kehittyvän tahkota Piippolan vaaria vain koska muut samanikäiset joutuvat tahkoamaan sitä?
Näinpä. Minusta ei myöskään tullut katkeraa ja myrkyllistä ihmisvihaajaa kuten ikiopiskelija Keskisarjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Miten niin surullista? Sehän hienoa, että haluaa haastaa itseään. Burnout voi tulla, mutta se ei ole elämän loppu.
Tietäisitpä vaan kuinka moni on työkyvyttömyyseläkkeellä loppuelämänsä nimenomaan burn outista lähteneistä syistä. Siitä sitten masennuksen tms. kautta pois työelämstä pahimmillaan jo alle 30-vuotiaana. Elämässä pitää olla muutakin kuin opiskelu ja suoritusten kerääminen.
Ihan mielnkiinnosta kysyn, että ei kai työkyvyttömyyseläkkeelle "pääse" pelkän burnoutin, eli työuupumuksen takia? Kuulostaisi aika oudolta, eikö näitä kuntouteta jotenkin? Ja eikö työuupumus parane sairaslomalla tai alanvaihdosella? Oon ollu siinä käsityksess että pelkkä (työ) väsymys ei oikeuta edes sairalomaan, olenko väärässä?
"Saako väsymyksen takia sairaslomaa?
Saako uupumuksen takia sairauslomaa? Uupuminen ei oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Sen vuoksi lääkäri joutuu perustelemaan sairausloman muiden oireiden, usein masennuksen tai jonkin ahdistuneisuushäiriön, perusteella"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
järjestään nämä lapsi huippu opiskelijat kohtaa ikävän lopun, kun 3-kymppisenä viimesitän alkaavat alkkikseksi, tai muuten yhteiskunnan reunamille, asunnottomiksi, mt-ongelmaiseksi yms. Tämä on juuri se tyypillinen tarina. Ei ole ystävyyssudetaitoja opittu lapsuudessa, ei parisuhdetaitoja opittu, kaikki pantu yhteen asiaan ja se ei kanna koko elämää.
Vanhemmat tipauttaneet pallon totaalisesti. Onko lapsellasi yhtäkään ystävää? Miksi ei? Miten olet auttanut tässä asiasssa häntä? Se naama pois sieltä kirjasta (koneelta) ja ylös luontoon hengittämäään raikasta ilmaa.
En ymmärrä ajatteluasi ollenkaan, mutta se on valitettavan yleistä.
Jostain kumman syystä lapsi tai nuori "saa" olla lahjakas urheilussa tai musiikissa, mutta tietynlainen kognitiivinen lahjakkuus (älykkyys) herättää juuri tämän kaltaisia kommentteja. Urheilijoita kannustetaan, eikä kukaan juurikaan kommentoi vaikka 16-vuotiaasta aikuisten edustusjoukkueeseen nostetusta pelaajalahjakkuudesta, että siinä ovat vanhemmat epäonnistuneet ja kohta se on alkkis ja mt-ongelmat odottavat kulman takana.
Mikä ihmisiä siinä oikein jurppii, jos joku sattuu olemaan akateemisesti poikkeuslahjakkuus?
Miksi täällä jauhetaan jostain 16-vuotiaasta? Tuon kymmenen laudaturin ylioppilas on 19-vuotias helsinkiläinen.
Reipas ja osaava poika, näyttää palstamieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista. Elämä on pelkkää suorittamista ja todennäköisesti on 25-vuotiaana viimeistään burn out päällä.
Sinä et vain kykene samaistumaan lahjakkaan ihmisen elämään. Ei kyse ole aina pakonomaisesta suorittamisesta, vaan tylsistymisen ehkäisystä. Peruskoulun alkeellisuus meinaa ajaa hulluuden partaalle ja lukiokin sujuu puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä huitaisten. Kyllä itsellekin tuli tunneilla enemmän kuin hyvin tutuiksi aikakausilehdet, kirjat, urheiluvedonlyöntikohteiden analysointi ja joskus jopa kortinpeluu.
Lahjakkuus ei estä uupumista. Saattaa jopa edistää sitä jos ei osaa hillitä itseään. Hän sanoi itsekin, että oli liikaa suorittamista jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Kohta kuulemme, miten tuo ei ole omaa ansiota, ihan silkkaa sattumaa ja tuuria, että noin kävi. Olisi voinut yhtä hyvin päätyä koulupudokkaaksi, mutta kävi tuuri.
On omaa ansiota, mutta ei älykkyys ja pärjääminen koulussa ole tae millekään.
Jos on myös sosiaalisesti älykäs ja fiksu muutenkin kuin muistin ja loogisuuden suhteen, niin asia on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
järjestään nämä lapsi huippu opiskelijat kohtaa ikävän lopun, kun 3-kymppisenä viimesitän alkaavat alkkikseksi, tai muuten yhteiskunnan reunamille, asunnottomiksi, mt-ongelmaiseksi yms. Tämä on juuri se tyypillinen tarina. Ei ole ystävyyssudetaitoja opittu lapsuudessa, ei parisuhdetaitoja opittu, kaikki pantu yhteen asiaan ja se ei kanna koko elämää.
Vanhemmat tipauttaneet pallon totaalisesti. Onko lapsellasi yhtäkään ystävää? Miksi ei? Miten olet auttanut tässä asiasssa häntä? Se naama pois sieltä kirjasta (koneelta) ja ylös luontoon hengittämäään raikasta ilmaa.
En ymmärrä ajatteluasi ollenkaan, mutta se on valitettavan yleistä.
Jostain kumman syystä lapsi tai nuori "saa" olla lahjakas urheilussa tai musiikissa, mutta tietynlainen kognitiivinen lahjakkuus (älykkyys) herättää juuri tämän kaltaisia kommentteja. Urheilijoita kannustetaan, eikä kuk
Nyt olet väärässä .Kyllä näitä kaiken urheilullekin antaneita kritisoidaan. Katsos, kun se urheilu-ura tyssää siihen kun ikää tulee ja ura on ohi, ja sitten pitäisi mietiä loppuelämän toimeentuloa, ja aloittaa alusta se ammattiin opiskelu. Tässä vaiheessa jotkut tippuu , jotkut aloittaa ammattiin opiskelun keski-iässä. Tietty jos oisi joku NHL tähti ja milljoonaomaisuus tietty eri. Suomessa urheilijat ei ehkä tienaa niin paljon urallaan. On näitä huippu-urheilijoita jotka on myös hoitaneet opiskelut siin sivussa, mikä on hyvä asia, (esim. Tanja Poutiainen): Mutta entä Palander?
Sinä et vain kykene samaistumaan lahjakkaan ihmisen elämään. Ei kyse ole aina pakonomaisesta suorittamisesta, vaan tylsistymisen ehkäisystä. Peruskoulun alkeellisuus meinaa ajaa hulluuden partaalle ja lukiokin sujuu puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä huitaisten. Kyllä itsellekin tuli tunneilla enemmän kuin hyvin tutuiksi aikakausilehdet, kirjat, urheiluvedonlyöntikohteiden analysointi ja joskus jopa kortinpeluu.