Olo tuntuu turhalta ihmiseltä, surkimukselta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei varmaan. Maailma pyörisi ilmankin. Tämä ei tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa. Ei meistä ketään täällä varsinaisesti tarvita, mutta miksi pitäisikään? Ei tuolla ulkona olevia luonnoneläimiäkään kukaan tarvi, eikä ne kulje masentuneena päivittelemässä tarpeettomuuttaan. Ne vaan menee ja elää elämäänsä.

 

 

Onhan ne osansa ja hyödyllisiä ekosysteemille. Ne myös tappaa elääkseen. Onko tää ihan pätevä vertaus?

Ihmisiä taas on liikaa ja me tapetaan koko maapallo.

Sen takia ihmiset varmaan niin huonosti voikin kun meitä on liikaa.

Minäkin olen sitä mieltä, että meitä alkaa olla liikaa, vaikka olen kristitty. Kun luullaan että kaikki kristityt haluavat lisääntyä vimmatusti.. No minusta nyt maailma on jokseenkin täynnä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö. Hommaa jostain esim. Ben Malisen häpeää ja häpeän hoitoa koskevia teoksia. Tsemppiä!

Siellä kalkkikakka taas larppaa

Painu sinä hittoon siitä ulisemasta jos ei ole mitään järjellistä sanottavaa. 

Ai en saa kommentoida itseäni koskevia asioita? :) turpa kiinni.

Myös täällä ulkopuolinen, yhteensopimaton, vääränmallinen - mutta itseni kanssa oon kamut, eikä mielestäni kaikkiin muiden kehittämiin söhellyksiin tarvitsekaan sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään meistä ei tarvita. Koko maailmaa ei tarvita. Joka tapauksessa maailma on, ja sinulle on annettu sen päälle elämä. Tee sillä kuten parhaaksi näet. Mene vaikka nauttimaan kevätilmasta.

Ensin pitäisi kyetä ylipäätään nauttimaan. Usko tai älä, mutta joidenkin aivot on niin vinkasallaan ettei se onnistu.

Jos olisi itselleen armollinen eikä odottaisi mitään nautintoa vaan vain tekisi asioita sen verran kuin jaksaa? Vähän julmaa, tiedän, mutta itselläni kokemusta näistä ajoista kun mistään ei nauti. Silloin pakotan itseni tekemään jotain, piipahdan vähän ulkona tms. Aina mieliala ei siitä kohoa mutta ei ole koskaan harmittanut että lähdin, ainakin ulkoilin ja huolehdin itsestäni. Annan luvan itselleni olla odottamatta mitään ja ryven masennuksessa kun siltä tuntuu. Aina tulee se pienikin hetki kun tuntuu paremmalta. 

Ap hyvyys tarttuu. Minä olen alkanut tarkoituksella kiittämään ja kehumaan läheisiäni. Antamaan heille arvostusta, jos olen heille kiitollinen jostain. Olen saanut lopulta samaa takaisin päin. Siitä tulee hyvä mieli, kun ihmiset voivat olla toisiaan varten ja osaavat arvostaa toisiaan. 

Ootko käynyt tänään ulkona? Syönyt hyvin? Juonut vettä? Miten olet nukkunut? Ruutuaika? 

Jos sinusta ap tuntuu tarpeettomalta, voisitko tehdä jotain sen eteen, että olet jollekin tarpeellinen? Vaikka vapaaehtoistyötä, jos sulla ei ole ketään perhettä, omaisia tai sukulaisia joita voisit auttaa.

Säälittää, hyvät ihmiset ja luottavaiset ovat useasti uhreja,pahis kuolee luotien vinkuessa ja saa syyttää siitä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään meistä ei tarvita. Koko maailmaa ei tarvita. Joka tapauksessa maailma on, ja sinulle on annettu sen päälle elämä. Tee sillä kuten parhaaksi näet. Mene vaikka nauttimaan kevätilmasta.

Ensin pitäisi kyetä ylipäätään nauttimaan. Usko tai älä, mutta joidenkin aivot on niin vinkasallaan ettei se onnistu.

Jos olisi itselleen armollinen eikä odottaisi mitään nautintoa vaan vain tekisi asioita sen verran kuin jaksaa? Vähän julmaa, tiedän, mutta itselläni kokemusta näistä ajoista kun mistään ei nauti. Silloin pakotan itseni tekemään jotain, piipahdan vähän ulkona tms. Aina mieliala ei siitä kohoa mutta ei ole koskaan harmittanut että lähdin, ainakin ulkoilin ja huolehdin itsestäni. Annan luvan itselleni olla odottamatta mitään ja ryven masennuksessa kun siltä tuntuu. Aina tulee se pienikin hetk

Tietkö sen tunteen kun onnellisuus ja ilo on kadonneet sun sisältä ? Ikäänkuin se toiminto olisi poistettu sinulta.  Vähän kun kuuro yrittäisi kuunnella musiikkia tai sokea katsella kaunista maisemaa. 

Mulla on nyt tuo olotila. Nyt makaan vaan sängyssä. Väsyttää kaikilla mahdollisilla tavoilla .

Jokainen voi tehdä itsensä tarpeelliseksi, kunhan tekee jotain hyvää. Ihan pieniäkin juttuja. Kerää vaikka asuinalueeltaan roskia pois maasta. Parempi sekin kuin että olisit sellainen joka niitä roskia heittää maahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään meistä ei tarvita. Koko maailmaa ei tarvita. Joka tapauksessa maailma on, ja sinulle on annettu sen päälle elämä. Tee sillä kuten parhaaksi näet. Mene vaikka nauttimaan kevätilmasta.

Ensin pitäisi kyetä ylipäätään nauttimaan. Usko tai älä, mutta joidenkin aivot on niin vinkasallaan ettei se onnistu.

Jos olisi itselleen armollinen eikä odottaisi mitään nautintoa vaan vain tekisi asioita sen verran kuin jaksaa? Vähän julmaa, tiedän, mutta itselläni kokemusta näistä ajoista kun mistään ei nauti. Silloin pakotan itseni tekemään jotain, piipahdan vähän ulkona tms. Aina mieliala ei siitä kohoa mutta ei ole koskaan harmittanut että lähdin, ainakin ulkoilin ja huolehdin itsestäni. Annan luvan itselleni olla odottamatta mitään ja ryven masennuk

Sinulla on nyt selvästi hankala masennuskausi menossa. Ei se tee sinusta hyödytöntä. Se tekee sinusta ihmisen. Koska kaikilla meillä on vaikeat aikamme.

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvyys tarttuu. Minä olen alkanut tarkoituksella kiittämään ja kehumaan läheisiäni. Antamaan heille arvostusta, jos olen heille kiitollinen jostain. Olen saanut lopulta samaa takaisin päin. Siitä tulee hyvä mieli, kun ihmiset voivat olla toisiaan varten ja osaavat arvostaa toisiaan. 

Millaisia kehuja annat ? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään meistä ei tarvita. Koko maailmaa ei tarvita. Joka tapauksessa maailma on, ja sinulle on annettu sen päälle elämä. Tee sillä kuten parhaaksi näet. Mene vaikka nauttimaan kevätilmasta.

Ensin pitäisi kyetä ylipäätään nauttimaan. Usko tai älä, mutta joidenkin aivot on niin vinkasallaan ettei se onnistu.

Jos olisi itselleen armollinen eikä odottaisi mitään nautintoa vaan vain tekisi asioita sen verran kuin jaksaa? Vähän julmaa, tiedän, mutta itselläni kokemusta näistä ajoista kun mistään ei nauti. Silloin pakotan itseni tekemään jotain, piipahdan vähän ulkona tms. Aina mieliala ei siitä kohoa mutta ei ole koskaan harmittanut että lähdin, ainakin ulkoilin ja huolehdin itsestäni. Annan luvan itselleni olla odottamatta mitään ja ryven masennuk

Tiedän sen tunteen erittäin hyvin. Luuletko olevasi ainoa joka on koskaan tuntenut niin tai tulee koskaan tuntemaan niin? Asioiden tekeminen ei kuitenkaan vaadi kykyä tuntea onnellisuutta. Eikä kadonnut onni ja ilo löydy ainakaan makaamalla sängyssä ja notkumalla Suomen ikävimmällä keskustelupalstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap hyvyys tarttuu. Minä olen alkanut tarkoituksella kiittämään ja kehumaan läheisiäni. Antamaan heille arvostusta, jos olen heille kiitollinen jostain. Olen saanut lopulta samaa takaisin päin. Siitä tulee hyvä mieli, kun ihmiset voivat olla toisiaan varten ja osaavat arvostaa toisiaan. 

Millaisia kehuja annat ? 

Olen alkanut kiittämään vuosienkin takaisista jutuista, joista tajusin etten silloin osannut ehkä kiittää tarpeeksi. Esimerkiksi kun sain nukkua pari yötä kaverin luona, kun olin koditon, tai kun joku ihminen on sellainen että hän aina vastaa puhelimeen ja jaksaa kuunnella murheitani. Kerron heille miten paljon arvostan sitä, että heihin voi luottaa ja he ovat olleet tukenani.

Sitten olen pyrkinyt ihan suoraan kohottamaan sellaisten ihmisten itsetuntoa, jotka eivät mielestäni arvosta itseään tarpeeksi. Kehun ihmisiä fiksuiksi, taitaviksi, empaattisiksi, mikä milloinkin pitää paikkansa. Kannustan ihmisiä sellaisissa asioissa, mitä he eivät muuten uskaltaisi tehdä kun luulevat olevansa niin surkeita. Esimerkiksi johonkin kouluun/työpaikkaan hakemisessa. Pieniä juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään meistä ei tarvita. Koko maailmaa ei tarvita. Joka tapauksessa maailma on, ja sinulle on annettu sen päälle elämä. Tee sillä kuten parhaaksi näet. Mene vaikka nauttimaan kevätilmasta.

Ensin pitäisi kyetä ylipäätään nauttimaan. Usko tai älä, mutta joidenkin aivot on niin vinkasallaan ettei se onnistu.

Jos olisi itselleen armollinen eikä odottaisi mitään nautintoa vaan vain tekisi asioita sen verran kuin jaksaa? Vähän julmaa, tiedän, mutta itselläni kokemusta näistä ajoista kun mistään ei nauti. Silloin pakotan itseni tekemään jotain, piipahdan vähän ulkona tms. Aina mieliala ei siitä kohoa mutta ei ole koskaan harmittanut että lähdin, ainakin ulkoilin ja huolehdin itsestäni. Annan luvan i

Älä ole noin ikävä ihminen. Joskus sekin auttaa, kun saa vaan johonkin kirjoitettua ajatuksiaan. 

Kehottaisin teitä masentuneita hakeutumaan vertaistuen piiriin, ihan vaikka netissä. Tekee hurjan hyvää päästä irti kuvitelmasta että on ainoa masentunut koko maailmassa, jota kukaan ei voi ymmärtää ja joka ei voi toipua. Ette ole, kyllä voi ja kyllä voitte.

Vierailija kirjoitti:

Kehottaisin teitä masentuneita hakeutumaan vertaistuen piiriin, ihan vaikka netissä. Tekee hurjan hyvää päästä irti kuvitelmasta että on ainoa masentunut koko maailmassa, jota kukaan ei voi ymmärtää ja joka ei voi toipua. Ette ole, kyllä voi ja kyllä voitte.

Vertaistukea tämäkin, kun vaan jättää trollit huomiotta. Moni meistä on käynyt läpi usean masennuksen. 

Say more yes for almost everything. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketään meistä ei tarvita. Koko maailmaa ei tarvita. Joka tapauksessa maailma on, ja sinulle on annettu sen päälle elämä. Tee sillä kuten parhaaksi näet. Mene vaikka nauttimaan kevätilmasta.

Ensin pitäisi kyetä ylipäätään nauttimaan. Usko tai älä, mutta joidenkin aivot on niin vinkasallaan ettei se onnistu.

Jos olisi itselleen armollinen eikä odottaisi mitään nautintoa vaan vain tekisi asioita sen verran kuin jaksaa? Vähän julmaa, tiedän, mutta itselläni kokemusta näistä ajoista kun mistään ei nauti. Silloin pakotan itseni tekemään jotain, piipahdan vähän ulkona tms. Aina mieliala ei siitä kohoa mutta ei ole koskaan harmittanut että lähdin, ain

Mikä tuossa oli ikävää? Minäkin kerroin omista ajatuksistani ja kokemuksistani saman kokeneena. Eikö minulla ole oikeutta kertoa omista ajatuksistani? Luuletko olevasi ainoa, jolla on koskaan ollut elämässä vaikeaa? Tämä on keskustelupalsta, jolla keskustellaan. Jos et halua keskustelua, kirjoita ajatuksesi sitten päiväkirjaan. Tee sitä tapa, sekin auttaa. Joka päivä kirjoitat paperille kaiken mitä mielessä pyörii sensuroimatta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehottaisin teitä masentuneita hakeutumaan vertaistuen piiriin, ihan vaikka netissä. Tekee hurjan hyvää päästä irti kuvitelmasta että on ainoa masentunut koko maailmassa, jota kukaan ei voi ymmärtää ja joka ei voi toipua. Ette ole, kyllä voi ja kyllä voitte.

Vertaistukea tämäkin, kun vaan jättää trollit huomiotta. Moni meistä on käynyt läpi usean masennuksen. 

Totta, moni tietää kyllä mistä ap puhuu vaikka ap ei sitä ymmärrä.