Sana jota käytettiin lapsuudessasi paljon, mutta kuulet sitä nykyään harvoin
Mulle tuli mieleen kauppis (kauppa-auto) ja remmikengät :)
Kommentit (255)
Lastikka. Semmoinen muovi, joka vedettiin vaikkapa pöllipinon päälle sateensuojaksi, tai missä nyt sateensuojaa tarvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Ehtoo
Onneksi mä kuulen tuota sanaa useinkin. Itse käytän illan asemasta. Avantosaunalla moni tervehtii: ehtoota.
Tupakkavaunu
Nykyisin ei enää missään saa polttaa. Ennen ei ollut mitään paikkaa missä ei olisi saanut polttaa. Varmaan synnytysosastollakin hoitajat käveli nortti huulessa.
Maastojuoksu. Koulussa joka välitunti juostiin. Nykyään kai se on polkujuoksua mitä lie.
Omatunto! Lapsena tuohon aina vedottiin, mitä omatunto sanoo.
Siksi meistä kasvoikin kunnon kansalaisia.
Mummo sanoi myös aina, katso silmiin ja sano. Tarkoitti, että uskalsi puhua vaan totta.
Suuntanumero
Onko niitä enää edes olemassa? Puhelinnumerot on nykyisin vain puhelinnumeroita. Ei kukaan mieti pitääkö laittaa Helsingin vai Tampereen suuntanumero kun soittaa.
Vierailija kirjoitti:
Lastikka. Semmoinen muovi, joka vedettiin vaikkapa pöllipinon päälle sateensuojaksi, tai missä nyt sateensuojaa tarvittiin.
Heh, Oliskohan kuitenkin ollut plastikka? Tulee sanasta plastic, you know:)
Vanttuut
Loota
Luuttu
Veska
Lompsa
Vintti
Lähetääs tiluksia kahtoon. Ukki, kun halusi lähteä kävelylle (asuttiin maalla).
Kuukuuspuu. Pohjois-Savossa käytetty sana, tarkoitus esim. hutera teline tai tuoli pöydän päällä. Mummo käytti sanaa ylipäätään silloin, kun oli esimerkiksi jätetty lattialle joku tavara, johon kompastua.
Mielestäni hauska ja kuvaava sana.
Einari Keski Pörhölä, äidilläni oli tapana verrata minua kyseiseen hlöön, kun jotain hölmöilin..tosin aivan hyväntahtoisesti.. kuka lieneekään tämä henkilö, ilmeisesti joku sen ajan sketsihahmo.
Neukkula
Puhekielessä Neuvostoliitto oli neukkula. Silloin kun Suomen naapurissa oli vielä oikea suurvalta.
Onhan tämä vieläkin jossain määrin käytössä. Sitten jos mennään isolle kirkolle niin ollaan oikein Helsinkiin asti menossa.