Lue keskustelun säännöt.
Mikä vialla nuoressa joka ei saa mitään tehtyä, ei edes mitään positiivista, itseään hyöydyttävää?
14.05.2024 |
Täysi-ikäisestä nuoresta kyse, joka ei saa hoidettua mitään asioita. Pitäisi siirtää hänelle säästetyt rahat tuottotilille - ei onnistu, koska vaatisi pankissa käynnin. Ei suostu yksin eikä yhdessä. Rahat seisoo käyttötilillä, verkkopankkitunnuksia ei ole, eikä nuorta kiinnosta. Ei saa varattua ajotunteja autokoulussa. Lukio menee päin prinkkalaa, koska ei saa palautettua ajoissa yhtään mitään. Hermo menee totaalisesti. Miten hän ikinä tulee pärjäämään itsekseen?
Kommentit (99)
Pahimmat vaihtoehdot kannattaa poissulkea ensin, koska niillä on kovimmat seuraukset. Tässä tapauksessa ne on mt-ongelmat riippumatta siitä ovatko ne todennäköisin syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäriin veisin.
Selvittämisen aloittaisin sieltä.
Tavoittelisin elämästä kiinnostunutta uteliasta nuorta. Sit, mikä hän lapsena on ollut. Ei perusluonne ja uteliaisuus katoa.
Masennus ja uupumus hukkaa ne joksikin aikaa.
Apuja vaan hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on ihan normaali elämänura nykyään. Raha elämiseen tulee Kelalta ja kuntouttava työtoiminta tarjoaa aktiviteetteja.
Totta. Kun menee kuntouttavaan saa kulukorvauksen ja korotetun työmarkkinatuen. Tohon lisäksi asumistuki niin alkaa olla tulot samaa luokkaa kuin huonoiten palkatut työt saati sit osa-aikainen työ. Mitään tulosvastuuta ei ole vaan se on kevyttä puuhastelua. Vastaavasti moni pienipalkkainen oikea työ on rankkaa ja siinä rikkoo itsensä. Ei ole aina wörttiä tehdä töitä, vaikka muuta väitetään
Huono vinkki.
Mieluummin kiinni johonkin. Tuo nuori on juuri sellainen, joka ei ole päässyt kiinnittymään rakentaviin asioihin.
Ei kannata työttömäksi kannustaa. Kannattaa kannustaa vaikka huonopalkkaisiin töi
"Sitten huomaakin olevansa nelikymppinen ja edelleen kiinni siellä jossain. Paikat alkaa mennä rikki eikä enää pysty tekemään työtä. Lopulta löytää itsensä kortistosta ja kaikki pitää aloittaa alusta. Käytännössä huonompi lopputulos kuin niillä jotka ei edes yrittänyt."
Menee salille ja lenkille ennen ongelmia niin pystyy tekemään eläkeikään saakka.
-varastomies 58v
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä mitään voi istua kotona pelaamaasa huppu korvilla, tilata Woltilta ruokaa.
Yhteiskunta auttaa, tukee, tekohengittää
Antaa valjaat, kuolaimet ja vielä kengittää
Tää nauratti, kiitos. Mutta näinhän se on. Ja sitä kun ajattelee, ei enää nauratakaan keskivertoveronmaksajaa.
Ei yksinkertaisesti välitä koska millään ei ole mitään väliä. Uutisissa kerrotaan työttömyydestä, leikkauksista, luonnon tuhoutumisesta, köyhyydestä, siitä miten suomalaisen pitää kantaa vastuu kaikesta jne. Tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Edes vakitöitä ei ole tarjolla vaan pätkätöitä nollasopimuksella. Samaan aikaan haukutaan miten nuoriso on laiskaa ja saamatonta kun eivät tee edes töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta mistä voi kyse, autismi? En tiedä ketään toista yhtä saamatonta nuorta.
Juurikin jotain kirjoon kuuluvaa. Esim. tuottamishäiriö.
Mikä se on?
Kun ei vain saa itseään liikkeelle, aloittamaan asioita.
Pojallani diagnosoitiin lapsena. On nyt 23v ja ongelma on suuresti helpottanut. Toki vieläkin kokee tämän lievänä.
Suvuista löytyy nepsyä joka lähtöön. Lapsena poikani oli takertuva, välillä levoton (jo syntymästään asti). Päiväkodissa huomattiin erityisyys. Ääniherkkä (perityy minun puoleltani). Ikäisiään motorisesti jäljessä, mihin auttoi mieluisa liikunta. Vastavuoroisuutta puuttui ennen jumppaa.Teinistä saakka hyvin kiltti, mutta ajoittain oli valtavan jääräpäinen. Oli 12-vuotiaana pahoja kriisejä. Ahdistui helposti. Ei pystynyt silloin lukemaan itsekseen tai tuottamaan tekstiä. Oli kyllä tiettyä lahjakkuuttakin sillä saralla, mm. riimitaju. Nykyään on kuntoutunut tästä.
On edelleen herkkä, viihtyy omassa rauhassaan, muuten ei ole epäsosiaalinen. On myös raitis.
Someriippuvuus? Tottunut passaukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin veisin.
Selvittämisen aloittaisin sieltä.
Tavoittelisin elämästä kiinnostunutta uteliasta nuorta. Sit, mikä hän lapsena on ollut. Ei perusluonne ja uteliaisuus katoa.
Masennus ja uupumus hukkaa ne joksikin aikaa.
Apuja vaan hakemaan.
Mun lähes 3-kymppinen poika oli jo lapsena jotenkin alavireinen, alakuloinen. Ei toki aina, mutta se tuntui olevan perusvire. No, eihän kaikki lapset ole yli-innokkaina hyppeleviä remuajia, mutta silti.
Nyt tosiaan on samanlainen kuin lapsena. On ollut yritystä yrittäjyyteen itseään kiinnostavalla alalle, mutta se ei monen vuodenkaan jälkeen elätä, ei läheskään. Muuta ei ole ajatellut tekevänsä lukion jälkeen, mutta nyt on itsekin kypsynyt paikallaan junnaamiseen ja haki kouluihin. Kuinka ollakaan, ei edennyt pääkokeissa jatkoon, ja nyt saattaa olla taas tyhjä syksy edessä.
En tiedä näistä opintopoluista, että pääsekö joka tapauksessa edes johonkin. Siis tarjotaanko opiskelupaikkaa koulusta, mihin ei ole hakenut? Jos ei pääse niihin, mitä haki.
Surettaa ja harmittaa fiksun pojan puolesta. Koronarajoitukset pitkälti turmelivat hänen hyvon alkaneen yrittäjyytensä. Lukion todistus oli hyvä, mutta nythän se on auttamatta vanhentunut.
Eli vaikka nuori aikuinen haluaisikin päästä elämässään eteen päin, se voi olla vaikeaa, jos ei pääse opiskelemaan, mikä itseä kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut sellaisesta kuin PDA, Pathological Demand Avoidance? Se yhdistettynä esimerkiksi johonkin persoonallisuushäiriöön tai vaikka pelkkään nuoren aikuisen elämänahdistukseen rajoittaa jo merkittävästi pärjäämistä.
Mua alkoi aina töissä (työ kuin työ) raivostuttaa, kun pomo käski tehdä jotakin. Tai ylipäätään käski. Tein kyllä mukisematta, mitä käskettiin eikä mua se tehtävä itsessään häirinnyt, päinvastoin, mähän olin mennyt töihin nimenomaan tehdäkseni niitä työtehtäviä. Mutta suorat käskyt nostivat silti aina kapinahengen, vaikken sitä koskaan toteuttanutkaan.
Sama itse asiassa myös yksityiselämässä. Oon kutsunut itseäni vastarannankiiskeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän oli niin itsepäinen, että istui vaikka mieluummin alasti tyhjässä huoneessa vuoden, kuin myönsi, että tarvitsisi jotain tai olisi väärässä.
Tuskin olisi oikeasti istunut.
About jokainen PDA-piirteinen autisti toimis noin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut sellaisesta kuin PDA, Pathological Demand Avoidance? Se yhdistettynä esimerkiksi johonkin persoonallisuushäiriöön tai vaikka pelkkään nuoren aikuisen elämänahdistukseen rajoittaa jo merkittävästi pärjäämistä.
Mäkin suosittelen APta lukemaan PDAsta, että kuulostaako tutulta.
Ei tarvii olla mitään persoonallisuushäiriötä tai ylimääräistä ahdistusta (PDAhan kuuluu jokatapauksessa ahdistus) lisäks, PDA itsessään riittää kyllä rajoittamaan merkittävästi pärjäämistä.
Mulla siis itselläni on PDA, niin tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?
Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan
No ehkä se takia, että jos niitä helkatin diagnooseja on ongelmien taustalla, niin tollanen sanktiomeininki mistä puhut, voi aiheuttaa ihan peruuttamatonta tuhoa, ja sit onkin loppuelämänsä työkyvytön ihmisraunio 🙄.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systemaattisen katsauksen johtopäätelmä oli, että ei voida sanoa, onko PDA erillinen häiriö vai autismikirjon häiriöön liittyvä piirre. Se tiedetään, että vaatimusten välttelemiskäyttäytyminen on suuri ja vakava haaste perheille ja henkilölle itselleen. Se voi liittyä ahdistukseen, traumoihin tai vaatimusten kokemiseen uhkaavina tai epämielekkäinä. Perheet ovat kokeneet, ettei heitä ole palvelujärjestelmissä kohdattu oikein. Heitä on ohjattu olemaan jämäkän vaativia autismikirjon lastaan kohtaan, ja tämä on vanhempien mielestä nostanut lapsessa esiin vaatimusten välttämiskäyttäytymisen. Joustava toiminta on tuottanut huomattavasti parempia kasvatuksellisia tuloksia. Kun vanhemmat ovat saaneet niin sanotusti luvan tai ohjeet toimia toisin eli joustavasti lapsensa kanssa, on vanhempien stressi helpottanut ja lapsen haastava käyttäytyminen vähentynyt.
Selkeät rutiinit aut
Ei ne kyllä PDAn kanssa yleensä auta, toisin kuin muuten autismin kirjon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?
Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan
Oliskin näin helppoa! Meillä on yksi joka ei tee yhtään mitään vaikka kiekuis äänensä käheäksi. Mikään ei tehoa. Siis nyt puhun kotitöistä.
Oletko varma, ettei mikään
Mistä hän olisi sitten saanut ravinnon, jos ette olisi kokanneet hänelle? Olisiko vain istunut ja tuiottanut seinää ja kuollut sitten nälkään siinä istuessaan? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?
Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan
Oliskin näin helppoa! Meillä on yksi joka ei tee yhtään mitään vaikka kiekuis äänensä käheäksi. Mikään ei tehoa. Siis nyt puhun kotitöistä.
Oletko varma, ettei mikään tehoa? Jos tyhjennätte huoneen tavaroista (jätät
No eihän noin saa tehdä! Aika käsittämätöntä, että joku käyttäis tollasta väkivaltaa omaa lastaan (tai ylipäätään ketään) kohtaan 😳.
No, PDAn kohdalla toi ei ainakaan toimis.
"Mistä hän olisi sitten saanut ravinnon, jos ette olisi kokanneet hänelle? Olisiko vain istunut ja tuiottanut seinää ja kuollut sitten nälkään siinä istuessaan? Tuskin."
Ei oo mitenkään tavatonta, että autistinen lapsi joutuu tiputukseen kun ei syö. Eli joo.
Itse olin ja olen edelleen hyvin samanlainen kuin aloituksen nuori. En saa ns. normiarjessa aikaiseksi lähestulkoon mitään, ainakaan ajoissa tai leppoisalla aikataululla.
Ainoa mikä minulle tepsii, on paniikki. En välttämättä saa esim. laskuja maksettua ajallaan, vaikka tilillä olisi rahaa ja maksamiseen menisi maksimissaan 5min. Jokin siinä koko toimituksessa vain ahdistaa, tuntuu kuin koko keho olisi tulehdustilassa kun vain mietinkin koko asiaa.
Mutta sitten, kun muistutuksen muistutuksen muistutuksen jälkeen tipahtaa karhukirjettä postiluukusta, alan paniikissa järjestelemään maksuasioitani. Koska en minä luottotietojani halua menettää! Tässä vaiheessa esim. alunperin 20€ euron lasku on saattanut paisua muistutusmaksuineen ja korkoineen 200 euroon.
Sama esim. kodin puhtaanapidon kanssa; saatan asua yli vuodenkin päivät kunnon sikolätissä, kunnes asuntoihin ollaan tekemässä jotain huoltotarkastusta - ja sitten vasta siivoan itku kurkussa koko käyntiä edeltävän viikon.
Tiedän, ettei tällaisessa toiminnassa ole mitään järkeä, mutta aivoni eivät vain tunnu toimivan niin kuin niiden "kuuluisi". Ja olen kuitenkin jo 30v, enkä mikään lukioteini.
Sanokaa jos keksitte jotain oikeasti toimivaa. Sama tilanne eikä auta keppi ei porkkana. Tuosta tulee varmaan juuri sellainen syrjäytynyt nuori kuin logged inissä. Enkä todellakaan sano pahalla, mutta näin se vaan tuppaa menemään. Ei minkäänlaista motivaatiota mihinkään suuntaan. Kaikki mahdolliset elämänsä sekunnit katsoo netistä viihdettä.
Sitten huomaakin olevansa nelikymppinen ja edelleen kiinni siellä jossain. Paikat alkaa mennä rikki eikä enää pysty tekemään työtä. Lopulta löytää itsensä kortistosta ja kaikki pitää aloittaa alusta. Käytännössä huonompi lopputulos kuin niillä jotka ei edes yrittänyt.