Mikä vialla nuoressa joka ei saa mitään tehtyä, ei edes mitään positiivista, itseään hyöydyttävää?

Itse 2000-luvun vaihteessa olin todella stressaantunut nuori. Yläasteella kiusattiin ja mitään harrastuksia ei ollut, paitsi puntti ja tietokone. Omassa huoneessa viihdyin. Kesätyötä edes olisin halunnut, mutta mitään ei vaan koskaan saanut. Välillä potkittiin palloa kavereiden kanssa. Vanhemmat kyllä patistivat ulos, vaikka ei siellä oikein mitään olisi edes tehnyt. Lukiokin oli kauheaa, kun läksyjä yms. oli hirveästi ja varsinkin matikka oli vaikeaa ja stressasi ihan älyttömästi. Eikä siellä ollut kavereitakaan. Onneksi lukion jälkeen pääsi ekaan varastoduuniin ja sit muutama vuosi kaikenlaista duunia ja tienestiä ja työ olikin paljon kivempaa kuin koulumaailman keh...rei...den kärpästen herra. Eikä joutunut tehdä läksyjäkään. Sit menin AMKiin ja siellä sentään oli jotain kavereita, mutta koulubileisiin en mennyt, kun eivät ne omat kaveritkaan siellä olleet. Kävin salilla ja vkl tein töitä. Suosittelen houkuttelemaan noita epämotivoituneita lapsia hakemaan töitä. On oikeastaan parasta ajanviettoa, jos mitään muutakaan ei tahdo olla. Ja "normaalit" nuoret yleensä ovat kauheita hirv1...öitä erilaisille ihmisille, kiusaavat tai vähintäänkin syrjivät. Ovat ilkeitä. Kouluissa on ne pahimmat tyypit. En ihmettele yhtään, jos teinit lukittautuvat omaan huoneeseensa. Vanhemmatkin ovat niin tyh...miä, etteivät näe minkälaisia ääl...iöitä ne nuorten vertaiset ovat ja opettajat kouluissa eivät tee kiusaamiselle mitään ja hyssyttelevät vain.

Oletko kuullut sellaisesta kuin PDA, Pathological Demand Avoidance? Se yhdistettynä esimerkiksi johonkin persoonallisuushäiriöön tai vaikka pelkkään nuoren aikuisen elämänahdistukseen rajoittaa jo merkittävästi pärjäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän oli niin itsepäinen, että istui vaikka mieluummin alasti tyhjässä huoneessa vuoden, kuin myönsi, että tarvitsisi jotain tai olisi väärässä.

Tuskin olisi oikeasti istunut.

Jep. Tuskin olisi. Jossain vaiheessa (noin 3 vuorokauden kohdalla) olisi viimeistään iskenyt ravinnontarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja toisaalta mistä voi kyse, autismi? En tiedä ketään toista yhtä saamatonta nuorta.

Juurikin jotain kirjoon kuuluvaa. Esim. tuottamishäiriö.

Mikä se on?

Joku uusin selitys laiskuudelle, veikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se, että on tutkinto , tai vaikka viisi tutkintoa , takaa mitään.  Pitää olla itse hirmu aktiivinen, tehdä töitä sen eteen , että pääsee eteenpäin ja saa jalkansa jonkun oven rakoon. Eikä sitä voi yhteiskunta tehdä, eikä tarvitse.

Ongelma on siinä että ihmiset valitsevat vääriä tutkintoja ja valtio kustantaa tämä väärät tutkinnot. Esimerkiksi lähihoitajan tutkinto työllistää mutta eräoppaan tutkinto ei työllistä.

Niinpä niin mutta jos on itse kokenut hetkiä jolloin ei saa itseä liikkeelle ellei talo ole kirjaimellisesti liekeissä niin kai sitä nyt edes yrittää hakeutua johonkin työhön mikä edes kuulostaa motivoivalta, hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Itse 2000-luvun vaihteessa olin todella stressaantunut nuori. Yläasteella kiusattiin ja mitään harrastuksia ei ollut, paitsi puntti ja tietokone. Omassa huoneessa viihdyin. Kesätyötä edes olisin halunnut, mutta mitään ei vaan koskaan saanut. Välillä potkittiin palloa kavereiden kanssa. Vanhemmat kyllä patistivat ulos, vaikka ei siellä oikein mitään olisi edes tehnyt. Lukiokin oli kauheaa, kun läksyjä yms. oli hirveästi ja varsinkin matikka oli vaikeaa ja stressasi ihan älyttömästi. Eikä siellä ollut kavereitakaan. Onneksi lukion jälkeen pääsi ekaan varastoduuniin ja sit muutama vuosi kaikenlaista duunia ja tienestiä ja työ olikin paljon kivempaa kuin koulumaailman keh...rei...den kärpästen herra. Eikä joutunut tehdä läksyjäkään. Sit menin AMKiin ja siellä sentään oli jotain kavereita, mutta koulubileisiin en mennyt, kun eivät ne omat kaveritkaan siellä olleet. Kävin salilla ja vkl tein töitä. Suosittelen houkuttelemaan noita epämotivoitune

Fyysisissä töissä on se hyvä puoli että siellä pitää olla ihan fyysisesti paikalla ja pomotkin yleensä ovat valvomassa työn edistymistä. Usein sitä kautta sitä motivaatiota yhtäkkiä löytyykin. Se on ihan erilainen tilanne kuin olla omassa huoneessa kun pitäisi aloittaa tehdä läksyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 2000-luvun vaihteessa olin todella stressaantunut nuori. Yläasteella kiusattiin ja mitään harrastuksia ei ollut, paitsi puntti ja tietokone. Omassa huoneessa viihdyin. Kesätyötä edes olisin halunnut, mutta mitään ei vaan koskaan saanut. Välillä potkittiin palloa kavereiden kanssa. Vanhemmat kyllä patistivat ulos, vaikka ei siellä oikein mitään olisi edes tehnyt. Lukiokin oli kauheaa, kun läksyjä yms. oli hirveästi ja varsinkin matikka oli vaikeaa ja stressasi ihan älyttömästi. Eikä siellä ollut kavereitakaan. Onneksi lukion jälkeen pääsi ekaan varastoduuniin ja sit muutama vuosi kaikenlaista duunia ja tienestiä ja työ olikin paljon kivempaa kuin koulumaailman keh...rei...den kärpästen herra. Eikä joutunut tehdä läksyjäkään. Sit menin AMKiin ja siellä sentään oli jotain kavereita, mutta koulubileisiin en mennyt, kun eivät ne omat kaveritkaan siellä olleet. Kävin salilla ja vkl tein töit

"Fyysisissä töissä on se hyvä puoli että siellä pitää olla ihan fyysisesti paikalla ja pomotkin yleensä ovat valvomassa työn edistymistä. Usein sitä kautta sitä motivaatiota yhtäkkiä löytyykin. Se on ihan erilainen tilanne kuin olla omassa huoneessa kun pitäisi aloittaa tehdä läksyjä."

Kyllä minä aina tein läksyni. Ja olen ollut aina töissäkin ahkera. Mutta ei se kovinkaan kivaa aikaa ollut. Töissä on parempi olla.

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä minä aina tein läksyni. Ja olen ollut aina töissäkin ahkera. Mutta ei se kovinkaan kivaa aikaa ollut. Töissä on parempi olla.

Ai? Minä en tehnyt koskaan läksyjä ellei ollut tiedossa että opettaja tarkastaa kaikki tehtävät jokaiselta oppilaalta. En silloin jos opettaja tarkasti vain osan tehtävistä satunnaisilta oppilailta. Otin mieluummin riskin kiinnijäämisestä. Niin vastenmielistä se oli minulle.

Älä ymmärrä väärin; mutta onhan ne rahat vielä siellä käyttötilillä?

Mulla oli ongelmia nuorena täysi-ikäisenä. Pahoja talousvaikeuksia. Jouduin keksimään kaikenlaista ettei ne selviä vanhemmille. Luulivat että on rahaa, mutta oli vain velkaa. Siirtelin ja selittelin kaikkea, etten jäisi kiinni ettri rahaa enää ole. Hävetti ja masensi nuo ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?

Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan 

Oliskin näin helppoa! Meillä on yksi joka ei tee yhtään mitään vaikka kiekuis äänensä käheäksi. Mikään ei tehoa. Siis nyt puhun kotitöistä. 

Tuonikäisillä myös joskus vaan on tuollaisia vaiheita. Mullakin oli. Silti heti kun muutin omilleni, ryhdistäydyin, eikä ollut yhtään mitään ongelmia pärjäämisessä ja aikaansaamisessa. Se vaan jotenkin kai ahdisti ja pelotti se tuntematon tulevaisuus ja aikuisuus, ja sen edessä jotenkin lamaantui. Sitten kun oli pakko vaan hypätä veteen, sitä totesikin että pystyy uimaan ja pelko katosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?

Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan 

Oliskin näin helppoa! Meillä on yksi joka ei tee yhtään mitään vaikka kiekuis äänensä käheäksi. Mikään ei tehoa. Siis nyt puhun kotitöistä. 

Oletko varma, ettei mikään tehoa? Jos tyhjennätte huoneen tavaroista (jätätte vain patjan ja yhden vaatekerran) tai annatte ravinnoksi vain pelkkää makaroni-jauheliha-seosta ilman mausteita (ketsuppi lasketaan mausteeksi)? Vieläkö senkin jälkeen on osallistumatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?

Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan 

Oliskin näin helppoa! Meillä on yksi joka ei tee yhtään mitään vaikka kiekuis äänensä käheäksi. Mikään ei tehoa. Siis nyt puhun kotitöistä. 

Oletko varma, ettei mikään tehoa? Jos tyhjennätte huoneen tavaroista (jätät

Ihanteellista olisi että olisi joku keino tehdä ihan itse ne työt ilman että tarvitaan fyysistä ruoskintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä minä aina tein läksyni. Ja olen ollut aina töissäkin ahkera. Mutta ei se kovinkaan kivaa aikaa ollut. Töissä on parempi olla.

Ai? Minä en tehnyt koskaan läksyjä ellei ollut tiedossa että opettaja tarkastaa kaikki tehtävät jokaiselta oppilaalta. En silloin jos opettaja tarkasti vain osan tehtävistä satunnaisilta oppilailta. Otin mieluummin riskin kiinnijäämisestä. Niin vastenmielistä se oli minulle.

Monesti koulupojat pelaa tiedostamattaan näitä pelejä. Tekemättä jättämällä on mahdollisuus "voittaa". Läksyjen tekeminen on varma "häviö".

Systemaattisen katsauksen johtopäätelmä oli, että ei voida sanoa, onko PDA erillinen häiriö vai autismikirjon häiriöön liittyvä piirre. Se tiedetään, että vaatimusten välttelemiskäyttäytyminen on suuri ja vakava haaste perheille ja henkilölle itselleen. Se voi liittyä ahdistukseen, traumoihin tai vaatimusten kokemiseen uhkaavina tai epämielekkäinä. Perheet ovat kokeneet, ettei heitä ole palvelujärjestelmissä kohdattu oikein. Heitä on ohjattu olemaan jämäkän vaativia autismikirjon lastaan kohtaan, ja tämä on vanhempien mielestä nostanut lapsessa esiin vaatimusten välttämiskäyttäytymisen. Joustava toiminta on tuottanut huomattavasti parempia kasvatuksellisia tuloksia. Kun vanhemmat ovat saaneet niin sanotusti luvan tai ohjeet toimia toisin eli joustavasti lapsensa kanssa, on vanhempien stressi helpottanut ja lapsen haastava käyttäytyminen vähentynyt.

Kasvatus aloitetaan taaperosta pitäen. Teinien kasvatus ei oikein enää  onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän oli niin itsepäinen, että istui vaikka mieluummin alasti tyhjässä huoneessa vuoden, kuin myönsi, että tarvitsisi jotain tai olisi väärässä.

Tuskin olisi oikeasti istunut.

Tuossa tapauksessa kyseessä melko varmasti Aspergeri. 

Kannattaa ottaa selvää mistä on kyse. Aspergeriin eikä masennukseen ei kumpaankaan patistaminen toimi kovin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Systemaattisen katsauksen johtopäätelmä oli, että ei voida sanoa, onko PDA erillinen häiriö vai autismikirjon häiriöön liittyvä piirre. Se tiedetään, että vaatimusten välttelemiskäyttäytyminen on suuri ja vakava haaste perheille ja henkilölle itselleen. Se voi liittyä ahdistukseen, traumoihin tai vaatimusten kokemiseen uhkaavina tai epämielekkäinä. Perheet ovat kokeneet, ettei heitä ole palvelujärjestelmissä kohdattu oikein. Heitä on ohjattu olemaan jämäkän vaativia autismikirjon lastaan kohtaan, ja tämä on vanhempien mielestä nostanut lapsessa esiin vaatimusten välttämiskäyttäytymisen. Joustava toiminta on tuottanut huomattavasti parempia kasvatuksellisia tuloksia. Kun vanhemmat ovat saaneet niin sanotusti luvan tai ohjeet toimia toisin eli joustavasti lapsensa kanssa, on vanhempien stressi helpottanut ja lapsen haastava käyttäytyminen vähentynyt.

Selkeät rutiinit auttaa myös.