Lue keskustelun säännöt.
Mikä vialla nuoressa joka ei saa mitään tehtyä, ei edes mitään positiivista, itseään hyöydyttävää?
14.05.2024 |
Täysi-ikäisestä nuoresta kyse, joka ei saa hoidettua mitään asioita. Pitäisi siirtää hänelle säästetyt rahat tuottotilille - ei onnistu, koska vaatisi pankissa käynnin. Ei suostu yksin eikä yhdessä. Rahat seisoo käyttötilillä, verkkopankkitunnuksia ei ole, eikä nuorta kiinnosta. Ei saa varattua ajotunteja autokoulussa. Lukio menee päin prinkkalaa, koska ei saa palautettua ajoissa yhtään mitään. Hermo menee totaalisesti. Miten hän ikinä tulee pärjäämään itsekseen?
Kommentit (99)
Add ja adhd ois olleet lapsesta asti. Eli jos vasta lukiossa alkanut tuo niin ei voi olla. Masennus varmasti todennäköisin. Siihen liittyy helposti myös liika somessa roikkuminen. Siitä puolestaan saa itseään enemmän masentavan kierteen aikaan kun vertailee ulkonäköään ja elämäänsä 24/7 somen kiiltokuviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuori tarvitsee kokemuksia siitä että pystyy pärjäämään itse. Nyt on tilanteessa, jossa "aikuisten maailma" on liian iso mörkö, eikä tiedä miten siellä eläminen aloitetaan. Tuskin kuitenkaan tajuaa itse mikä itseään vaivaa, tuossa iässä ollaan vielä hyvin pihalla tunteista, eikä hahmoteta kokonaiskuvaa ja seurauksia, vaikka olisikin virallisesti aikuinen.
Asuuko vielä kotona? Jos asuu, antakaa pieniä, helppoja vastuita ensin, jotta saa itsevarmuutta (tyyliin jonkun tarpeellisen asian tilaaminen netistä). Menee vähän kuin taaperon kanssa, mutta lopulta saa tuulta siipiensä alle ja vahvistuu. Ei reipastu ainakaan solvaamisella.
Jos mitään autismia on, ei kokonaiskuva hahmotu koskaan. Lyhyen aikavälin tavoitteet ja pikku detaljit kyllä hoituu hienosti.
Prokrastinoiva aasburger
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta mistä voi kyse, autismi? En tiedä ketään toista yhtä saamatonta nuorta.
Juurikin jotain kirjoon kuuluvaa. Esim. tuottamishäiriö.
Mikä se on?
Joku uusin selitys laiskuudelle, veikkaan.
Ehkä tässä tarkoitetaan toiminnanohjauksen häiriötä. Ei vaan saa tehtyä tärkeitäkään asioita, jokin blokkaa mielen. Tässä ei siis ole kyse pelkästään jostain siivoamisesta tai suihkussa käynnistä, vaan ei saa esim. haettua opiskelupaikkaa, vaikka se olisi unelma. Tai jää lähettämättä itselle tärkeä sähköposti. Jää anomatta tuki, jonka ilman muuta saisi. Ei mene pissalle, vaan pidättää koko päivän. Ei siis pysty toimimaan edes itselle positiivisia asioita edistäen. Vaikka ei ole mitenkään kiireinen tai hajamielinen. Tätä kutsutaan toiminnanohjauksen häiriöksi. Taviksen on vaikea ehkä tajuta, kun se on itselle automaattista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?
Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan
Oliskin näin helppoa! Meillä on yksi joka ei tee yhtään mitään vaikka kiekuis äänensä käheäksi. Mikään ei tehoa. Siis nyt puhun kotitöistä.
Oletko varma, ettei mikään tehoa? Jos tyhjennätte huoneen tavaroista (jätät
Voi olla, että ei tehois. Nistipata on yks lemppari . Pelkkä patjaki vois riittää koska tykkää maata sängyllä ja siinä sitte olla puhelimella ym.
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on ihan normaali elämänura nykyään. Raha elämiseen tulee Kelalta ja kuntouttava työtoiminta tarjoaa aktiviteetteja.
Totta. Kun menee kuntouttavaan saa kulukorvauksen ja korotetun työmarkkinatuen. Tohon lisäksi asumistuki niin alkaa olla tulot samaa luokkaa kuin huonoiten palkatut työt saati sit osa-aikainen työ. Mitään tulosvastuuta ei ole vaan se on kevyttä puuhastelua. Vastaavasti moni pienipalkkainen oikea työ on rankkaa ja siinä rikkoo itsensä. Ei ole aina wörttiä tehdä töitä, vaikka muuta väitetään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd ja masennus yhdessä. Neuropsykologille ja lääkitys
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vaadittu koskaan aikaisemmin mitään? Jos hänelle on kaikki tarjottu valmiina niin ei osaa aikuisenakaan mitään tehdä.
Miksi hänelle ei ole verkkopankkitunnuksia alaikäisena hoidettu?
Kaikki on taidettu passata, siinä olet oikeassa. Eli peiliin saamme katsoa.
Sekin masentaa, jos ei ole saanut yrittää ja oppia. Tai ei ole saanut epäonnistua
tai onnistua ja oppia.
On elänyt sivustakatsojan roolissa omassa elämässä?
Nyt sitten vaan opettamaan ja irtoamaan ja tukemaan.
Ei kannata luovuttaa.
Kannattaa puhua ja kannattaa hakea apua. Erikoislääkärille. Siellä selviää paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaan ahdistunut ja masentunut, vie väkisin lääkäriin ja väitä, että kuulee ääniä niin saa taatusti hoitoa.
Koko elämä katottu telkkaria ja tiktokkeja. Sit ihmetellään, ku pitäis jotain tehdäkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osalla teiniangsti kestää yli varsinaisen teini-iän. Suurin osa fiksuuntuu kuitenkin viimeistään 30-40-vuotiaana. Eiköhän omastakin nuorestasi ihan perusduunari tule.
Fiksuuntuu, jos vanhemmat mahdollistavat sen. Jos isukin ajatusmalli on, että kun lapsia on hankittu, niistä on pidettävä huoli. Mitä sen on väliä, jos nuorimmainen on jo 40+. Isukki maksaa asumisen, ajaa kerran pariin viikkoon Lapista Uudellemaalle pesemään pyykit ja täyttämään ruokakaapit. Mutta kukin kasvattaa lapsensa miten tahtoo.
Voi olla mitä vaan laiskuudesta alkavaan skitsofreniaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?
Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan
Oliskin näin helppoa! Meillä on yksi joka ei tee yhtään mitään vaikka kiekuis äänensä käheäksi. Mikään ei tehoa. Siis nyt puhun kotitöistä.
Oletko varma, ettei mikään tehoa? Jos tyhjennätte huoneen tavaroista (jätät
Minun nuoreni olisi kokenut tuollaisen huoneen tyhjentämisen niin julmana, että olisi pahastunut sydänjuuriaan myöten, eikä olisi puhunut meille mitään sen jälkeen, vaan kommunikointi ja se vähäinenkin yhteistyö olisi loppunut siihen. Hän ei olisi nähnyt sitä, että hänen oma käytöksensä aiheutti meille lisävaivaa koko ajan ja hankaloitti arkea. Hänen kypsyytensä ei olisi riittänyt tarkastelemaan omaa käytöstä.
Olin tuommoinen nuori. Minua kiusattiin, olin seksuaalisen hyväksikäytön uhri. Minulla oli vaikea anoreksia, masennus yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?
Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan
Sen jälkeen päästään täysin terveet 70-luvun kasvatit hakkasivat puolisonsa ja lapsensa kännissä. Oli asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syrjäytyminen on ihan normaali elämänura nykyään. Raha elämiseen tulee Kelalta ja kuntouttava työtoiminta tarjoaa aktiviteetteja.
Totta. Kun menee kuntouttavaan saa kulukorvauksen ja korotetun työmarkkinatuen. Tohon lisäksi asumistuki niin alkaa olla tulot samaa luokkaa kuin huonoiten palkatut työt saati sit osa-aikainen työ. Mitään tulosvastuuta ei ole vaan se on kevyttä puuhastelua. Vastaavasti moni pienipalkkainen oikea työ on rankkaa ja siinä rikkoo itsensä. Ei ole aina wörttiä tehdä töitä, vaikka muuta väitetään
Huono vinkki.
Mieluummin kiinni johonkin. Tuo nuori on juuri sellainen, joka ei ole päässyt kiinnittymään rakentaviin asioihin.
Ei kannata työttömäksi kannustaa. Kannattaa kannustaa vaikka huonopalkkaisiin töihin. Se sosiaalinen kiinnityminen on oma juttunsa ja siinä rakentuu se oma itse. Jos se oma itsen kuva ja tunne on kotona makaava tyhjäntoimittaja, niin ei hyvä. Ei ei ihme, että masentaa.
Kannattaa ensin lähteä kyselemään onko masennusta. Sen kanssa voi tehdä jotain peruuttamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?
Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan
Sen jälkeen päästään täysin terveet 70-luvun kasvatit hakkasivat puolisonsa ja lapsensa kännissä. Oli asiat paremmin.
Joo. Surkeeta. Yksi ehdottaa heittäytymistä työttömiksi ja sairaaksi ja toinen ehdottaa diagnoosin hakua.
Apua kannattaa hakea, mutta ei kannata heittäytyä niille kaikille kelan tuille tyhjäntoimittajiksi.
Kannattaa hakeutua töihin tai kouluun ja kannattaa se lääkärin apu ottaa vastaan. Tavoitteena on pystyvä nuori, joka oppii kantamaan oman vastuun ja kiinnostuu elämästä.
Luovuttaa ei kannata. Vaikka mitä mahdollisuuuksia on ja vaikka mitä kykyjä sillä aapeen lapsella.
Niitä hakemaan!
Meillä sama. Oma-aloitteellisuus puuttuu. Kyse on vain 11-vuotiaasta tytöstä. Ei tee mitään itse, leivän laittaa pakosta itselleen jos on nälkä. Huonetta ei siivoa, ei imuroi lattiaa. Siellä on kuukauden pölyt ja liat. Jos käsken tekemään jotain, vastustaa eikä tee. Ensin luulin että on vain laiska mutta nyt olen tajunnut ettei vain halua tehdä. Hermot kärtsähtäneet minulla jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Add ja adhd ois olleet lapsesta asti. Eli jos vasta lukiossa alkanut tuo niin ei voi olla. Masennus varmasti todennäköisin. Siihen liittyy helposti myös liika somessa roikkuminen. Siitä puolestaan saa itseään enemmän masentavan kierteen aikaan kun vertailee ulkonäköään ja elämäänsä 24/7 somen kiiltokuviin.
Adhd:n kanssa pärjäsin peruskoulun lukematta kokeisiin ja tekemällä läksyt bussissa. Keskiarvo oli 8,2, mutta lukiossa en päässyt kursseista läpi ilman opiskelutaitojen harjoittelua toisena vuonna ja lääkitystä.
m20
Totta, masentunut tarvitsee elämänilon takaisin. Kaikki autistisetkin tarvitsevat ihmiskontakteja jotka aktivoivat. Add adhd tarvitsee tuon lisäksi myös lääkityksen pärjätäkseen. Kaikki tarvitsevat myös ihmisiä ketä ihannoida. Tunne maailman ongelmista painaa päälle etenkin mitä ylivertaiseksi suhteessa muihin tuntee itsensä. Tunne siitä että on superkyvykäs on yllättävästi lannistavaa koska sinun pitäisi olla ongelmanratkaisija ja näin kyvykkäät ihmiset haluavatkin piiloutua maailmalta.