Mikä vialla nuoressa joka ei saa mitään tehtyä, ei edes mitään positiivista, itseään hyöydyttävää?

Peliriippuvuus sekä nuoruuden typeryys ja ujous.

Omalle as nuorelle olen painottanut , että elämässä asiat eivät tule eteen valmiina kannettuna , vaan itse on ne hoidettava huvitti tai ei . Apua ja tukea pitää tarvittaessa pyytää ja ottaa vastaan.

Itse maksaa omat laskunsa nettipankissa ja siirtää säästötilille sopivan summan joka kuu , ettei käyttötilillä ole liikaa . 

Olen myös aina vaatinut tekemään tärkeät asiat heti pois alta , ettei jää roikkumaan ja kerry kuormaksi . 

 

 

Onkohan harrastanut itsesaastutusta?

Et ole yksin. Vastaan ja kuvailen Sinulle. Kts myöhempi txt.

Helppoa ja herkkua ei ole. Tilanne kyllä kehittyy tuellasi ja ymmärrykselläsi. Sinun tuellasi. Valitettava todeta, mutta asia nyt vain on näin.

Minulla hintana oli parisuhde ja oma vaikea, riittämätön, olo.

Somaattinen sairastuminenkin nyt (hoidot ja leikkaus) on luultavammin osittain syntynyt vuosien ristiriitaisesta tilanteesta, mikä lopulta johti täyteen umpikujaan. 

Loppuelämän haaveeni olisi nähdä aikuisen lapsen pärjäävän. 

Kaikki selviää ja edistyy koko ajan. Et huomaa sitä, mutta näin on. Näin se homma etenee.

Vierailija kirjoitti:

Minun kuopukseni oli ihan samanlainen aikoinaan. Lukio meni läpi, kun potkittiin persuksille, tuettiin, kannustettiin, ohjattiin ja neuvottiin. Ei siitä hommasta olisi tullut muuten mitään. Ei vaivautunut edes ylös sängystä, jos ei tultu kauniisti herättelemään. Jos liian ankarasti huuteli, kaivautui vuoteeseen kuin bunkkeriin ja sinne jäi. Hän vielä viihtyi lukiossa hyvin. Sluibaili minkä kerkesi ja otti koulun lähinnä mahdollisuutensa olla kavereiden kanssa. Hänen kanssaan ei kannattanut ruveta riitelemään asioista. Hän oli niin itsepäinen, että istui vaikka mieluummin alasti tyhjässä huoneessa vuoden, kuin myönsi, että tarvitsisi jotain tai olisi väärässä. Onneksi minulla ja isällään oli tuossa vaiheessa jo aika pitkä pinna, kun ei ollut ensimmäinen tenava kyseessä. Hän valmistui jopa ylioppilaaksi, vaikka ei tainnut kirjoja juuri avata. Sitten potkimme hänet läpi amkin ja vielä ammattikoulunkin. Hänellä oli lopulta kaksi tutkintoa, kunne

Taas tarina jossa nykytilanne on että "opiskellaan". Kolmatta tutkinto opiskelemassa eikä kenellekään vielä ajatustakaan että nuoressa ei ole se vika vaan yhteiskunnassa jossa ei kolmannellakaan tutkinnolla tule tekemään mitään.

Eihän se, että on tutkinto , tai vaikka viisi tutkintoa , takaa mitään.  Pitää olla itse hirmu aktiivinen, tehdä töitä sen eteen , että pääsee eteenpäin ja saa jalkansa jonkun oven rakoon. Eikä sitä voi yhteiskunta tehdä, eikä tarvitse.

Nuori tarvitsee kokemuksia siitä että pystyy pärjäämään itse. Nyt on tilanteessa, jossa "aikuisten maailma" on liian iso mörkö, eikä tiedä miten siellä eläminen aloitetaan. Tuskin kuitenkaan tajuaa itse mikä itseään vaivaa, tuossa iässä ollaan vielä hyvin pihalla tunteista, eikä hahmoteta kokonaiskuvaa ja seurauksia, vaikka olisikin virallisesti aikuinen.

Asuuko vielä kotona? Jos asuu, antakaa pieniä, helppoja vastuita ensin, jotta saa itsevarmuutta (tyyliin jonkun tarpeellisen asian tilaaminen netistä). Menee vähän kuin taaperon kanssa, mutta lopulta saa tuulta siipiensä alle ja vahvistuu. Ei reipastu ainakaan solvaamisella.

Sama mikä vaivaa ihan tavallisia aikuisia, työssäkäyviäkin. Lorvikatarri, laiskuus, saamattomuus, innottomuus, aloitekyvyttömyys ja energian puute. Ei tarvita mitään diagnoosia siihen, että välillä ei vain kertakaikkian huvita ja sitten homma menee jahkailuksi. Jos tuollainen vaihe pitkittyy niin voi liittyä alakuloon, mutta hyvin yleistä tuo on (katsoo peiliin ja nyökkää).

Osalla teiniangsti kestää yli varsinaisen teini-iän. Suurin osa fiksuuntuu kuitenkin viimeistään 30-40-vuotiaana. Eiköhän omastakin nuorestasi ihan perusduunari tule.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se, että on tutkinto , tai vaikka viisi tutkintoa , takaa mitään.  Pitää olla itse hirmu aktiivinen, tehdä töitä sen eteen , että pääsee eteenpäin ja saa jalkansa jonkun oven rakoon. Eikä sitä voi yhteiskunta tehdä, eikä tarvitse.

Ongelma on siinä että ihmiset valitsevat vääriä tutkintoja ja valtio kustantaa tämä väärät tutkinnot. Esimerkiksi lähihoitajan tutkinto työllistää mutta eräoppaan tutkinto ei työllistä.

Kun lukio loppuu niin seuraava askel on sitten työkkäri ja pupukerho. Kun pupukerhoon kerran päätyy niin hyvin harva sieltä enää ponnistaa normaalien kirjoihin.

Vierailija kirjoitti:

Osalla teiniangsti kestää yli varsinaisen teini-iän. Suurin osa fiksuuntuu kuitenkin viimeistään 30-40-vuotiaana. Eiköhän omastakin nuorestasi ihan perusduunari tule.

40-vuotiaana teiniangsti?!🙄

Vierailija kirjoitti:

Minun kuopukseni oli ihan samanlainen aikoinaan. Lukio meni läpi, kun potkittiin persuksille, tuettiin, kannustettiin, ohjattiin ja neuvottiin. Ei siitä hommasta olisi tullut muuten mitään. Ei vaivautunut edes ylös sängystä, jos ei tultu kauniisti herättelemään. Jos liian ankarasti huuteli, kaivautui vuoteeseen kuin bunkkeriin ja sinne jäi. Hän vielä viihtyi lukiossa hyvin. Sluibaili minkä kerkesi ja otti koulun lähinnä mahdollisuutensa olla kavereiden kanssa. Hänen kanssaan ei kannattanut ruveta riitelemään asioista. Hän oli niin itsepäinen, että istui vaikka mieluummin alasti tyhjässä huoneessa vuoden, kuin myönsi, että tarvitsisi jotain tai olisi väärässä. Onneksi minulla ja isällään oli tuossa vaiheessa jo aika pitkä pinna, kun ei ollut ensimmäinen tenava kyseessä. Hän valmistui jopa ylioppilaaksi, vaikka ei tainnut kirjoja juuri avata. Sitten potkimme hänet läpi amkin ja vielä ammattikoulunkin. Hänellä oli lopulta kaksi tutkintoa, kunne

Meillä taas esikoinen on tämmöinen. Nyt sai lukion pakettiin, mutta sanon suoraan, että tämän tutkinnon eteen tehtiin koko perhe töitä. Keskimmäinen saa oma-aloitteisesti hoidettua koulun ja menestyy hyvin. AIVAN kaikki muu on tuskaa. Kuopus toimii kuin ajatus, hoitaa kaiken ja on oma-aloitteinen. Että kolmas kerta toden sanoi 😂. Tosipuheessa, epäilen anemiaa kahdella ensimmäisellä. 

Vaikuttaa melko lailla masennuksen kaltaiselta tilalta jos kaikki kerran on yhden tekevää ja mikään ei kiinnosta. Kannattaa ehkä kysellä minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia on ja mitä oikeasti haluaa elämältään. Miksi hänelle säästetyt rahat pitää laittaa tuottotilille? veikkaampa että ei kiinnosta koska lukiolaisella saattaa olla käyttöä nyt rahalle, ja tuottotilille olevalle rahalle saattaa käydä piakkoin 90-luku.  Lapsesi tulee kyllä pärjäämään elämässään lapsuudenkodista opituilla opeilla ja neuvoilla joko hyvin tai huonosti, ja mikäli asiat menee huonosti niin kaiken voi oppia uudelleen aikuisena ja yrittää alkaa sitä elämää mitä elämältään oli joskus toivonut!

Mielestäni vika on nimenomaan yhteiskunnassa eikä välttämättä nuoressa aikuisessa, onhan tämä elämä yhtä hulluutta ja en yhtään ihmettele etteivät monet kestä. Jo lapsuudesta asti meitä koulunkäynnin avulla valmistetaan työelämään palvelemaan muita, unohtaen omat unelmat ja tarpeet.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se, että on tutkinto , tai vaikka viisi tutkintoa , takaa mitään.  Pitää olla itse hirmu aktiivinen, tehdä töitä sen eteen , että pääsee eteenpäin ja saa jalkansa jonkun oven rakoon. Eikä sitä voi yhteiskunta tehdä, eikä tarvitse.

Tutkinto ei takaa mitään, mutta ilman sitä ei ole mitään saumaa. Kukaan ei ota duuniin, jos ei ole heittää papereita pöydälle.

Mitä jos lakkaisitte keksimistä niitä helkatin diagnooseja joiden taakse voi piiloutua ja sen helkatin yliymmärtämisen ja sanoittamisen ja mitä näitä nyt on? Ei kai teillekään niin tehty?

Jos minä 70-luvulla teiniangstasin huoneessa niin silti piti siivota huone ja osallistua kotitöihin. Jos minut olisi kuoliaaksiymmärrerry ja lässytetty, en olisi tehnyt mitään. Ei paljon ehtinyt itsesäälissä kieriå kun pakostakin joutui normaaliin arkeen mukaan tai tuli sanktioita. Ei ihme että kakarat on sekaisin kun annatte niiden pyörittää teitä oman pillinsä mukaan 

Vie siltä edut pois. Liittymän katkaisu ja tietsikan takavarikointi, opiskeluja varten se on varmaan hankittu eikä opiskele niin pois vaan, vaikka varastoon.

Alat tyhjäämään huonetta kaikesta mikä lojuu lattialla (et varmaan pakota siivoamaankaan?) ja sanot että viet UFFiin kun lapsonen tuskin niitäkään arvostaa. Sitten voit sanoa että hankkii oman kämpän ja rahat elämiseen.

Miksi olet tuollaiselle antanut säästetyt rahat, olisit pitänyt itselläsi kunnes on tarpeeksi aikuinen niitä käyttämään.

"Meillä taas esikoinen on tämmöinen. Nyt sai lukion pakettiin, mutta sanon suoraan, että tämän tutkinnon eteen tehtiin koko perhe töitä. Keskimmäinen saa oma-aloitteisesti hoidettua koulun ja menestyy hyvin. AIVAN kaikki muu on tuskaa. Kuopus toimii kuin ajatus, hoitaa kaiken ja on oma-aloitteinen. Että kolmas kerta toden sanoi 😂. Tosipuheessa, epäilen anemiaa kahdella ensimmäisellä."

Saman perheen lapset voivat olla täysin erilaisia ja heidän tarpeensakin kasvatuksen ja ohjauksen suhteen voivat olla täysin erilaisia. Yleensä vanhemmat tuntevat omansa ja tietävät, mitä lapsi tarvitsee ja mistä narusta kannattaa vetää. Kannattaa luottaa itseensä. Meillä keskimmäinen oli sellainen unelmaopppilas, äärimmäisen älykäs, hyvin tavoitteellinen ja täysin itseohjautuva. Hänen kanssaan sai lähinnä pitää huolen, että muistaa antaa huomiota lapselle, joka ei tarvitse apua juuri koskaan. Jos kaikki lapseni olisivat olleet samanlaisia, minäkin varmaan luulisin, että lasten kasvattaminen on aina helppoa ja jos ongelmia on, vanhemmat eivät vain ole osanneet hoitaa hommaansa.

Onko nuori poika? Onko annettu mitään vastuuta mistään tai kotitöitä? Vain hoitaako teillä vaan tyttäret sellaiset hommat? Ei kasvatus toimi niin, että annetaan vain ruokaa ja vaatteita ja katto pään päälle, ja ihmetellään miten se kasvaa pituutta. Ei myöskään riitä joku pelkkä kotiintuloaika ja harrastus. Ihan lapsesta asti täytyy kotona opettaa miten maailmassa ollaan ja toimitaan, ja miksi.