"Olisit onnellinen että sinulla on äiti/isä/vanhemmat yhdessä", mikä ihme saa ihmiset sanomaan näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on huvittavaa miten ihmiset käyttää vanhempien yhdessäoloa mittarina sille että perheessä on asiat hyvin. Meidän perhehelvetti loppui vasta kun päästiin äidin ja sisarusten kanssa omaan kotiin.

Minusta taas on huvittavaa miten ajatellaan että uusioperheessä olisi kaikki niin hyvin. Uusioperheessä vähintään parisuhteen toinen osapuoli on jo yhden kerran onnistunut valitsemaan itselleen väärän kumppanin, kyllästynyt parisuhde arjen tasaisuuteen tai muuten sössinyt parisuhteen. Miksi se toinen kierros olisi automaattisesti onnistunut varsinkin kun se on jo alun alkaenkin haastavampi kun kuvioissa on lapsia yms.

Eihän kukaan väittänyt että uusperheessä olisi mitenkään automaattisesti kaikki niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvavan lapsen kannalta on parempi, jos vanhemmat pysyvät yhdessä. Luo turvallisemman kasvuympäristön. Pelkästään kahden vanhemman läsnäolo (varsinkin kun yleensä tarkoittaa myös kahden henkilön tuloja) luo turvaa. Monet eivät kykene ymmärtämään miten turvaton (jopa yksinäinen) olo voi syntyä, kun vanhemmat eroavat.

Tämän lisäksi usein voi syntyä myös vinoumia sen lapsen kehitykseen. Lapsi alkaa ottamaan liikaa vastuuta liian aikaisin. Lapsi ei enää saa olla lapsi. Pitemmän päälle tuo on huono asia henkisen hyvinvoinnin kannalta. Lapsesta tulee joko pakonomaisesti ylisuorittava tai hän romahtaa henkisesti. Tai molemmat. Joka tapauksessa se lapsi kärsii siitä eniten.

Kerrotko vielä, miten se että kotona on kaksi vanhempaa luo lapselle turvallisemman kasvuympäristön, kun toinen vanhempi ilmaisee kaikin tavoin et

Harvinaista on, että noin ilmaisee. Kyllä yleensä ollaan kiinteä, rakastava yksikkö perheenä. Sekä äidit että isät.

Onpa söpön vaaleanpunainen kuvitelmaperhe. Jotkut on toki niin onnekkaita että heillä näin onkin.

Mutta kaikissa ydinperheissä ei ole yhtä ruusuisen vaaleanpunainen meininki.

Sain kuulla alle kouluikäisestä alkaen olevani "nyrkillätapettava", "hyödytön" ja vaikka mitä muuta ihan sen biologisen isän toimesta ydinperheessä eläessäni. Voin vakuuttaa, että olo oli turvallisempi kun asuttiin kolmistaan äidin ja veljen kanssa eli siis yhden vanhemman perheenä.

Ydinperheessä mihin kuuluu kaksi elämänhallintaongelmaista alkoholistia vanhempina on asiat paremmin kuin yhden vanhemman perheessä missä vanhempi hoitaa vanhemmuuden hyvin?