"Olisit onnellinen että sinulla on äiti/isä/vanhemmat yhdessä", mikä ihme saa ihmiset sanomaan näin?

Helpolla on päässyt elämässä, jos tuollaisesta kommentista ehtii/jaksaa tehdä näin ison numeron. Onnittelut siitä!

Tyhmyys ja junttimaisuus saa ihmisen sanomaan noin. 

Miksi nykynuoriso (alle 30 vuotiaat) on niin saakelin pahoinvoivia. Kaikki patoutumaton viha omia vanhempia kohtaan on se perimmäinen syy. Tässäkin ketjussa se oikein huokuu. Milloin on vanhemmat eronnee tai milloin eivät ole eronneet tarpeeksi ajoissa, jopa miksi ovat pysyneet yhdessä.

Toivottavasti osaatte nuoremmat elää elämänne paremmin, ettei kukaan joudu teidän valinnoistanne kärsimään. (tämä on sellainen katkeransuolainen ei sittenkään toteamus)

Yrittäkää kuitenkin tajuta, ettei toista ihmistä voi muuttaa, on vain elettävä kaikkien vikojen kanssa tai poistuttava paikalta. Mutta muistakaa ettette ole maailmassa yksin, jos katkotte suhteitanne katkotte niitä pahimmassa tapauksessa myös muilta.

Uskallan väittää, että ennen (puhun nyt viime vuosituhannen viimeisistä vuosikymmenistä) opittiin vanhempien kunnioitusta ja se oli oikeasti hyvä asia. Nyt se oppi tuntuu unohtuneen. Tuskin teidänkään isovanhemmat on olleet sen parempia vanhempia, mutta lapsensa kunnioittivat heitä.

Onhan se aika onniteltava tilanne. Ja nykyään harvinaisempaa niin sitäkin enemmän onniteltavaa, että jotkut jaksaa pysyä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella typerää sanoa noin yhtään kenellekään, kun ei voi tietää toisen taustoja.

Tää on niin tätä nykyaikaa, kun mitään ei saa sanoa, kun ei voi tietää toisen taustoja. Eli parasta olla vaan hiljaa omissa oloissa, ettei loukkaa lumihiutaleita.

Minusta on paremminkin typerää haukkua muita typeriksi toisen kertoman kertomuksen mukaan. Kukaan ei tiedä miten hyvin taustat tiedettiin.

Minä olen onnellinen siitä, että vanhempani eivät eronneet. Ovat jo molemmat kuolleet. Ja siksi sanonkin että olkaa onnellisia te joilla vanhemmat on vielä elossa. Tietämättä taustojanne.

No onhan tuo nyt aivan jäätävän typerää mennä sanomaan vaikka jollekin jota vanhemmat pahoinpidellyt tai pahempaa.

Pitäisikö sitten sanoa että toivottavasti sun vanhemmille käy samoin kuin mun? Sekö lohduttais.

Ei vanhempia tarvitse kunnioittaa jos heissä ei ole mitään kunnioitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Helpolla on päässyt elämässä, jos tuollaisesta kommentista ehtii/jaksaa tehdä näin ison numeron. Onnittelut siitä!

Helpolla on päässyt elämässä jos kuvittelee sillä kommentoinnilla olevan jotain ideaa.

Yksinkertaisuus, typeryys jne. 

Totuus on se että jos ydinperhe toimii niin se on lapsen ja kaikkien muidenkin kannalta paras vaihtoehto. Jos ydinperhe ei toimi niin toiseksi paras vaihtoehto varmasti on se että vanhemmat eroavat ja kumpikin elää yksinään. Uusioperhe tulee vasta kolmantena vaihtoehtona ja se on lapselle parempi kuin ydinperhe vain silloin kun ydinperhe on todella huono ja uusioperhe toimii hyvin. Jotta uusioperhe olisi lapsen kannalta parempi, pitää ydinperheen olla paljon huonompi kuin uusioperhe. Ei ole mitään sen kammottavampaa kuin huonosti toimiva uusioperhe. Valitettavasti luulen että näitä on paljon ja se näkyy nyt nuorten mielenterveystilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se että jos ydinperhe toimii niin se on lapsen ja kaikkien muidenkin kannalta paras vaihtoehto. Jos ydinperhe ei toimi niin toiseksi paras vaihtoehto varmasti on se että vanhemmat eroavat ja kumpikin elää yksinään. Uusioperhe tulee vasta kolmantena vaihtoehtona ja se on lapselle parempi kuin ydinperhe vain silloin kun ydinperhe on todella huono ja uusioperhe toimii hyvin. Jotta uusioperhe olisi lapsen kannalta parempi, pitää ydinperheen olla paljon huonompi kuin uusioperhe. Ei ole mitään sen kammottavampaa kuin huonosti toimiva uusioperhe. Valitettavasti luulen että näitä on paljon ja se näkyy nyt nuorteyn mielenterveystilastoissa.

Ei sillä perhemuodolla itsessään ole merkitystä, vaan sillä miten se perhe toimii. Ydinperheiden ihannointi ja uusperheiden mollaaminen sellaisenaan on aivan turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän tässä ihmetellään mikä saa ihmisen tuollaisia laukomaan, tuo yksi sanoi tekevänsä niin. Jos on aivan pakko päästä olemaan äänessä niin puhukoon säästä.

Kannattaa hankkia paita tekstillä "Älä puhu minulle muusta kuin säästä", jos elämä on noin vaikeaa. Normaalisti ihmiset keskustelevat muustakin kuin säästä eikä siinä ole mitään loukkaantumisen aihetta. Eikä varsinkaan ihmettelemisen aihetta. Ihmiset ovat erilaisia. Suurin osa ei saa traumoja, jos kuulee kommentin "onneksi vanhempasi ovat yhdessä", vaan osaa sivuuttaa sen tai kertoa asiallisesti, että on eri mieltä. 

Tuo ei ole normaalia keskustelua. Miksi pitäisi kertoa toiselle mistä hänen pitäisi olla onnellinen. Ja vielä tuollaisella oikein kunnon uhrimentaliteetilla "voi kun minulla on niin paljon kurjempaa yhyy". Kertoo ihmisestä tarpeeksi. Ne on niitä joiden on pakko saada kaikki aineet, ihan mikä vaan, koskemaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. En mene itse kommentoimaan muiden elämää, mutta olisi se ollut hienoa, jos olisi ollut tallella lapsuudenkoti ja omalle lapselle mummola, jossa on tolkuissaan olevat molemmat isovanhemmat. Ei sillä, etteikö ero olisi ollut ainoa mahdollisuus tai että mikään olisi isääni voinut hengissä sen jälkeen pitää, mutta silti. Moni sellainen, jolla nämä asiat on, ei niitä osaa arvostaa. 

N53

Tuo juuri, että jos ongelmainen jätetään, se tekee it Sarin. Sitten lapsille tulee lopuksi elämää huono omatunto (elleivät ole psykopaatteja)

Esim vanhemmat, jossa toinen on masentunut. Se terve päättää lähteä, niin se masentunut kuolee.

Kamala lasti lapsille. Ja ennen tekoa pelätä, että koska se tapahtuu. Huoli yksin jääneestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se että jos ydinperhe toimii niin se on lapsen ja kaikkien muidenkin kannalta paras vaihtoehto. Jos ydinperhe ei toimi niin toiseksi paras vaihtoehto varmasti on se että vanhemmat eroavat ja kumpikin elää yksinään. Uusioperhe tulee vasta kolmantena vaihtoehtona ja se on lapselle parempi kuin ydinperhe vain silloin kun ydinperhe on todella huono ja uusioperhe toimii hyvin. Jotta uusioperhe olisi lapsen kannalta parempi, pitää ydinperheen olla paljon huonompi kuin uusioperhe. Ei ole mitään sen kammottavampaa kuin huonosti toimiva uusioperhe. Valitettavasti luulen että näitä on paljon ja se näkyy nyt nuorteyn mielenterveystilastoissa.

Ei sillä perhemuodolla itsessään ole merkitystä, vaan sillä miten se perhe toimii. Ydinperheiden ihannointi ja uusperheiden mollaaminen sellaisenaan on aivan turhaa.

Eihän sillä vanhemman näkökulmasta olekaan, mutta lapsen on. Väitätkö todella ettei lapsen kannalta ole merkitystä asuuko hän molempien vanhempien kanssa vai näkeekö hän vain yhtä vanhempaa kerrallaan ja aina kaipaa sitä joka ei ole paikalla. Jos oikeasti olet tätä mieltä niin taidat olla tunnekylmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se että jos ydinperhe toimii niin se on lapsen ja kaikkien muidenkin kannalta paras vaihtoehto. Jos ydinperhe ei toimi niin toiseksi paras vaihtoehto varmasti on se että vanhemmat eroavat ja kumpikin elää yksinään. Uusioperhe tulee vasta kolmantena vaihtoehtona ja se on lapselle parempi kuin ydinperhe vain silloin kun ydinperhe on todella huono ja uusioperhe toimii hyvin. Jotta uusioperhe olisi lapsen kannalta parempi, pitää ydinperheen olla paljon huonompi kuin uusioperhe. Ei ole mitään sen kammottavampaa kuin huonosti toimiva uusioperhe. Valitettavasti luulen että näitä on paljon ja se näkyy nyt nuorteyn mielenterveystilastoissa.

Ei sillä perhemuodolla itsessään ole merkitystä, vaan sillä miten se perhe toimii. Ydinperheiden ihannointi ja uusperheiden mollaaminen sellaisenaan on aivan turhaa.

Eihän sillä vanhemman näkökulmasta olekaan, mutta lapsen on. Väitätkö todella ettei lapsen kannalta ole merkitystä asuuko hän molempien vanhempien kanssa vai näkeekö hän vain yhtä vanhempaa kerrallaan ja aina kaipaa sitä joka ei ole paikalla. Jos oikeasti olet tätä mieltä niin taidat olla tunnekylmä.

Kuten sanottu, sillä on merkitystä miten se perhe toimii. Se että vanhemmat elää yhdessä saman katon alla ei vielä kerro siitä miten perhe toimii yhtään mitään. Sillä on enemmän merkitystä, millainen ilmapiiri kotona on ja miten lapsille ollaan läsnä. Läsnä oleminen taas ei tarkoita yhtä kuin että asutaan saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani menivät naimisiin suhteellisen nuorina ja olivat loppuun asti yhdessä, niin että isäni menehtyi 80-vuotiaana ja äitini 82-vuotiaana noin 1,5 vuotta myöhemmin. He ainakin toteuttivat omassa elämässään sen monogaamisen ihanteen. Minulla oli aina hyvät välit molempien vanhempieni kanssa ja kun molemmat heistä kävivät töissä, saimme veljeni kanssa nauttia lapsina kohtuullisen hyvästä elintasosta kuten tilavasta rivitaloasumista, kesämökistä järven rannalla ja ulkomaanmatkoista. Kun olin köyhä yliopisto-opiskelija, he myös tukivat minua opinnoissa enkä ole koskaan hakenut toimeentulotukea. Elämä on kaikin puolin turvatumpaa kun on kaksi vanhempaa ja heitä auttaa sitten mielellään vastavuoroisesti vanhuksina kun se huoltosuhde kääntyy toisinpäin.

Kyllä minun molemmat vanhempani ovat olleet lämpimästi läsnä elämässäni. Heidän eronsa ei vaikuttanut asiaan. 

 

Sinun elämääsi näkyy turvaavan se, että vanhempasi ovat varakkaita. Eivät kaikki yhdessä pysyvät avioparit ole. Materialismi näkyy muutenkin määrittävän käsitystäsi hyvästä elämästä. 

Eivät ymmärrä, mitä se on, kun vanhemmat inhoavat toisiaan ja ovat alati toistensa kurkussa. Toivoin heidän eroaan niin pienestä pitäen kuin muistan. Aikuisena ainoa vaihtoehto on ollut pitää etäisyyttä, ei vain jaksa sitä draamaa ja sitä, kun minut yritetään vetää siihen hulluuteen edelleen mukaan. Helvettiä.

Minusta ihan totta, että yhdessäolevat vanhemmat ei ole automaattisesti sama asia kuin läsnäolevat vanhemmat.

Vanhempani on aina asuneet erillään, ja vaikka isäni asui osan lapsuuttani jopa toisessa maassa, oli hän silti läsnä elämässäni. Totta kai tavattiin harvemmin kun välillä oli muutaman tunnin lentomatka, mutta ei se etäisyys määritä sitä miten isä oli mukana. Pidettiin yhteyttä puhelimitse, sähköpostilla, videopuheluilla sekä ihan kirjeitse. Isä tiesi mitä elämässäni on menossa ja mitkä asiat on minulle tärkeitä.

Yleensä aloittajan kertomalla tavalla puhuu eroperheen lapsi joka olisi toivonut että omatkin vanhemmat olisivat pysyneet yhdessä. Sellaisia perheitä on joissa ero on onnistuttu tekemään hyvin välejä rikkomatta ja mahdolliset uudet puolisotkin kuuluvat perhepiiriin mutta niin ei suinkaan ole aina. Erolapsen kannalta on rasittavaa, jos vanhemmat eivät tule toimeen toistensa kanssa. Eniten tämä realisoituu siinä vaiheessa kun lapsella olisi omassa perheessään joku perhejuhla kuten oman lapsen ristiäiset, häät jne. En sano että se aina olisi ongelma mutta aloittajan kertomalla tavalla puhuvan henkilön perheessä yleensä on.

Kasvavan lapsen kannalta on parempi, jos vanhemmat pysyvät yhdessä. Luo turvallisemman kasvuympäristön. Pelkästään kahden vanhemman läsnäolo (varsinkin kun yleensä tarkoittaa myös kahden henkilön tuloja) luo turvaa. Monet eivät kykene ymmärtämään miten turvaton (jopa yksinäinen) olo voi syntyä, kun vanhemmat eroavat.

Tämän lisäksi usein voi syntyä myös vinoumia sen lapsen kehitykseen. Lapsi alkaa ottamaan liikaa vastuuta liian aikaisin. Lapsi ei enää saa olla lapsi. Pitemmän päälle tuo on huono asia henkisen hyvinvoinnin kannalta. Lapsesta tulee joko pakonomaisesti ylisuorittava tai hän romahtaa henkisesti. Tai molemmat. Joka tapauksessa se lapsi kärsii siitä eniten.

Vierailija kirjoitti:

Kasvavan lapsen kannalta on parempi, jos vanhemmat pysyvät yhdessä. Luo turvallisemman kasvuympäristön. Pelkästään kahden vanhemman läsnäolo (varsinkin kun yleensä tarkoittaa myös kahden henkilön tuloja) luo turvaa. Monet eivät kykene ymmärtämään miten turvaton (jopa yksinäinen) olo voi syntyä, kun vanhemmat eroavat.

Tämän lisäksi usein voi syntyä myös vinoumia sen lapsen kehitykseen. Lapsi alkaa ottamaan liikaa vastuuta liian aikaisin. Lapsi ei enää saa olla lapsi. Pitemmän päälle tuo on huono asia henkisen hyvinvoinnin kannalta. Lapsesta tulee joko pakonomaisesti ylisuorittava tai hän romahtaa henkisesti. Tai molemmat. Joka tapauksessa se lapsi kärsii siitä eniten.

Se että kotona on turvallista on lapsen kannalta tärkeintä. Lapsen kannalta on aivan sama, onko siellä yksi vai kaksi aikuista, kunhan ovat turvallisia ja kodin ilmapiiri on turvallinen.