Lue keskustelun säännöt.
Onko kauheampaa ikää lapsella kuin 2-4v?
Kysyn tätä yhden jo täysikäsen lapsen kokemuksella, jolla oli ihan järkyttävä murrosikä. Mutta murkun kanssa pystyi hyvänä hetkenä neuvottelemaan ja sopimaan pelisäännöistä. Elämä oli silti hyvää.
Esikoisen taaperoaika oli helppoa, nyt ei ole.
Olen ihan loppu, ja jos joudun hoitamaan kuopustani yksin kolmekin päivää, loputonta kieltämistä, uhmaamista, huutamista, rikkomista.
Pelkään että muutun lähes väkivaltaiseksi, sillä tukiverkkoja meillä ei ole.
3pvää viikossa lapsi on päiväkodissa osa-aikatyöni takia, ja odotan vaan että koska voin viedä lapsen sinne. Haluaisin pitää lasta siellä enemmän, mutten ole varma pahentasko se lapsen käytöstä
Mies osallistuu tosi paljon ja aina töiden jälkeen ottaa kopin lapsesta, mutta mua ahdistaa ajatuskin että joudun kohta kohtaamaan iltariehumisen, hoitamaan aamupuuhat ja pukemistaistelut.
Lapsi läpsii, kynsii, puree. Tekisi mieli välillä oikeasti tukistaa kunnolla lasta, ja itkettää kun edes ajattelen niin. On hällä hyviäkin hetkiä paljon, mutta usein olen niin rikki niistä huonoista, etten osaa nauttia.
Meillä saa näyttää tunteita ja kannustankin siihen, mutta lapsella ei ole mitään kontrollia. Saattaa lyödä ilosta?!
Puistoon ei voida mennä koska lapsi karkailee päättömästi, ja vaunuissa huutaa että kävelemään pitää päästä. Uimahallissa karkailee, kaatuilee ja jos ollaan varttikin liian pitkään, kirkuu väsymystä pukkarissa. Saunassa kiipeilee. Kun kieltää niin läpsii.
Mä puen itseni pukkarissa hiki päässä ja jalallq koitan blokata lasta karkaamasta, silti karkaa. Esikoisen kanssa käytiin joka viikko uimassa ja hän tyytyväisenä söi smoothieta kun puin.
Ostosreissut menee ihan perseelleen, koska uhma. Huutaa kärryissä ja autokärryistä koittaa kiivetä pois.
Kylvyssä viihtyy mutta hirveä huuto kun pois. Joka päivä on taistelu, jossa en halua olla mutta pakko.
Mies hoitaa 90% iltanukutuksista, aina kun ei ole iltatöissä, sillä mä en kestä niitä taisteluita enää päivän päälle.
Onko tämä muilla tällaista?
Meillä on säännöllinen rytmi, ruoka-ajat eikä syödä sokeria yms. Mietin mitähän tää olis jos vielä ei olis tämä rytmi!
Olen miettinyt eroa ihan senkin takia, että saisin viikon lomaa lapsesta.
Ja mikä hirveintä ja itsekkäintä, lapsi on todella toivottu ja ivf:llä tehty!
Mulla on ihan kamala olo, että ajattelen näin.
Mutta en ikinä ois uskonut, millaista helvettiä voi taaperoaika ollapahinta on että tutut joilla isoja lapsia, sanoo vaan et joo se on ihan kauheeta aikaa! Kiitti joo, huomaan kyllä..en tiedä selviänkö sinne asti järjissäni kun lapsi kasvaa. Haluaisin vaan jättää kodin ja lapsen miehelle ja häipyä siiheksi johonkin omaan rauhaan kunnes lapsi on kasvanut.
No nii kivittäkää! Haukkukaa. Mut yksikin vertaistukiviesti ehkä ois paikallaan!
Kommentit (596)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida kun oma "riehupetteri" ei ole vielä syntynytkään, mutta mulla on paljon kokemusta hankalista koirista.
En tiedä, onko ipanoilla sama juttu kuin koirilla, eli paras lääke korkeaenergiselle "seinähullulle" luontokappaleelle on liikunta. Jos hänelle järkkäis jonkun turvallisen liikuntapaikan missä hän voisi temppuilla ja purkaa ylimääräistä energiaa. Tietty ihanne olisi joku hop lop- tyyppinen, mutta ehkä joku metsävaellus tai kiipeily tai muu temppuilu tai pallopeli ym. mihin hän saisi purettua fyysistä energiaansa ja turhautumiaan.
Mun suvussa on yksi suht. menestynyt nuori ammattiurheilija ja hänet muistan varhaislapsuudesta samanlaisena. Korkeaenergisestä ja fyysisestä lapsesta voi hyvinkin tulla myöhemmin urheilija.
Tänks, tämä liikunta on meilläkin elinehto ja hoplop oli
En ole ihan varma, mistä se ylikuormitus voisi lapselle tulla. Enemmänkin tuntuu että on alikuormittunut, kun on päiviä etten jaksa poistua edes omalta pihalta lapsen kanssa.
Päivät eikä viikot ei ole täyteen buukattuja, perhejumppa kerran viikossa, ei päiväkotipäivänä, siitäkin ollut nyt 3vkn tauko miehen töiden takiaTaidan minä olla ainoa ylikuormittunut meillä.
Tosin siksihän tänne kirjoitin, että saisi vertaistukea tai neuvoja. Joten googlettelen ylikuormitustekijöitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Tosin lisään tähän, että päiväkodissa ei ole havaittu mitään näitäeli jos olisi adhd, eikös nämä piirteet olisi päiväkodissakin näkyvillä..?Vasussa oikein kehuttiin, miten reipas ja osallistuva kaveri meillä on ja kuuntelee ohjeita hyvin! :D
ap
ADHD:ta sairastava leikki-ikäinen lapsi on usein rauhallinen, onnellinen ja iloinen, vaikka joskus onkin hieman leikkisä eli sellainen hauska tyyppi, jonka käytös hymyilyttää meitä aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida kun oma "riehupetteri" ei ole vielä syntynytkään, mutta mulla on paljon kokemusta hankalista koirista.
En tiedä, onko ipanoilla sama juttu kuin koirilla, eli paras lääke korkeaenergiselle "seinähullulle" luontokappaleelle on liikunta. Jos hänelle järkkäis jonkun turvallisen liikuntapaikan missä hän voisi temppuilla ja purkaa ylimääräistä energiaa. Tietty ihanne olisi joku hop lop- tyyppinen, mutta ehkä joku metsävaellus tai kiipeily tai muu temppuilu tai pallopeli ym. mihin hän saisi purettua fyysistä energiaansa ja turhautumiaan.
Mun suvussa on yksi suht. menestynyt nuori ammattiurheilija ja hänet muistan varhaislapsuudesta samanlaisena. Korkeaenergisestä ja fyysisestä lapsesta voi hyvinkin tulla myöhemmin urheilija.
Tänks, tämä liikunta on meilläkin elinehto ja hoplop oli
Pomppulinna oli hyvä vinkki, oikeasti!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Tosin lisään tähän, että päiväkodissa ei ole havaittu mitään näitäeli jos olisi adhd, eikös nämä piirteet olisi päiväkodissakin näkyvillä..?Vasussa oikein kehuttiin, miten reipas ja osallistuva kaveri meillä on ja kuuntelee ohjeita hyvin! :D
ap
ADHD:ta sairastava leikki-ikäinen lapsi on usein rauhallinen, onnellinen ja iloinen, vaikka joskus onkin hieman leikkisä eli sellainen hauska tyyppi, jonka käytös hymyilyttää meitä aikuisia.
Mielenkiintoinen huomio😨
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida kun oma "riehupetteri" ei ole vielä syntynytkään, mutta mulla on paljon kokemusta hankalista koirista.
En tiedä, onko ipanoilla sama juttu kuin koirilla, eli paras lääke korkeaenergiselle "seinähullulle" luontokappaleelle on liikunta. Jos hänelle järkkäis jonkun turvallisen liikuntapaikan missä hän voisi temppuilla ja purkaa ylimääräistä energiaa. Tietty ihanne olisi joku hop lop- tyyppinen, mutta ehkä joku metsävaellus tai kiipeily tai muu temppuilu tai pallopeli ym. mihin hän saisi purettua fyysistä energiaansa ja turhautumiaan.
Mun suvussa on yksi suht. menestynyt nuori ammattiurheilija ja hänet muistan varhaislapsuudesta samanlaisena. Korkeaenergisestä ja fyysisestä lapsesta voi hyvinkin tulla myöhemmin urheilija.
Tänks,
En ole ihan varma, mistä se ylikuormitus voisi lapselle tulla. Enemmänkin tuntuu että on alikuormittunut, kun on päiviä etten jaksa poistua edes omalta pihalta lapsen kanssa.
Päivät eikä viikot ei ole täyteen buukattuja, perhejumppa kerran viikossa, ei päiväkotipäivänä, siitäkin ollut nyt 3vkn tauko miehen töiden takiaTaidan minä olla ainoa ylikuormittunut meillä.Tosin siksihän tänne kirjoitin, että saisi vertaistukea tai neuvoja. Joten googlettelen ylikuormitustekijöitä.
ap
Lapsi elää sitä samaa arkea, kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavalio, liikunta ja lepo. Moni äiti ja isä voi käyttäytyä levottomasti lastaan kohtaan, mutta ei ymmärrä tätä tekevänsä.
Lapsi elää sitä samaa arkea, kuin sinäkin.
Aivaneli lapsi voikin siis reagoida minun kuormittumiseenien ole tullut aatelleeksi ennen kuin nyt
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi elää sitä samaa arkea, kuin sinäkin.
Aivaneli lapsi voikin siis reagoida minun kuormittumiseenien ole tullut aatelleeksi ennen kuin nyt
ap
Mikä tän palstan lainauksia muuten vaivaa? Ja mikä tämä on että sanat tulee yhteen putkeenei saa itsekään selvää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin vaikka lyödä vetoa, että viimeistään kouluiässä lapsella havaitaan jokin erityispiirre ellei jopa useampi.
Tosin lisään tähän, että päiväkodissa ei ole havaittu mitään näitäeli jos olisi adhd, eikös nämä piirteet olisi päiväkodissakin näkyvillä..?Vasussa oikein kehuttiin, miten reipas ja osallistuva kaveri meillä on ja kuuntelee ohjeita hyvin! :D
ap
ADHD:ta sairastava leikki-ikäinen lapsi on usein rauhallinen, onnellinen ja iloinen, vaikka joskus onkin hieman leikkisä eli sellainen hauska tyyppi, jonka käytös hymyilyttää meitä aikuisia.
Mielenkiintoinen huomio😨ap
Lapsesi saa aikuiset hymyilemään tempauksillaan?
No vaikka 14.v,ei mitään vastuuta vaikka tappaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat eri luontaisia.
Kyllä sun pitää lapsen kanssa liikkua monipuolisesti, vaikka hän on temperamenttinen.
Valjaat on hyvä turvallisuuden kannalta, lapsi ei pääse karkaamaan.
Pelastusliivit uimahallissa lapsen päälle. Toinen aikuinen mukaan auttamaan pukuhuoneessa lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi kommentoida kun oma "riehupetteri" ei ole vielä syntynytkään, mutta mulla on paljon kokemusta hankalista koirista.
En tiedä, onko ipanoilla sama juttu kuin koirilla, eli paras lääke korkeaenergiselle "seinähullulle" luontokappaleelle on liikunta. Jos hänelle järkkäis jonkun turvallisen liikuntapaikan missä hän voisi temppuilla ja purkaa ylimääräistä energiaa. Tietty ihanne olisi joku hop lop- tyyppinen, mutta ehkä joku metsävaellus tai kiipeily tai muu temppuilu tai pallopeli ym. mihin hän saisi purettua fyysistä energiaansa ja turhautumiaan.
Mun suvussa on yksi suht. menestynyt nuori ammattiurheilija ja hänet muistan varhaislapsuudesta samanlaisena. Korkeaenergisestä ja fyysisestä lapsesta voi hyvinkin tulla myöhemmin urheilija.
Tänks, tämä liikunta on meilläkin elinehto ja hoplop oli hyvä, nyt se vaan turhan kallis kun täytti 2v. Ku
Kuntoportaat nyt ei ole mikään lapsen paikka liikkuu.
Mä ottaisin ihan kävelylenkkejä päivisin. Rattaat mukaan, valjaat päälle.
Evästä mukaan.
Ei pidä kiirettä mihinkään, katsellaan yhdessä kaiken maailman kävyt ja kivet ja kerätään niitä taskuihin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aika samanlaista 2,5-vuotiaan kanssa ja olen poikki. Ja ikävänä puolena vielä se että mies ei osallistu juuri lainkaan. Laittaa aina työt edelle yrittäjänä ja ihmettelee mitä valitan, mitä vaikeaa yhden lapsen hoitamisessa nyt voi olla. Kaikkein pahinta minusta on etten saa hetken rauhaa! Lapsi kulkee perässä kuin olisi minussa kuminauhalla kiinni, suuttuu itkee ja huutaa välittömästi jos vaikka olen erehtynyt laittamaan vessan oven kiinni sinne mennessäni. Siitä seuraa jopa puolen tunnin raivokohtaus. Päiväunia nukkuu noin 20 minuuttia ja sen jälkeen täytyy melkein tunti "lepytellä" kun on aivan hysteerisen loukkaantunut kun olin jättänyt hänet omaan sänkyynsä yksin nukkumaan. Yritin pitkään että tekisimme vapaapäivinä kaikenlaista hauskaa ulkoilua ja muuta että lapsi väsyisi ja olisi sisällä rauhallisempi. Mutta välillä totean, että on helpompi pysyä kotona. Lapsi saa aina raivo
Ensinnäkin anna huutaa, äläkä anna siitä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta, että lapsi on noin väkivaltainen ja holtiton. Kaikki pienet lapset eivät todellakaan käyttäydy noin.
Näin minäkin ajattelen. Tokihan samaan aikaan lapsi osaa olla iloinen ja hauska, tykkää pelleillä ja pomppia sohvalla yms. Mutta se energian määrä on ihan älytön. Siksi aloitettiin perhejumppa ja käydään paljon juoksuttamassa ulkona, että saa purettua. Mutta energiaa vaan riittää ja riittää ja se kuohuu yli juurikin läpsimisenä jne. Lapsi ei tavallaan lyö raivon vallassa, vaan jopa innostuessaan! Tämä on se mikä kuormittaa ja hämmentääpäiväkodissa ei ole havaittu mitään näistä
ap
Päiväkodissa on selkeät rutiinit, säännöllisesti ruokaa ja lepoa ja leikit vaihtuu sisältä ulos useamman kerran päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta normaalilta, että lapsi on noin väkivaltainen ja holtiton. Kaikki pienet lapset eivät todellakaan käyttäydy noin.
Näin minäkin ajattelen. Tokihan samaan aikaan lapsi osaa olla iloinen ja hauska, tykkää pelleillä ja pomppia sohvalla yms. Mutta se energian määrä on ihan älytön. Siksi aloitettiin perhejumppa ja käydään paljon juoksuttamassa ulkona, että saa purettua. Mutta energiaa vaan riittää ja riittää ja se kuohuu yli juurikin läpsimisenä jne. Lapsi ei tavallaan lyö raivon vallassa, vaan jopa innostuessaan! Tämä on se mikä kuormittaa ja hämmentääpäiväkodissa ei ole havaittu mitään näistä
ap
Päiväkodissa on selkeät rutiinit, säännöllisesti ruokaa ja lepoa ja leikit vaihtuu sisältä ulos useamman kerran päivässä.
ADHD-lapset rakastaa rutiineja, rutiineja ja rutiineja.
Myös se että sä itse olet huomattavasti vanhempi kuin esikoisen kanssa voi aiheuttaa sen tunteen että ei jaksa. Välttämättä lasten haastavuudessa ei ole edes suurta eroa, aika kultaa tehokkaasti muistot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihania 2 - 4 vuotiaat ja kaikki muutkin lapset. Kaikkein mahtavin väestö, samoin vanhat ihmiset. Älkää jaksako.
Kiitos tästä. 🤝
ap
Etkö juuri aloitusviestissä sanonut muuta?
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin aika samanlaista 2,5-vuotiaan kanssa ja olen poikki. Ja ikävänä puolena vielä se että mies ei osallistu juuri lainkaan. Laittaa aina työt edelle yrittäjänä ja ihmettelee mitä valitan, mitä vaikeaa yhden lapsen hoitamisessa nyt voi olla. Kaikkein pahinta minusta on etten saa hetken rauhaa! Lapsi kulkee perässä kuin olisi minussa kuminauhalla kiinni, suuttuu itkee ja huutaa välittömästi jos vaikka olen erehtynyt laittamaan vessan oven kiinni sinne mennessäni. Siitä seuraa jopa puolen tunnin raivokohtaus. Päiväunia nukkuu noin 20 minuuttia ja sen jälkeen täytyy melkein tunti "lepytellä" kun on aivan hysteerisen loukkaantunut kun olin jättänyt hänet omaan sänkyynsä yksin nukkumaan. Yritin pitkään että tekisimme vapaapäivinä kaikenlaista hauskaa ulkoilua ja muuta että lapsi väsyisi ja olisi sisällä rauhallisempi. Mutta välillä totean, että on helpompi pysyä kotona. Lapsi saa aina raivokohtauksen kun pitää jostain lähteä pois, vaikka
Kannattaa varoa ettei tuosta ei kasva sellainen kehä, jossa ajaudut välttelemään vaikka mitä tilanteita ja lepyttelemään lasta joka asiasta. Lapsesta sitten kasvaa sellainen, joka ei kestä pettymyksiä, ja joka vaan pompottelee saaden tahtonsa läpi. Eksälläni oli tällainen lapsi. Veti hirveät raivokohtaukset ja sai sitten aina niillä tai niiden uhalla iskän taipumaan tahtoonsa. Ei totellut ja käyttäytyi huonosti.
Pieni pomppulinna omalle pihalle, niin on lapsella turvallinen ja pehmeä ympäristö purkaa energiaa. 😄 No tämä nyt on puoliksi vitsi, mutta miksei...